I got a feeling!

Nyt tuli täyteen kolmas viikko täällä Ritannian ihmemaassa. Musta on tuntunu melkein koko ajan, että oon tavallaan kotona, kun voin puhua täällä myös suomea isäntäperheessä, eli pala kotimaata on täällä. Katson myös salkkareita katsomosta (jos netti toimis asiallisesti -.-) ja kuuntelen suomalaista musiikkia.

Tänään on taas puoliaurinkoinen, sopivan lämpöinen päivä. Barton under Needwood on kauneimmillaan ja idyllisimmillään. Mun huoneen ikkunasta näen, miten aidan toisella puolella lukion pihalla alkaa olla elämää ja koulupukuisia poikia näkyy kävelevän kentän laidalla (näillä on ihan pukupuku, hyvältä muuten näyttää...!).

Ja mulle iskee ihan mieletön himari kuunnella Pink Floydia!!

Lähden asioille, kun host mom vie lapset leikkipuistoon. Otan mun maatuskakassin ja nakkaan kuulokkeet korville, Pinkkiä soimaan...

... ja musta tuntui, että mä oon täällä.

Naapurin omenat herättää mussa sisäisen omenavarkaani, vaikka on aidan tälläkin puolen omenapuu... :>


The secret path to the library




Joku on tehnyt jollekki kepposet ja nakkas lenkkarit linjoille!

Lainasin kirjastosta Floidin Wish you were heren. Alan kuuntelemaan sitä heti kun tästä ehdin. Niin brittiä, niin täydellistä... toivottavasti nimikkokappaleen aikana en ala himoita kotiin. :P

Oon muuten hemmetin onnellinen, että oon just täällä. Aivan mahtavaa!