Oli ihanaa, ihanaa nähdä kavereita parin kuukauden jälkeen. Oli ihanaa, kun Nikke sanoi, ettei tyydy kättelemään, vaan kaappasi syliin. Hoin vain, että mulla on ollut kavereita ikävä, mutta sitten juttu eteni ja me heitettiin ihan huippua läppää. Nauroin itteni ihan kipeäksi poikain seurassa.
Oikeaoppinen kyynärnoja a la Sanna ja Nikke
Kyynärnoja advanced a la Joonas aka Jänis
Ja Thoomas!
Ja otin juomaa. Se virkisti ja nostatti minut juhlafiilikseen.
Mentiin aluetta lähemmäs, kun PMMP alkoi soittaa. Pojat jopa nosti mut rosvontikkailla yhden pyöräkatoksen päälle, josta sitten näin Paulan ja Miran ihan kunnolla! En saanu edes kiljuttua, kädet vaan lävähti suun eteen ja olin ihan onnellinen - vain ne armaat viisi sekuntia, sillä sitten järkkäri viittilöi minua alas katolta. En alkanut tappelemaan, vaan pojat ottivat minut vastaan ja laittoivat maan kamaralle. Minähän en tällaisena 163 cm pitkänä pygminä mitään nähnyt, joten nousin pyörätelineelle, ja siitäkin näki.
Kotiin menin yhden jälkeen. Olo oli lievästi sanottuna kamala, eikä se ollut töissäkään seuraavana päivänä mikään korkein. Töiden jälkeen soitin hellulle, nukuin pari tuntia ja pyörähdin kokistölkki laukussa subin kautta ihmisten sekaan.
Mentiin Anriikan ja sen kavereiden kanssa 45 Specialiin kuuntelemaan Elämän Jania ja Totuuden Todistajia. Ihana, ihana ihana!! Vihdoinkin jotain hyvää suomireggaeta, Jukka Poikahan on mennyt ja myynyt itsensä ja tekee enää paskaa musiikkia. Nämä pojat oli jalat maassa ja niilä oli hyvä meininki. Yleisö tanssi ja hymyili ja otti kengät jalasta. Mullakin tuli tosi hyvä olo niiden musiikista, olin vaan siinä paikassa ja tilassa ja tunnelmassa enkä ajatellut yhtään mitään muuta. Paitsi, että olisin halunnut heilua helluni kanssa siellä, Jani lauloi koko ajan jostain rakkaudesta.
Elämän Jani ja Totuuden Todistajat @45 Special on July 29th 2012
Sunnuntaina oli vapaapäivä, jonka vietin puistossa maaten, meressä uiden ja kotona siivoten. Ja mansikoita söin kokonaisen litran. Eilen Oulussa tulvi (kattokaa nyt herrajumala). Mun työpaikan viereinen ratasiltakin oli niin täynnä vettä, että siihen oli pari hullua ajaneet autoilla ja jääneet siihen kellumaan. Jännätti lähteä töistä kun ei tiennyt, mitä kautta pääsee edes kotiin, mutta onneksi kahdeksan jälkeen Oulu oli normalisoitunut.
Tällaisten tapahtumarikkaiden päivien jälkeen on ihanaa olla kotona. Viime yönä nukuin yli 10 tuntia ja nyt vain lagaan ja kuuntelen musiikkia. Kotihiireily on ihanaa! Harmi vain, että tää viikko on hyvinkin työntäyteinen: 35 h töitä - pelkkiä iltavuoroja. Noh, tili kiittää. Minäkin kiitän, palaillaan!
