Hui hai!

Huhhuh, viimeiset yhdeksän päivää mä olen ollut kiitämässä. Viime viikon lauantaina jouduttiin valitettavasti sanomaan heipat ihanalle Viville, sunnuntaina Fanni invaded ja se oli menoa sitten... Maanantaina käveltiin kylillä ja pelattiin jalista, tiistaina suunnattiin Lichfieldiin katselemaan katedraalia ja tapaamaan Fannin serkkua sekä matkattiin Glasgowhon, keskiviikkona yliopistovierailu ja illalla takasin, torstaina B'ham shopping ja perjantaina käytiin paikalllisessa.

Lauantaina Fanni lähti ja mä menin viettämään Halloweenia Emilien luokse Lichfieldiin. Tarkoituksena oli katsoa kauhuleffoja, mutta kuinkas sitten kävikään... Katsottiin Halloween 2:sta 19 minuuttia ja päätettiin vaihtaa X-factoriin. Ei uskallettu jatkaa vielä senkään jälkeen, ja kaivettiin DVD-hyllystä Nuija ja tosinuija (!!)

Gäääh, tekis mieli kertoa kaikesta enemmän, mutta nyt on tapahtunut niiin paljon ja oon ollut täällä hiljaa. Annan kuvien puhua lisää:

Glasgowta


Käytiin Glasgow Universityssä afternoon visitillä...


...


... ja tuo campus oli niin kaunis että silmiin kävi kipeää.

Paikallisessa soitti coverbändi nimeltään Roger the Dog - kovvaa kammaa!

Olen puhkipoikkikulunut, rättiväsynyt ja puhunut. Oli ihanaa olla ihmisten ympäröitävänä, mutta nyt tämä neiti tarttee vähän tilaa ympärilleen ja omaa rauhaa. Hyvää yötä, ens viikolla tulee lisää syväluotaavaa (?) tavaraa! :)

Mun parka, n. 40 £, Berska
Mun NÖRTTIlasit n. 2 £, Primark

P.S: Ai niin, hyvää Halloweeniä! Täällä muuten oikeesti vietetään Halloweeniä, mutta mulla ei oo ollenkaan juhlintafiilis. Jos vaikka tsiigailisin tässä päivän päätteeksi tuolla pihalla olevaa kurpitsalyhtyä ja keräisin viime hetken fiiliksiä...

Lauantaina lapsetti

P.S. Tuo mies oli fit.

Quickquickquick

A) Viikonloppu oli upea
B) Tavattiin randomilla joku suomalainen ja saatiin siitä kaveri
C) Fanni on täällä!!
D) Ostin nörttilasit

ja hijaisuutta tiiossa vähäks aikaa.

Moi!

All about London

Täältä pesee pienesti Lontoosta kera kuvien!

Perjantai-iltana tapasin Ellun Paddingtonin asemalla pienen tunnemyrskyn säestämänä. Ette oikeasti usko, miltä tuntuu vihdoinkin nähdä tutut kasvot uppo-oudossa paikassa pitkän ajan jälkeen!

Sitten suunnattiin hotellille. Me yövyttiin Novotel Paddingtonissa. Tiedän, hostelli olis ollut edullisempi ynnä muuta, mutta met haluttiin tehdä näin. Saatiin privaattikylppäri, buffet-aamiainen joka aamulle sekä uskomattoman hyvä sijainti: hotelli oli muutaman minuutin kävelymatkan päässä Paddingtonin asemalta. Ainut miinus oli se, että vessanpönttö oli omassa huoneessaan ja kaikki muut kylppärikamat oli toisessa. Eli jos kävi vessassa, piti mennä toiseen huoneeseen pesemään kädet. Ei kauheen kätevää!

Ja Ellun mukaan suihku oli huono. "Ois pitäny ottaa omat Orakset mukaan!"

Mun hehkeä , ihana aamiaisseuralaiseni!

Lauantaina suunnattiin nenät Oxford Streetille. Siellä hujahtikin sitten koko päivä shoppaillen ja kierrellen. kun yritettiin liikkua paikasta A paikkaan B, meni lyhyilläkin etäisyyksillä kauan, sillä se paikka oli TÄYNNÄ. En ollut ikinä ollut sellaisessa ihmismassassa. Kokemus sekin.

Yllä olevassa kuvassa me ollaan Ellun kans Marble Archin edessä. Tuo kuva otettiin juuri ennen maailman kauheinta katastrofia... Ellu nimittäin pelkää lintuja ja sanoi, että kaikki tuolla olevat pulut nokkii sen hengiltä/hyökkää/kakkaa päälle ja minä koitin rauhoitella: "Ei ne tuu lähelle, ei ne noki, ei ne kakkaa.." ja sillä siunatulla sekunnilla oltiin yhden ison puun alla ja PLÄTS mun otsaan läsähti pulunkakkaa!! Tämän jälkeen meitä uikuttajia oli kaks...

Sunnuntaina oli vuorossa kiertelyä ympäri Lontoota. Aloitettiin Piccadilly Circuksesta, joka oli aamutuimaan ihanan hiljainen.

Piccadillyllä mun ja Ellun naamat oli näin: 8D Se oli aika siistiä!

Sitten suunnattiin tiemme Trafalgar Squarelle. Mun laukussa ollut vesipullo oli vuotanut mun laukkuun ja mun farkutkin sai vedestä osansa. Jäätiin istuksimaan tuolle aukiolle, ottamaan kuvia ja ihan vaan rentoilemaan. Aurinko paistoi lämpimästi, ja ihan yhtäkkiä mun housut ja laukku olikin kuivat.

Trafalgar Square

Sitten haluttiin moikata ystäväämme Beniä, ja lähdettiin kävelemään kohti Westminsteriä.

"Meet my friend, Ben!"

Thamesin rannalla istuskelun jälkeen me suunnattiin tiemme kohti Kings Crossia ja laituria numero 9 3/4!

Sitten kello olikin vasta kolme, ja me oltiin nähty kaikki, mitä haluttiin nähdä. Päätettiin seikkailla hetki Oxford Streetillä ja ostaa vielä pikkusen tuliaisia. Kun rahaa oli kulunut pikkusen, me päätettiin kokeilla onneamme ja mennä Notting Hilliin etsimään sitä ovea, joka kuului Hugh Grantille eräässä elokuvassa, jonka me kaikki olemme nähneet noin miljoona kertaa.

Ei me löydetty sitä ovea, kun ei jaksettu kävellä. Sen sijaan me istuttiin alas ja alettiin laskea kaikki ohimenevät Porchet, Jaguarit ja Mersut. Niitä ja muita merkkiautoja oli muuten paljon.... kuin niin siellä asuu rikasta väkeä? :o

Lontoo oli hieno paikka, mutta se ei tuntunut musta niin massiivisen upean hienolta loppujen lopuksi. Se oli... kaupunki muiden joukossa. Odotin esimerkiks pilvenpiirtäjiä hahhah, mutten saanut niitä. Sen sijaan sain kaikki samat vaatekauppaketjut kuin Bhamissa, pulunpaskaa naamaan ja ilmassa paksusti leijuvan turisti-ilmapiirin. (Kuultiin joka päivä jonkun muunkin puhuvan suomea siellä...)

Ehkä mä oon ollut täällä liian kauan, mut Ellu löi Lontoon ihan 100-0 ♥

Lontoon maistaiset

Palasin Lontoosta tänään aamulla ennen kymmentä. Oon onnellinen ja sairaan väsynyt; S sai tyytyä telkkarin seuraan ihan yksinään koulun jälkeen, kun mä nukahdin mehumuki kädessä sohvalle. Luulin koko ajan että olin yhä junassa kohti kotia ja ihmettelin, miks mun takana istuvat ihmiset kihnuttaa mun kylkeen. Lopulta S sanoikin: "Tanna, mikti tinä nukut? Tinun pitää viedä minut jalkapalloon!"

Tässä teille vähän kuvamaistiaisia, myöhemmin tulee lisää :)

Näkymää hotellin ikkunasta illalla


Englantilainen aamupala tähän tyyliin: 8)

I've got the power!

Minna huomautti mua tämäniltaisilla videopuhelutreffeillä, etten oo melkeen viikkoon päivittänyt mun blogia, joten päätin tarttua toimeen. Mulla on ollut ihan oikeasti niin paljon tekemistä, etten oo ehtinyt edes Facea kyttäämään jatkuvasti. Okei ketä mä huijaan, tottakai mun Horse Sagan hepat voi hienosti ja ne kisaa päivittäin.

Viime viikolla musta tuntui, ettei energiaa oikein ole ja ikävä oli valtava. Syynä oli aivan varmasti se, että olin ollut pirtissä melkeen putkeen kokonaiset kaks viikkoa. Ratkaisu oli simppeli: bile. Suunnattiin tytyjen kans ekaks Steffille kokkaamaan ja katsoon The Inbetweenersiä.

Arvaatte varmaan, mitä me hoettiin ne kaks päivää...............

Loppuilta vietettiin The Sunissa (ylläri?) ja hmv institutessa. Institute oli aivan mahtava: DJ soitti mm. Elvistä ja The Smithsiä! Kaikki biletti ihan täysillä ja nautti seurasta, juomasta ja tunnelmasta.

Okei, Steffi kuristaa Viviä, Vivi kissailee ja mä julistan rauhaa. Fair enough.

Uusi viikko alkoi väsyneesti ja kärttyisesti upeasta viikonlopusta huolimatta: ultimaattisen lyhyet yöunet, joidenkin ihmisten tekemiset ja joidenkin kohdalla jopa pelkkä olemassaolo sai mut tosi *ttuuntuneeksi. Olin myös kateellinen joillekin tyypeille kaikesta siitä, mitä heillä on elämässä meneillään.

Aloin ajatella vähän tarkemmin asioita ja tulin siihen tulokseen, että mun pitää alkaa ammentaa energiaa niistä asioista, mitä mulla on ja elää täällä. Kävin yhden kaverin luona tiistai-iltana ja kas, olo oli loistava. Paneudun työhöni täysillä. Tänään kävin taas Skinny Kittenistä ja hemmottelin itseäni jättimäisellä kaakaolla ja teeleivällä. Olo paranee ja energiaa tuntuu pakkaantuvan lisää.

Muuten, katottiin S:n kans tänään Power Rangers -leffa ja kun yhdessä kohdassa tuli yks naissupersankari kehiin, S sanoi: "Tanna, katto! Tuo on ihan kuin tinä!" ja tyrmistyin. Telkussa hyppeli vähäpukeinen kiharapää taistelemassa pahiksia vastaan keppien avulla. Aika imartelevaa, varsinkin kun sillä oli hyvä kroppa...

She's fit, just like me!

Nyt tiedän, miten saada yhtä paljon voimaa kuin Dulcealla: tapaa ystäviä, syö kaikkea hyvää ja keskity itseesi. Ja jos joku ärsyttää, voit pamauttaa kohdetta kepeillä.

Toivottavasti nää enerkiat kantaa mut läpi Lontoon viikonlopun, joka lähenee hurjaa tahtia. Tänään ostin junaliput ja kävin hommaamassa kaikkea muuta tarpeellista matkaa varten. Huomenna alkaa pakkaaminen....... 8))

Kuulette musta varmaankin vasta ens viikolla. Toivottavasti jaksatte odottaa, sillä mä en ainakaan jaksa. Heihei!

Joshua Radin - Paperweight

Tässä mun eilisen rentoilutunnin aikaansaannos:

Ois pitäny kuitenki ehkä mennä ulos, koska tänään on maailman harmain sää. No ei se mitään, onneks tää naurattaa:

Miau

Hieno päivä tänään! Oon ollut kovin tehokkaana, eli en oo tehnyt oikeastaan mitään. Aamupäivän vietin Facebookissa suunnitellessani Lontoon reissua Ellun kanssa. Päätettiin, että tavataan sittenkin Paddingtonin juna-asemalla (note to self: siis JUNA-, ei METRO-) ja että käydään tsekkaan Piccadilly Circus, laituri 9 3/4 ja Big Ben. Sitten passaakin vain toivoa, ettei terroristit iske Lontooseen, sillä semmostakin uhkaa on kuulemma ilmassa... saavat ne iskut kyllä luvan pysyä poissa, sanon ma.

Kävin just Skinny Kittenissä lounaalla ja mun masu kehrää. Skinny Kitten on ihana pikkukahvila (ehkä vähän turhan shabby and chic, mutta annetaan se anteeksi, koska ruoka on niin mahdottoman hyvää) tuossa Main Streetillä ja sen yhteydessä on pieni lahjatavarakauppa Fat Cat. Menin kuitenkin vain syömään ja nauttimaan hyvästä seurasta - itsestäni.

Dagens outfit: feikki-uggit, mustat farkkuleggarit ja pöllöneule


Dagens menu: tuna, melted cheese and red onion baguette with mango juice. To nom!

Nautin itsekseni olemisesta tosi paljon. Yksin oleminen antaa mahdollisuuksia tehdä mitä hulluimpia asioita, nimimerkillä kävin eilen kylvyssä kello kymmeneltä aamulla. Musta tulee varmaan erakko tällä tahdilla! Osittain syynä saattaa olla pieni jatkuva koti-ikävä. Oon tässä viimeisen viikon aikana ikävöinyt kotia aika paljon, ja kuvittelen jatkuvasti sitä hetkeä, kun tuun kotiin ja saan halata mun rakkaita siskoja ja kavereita.

Mun kaverit edesauttavat mun kotiinpaluuta, nimittäin Milla perusti mulle pienen yhteisön Facebookiin, jonka tarkoituksena on kerätä mulle rahaa matkalippuja varten. Eka aattelin että ei hemmetti tää on noloa, mutta nyt oon aivan liekeissä ja odotan jäsenmäärän kohoavan koko ajan (siinä taas yks syy, miks kyttään Facea jatkuvasti). Statistiikkaa sen verran, että jäsenmäärä on tällä hetkellä 22 ja suunniteltuun hetkelliseen kotiinpaluuseen on 77 päivää. Tän hetkisen jäsenmäärän mukaan ollaan kerätty yhteensä 67 €, jolla on miltei saatu katettua HKI-Kemi -lentolipun hinta (=68,30 € tai 79,20 €)!

Asiasta kukkaruukkuun, mun host granny käy suomenkielen tunneilla, ja hän pyysi mua mukaan tänään, koska niitten tunnilla vierailee Suomen suurlähettiläs vaimoineen, ja kaikkien oppilaiden suomalaiset tuttavat ovat tervetulleita esittämään hänelle kysymyksiä. Mä en tosiaankaan tiedä mitä kysyisin Suomen suurlähettiläältä, en siis yhtään. Ois kuiten vain aika jännä mennä sinne... noh, menen jos illalla on aikaa töiltä.

Ulkona on tuhottoman kaunis auringonpaiste, mutta mä taidan mieluummin soitella vielä kitaraa kaikessa rauhassa ja nauttia tästä rauhasta. Nautiskelkaa kaikki omasta ajastanne vaikkapa ummistamalla silmänne minuutiksi ja ajattelemalla jotain mukavaa. :)

The spiderman is having me for dinner tonight

NOTICE! HUOM! OBS! Sisältää materiaalia, joka saattaa järkyttää heikkohermoisimpia....

Kaikki kuvat on otettu torstaiaamuna meidän puutarhassa. Kuinka niin täällä on muka paljon hämähäkkejä??

It's raining everything besides men!

Parka, Hait ja Sanna

Tänään on satanut aivan jumalattomasti, meininki on ollu ku Rasilian satemetsässä konsanaan. Aamulla vietyäni S:n kouluun mun sukat oli kastuneet litimäriksi. Nyt jos koskaan mä toivoisin, että mulla olis kumisaappaat mut kun ei oo! Sadetakin suunnittelin ostavani täältä mut kun ei sitäkään oo! Toivoisin et mulla ois kunnon syysasu, joka sisältäis punaset tai keltaiset HAI-saappaat ja mustan parkan...

(Mikä siinä muuten on, että kun on kauhea sade ja haluaisin pisteestä A pisteeseen B mahdollisimman nopeasti säilyäkseni kuivana, niin S tahtoo kävellä lapsen tahtia, hyppiä rapakoissa ja pelleillä kaverin kanssa. Normaalisti meidän koulumatkaan menee kaks vaivaista minuuttia, kun me normaalisti otetaan juoksukilpailu. valivalivalivali)

Alkuperäisiin viikonloppusuunnitelmiin kuului, et tänään mennään Snobsiin, mutta mulla ei oo pienintäkään halua mennä minnekään tänään. Ehdotin tytöille, et mentäis jonnekin syömään, mut mun ehdotus ei saanut kannatusta Facebookista. Itse asiassa kukaan ei reagoinunt mun ehdotukseen. Eipä haittaa muuten pätkääkään, host mother kokkasi tänään makaronilaatikkoa, mikä on ihan helvetin hyvä tekosyy jäädä kotiin!

Sain tänään tekstarin mun Suomi-kännykkään. Se soi niin harvoin että sitten kun se soi, mä ryntään mun puhelimen luo. Muutamaan otteeseen oon joutunut pettymään karvaasti KappAhlin muistaessa minua, mutta tällä kertaa viesti tuli Anu-serkulta! Aivan mahtavaa, aivan sanoinkuvaamattoman mahtavaa. sydän

Tiiättekö muuten, mitä tapahtuu tasan kahden viikon päästä? Tää tyttö lähtee LONTOOSEEN! En oikeen tajua vieläkään, miten iso paikka se on ja miten hienoa on päästä sinne. Oon kai tottunut tähän maahan jo..? o__O

I live in a fairy land!

Ja kuten Kari Tapiokin hyvin tietää: myrskyn jälkeen tulee poutasää. Niin. Viikolloppua!