tiistai 27. syyskuuta 2011

Ahoy!

Oon tässä koko aamupäivän odottanu sähköpostia, jossa sanottais, että tämän päivän liikuntaseikkailua ei pidetä. Ulkona sataa aivan täysillä piiskaten ja tuuli vavisuttaa kerrostaloa. Meinaa aivan pelottaa, kun talo humisee ja katsoo viidennestä kerroksesta ulos ja näkee puiden latvojen taipuvan maata kohden.

Mutta todellinen merirosvo ei rajuilmoja pelkää! Arrr, ei muuta ku Nallikarin rantaan sadekamppeissa, pinkissä bandanassa ja silmälapussa, jonka saan matkan varrella. Fair winds, me harties!

Photobucket

Edit: tuulta parhaimmillaan 12 m/s, lisäksi kova sade. Oli aika HC, mutta meininki oli katossa, myrsky oikeastaan sopi piraattiteemaan! Ja se meri.... se meri. Wau.

sunnuntai 25. syyskuuta 2011

Little Miss Busy

Tuo Formspring näytti olevan ihan hurja suksee, sain jopa kaksi kysymystä! Niihin tulevi vastaus nyt heti:

1. Millon pidetään Glee-maraton?
- Tuun koomaileen joko ens pe tahi la, eli silloin, my love ♥

2. Miten olis bloggausidea: bloggaajan päivä?
- Kyllä, voinen toteuttaa. Kiitos ideasta!

Postausideat on erittäin jees, varsinkin kun tuntuu olevan mieletön kiire eikä ideoita/luovuuden fokusointia saatika aikaa ole käsillä.

Huh, en ikinä olis ajatellu, että musta tulee näin aktiivinen. Tässä mun viikon aikataulu:

Ma: datailua ja läksyjä
Ti: kielien vaihto Anriikan kitaraan + kaupassa juokseminen + stand uppia
Ke: teatteri
To: salsa
Pe: eeppinen peli-ilta
La: teatteri
Su: teatteri + kello kolmen pyjamabileet Anskun kanssa The Inbetweenersin ja mätön kera

Tosiaan, eka salsatunti oli torstaina. En ollut edellisellä viikolla, jolloin oli ihan oikeasti eka kerta, joten se oli suoraan kylmiltään tanssiin vaan. Tottakai me eka lämmiteltiin ja kerrattiin se, mitä edellisellä kerralla oli opetettu, mutta se oli kovaa kyytiä! Käy liikunnasta.

Vielä hauskempaa oli perjantain peli-ilta luokkakavereiden kanssa. Pelattiin mm. Menolippua, Imagoa ja Rappakalja extremeä reippaasti yli puolen yön. Voinette kuvitella, miten tasokasta settiä muutama parikymppinen saa aikaan kahden jälkeen yöllä, kun Rappakaljassa pitää selittää, mitä swahilin sana pili pili tarkoittaa. Mm. Eikä me juotu muuta ku limpparia. Ei tartte, jos on hyvä porukka.

Viikon paras juttu oli kuitenkin toi teatteri. Olin jo edellisenä viikonloppuna päättänyt, että jätän sen homman sikseen ja keskityn salsaamiseen ja bilettämiseen. Onneksi mun luokkakaveri sai käännettyä mun pääni ja menin sitten keskiviikkona Valveelle. Siellä oli upeaa. Päätin perua viikonlopun koomailureissun ja mennä myös viikonloppuna tiiviskurssille. Sitä tuli vetämään eräs teatterialan ammattilainen. Meille opetettiin erilaisten harjoitusten muodossa äänen, kehon ja tilan käyttöä sekä kässärin tekemistä omalähtöisesti (= kerrottiin, mitä oltiin tehty lauantaiaamulla ennen Valvetta ja tehtiin siitä pieniä näytelmiä).

En ollu ennen Ylioppilasteatteria näytellyt lukuun ottamatta koulunäytelmiä, joten mulla ei oikeastaan ollut mitään hajua siitä, miten näytellään tai mitä teatterissa tapahtuu.

Meidän näyttämö on pienehkö musta huone, jossa on jonninmoinen valaistus ja pieni katsomo. Sinne mennessä tuntuu, että jättäis egon ja superegon naulaan ja päästäis idin täysin valloilleen (jos tuntuu, ettet ihan tajunnut, lue Freudin psyyketeoriasta). Siellä huoneessa erilaisia harjoituksia tehdessä tuntui, että olis ollut hypnoosissa.

Esimerkki: meidän piti ottaa parit ja tehdä "impulssipatsaita", eli toinen pari ottaa asennon, josta toinen pari ottaa impulssin ja tekee oman asennon. Näin pari käy vuoropuhelua keskenään ja muodostaa tarinan. Mä olin yhden pojan pari, josta tiesin ainoastaan etunimen ja sen, että hän oli eksynyt päivän aikana kahdesti. Kun musiikki laitettiin soimaan ja tein ensimmäisen asentoni, se oli menoa. Se oli semmosta uskomatonta tanssia. Vuoropuhelua. Tutustumista siihen toiseen ihmiseen. Saatan olla tuntemattomien kanssa aika varautunut, mutta uskalsin mennä ihan lähelle mun paria, jopa koskettaa ja katsoa silmiin monen sekunnin ajan. Ja näyttää täydellisen typerältä tuntematta itseäni kajahtaneeksi. En tiedä, mitä kaikkea siinä tapahtui, mutta kun musiikki meni seis, mä kysyin et "Missä me oltiin?" Olin ollut ihan hypnoottisessa tilassa ja heittäytynyt tilanteeseen. Mun mielikuva siitä patsasdialogista oli se, että me palloteltiin energiaa toisillemme.

Teatteri on mulle täyttä eskapismia, jota ei vielä mikään muu harrastus oo saanut aikaan (paitsi jooga hetkellisesti). En malta odottaa tulevaa keskiviikkoa, että päästään hulluilemaan jälleen oman piensyhmän kanssa!!

Jotta elämäni ei vaikuttaisi liian kivalta, puran tähän loppuun kaiken negatiivisen. Täällä on satanut liikaa ja ollut liian pilvistä. Huomasin, että syksyn sääilmiöihin liittyy kahdenlaisia reaktoita ihmisten keskuudessa: paleltuminen ja vittuuntuminen. Mulle kävi molemmat, joten ostin bussikortin. Pyöräillessä kastuu läpimäräksi aika äkkiä, jos sadevaatteet jää kotiin. Ja ne useimmiten jää. Eikä pyörää saa edes aina lukkoon: ostin tiistaina uuden vaijerilukon pyörään, koska edellinen meni kuukauden käytön jälkeen rikki. Se tiistaina ostettu lukko meni eilen rikki. Onneks ostin sen bussikortin, niin loppuu se vitutus. Paitsi sitten, jos bussi on aina täynnä, kuten mulle on jo uhkailtu kovasti.

Ei kait tässä, oli upea viikonloppu ja toivon, että tulevalle viikolle on tullut kerättyä tarpeeksi paukkuja. Hauskaa tulevaa viikkoa kaikille!

P.S. Oon saanut viime aikoina muutamia uusia lukijoita. Näkisittepä mun reaktion, kun Bloggeriin kirjautuessa huomaan lukijamäärän nousseen. Tervetuloa mukaan teillekin, toivottavasti viihdytte mun seurassa! :)

keskiviikko 14. syyskuuta 2011

Määki ko muutki

Avasin oman formspringin, jee! Kysykää jotain suhteellisen säädyllistä, johon voin vastata suhteellisen säädyllisesti. Sensuroin kaikki liian henkilökohtaiset ja henkilöitä-jotka-eivät-tiedä-blogistani-tai-eivät-siinä-halua-esiintyä koskevat kysymykset. :)


Sannan invaasio numero dos: OULU

Heti alkuun anteeksipyyntö Millalle invaasio-sanan käytöstä; en mahtanut itselleni mitään.

Eräs arvon anonyymi lukija kysyi multa: "Miltä oululainen elämä maistuu?" Kysyjä ei tarkoittanut kysymystä kirjaimellisesti, mutta kirjaimellisesta on hauskaa lähteä purkamaan. Vastaukseni on:

Oululainen elämä maistuu paperille, valkoviinille, naurulle ja subeille.

Paperi liittyy tottakai kouluun. Koulusta saa aina monisteen poikineen ja jos ei saa monistetta, niin kalvolla on kyllä kirjoitettavaa, jotta päivän paperikiintiöt saataisi täyteen. Profession hankinta menee edelleen vallan mukavasti: tähän mennessä oon muun muassa aloittanut pianotunnit, lopettanut kasvatustieteen peruskurssin luennoilla käymisen (ja tehnyt comebackin) sekä piirtänyt kulmaperheen. Viime torstaina raahauduin kouluun upean bileillan jälkeen aivan ajoissa klo 8.15 alkavalle luennolle ja sama olisi tähtäimessä myös tänä perjantaina.

Tästäpä tulikin sopiva aasinsilta tuohon viiniin, nimittäin juhliakin on mahtunut tähän kuukauteen jonka olen täällä asunut (havahduin tässä ensi kertaa, että olen tosiaan ollu oululainen nyt tasan kuukauden päivät - saa onnitella!). Meidän luokka ei tosin oo kovin bileposse muihin verrattuna, mutta me lämmetään vähän hitaasti. Huomenna olis vuorossa fuksisuunnistus, jonka takia oon menettänyt yöunet maanantain ja sunnuntain välisenä yönä. Siitä tulee niin fantastista ja ikimuistoista ja hauskaa, että en jaksa varmaan tulevanakaan yönä nukkua saatika olla rauhassa aamun luennoilla...

Nauru. Mun elämä on aika nauruntäyteistä täällä. Anriikan kans nähdään muutaman kerran viikossa ja oon huomannu, että joka kerta meillä tulee vähintään kerran semmonen nauramme-sydämen-pohjasta-läpälle-jonka-voi-ymmärtää-vain-sisko -kohtaus. Lisäksi mun luokalla on tyyppejä, joiden kanssa tykkään nauraa kaikille jutuille. Niin ja stand-up. Niin ja teatteri.

Koitan tosiaan integroitua myös Oulun kulttuurielämään ja aloitin tänään teatteriharrastuksen Oulun ylioppilasteatterin merkeissä. Eka tapaaminen oli tänään, ja siellä oli melko hauskaa:

Photobucket

...nimittäin mun uudet H&M:ltä ostetut sukat meni siinä tunteen ja taiteen kuohunnassa (=tyrännosaurus rexiä ja iguaania leikkiessä) rikki. Ilmoittauduin musiikkiryhmään, mutta toisaalta mua kiinnostais kaivaa Tsehovin tuotannosta yksittäisiä lauseita ja koostaa niistä huumoripitoinen monologi ja esittää se lavalla... saatan tehdä takinkäännön, jos uskallan. Oon näytellyt lähinnä koulun juhlissa, joten en oo mikään lahjakkuus tai osaaja, muttei aina tartte ollakaan! Siksi mä varmaan meninkin tonne teatterihommaan, kun on kiva kokeilla kaikkea uutta. Ens torstaina vuorossa salsa ja lähitulevaisuudessa ratsastus, hiiohoi!

Oulu on aika jees. Täällä on hyvä kulkea joka paikkaan pyörällä. Julkinen liikenne on ylikallis, mutten ole sitä juurikaan onneksi käyttänyt. Ihmiset ovat sisäänpäin lämpiäviä, kuten eräs randomilla kadulla pysäytetty ihminen mainitsikin, mutta onneksi melkein kaikki mun luokkakaverit on ulkopaikkakuntalaisia ja kaikki vähintään yhtä tutustuishaluisia kuin meikäläinenkin. En puhu oulua ("Ookkonää oulusta? Pelekääkkönää polliisia?") enkä varmaan koskaan puhukaan.

And that's that. Ja huomenna sokka irti!

tiistai 13. syyskuuta 2011

Ensimmäinen askel luomukosmetiikan maailmaan!

Jätin deodorantin yhtenä viikonloppuna kauppaan ja suuntasin Prismaan hankkimaan uutta. Siinä selaillessani valikoimaa koitin etsiä Herbinan uutta alumiinitonta tuotetta, mutten löytänyt. Sitten silmiini osui Urtekramin valmistama aloe veraa sisältävä Deo Crystal.

Photobucket

Meinasin jättää hyllyyn, sillä hinta putelille oli 6,55 €, mutta litrahintoja vertaillessani tämä olikin yllättäen kaikkein halvin! Mielelläni sitten maksoin luonnollisemmasta vaihtoehdosta. Tässä vielä suora linkki tuotteeseen.

Oon käyttänyt tätä nyt kaks viikkoa ja tää toimii kuin unelma: ei haise, ei jää valkeita läikkiä mustiin vaatteisiin... Lisäksi tän tuoksu on luonnollinen, mieto ja ihanan raikas. Monet Rexonat ja Dovet haisee oikeasti ihan kamalalle, mutta tätä voisi haistella vaikka kuinka kauan.

Suosittelen! Kertokaa mulle omia kokemuksianne luonnonkosmetiikan parissa. :)

lauantai 10. syyskuuta 2011

Onko tässä mitään hauskaa?

Tällä viikolla oon useampaan kertaan pohtinu, että mikä on hauskaa ja mille saa nauraa.

Kävin tiistaina ekaa kertaa kattomassa stand-uppia 45 specialissa. Siellä alkoi Remakka open mic stand-up -klubi. Siellä heitti kuutisen jätkää mikkiin läppää, kaikki eritasoisia amatöörejä. Tilaisuutta oli kaiketi mainostettu hyvin (tai sitten jätkillä on kauheesti kavereita :D), sillä me ei mahduttu istumaan. Moni istui lattialla tai seisoi ja tunnelma oli hilpeä. Hilpeämmäks meni, sillä setti tuntui vaan paranevan loppua kohden.

Yhdellä meni yli aika pahasti. Aiheena oli abortti. Saako siitä ensinnäkään heittää läppää. Valitaan nyt, että saa. Okei, mutta onko kuolleilla sikiöillä juoppojen ruokkiminen enää hauskaa? Ei. Kun se jätkä heitti tätä settiä, ei monia naurattanu. Ne jotka nauroi, oli joko vitun tyhmiä tai sairaita.

Eilen olin sitten katsomassa Ookko nää nauranu? -showta luokkakaverin kans. Siellä oli kolme tuttua kasvoa (ja settiä) tiistailta, nimittäin Vesa "Awe" Vengasaho, Iikka Kivi ja Peter Sapiano. Kaikki hauskoja. Mutta koko homman kruunas Zaani, illan isäntä sekä pääesiintyjä Pekka Jalava. Jumalauta mä en saanu yhdessä välissä henkeä! Kieriskeltiin kaverin kans tuoleissa ku ei naurulta voitu paikallamme pysyä. Päätettiin, että mennään katsomaan showta taas, kunhan lauteille saapuu Sami Hedberg tai Ismo Leikola.

Photobucket

Sitten... toisia varmaan ottaa jo päähän, kun ihmiset puhuu Karoliina Kestin tapauksesta. On hirveää, että kävi miten kävi. Toivon, että moni nuori ottais opikseen.

Saako kuolemasta heittää vitsiä? Entä kuolleista? Mennäänkö Kestiä koskevissä vitseissä yli? Ei se kunnioittavaa ole, mutta kun näin erään sarjiksen, jossa tämmöinen vitsi oli, mulla nauratti. Joo. Nauroin sille nokkeluudelle. Sitten mua muistutettiin, että mistä siinä on kyse, eikä sitten enää kauheesti naurattanu. Mutta silti naurattaa. Saako nauraa?

Mutta sille nauran, että Kestin muistoyhteisöön oli eiliseen mennessä liittynyt yli 4000 henkilöä ja tähän päivään mennessä tykkäyksiä on lähes 8000. Kuinka moni noista kaikista tunsi Kestin? On vähän pöllöä myötäelää kamalan täysillä tätä hommaa, jos ei tyyppiä oikeasti tuntenut. OKEI, joitakin tilanne järkyttää varmaan kovasti, mutta silti... Get real.

Sanon nyt tässä kuiten, että otan osaa.

Ja kaikille Oulun seutuvilla asuville: joka toinen tiistai 45 specialissa tarjolla naurua narikkahintaan. Minäkin menen sinne!

keskiviikko 7. syyskuuta 2011

Mieltä vaivaa seuraava kysymys

Miks pittää AINA sataa vettä kun meillä on jotain ulkoaktiviteettiäjuhlintaa? Ma ei ummarta. Ja mulla ottaa PÄÄHÄN!!!

RRROAAAARRRR

Siis Vulcanalia tännään. Ou jepijep. Huomennahan on tieteellistä viestintää kello 8.15. Olkaamme silloin siis koulussa, mutta tänään vähän muualla.... >:))))

perjantai 2. syyskuuta 2011

Whadap?


Here's what's up with me:

1. Toinen viikko yliopistoa takana. Tiiän paljon, mutten mitään. Vietän varmaan tämänkin illan rakkaan WebOodin ja lukkarin työstämisen parissa. Kasvatustieteen peruskurssikaan ei näin kolmen luennon jälkeen tunnu vielä menevän läpi ekalla yrittämällä... Koulussa on muuten ollu jännää ja meidän porukka on tosi kiva. Oon saanu maineen syöppönä, sillä syön yhtä paljon ku pojat. Ruoka on hyvää.

2. Varasin itelleni paikan salsakurssilta, joka alkaa 15. päivä, jihuu! Oon aivan innoissani, salsasin silloin taannoin Coventryssä kerran, nyt vois pistää taas slingbackit jalkaan ja antaa palaa. Tarkoituksena olis kuulemma käydä porukalla sitten vielä paikallisissa salsabileissä, oh yeah!!

3. Värjäsin tukan, mutta se ei mennytkään sitä "hiljattain vaalentaen" -linjaa kuten alun perin suunnittelin... vai onko mun hiukset teidän mielestä vaaleen ruskeat? :D



4. Mulla ei oo syyslomaa, joten en pääse Englantiin syksyllä, kuten olin ajatellu. Ajattelin et no okei, pääsiäisenä Itävaltaan, mutta sitten tuli tää käänne ihan äskettäin...

Mulla alkoi soimaan yks laulu päässä. Se on Cirque du Soleilin Alegria, ja oon tehny siihen itelleni koreon joskus pienenä ja kilpailin sillä showtanssikisoissa. En muista, että miten pärjäsin sillä, mutta sitä oli kiva tehdä. Tähän kappaleeseen liittyy myös tunnetta, sillä näin Cirque du Soleilin Alegria -ohjelman joskus telkkarissa ja olin ällikällä lyöty. Ja oon edelleenkin. Sillon pienenä jo haaveilin, että oi jos joskus pääsisin näkemään tuon omin silmin...


Aika ajoin mä tarkistan muutamia nettisivuja, mainittakoon nyt Brandi Carlile ja tämä sirkussivusto. Nyt huomasin, että Alegriaa esitetään pääsiäisen jälkeen 18.-22.4. arvatkaa missä?



Birminghamissa.




En nyt tiiä että minne menisin ja onko mulla sillonkaan lomaa. Vai lintsaanko reilusti. Oon haaveillu varmaan kymmenen vuotta, että näkisin Alegrian. Totta puhuen, kun katoin tuota videota niin mä itkin vuolaasti, kun se on niin kaunis. Mä varmaan kuolisin, jos näkisin sen livenä.

Mä en nyt tiiä... Tai tiiän, mutten tiiä että onko mulla rahaa ja pystynkö lintsaan, jos on tenttejä ja läsnäolopakkoa. Kohtalon käsiin, jos ei tulevana keväänä niin viimeistään sitten, kun oon rikas opettaja!