Eräs kaunis päivä ja huvimaja

Olin ajanut edellisenä iltana Keminmaahan perheen luo. Ilta oli harmaa ja sateinen ja sitä seuraava aamu oli pitkälti samaa sarjaa. Juoksentelimme Minnan ja Väinön kanssa ympäri takapihaa pensaiden ja kukkapenkkien väleistä pujotellen. Väinöllä oli rutkasti ylimääräistä virtaa, sillä se oli uskollisesti vahtinut leikkauksesta toipuvaa äitiä. Lauman jäseniä on vahdittava tarkoin, mutta se voi olla villikolle kova homma, kun kuitenkin haluttaisi riehua.

Iltapäivällä ajattelin laiskasti suunnata tietokoneen ääreen, mutta äiti vihjaisi ulkona olevan hyvä sää uuden huvimajan kuvaamiseen. Vilkaisin ulos ja toden totta: aurinko paistoi!

Isä on tänä kesänä rakentanut takapihallemme pienen huvimajan. Siitä oli tarkoitus tulla kasvihuone, jonne mahtuisi pieni pöytä ja pari tuolia, mutta suunnitelmat elivät homman edetessä. Olimme istuneet äidin kanssa siellä muutamaan otteeseen jo sunnuntaisin aamukahveilla. Se maistuu tuolla ihan eriltä kuin keittiössä.

Olen joskus pienenä maalannut äidille vesiväreillä tuollaisen kiven. 

Yllätyin sen nähdessäni; kaikkea ne äidit säästääkin.

Kuvailin kaikessa rauhassa ja ajattelin, että kuvistani puuttuu yksi elementti. Pian se rakas elementtini saapuikin, hitaasti mutta varmasti keppeihin nojaten. Perille päästyään se huokaisi onnellisena päästyään niinkin pitkälle jaloittelulle parin päivän makoilun jälkeen.

Äiti ♥

Pian pihalla olivat myös iskä ja Väinö. Iskä huhuili meille ja kertoi Väinön tavanneen naapurin pihalla kököttäneen siilin. Menin ulos tutkailemaan ja siellä Väinö makoili matalana ruohikossa ja tarkkaili piikikästä möykkyä herkeämättä. Se oli kovin suloinen näky:

Tällaiset sunnuntait on mulle äärimmäisen tärkeitä. Monet varmaan pitää minua ihan hirveänä mamiksena, mutta semmoinen minä vain olen: rakastan perhettäni ja haluan olla sen parissa mahdollisimman paljon. Keminmaa on suuntanani taas tämän päivän työvuoron jälkeen. Harmittaa, kun joudun lähtemään jo sunnuntaina takaisin, mutta aion nauttia täysin rinnoin viimeisestä yliopiston suomasta kesälomapäivästäni siellä maailman parhaassa paikassa eli kotona. Ihanaa lauantaita kaikille! ♥

Päivä, jona en eksynytkään

Huh, tulin viime yönä klo 00:10 kotiovesta sisään ja Kaarlen ovista kuljin suunnilleen 20 minuuttia myöhemmin haalaribileisiin. Melkoinen kotiinpaluu, sanoisko! Tänään vastassa olivatkin sitten uskomaton määrä postia, lukujärjestysten kokoamista ja muita velvollisuuksia. Olisin niin mieluusti ollut vielä lomalla... Noh, eiköhän tähän totuta.

Fiilistelen vielä Turkua, koska se oli kerrassaan ihana. Koko viikko oli aivan mahtava ja tapahtumantäyteinen: vierailuja Raumalle ja Helsinkiin, messut, sosiologien fuksisauna, Caribia-kylpylä ja shoppailua.

Tuona päivänä Jake oli töissä kolmeen saakka, joten minä viihdytin itseäni menemällä keskustaan ensimmäistä kertaa yksin. Olin melkein jännäkakat housussa, sillä mulla on maailman surkein suuntavaisto ja pelkäsin eksyväni. Pyh ja pah, minä sukkuloin siellä melkein kuin aito turkulainen! 

Ostin Hennesiltä tämän neuleen, hintaa olli vain 19,95 €. Just tällaisesta olin haaveillut jo kauan! Löysin myös paljon muuta mukavaa Indiskan aleista.

Kiertelin kauppoja muutaman tunnin, lounastin ja istuin kirjastossa lukemassa Veckorevynin uusinta numeroa. Lopulta kirkonkellot löi kolme ja murunen pääsi noutamaan minun kanssani ruokaa Wikkeltä. Samana päivänä mentiin myös kylpylään rentoutumaan (lue: villeilemään kuin pahimmat kakarat). Tuli muuten uni äkkiä tuona iltana.

Kääk, taas pitäis mennä töihin. Illalla mitä luultavimmin yhden läksiäispippalot. Ja sitten töitä ja sitten Keminmaa ja sitten - yliopisto. Ei kai sitä enempää voi vältellä, tällä viikolla se oikeasti on jo alkanu... :D

Turuus messuil!

Ja ihanaa on elämä tää! Eilen oltiin koko päivä Raumalla anoppilassa vierailulla ja vietettiin ihan huikea päivä. Tänään vuorossa oli Turun messut, joilla Jake oli aiemmin viikolla esittelemässä työnsä puolesta juttuja.

Jännintä ja parasta messuilla oli mun mielestäni kehonkoostumusmittaus, johon Jake minut innosti menemään oman käyntinsä jälkeen. Mittaus tehtiin samoilla välineillä kuin sairaaloissakin ja se kertoi hyvin yksityiskohtaisesti kaikesta siitä, mitä ihon alla piileskelee. Jännitin tuloksiani etukäteen hieman, sillä kaksi vuotta sitten mulla oli kolesteroliarvo 5,1 eli lievästi koholla, normaaliarvo kun on alle viiden. Maksoin 25 € paketista, jossa mitattiin kehonkoostumus, hemoglobiini, verensokeri ja kolesteroli.

Yllä näkyy mittaustilanne. Se oli jännää, kun ei saanut liikkua eikä puhua, piti vain olla paikoillaan mitattavana. 

Matkamuistoksi sain sitten kaavakkeen, jossa luki kaikki tiedot mun kropastani. Tiedot käytiin vielä läpi alan asiantuntijan kanssa, joka kertoi kaikkien arvojen merkityksen ja neuvoi ruokavalioon ja treenaamiseen liityen erilaisia vinkkejä. Mun paperi oli kuulemma "hyvin tylsä", kun kaikki arvot osuivat täydellisesti normaalijakaumaan. Koko kehonpainostani lähes puolet on lihasta. Vettä saisin kuulemma juoda enemmän ja painoa saisi olla 1,3 kg enemmän. Ällistyttävintä oli se, että tuosta painosta lihasmassaa saisi olla 0,4 kg ja rasvaa 0.9 kg.

Ai niin, se kolesteroli oli 4,1.

Olin onnellinen kuullessani, että koostumukseni on hyvä. Ja että kolesteroli on laskenut reilusti kahdessa vuodessa. Mahtavaa! Olen tarkkaillut syömisiäni ja koko kesän ajan treenannut salilla ahkerasti, joten on mielettömän hienoa kuulla, että kaikki se työ on kantanut hedelmää. Ei siihen terveydentilan toteamiseen sinänsä tuota mittausta olisi tarvinnut, pelkästään omaa oloani tunnustelemalla voin sanoa, että olen elämäni kunnossa. Suurin muutos on tapahtunut tämän kesän aikana, kun olen treenannut ja muuttanut syömisiäni vieläkin terveellisempään suuntaan. Tämä mittaus ja nämä tulokset kannustavat jatkamaan saliharjoittelua ja terveellistä ruokavaliota tulevaisuudessakin.

 No ettei ihan laihtumaan pääsis: metrilakuja!

Testasin myös puristusvoimaani, ja se oli hyvinkin tasainen: oikean käden voima oli 35/35 (kahden mittauskerran tulokset) ja vasemman 34/33. Terveyteen ja liikuntaan liittyvien kojujen jälkeen siirryimme katselemaan pupuja, koiria ja alpakoita. Alpakat olisivat esittäneet agilitya, mutta satuimme missaamaan sen kehonkoostumusmittauksen vuoksi.

 Pikkuinen Casperi oli suloinen. Se söi lähes koko sen ajan, kun me näitä 

katseltiin ja paijailtiin. Kasvaminen on kovaa hommaa!

 Söpö pupu :3

Kerrassaan onnistunut päivä, sanoisinko! Onneksi näitä päiviä on vielä monta ja tiedossa mitä upeampia juttuja. Parhaimmasta päästä lienee kuitenkin yllätyextempore-reissu Helsinkiin. Sain nimittäin Oulun ja Turun välillä junassa istuskellessani tietää, että entinen host-perheeni on tullut Englannista Suomeen ja että olisin tervetullut Helsinkiin visiitille. Ostettiin junaliput tiistaille ja nytse on virallista: pääsen näkemään pikku-S:n ja pikku-E:n jälleen!!!!!!!!!!!! (Paitsi et ne ei ole enää niin pieniä, toinen on 7 ja toinen 4... älkää enää kasvako, jooko?) 

Ja koska rasvaa saa kuulemma olla enemmän, ostin itelleni vähän suklaata leffan, metrilakujen ja limpparin kylkeen. Tuntuu hyvältä herkutella pitkästä aikaa oikeen kunnolla ja hyvällä omallatunnolla!

Ain't nobody got time for that...

...totesin lukiessani sähköpostia, jota olin odottanut jo kuukauden päivät: kuviksen sivuaineen info pidetäänkin 27.8. klo 12:30 korkeassa kuvisluokassa. Juuh, menin jo viime viikolla ostamaan junaliput Turkuun ja takaisin, joten tuohon aikaan olen jossain ihan muualla kuin Oulun yliopistolla!

Milla oli täällä pari yötä ja me tyttöiltiin kovasti: shoppailtiin, syötiin sushia ja treenattiin salilla ittemme kipeeks. Niin ja tehtiin me pari haastevideota, odotan innolla lopputulosta! Mitähän niistä pätkistä saa koottua, huhhuh...

Olin tänään töissä hirveän energinen, joten iltavuoro meni ohi hyvin ripeästi. Olin niin levännyt ja virkistynyt ystäväni seurasta. Ehkä takaraivossa paukutti ajatukset a) ja b), joista a) edustaa 20 h/vko työsopparin loppua ja b) matkaa Turkuun murun kainaloon. Matka starttaa huomenna heti työvuoron jälkeen, jihuu!!!! Tiedossa olisi ainakin anoppilassa käyntiä, kirppareita, kylpylää sekä mahdollisesti brunssia ja messuja. Jos vaikka Johannakin lähtis mun kanssa kahvitteleen keskustaan... jepjep, hyvät on suunnitelmat!

Nyt pitäis malttaa mennä nukkumaan, sillä huomenna pitää herätä aikaisin, jotta ehdin ajoissa töihin kaikkine kimpsuineni ja kampsuineni. Kompsutkin on pakattuna, joten tehtävä on haastava. Nukkumaan siis!

kuva: we♥it

P.S. Mulla on tuuletin. Arvatkaa, kuka nukkuu ens yön hyvin?

Hyvä keikka ja syksyn ensimmäiset kynttilät

Eilen oli tosi hyvä päivä. Sain tietää, että pääsen Turkuun noin viikoksi, kun työt antaa myöten. Ja että ne työt ei lopukaan vielä. Kotiin tulin hymyillen, pakkasin kamppeita Keminmaa-reissua varten ja istuin koneella. Juttelin Jaken kanssa ja kiirehdin telkkarin ääreen, sillä sieltä tuli kerrankin hyvää ohjelmaa: PMMP:n livetaltiointi Akun Tehtaalta vuodelta 2009.

Sytytin itselleni elokuun ensimmäiset kynttilät, ja niin elokuun pimeä ilta oli aivan ihana. Vedin huovan leukaan asti ja lauloin mukana ihan hiljaa. Sydän pamppaili, kun kuuntelin kunnolla laulunsanoja kappaleista, joita en ollut aiemmin juurikaan kuunnellut ja ihastuin entistä väkevämmin sellaisiin biiseihin kuin Kovemmat kädet, Taiteilia ja Niina. Ja niihin vanhempiinkin rakkaisiin.

(Milloin mä aloin tykätä PMMP:stä? Rusketusraitojen aikaan ne vaan ärsytti mua. En ottanu niitä koskaan tosissaan. Eräänä päivänä kuitenkin ostin Lautturi-albumin ja se on mun aarre tänäkin päivänä. Varmaan paras levy, jonka omistan.)

Menin nukkumaan hehkuen. Niillä naisilla on jännä vaikutus muhun: tulee inspiroitunut, vahva ja rakastava olo. Taidan joutua ostamaan keikkalipun Teatrialle lokakuuta varten. Ja vielä joskus hommaan sen LP-kokoelmankin.

Nyt täytyis kiitää töihin, järjen riistot (kröhm, siis arjen säästöt...) kutsuu. Illalla otan Pälvin kyytiin ja ajan kotikotiin kattoon, miten äiti voi ja miten Väinö hoitaa sitä (äitin jalka on leikattu ja Väinö kuulemma seuraa äitiä koko ajan - jopa vessaan - ja makaa sen vierellä. Onko mitään yhtä suloista?) Hyvää viikonloppua kaikille! ♥

Siellä siellä se Väinö on

Joulukuussa 2012 tapahtui jotain, mitä ei koskaan meidän perheessä olisi uskottu tapahtuvan: meille tuli koira. Äiti on aina ollut karvakamuille allerginen ja vaikka me lapsina kuinka oltiin haaveiltu kaikista eläimistä hevosista koiriin ja kaneihin, ei meille moisia otettu. Lopulta Minna sanoi, että sen koulukaverin koira saisi sekaroituisia pentuja ja että sen vieroittaminen sattuisi hienosti Minnan joululoman aikoihin. Äiti oli innostunut, mutta iskää piti taivutella. Iskäkin heltyi, kun vieraillessaan koirien luona yksi pennuista nukahti sen syliin. :3

Sitten se tuli: pieni karvapallo, Väinö nimeltään, joka pissasi ja kakkasi joka paikkaan. Ja puri ihan kaikkea neulanterävillä hampaillaan. Ja samalla se oli maailman kaunein ja suloisin olento koko maailmassa. Takaraivossa muhi kuitenkin pelon pieni siemen: mitä jos äidin allergia nostaa päätään tämänkin koiran kohdalla?

"Yes, this is dog!"

Yli puoli vuotta on mennyt eikä äiti ole saanut allergiaoireita. Väinöstä on tullut vakituinen perheenjäsen. En osaisi ajatella meidän perhettä ja kotia ilman Väinöä. On ollut erittäin hämmentävää, riipivää ja ihanaa huomata, miten eläimeen voi kiintyä näin kovasti.

En ole aiemmin ymmärtänyt tällaista ihmisen ja eläimen välistä suhdetta. Olen aina pitänyt eläimistä, mutta en ole koskaan käsittänyt sitä, miten hirvittävän tärkeä eläimestä tulee. Väinöstä on tullut minulle äärettömän tärkeä kaveri, eikä maailmassa ole montaa yhtä ihanaa juttua kuin Väinön silittäminen ja kasvojen painaminen sen pehmeää turkkia vasten. Onneksi meille on tämmöinen karvaturri tullut eikä siitä ole tarvinnut luopua!

Koska kokemukseni eläinten kanssa eivät ole olleet niin jokapäiväisiä, olen jopa pelännyt joskus vähän isompia haukkuvia koiria. Näin ei ole onneksi enää; kaikki koirat ovat mielestäni nykyään enemmän tai vähemmän söpöjä ja haluaisin olla niiden kaikkien kaveri! :D

Siinä siinä meidän Väinö on! ♥

Arjen säästö = järjen riisto

Tiedän, mitä tarkoittaa sanonta "tehdä töitä niska limassa". Tule jo viikonloppu!!!

Ei mulla muuta, mo.

Tämä voi olla koko elämämme ihanin päivä, ajetaan hiljempaa

Ajeltiin kerran kohti kotia ja juteltiin Jaken kanssa niitä näitä. Jake näki linja-auton, jossa luki Hailuoto ja mainitsi siitä. Silloin mulla välähti: lähdetään Qstockin jälkeen päiväksi Hailuotoon makoilemaan rantahiekalle ja uimaan! Koska oltiin festareilla (lähes) selvinä, ei melko aikainen herätys ja matkailu kuumassa autossa olleet ylitsepääsemättömän tukalia juttuja.

Huokailin ääneen, kun päästiin Riutunkarin satamaan, sielläkin oli jo niin kaunista. Jouduttiin odottelemaan seuraavaa lauttaa puolitoista tuntia, mutta se meni kuin siivillä näissä maisemissa aurinkoa ottaen. Tutkailtiin myös Hailuodon karttaa ja löydettiin muutama jännä paikka, tässä niistä yksi:

Sitten päästiin siihen lauttaan jihuu! Lautan jälkeen ajettiin puoli tuntia saaren toiselle puolen ja tultiin punaisten mökkien luo. Kysyttiin matkamuistomyymälästä uimarannan sijaintia ja meidät ohjeistettiin pienen matkan päähän pitkospuiden alkuun.

Sitten me nähtiin tämä maisema:

Lämmintä oli lähemmäs +30 astetta, tuulimyllyt olivat tyynellä säällä hiljaa ja taivas oli avara ja kevyt. Aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta, etelässä päin näkyi paksuja pilviä ja ukkonen jyrähteli. Kuuro kiersi saaren ja me saimme nauttia helteestä kaikessa rauhassa yllättävän hiljaisella rannalla. 

Ajattelen tuota päivää yhä vain. Ja aina mua alkaa hymyilyttää, miltei itkettää. Mulla on Jakea nyt kova ikävä ja tuota ihanaa päivää, kun saatiin vaan olla eikä ollut kiire minnekään. Onneksi nautin joka hetkestä täysillä, en hukannut yhtä ainutta hetkeä tai henkäystä. 

♥

Kuvakatsaus Qstockiin!

Jääny näemmä tämä blogin pitäminen vähemmälle huomiolle, hups. Syy on hyvä: on ollu paljon kivaa tekemistä, joten koneelle ei vaan oo ollut aikaa. Näin sen pitäs normaalistikin olla, mutta aina ei oo kesä ja ihanan aurinkoinen ja kuuma sää. Harmi.

Tosiaan, postausideoita on päässäni jo monta, mutta toteutanpa tästä yhden. Kohta kaksi viikkoa takaperin oli Qstock Oulun Kuusisaaressa ja minä ja Jake mentiin festaileen kahdeksi päiväksi alueen sisäpuolelle. Meillä oli tosi hauskaa, bändit oli huippuhyviä ja sää helli meitä ihanasti. Tässä kuvailua ilman sanoja:

Homman aloitti Karjalaisen J. J. oli ihana!

PMMP oli kans ihana. Mua harmittaa kovin kun ne lopettaa. Veikkaan et niin 

meinaa muitakin, siks kaikki rokkaskin ihan täysiä!

Festariseura :3

Jake oli festarieläin >:)

Uutta ja upeaa oli festari-Sale, eli rekan kontissa sijaitseva minikauppa, joka myi kaikkea tarpeellista festarikamaa ja vähän muutakin. Aivan nerokasta! Haettiin tuolta vaa pätkikset ihan muodon vuoksi.

Odotettiin Eppuja tunti eturivin liepeillä hengaillen.

Eppu Normaali ja encorena Hipit rautaa. Konfetit oli ihania!

Homman huippuna HIM ja ilotulitus.

Nuo päivät oli aivan huippuja. Koko viikonlopun kruunasi se sunnuntai, josta kerron teille seuraavaksi. :)