Perusmaanantai

Mä elin terveellistä elämää koko viime viikon.

Mun eväät vaan vaihtui sitten perjantaina.

Saksalaiset ystäväni pakotti mut syömään palan saksalaista suklaata. Sitten söin kaks pannaria nutellan kera, mutta siihen mua ei pitänyt pakottaa. Söin sipsiä pikkupussin. Ja palan Pandan lakua. Ja palan juustokakkua. Heihei, herkkulakko, oli kiva tavata!

Ei mulla oo edes syyllinen olo. Olin aina haaveillut kunnon opiskelijabileistä, nyt kolusin sitten kahdet läpi! Tulin eilen illalla kotiin ilman meikkiä, tukka sekaisin, lasit päässä ja pitsitoppi täynnä ihmetahroja, mutta silti poika sanoi, että mä näytän prinsessalta ja että se edelleen haluaa mun kans naimisiin.

Mulla oli aivan mielettömän kivaa, mutta nyt on tosi paha väsy. Näin hölkkälenkin jälkeen koen, et mussa on vielä panoksia ilta yhdeksään ehkä, sitten oon ihan kanttuvei...

np: Brandi Carlile - Downpour

Luvassa randomkuulumisia kera uuden käsityötekeleestäni otettujen kuvien!

Tadaa, mun upouusi ihana hihatin!

- Meillä on tosiaan se remontti menossa, ja täällä pyörii parhaimmillaan noin neljä miestä aina
kerrallaan. Ne miehet on nelissäkymmenissä ellei vanhempia, lihavia ja... no, perus
raksamiehiä. Tänään olin tiskaamassa ja yhtäkkiä mun viereeni tuli joku laskemaan vettä
ämpäriin ja kun katsahdin vieressäni olevaa muukalaista, mä vähän hätkähdin. Se oli nuori ja
komea mies!

- Suunnittelen tulevani kotiin huhtikuussa Pariisin kautta. Kävisin moikkaan Viviä vaikka
viikonlopun ajan. Pitää kuitenkin ottaa huomioon tuo surullisenkuuluisa pankkitili, joka saattaa
laittaa vastaan. Haluan käydä vielä kerran Lontoossa Santtua moikaan ja Edinburghissa
tyttöjen kans roadtripillä. Kattoo häntä.

Lanka on 7 veljestä, väri ruskeanharmaa, määrä tasan kaks kerää.
Neuloin tommosia raitoja vaihtelemalla nurjaa ja oikeaa kierroksittain.

- Oon havainnut, miten lapsen kiehtoo mua ihan hulluna. Tarkkailen pojan kielenkehitystä
satunnaisesti ja koitan miettiä, miten saisin sen puhumaan enemmän suomea. Musta taitaa
tulla siis opettaja... Myös vauvan kehittyminen saa mussa aikaan iloisia tunteita; tänään
pikkuneiti otti mun nähden ensimmäisiä askeliaan ilman tukea!

- Huomenna on perjantai. Havahduin siihen tänään ihan yhtäkkiä. Olin menossa vasta tiistain ja
keskiviikon välimailla. Vähänkö siistiä, juhlinnat ja rommikola minua kutsuvat!

Tein ovelasti peukunreiät noihin hihoihin. Pysyy tukevasti päällä
ja lämmittää ranteitakin ihanasti.

Mehutonna

Huh. Oon ollut tällä viikolla ihan sairaan väsynyt. Nyt ne joululomalla kerätyt mehut on sitten kaiketi käytetty loppuun. Herään aamulla kamalan väsyneenä ja haluaisin vaan jatkaa unia, mutta työhön on tartuttava. Remontti haittaa kyllä osittain työntekoa ja muutakin elämää aina vain enemmän, tällä hetkellä bloggaan pojan huoneesta kun mun huone on nyt työmaata myös. Shit.

Viime viikonloppu oli myös aika kuluttava. Lähdin kiitämään heti perjantai-iltapäivällä kohti Brumia. Menin Steffille, laitettiin ykköset ylle ja mentiin bussilla keskustaan Erikan opiskelijasolulle.

Erika oli hommannut itsellen DJ deckin, eikö oo aivan älyttömän siistiä?? Olin ihan haltioissani tosta, tuo on niin cooligt! E soitteli meille muutaman raidat ja sitten alettiin rommikolalle...

Mulle kelpas myös ruisleipä...


...and it was good!

Meillä oli ihan hillittömän hauskaa. Oli ihanaa nähdä tyttöjä pitkästä aikaa, Erikaa olin nähny viimeks pari kuukautta sitten kaiketi... Ihan luvattoman paljon, pitää alkaa pitää yhteyttä enemmänkin tuohon ihanaan tyttöön. Ens viikonloppuna on jo yhdet bileet tiedossa, en malta odottaa...!

Erikan luota lähdettiin disco matador -kävelyn siivittäminä taksilla The Loft Loungeen. Loft on homobaari, mutta ihana sellainen; siellä on erittäin tyylikäs sisustus, ei liikaa porukkaa, ei liikaa melua, hyvää musiikkia... Se ei oo siis sellainen mitä aikoinaan homobaari mulle toi mieleen. Siellä saattaa joku gaypariskunta suukottaa toisiaan pikkusen, mutta ei sen kummempaa. Se on aivan kuin mikä tahansa baari, mutta siellä käy enemmän sateenkaarikansaa. Meille se ilmapiiri on just passeli.

Loftista jatkettiin Oceanaan, mikä osoittautui pikkupettymykseksi. Porukkaa ei ollut juuri ollenkaan ja ainoastaan yks viidestä huoneesta oli auki. Onneks seura oli parasta...

Stef's such a seductress! ;D

Aahhhh mua väsyttää. Kävin taas lenkillä ja olin ihan poikki sen jälkeen. Koitan käydä kolmesti viikossa, jotta saisin itteni hiukkasen timmimmäksi. Tulosta on jo tullut, nimittäin kävin Steffillä puntarilla ja se näytti pari kiloa vähemmän kuin kaks viikkoa sitten! Jaksan myös juosta pidempiä välimatkoja. Enää viikko herkkulakkoa jäljellä, saa nähdä jatkanko sitä sitten vielä pidemmällekin. Ei tunnu enää niin kamalalta ilman suklaata ja muita ihanuuksia, mutta joskus meinaa lipsahtaa; melkein menin syömään palan kakkua sunnuntaina, mutta taistelin mielihaluja vastaan. Sen sijaan ostin Body Shopsista Love etc... -vartalovoin ja ihanat tohvelit Nextistä. Ehkä ei ois kannattanu, mun rahatilanne on perhanan köyhä nyt... :D

Joo lähtis kohta keittolounaalle Skinny Kitteniin, nälkä hiipii jo. Paitsi että ei vielä oo ees lounasaika... FAK.

Ja ei, Stef ei oo alasti liikenteessä.

Elämän suuria kysymyksiä

Mulla ja pojalla on tämän remontin keskellä tapana syödä välipalaa pojan huoneessa yläkerrassa. Teen eväät yleensä aamuisin, laitan ne jääkaappiin odottamaan ja tuon ne yläkertaan haettuani pojan koulusta.

Teimme näin myös keskiviikkona. Olin lämmittänyt pojalle myös kupillisen kuumaa kaakaota, sillä meitä molempia paleli kirpakassa tammikuun säässä.

Poika mutusteli kaakaon kanssa myös grannylta saamaansa suklaatikkaria. Suupielet suklaassa hän sitten kysyi minulta:

"Will you grow anymore?"

Ajattelin vastata, että toivottavasti en ainakaan leveyssuunnassa. Suklaatikkarin tuoksu sai veden kielelleni. Laskin päiviä mielessäni; olin ollut ilman suklaata jo 18 päivää.

"En taida kuule enää kasvaa. Oon jo kasvanut niin pitkäksi kuin voin kasvaa," vastasin pojalle.

"Will you marry someone, then?" poika kysäisi loogisen jatkokysymyksen. Mua huvitti ja vastasin, että menen naimisiin, jos löydän itselleni miehen, jonka kanssa haluan viettää sitten loppuelämäni.

"Who are you going to marry?"

"Enpäs kuule vielä tiedä."

"Well, then, what about me?"

Ja niin mua oli kosittu ensimmäisen kerran. Harmi vain, että kosija oli mua 15 vuotta nuorempi. Se oli kyllä kovin suloinen, olisin suukottanut sen huulia monastikin, sillä suupielet sotkeentuivat yhä enemmän vain suklaaseen. Kohteliaasti kuitenkin kieltäydyin kosinnasta ja selitin kieltäytymiseni syyt. Sitten päädyimme molemmat kikattamaan lattialle.

Lähden kohta Brumiin, ja pääsen tänään tanssimaan koroissa. Hyvää viikonloppua teille kaikille! :)

Lonely day

Sunnuntaina läksin itsekseni shoppailemaan ja ammentamaan kulturellia hengenravintoa Birmingham Museums & Art Gallerysta. Kaupunki oli sateisen harmaa ja ankea, etenkin yksin katuja tallatessani olo oli kovin ahdistava.

Kävin ensiks shoppailemassa ja tässä löydökseni:

Mukavaakin mukavammat korkkarit 11,95 £ (alkup hinta 24,80 £), Forever 21




Musta minimekko 31,80 £, Forever 21

Myönnetään, ton mekon kohdalla mun talous heitti täydellistä häränpyllyä, mut hei KATTOKAA NYT HERRANEN AIKA!! Ei tota voinut vaan jättää! Täydellisesti istui, täydellisesti pysyi päällä tuolla kaula-aukon sisäpuolella olevien silikoninauhojen ansiosta... Ja mulla ei muuten olis bilevaatteita, joiden väri sopis tuohon mun tukkaan.

Kävin myös kuluttamassa mun host grannylta joululahjaksi saamani lahjakortin:

Kännykkäkoru 2,75 £, pikkuhousut 6 £/kibale, Accessorize

Kotiin saavuttuani olin viikon palkkaa köyhempi ja helkkarin yksinäinen. Onnistuin jopa eksymään siellä taidemuseossa. Kotona oli pakko laittaa System of a Downin Lonely day soimaan. Systemillä mentiinkin sitten loppupäivä. Reiluutta sunnuntaihin toi kuitenkin se, että sain 30 cm subin 15 cm hinnalla. Kiitos kaunis sille hassulle intialaiselle miehelle, joka sen subin mulle myi. :)

Nyt on tiistai ja toivon hartaasti, et ens viikonloppuna mä saisin tilaisuuden laittaa ton ihanan mekon päälle, korkkarit jalkaan ja tanssia sydämeni kyllyydestä vaikkapa Oceanassa...

Lauantaisen koti-illan tajunnanvirtaa

Jahas, viikonloppusuunnitelmat meni taasen vähän myttyyn. Oli tarkoitus mennä Brumiin mut kappas vaan, on lauantai-ilta ja mä jumitan kotona. Olin ihan masentunut eilen, niin maani myynyt ja vittuuntunut. Yksinäisyys ja tylsyys on yhtä kuin koti-ikäväkertoimet, ja aloin sitten katsella kovolta valokuvia viime vuodelta ja joululomalta. Tuntui uskomattomalta, miten menin ihan täysin takaisin niihin hetkiin ja paikkoihin pelkästään kuvia katsomalla... Sitten katsoin Millalta joululahjaksi saamani dvd:n, jossa on PowePoint slideshow, joka sisältää meistä kuvia tosi kivoin kuvatekstein. Nyyhkytin sitten pienenä räkämyttynä koti-ikävääni eilisillan.

Aamulla painelin lenkille tihkusateeseen. Hiki virtasi. Kuoritakki ja fleece ei oo kauheen hyvä yhdistelmä tässä ilmastossa... (Tosiaan, plusasteita on päälle kymmenen, eli lähemmäs 40 asteen ero Suomen lämpötiloihin. Hypittiin tänään S:n kans trampoliinilla, et sillee!)

Lenkin jälkeen olinkin vähän hukassa enkä keksinyt tekemistä. Onneks sain Minnan ja äitin skypen äärelle ja vietinkin tunnin niiden kanssa jutellen. Äiti tuki mua mun hius"katastrofin" kanssa vielä ja valoi uskoa tämän tukan ja mun väliseen suhteeseen. Voisin opetella nauttimaan tästä älyttömyydestä. Ehkäpä tää kokeilu (vai pitäiskö sanoa suoraan et vahinko) on just semmonen, mille sitten nauretaan jälkeenpäin et tulipahan koettua sekin.

Minä ja mun hyväsintti

Btw, mulla on tosiaan täällä mun huoneessa hyasintti, elävä sellainen!! Se sai tossa yks päivä ihan hillittömän kasvuspurtin kun annoin sille tilkan vettä. Unohdin kääntää sen yks päivä ja kappas, se kasvoi vinoon, valoa kohti kun kasvavat nämä hyväsintit. Nyt kun tuo on alkanu kukkimaan, täällä on aika voimakkaat tuoksut. Saa nähdä, millon mulla menee järki ton kans... :D Mut mä tykkään kukista. Kun tuosta aika jättää, mä hommaan heti uuden.

Oon kaiketi tosi sosiaalinen ihminen. En kestä olla, jos en saa jutella tai tehdä jotain kavereiden kans viikottain. En tosiaan panis pahakseni seuraelämän viettämistä useamminkin. Onneks tietokoneet, Internet ja Skype on keksitty, helpotti ihan suunnattoman paljon kun sain jutella tänään kotiväen ja Millankin kanssa. Mut silti, asuisinpa lähempänä Birminghamia, et pääsis keskustaan pyöriin/harrastamaan/mitävaan useamminkin kuin viikonloppuisin!

Sen sijaan mun täytyy nyt asennoitua elämään täällä rauhallista kotielämää tämä viikonloppu. Mulla on käsityö kesken, kirja kesken, vois soitella kitaraakin. Mut huomenna menen varmaan Brumiin ihan itsekseni ellen saa sit seuraa. Vois mennä taidenäyttelyyn tai leffaan vaikka. Shoppaillakin vois, mulla on nimittäin Waterstonesille ja Accessorizelle lahjakortit... :3

Knitting rocks!

Nomnom syötiin just kiinalaista ruuaksi. Keittiössä ei pahemmin kokkailla, kun se on remontin takia melkoinen kammokammio. Jälkkäriksi olis suklaakakkua. Tiukkaa tekee, aivan helvetin tiukkaa tekee, mutta mä skippaan... Projekti Eroon elintasomahasta jatkukoon!

MÄÄ OON JULKKIS

Jee, Elisa teki musta au pair -aiheisen artikkelin Lounais-Lappiin, tsekkaa juttu täältä :)

YEEOOOOOH YOUR HAIR IS ON FIRE

Käväsin siellä kampaajalla. Mulle olikin merkattu aikatauluun pelkästään kokopään raidat (??) mut mulle tehtiin pohjaväri, raidat koko päähän ja pikkupikkusen kuivia latvoja pois. Ja lopputulos on tämmönen....

Sanokaa nyt herrajumala että onko tää okei vai ihan liian Carrot Top?? Mua panikoituttaa..... Perkele mä värjään tän uudestaan jos sydärit peiliin katsoessa ei meinaa loppua.

Ajanvarauksen vaikeus

Ajattelin tunnustaa teille jotakin. Mulla on nimittäin vaivannut tää mun hiuskuontalo jo pitemmän aikaa. Malli on suht ok, ei tartte paljoa tehdä mut väri on aivan jotain kamalaa. Oon viimeks värjännyt hiukset kesäkuun alussa ennen ylppäreitä. Ajattelin eka värjätä itse kotona, mut en oo kotivärjäykseen ikinä niin tyytyväinen kuin kampaajan kädenjälkeen. Oisko voinu aikasemmin hommata kampaamoajan?

Tuo kampaamoon menemättömyysrikos ei ollut vielä se tunnustus. Tunnustukseni on se, että oon ihan hirveän ujo ja melkeinpä pelkään varata kampaamoaikaa.

Tiedän, aivan typerää ja naurettavaa. Kysehän on mun pääni hyvinvoinnista, niin ulkoisesta kuin sisäisestä, hehheh... En sitten tiedä, että miksi aina lykkään ajan varaamista. Oon tottunu käymään kampaajalla ehkä kerran vuodessa, ellen harvemmin. Se on vaan aivan kamalan noloa kun en ihan tarkalleen tiedä mitä haluan ja sitten en osaa sanoa oikein ja sitten hävettää. Puhelinsoitto on melkeinpä kamalampaa kuin paikanpäälle meneminen.

"Heitotaoiskoteillänoitavapaitakampaamoaikojaniinmm....?"

Kyselin etukäteen jo mun host motherilta et mitkä näistä kylän kampaamoista on hinta-laatu -suhteeltaan kunnon kampaamoita ja mulle ehdotettiin Chaplinia. Menin sinne tänään lounaan jälkeen, mutta ovi oli lukossa ja ovet kiinni. Hinnasto oli kuitenkin ovessa, ja kestoväri + koko päähän folioraidat olis tehny 60 £. Se on mun koko viikon palkka, mut päätin että aivan sama, mä haluan jotain potkua tähän tukkaan.

Sitten menin kotiin osittain helpottuneena siitä, ettei tarttenu mennä puhumaan vieraille ihmisille mun tukasta - vieläpä vieraalla kielellä. Kävelin kotiin päin ja mietin et menen huomenna uudestaan Chaplinin ovea koputtamaan. Sitten mä mietin, että mä kuitenkin haluan tän tukan ihmismäiseen kuntoon mahdollisimman pian, ja ujostelu on nyt ihan tyhmää. Olin jo yli puolenvälin kotimatkalla, mutta käännyin kannoillani ja lähdin marssimaan kohti Slickiä, toista kampaamoa.

Avasin oven, ja siellä istui joku mummu käsittelyä odottaen. Sitten oli pyöreänoloinen kampaajatäti, joka kyseli mun vointia perusbrittiläisittäin. Mun silmälasit meni huuruun ja tunsin itseni ihan urpon näköiseksi. Saapastelin sinne tiskille ja otin lasit päästä. Oli vaikeaa selvittää asiaansa ilman kunnon katsekontaksia (mun lasit on -4,75 vahvuiset, eli ilman niitä tai piilareita oon käytännössä sokea), mutta jotenkin se tuntui helpottavan.

"Hi ya! Umm.... I'd like a... umm... a base colour and then some foil highlights. Just wondering how much that would cost."

"Half head foils or whole?"

"Maybe full head."

"Let's see... that'd make 42 £."

Aattelin et ai se katto vaan sen raitahommelin hinnan. Toistin mitä halusin ja hinta oli edelleen sen 42 £.

"Really? Altogether? Well then, do you have any time this week?"

"Yeah, we could do Thursday at 10 am."

Perrrfecto, meitsi pääsee kampaajalle siis ylihuomenna! Tuntuu hienolta kun sain itteäni vähän otettua niskasta kiinni. Se näköjään kannattaa, useammassakin tilanteessa niskasta kiinni otettuani meen niin ku lentäisin.

Hasta la vista ruma tukka, tervetuloa huoliteltu väri! Toivotaan nyt vain, että ne tosiaan osaa hommansa, varsinkin kun mun tukka ei oo helposti käsiteltävissä, tai näin ainakin oon saanut muutamilta kampaajilta palautetta... :D

Onneilua

Ja tottakai koko maailmalle blogini kautta ensin keuhkottuani tylsän viikonloppuni raadollisuutta sain tekstarin Steffiltä. Sisältö oli, että tuuppa tänne, tosin englanniksi. Ja minä menin niin nopeasti kuin kykenin, ja mulla oli aivan älyhauska viikonloppu! Paapatettiin tunteja Steffin kans kuulumisia joulusta ja muusta. Sitten mentiin alakertaan katsomaan, kun lapset pelas serkkujensa kanssa Nintendo Wiillä Just dancea. Mehän Steffin kans liityttiin rientoon mukaan ja My God, se oli hienoa treeniä ja hillitömän hauskaa! Hauskempaa oli, kun lasten nukkumaanmenon jälkeen alkoi aikuisten pelisessio, ja sehän jatkui yli puolenyön... :D

Sidotaan viikko ja tämän hetken fiilikset nippuun randomkyselyn avulla:

Mikä on viimeinen ajatus päässäsi?

- Mun suussa maistuu oudolle...

Mitä biisiä kuuntelit viimeksi?

- Np: Fay-Ann Lyons - Make a Stage. Pettymys ku huono.

Mitä ovat tämän illan suunnitelmat?

- Roudata kaikki takit ja kengät mun huoneeseen remontin tieltä ja peseytyä ja rentoutua sängyssä kirjaa lukien tai kutoen.

Oletko stressaantunut ihminen?

- No viime aikoina oon stressannu aika paljon. Jos ei oo stressattavaa, niin ei mee kauaa että löydän jotain, mistä murehtia. Pitäis lopettaa.

Rehellisesti, mitä todella haluat juuri nyt?

- Pestä hampaat ja syliin.

Onko joku jota et koskaan unohda?

- On toki, montakin :)

Milloin olit viimeksi täysin onnellinen elämässäsi?

- Tänään junamatkalla Bhamista kotiin olin ihan mielettömän onnellinen ihan kaikesta.

Tuleeko tästä viikonlopusta hyvä?

- Meni jo, ja super olikin!

Missä olet kahden tunnin päästä?

- Sängysä.

Otatko elämäsi liian vakavasti?

- Omasta mielestä en yleisesti, mutta jotkut pikkuasiat otan.

Odotatko tällä hetkellä mitään?

- No kuten aina odotan seuraavaa viikonloppua, muuten en.

Mitä teit eilen?

- Lenkkeilin, luin kirjaa, menin tapaamaan tuttuja ja nautin.

Mikä on hienointa, mitä olet tehnyt tällä viikolla?

- No edelleen ku menin Bhamiin :D

Mitä yhteistä sinussa ja äidissäsi on?

- Tunteellisia hölmöjä?

Kenet näit ensimmäisenä tänä aamuna?

- Steffin.

Onko sinulle sanottu joskus jotain äärettömän kaunista?

- No onneks on!

Seurusteleeko suurin osa kavereistasi?

- Pitää tehdä ynnäystä... saattaa mennä suunnilleen 50-50.

Henkilö joka saa sinut aina nauramaan?

- Kaikki jossain vaiheessa, eniten varmaan siskot kun niitten kans on niin nonsense-huumoria. 8)

Henkilö joka viimeksi suuttui sinulle?

- Enpä tiiä, kun en muista millon joku ois mulle suuttunna.

Luotatko ihmisiin helposti?

- En oikeastaan, en enää. On helpompaa olla, jos ei liian avoimesti luota asioitaan kaikille.

Pidätkö toisen ihmisen suutelemista pettämisenä, jos seurustelee?

- Hmmm, kyllä.

Rajoittuuko musiikkimakusi vain yhteen genreen?

- Ehei toki!

Onko sinulla tapana myöhästellä?

- Ei.

Oletko itkenyt itsesi uneen jonkun ihmisen takia?

-Joo, mutta siitä on aikaa.

Koska sinä teit jotain?

- Ymmärsin tän kysymyksen eka et "Milloin sinä teit jotain?" ja hämmennyin.

Rakastatko ketään tällä hetkellä?

- Tottakai.

Oletko yrittänyt unohtaa jonkun kenestä välität paljon?

- En.

Haluatko suuret prinsessahäät?

-Een kai, kivempaa jos on vaan ihan läheiset tyypit paikalla.

Laulaako kaikissa bändeissä mies, mitä kuuntelet?

- Ei, vaan nainen :D

Pitääkö unelmamiehesi olla urheilullinen?

- Vähän sais olla.

Mitä pelkäät?

- Epävarmuutta ja yksin jäämistä.

Mitä sinulla on taskuissasi?

- Ei oo näissä pöksyissä taskuja.

Jos joku tulisi kotiisi kun olet viettämässä "laiskaa päivää", mitä luultavimmin olisit tekemässä?

- SÖISIN ja makaisin sängyssä yökkärit päällä. Tai sitten syömisen sijaan katsoisin telkkaria tai soittaisin kitaraa.

Voisitko elää ilman tietokonetta?

- ...... en. Oon kaiketi koukussa nettiin, mut tää on tällä hetkellä mulle henkireikä.

Missä pidät puhelintasi öisin?

- Yöpöydällä tai tyynyn vieressä.

Millaisista ihmisistä pidät?

- Erilaisista, ainutlaatuisista ja ennen kaikkea ihanista.

Vihaatko kun sinua tuijotetaan?

- En, joissakin tilanteissa vallan rakastan sitä (;

Oppisitko pitämään toisen ihmisen musiikkimausta seurustelun vuoksi?

- Noo... jos musiikkimaku on hyvä. Musta tuntuu, että metallistin kans näin tuskin kävis.

Antaisitko miehen tarjota drinkin, vaikket olisi kiinnostunut hänestä?

- Hmm... ehkä. Mutta toisaalta tulis tosi huono omatunto.

Mietitkö usein mitä muut sinusta ajattelevat?

- Joo, mutta yhä vain vähenevässä määrin.

Onko ulkonäöllä väliä?

- On. Psykologian opekin sanoi, että tutkimuksen mukaan huolitellut ihmiset saavat parempaa kohtelua. Ja mä haluan tulla hyvin kohdelluksi, toisaalta saatan olla joskus laiska sen huolittelun kans.... :D

Uskotko kohtaloon?

- Uuden ihanan kaulahuivini kohdalla ainakin...

Mikä on mielestäsi elämän tarkoitus?

- Eläminen ja siitä nauttiminen. Kokeminen.

Pelkäätkö enemmän henkistä vai fyysistä kipua?

- Fyysistä varmaankin.

Onko sinulla salaisuutta mitä kukaan muu ei tiedä?

- Aina ne joku tietää. :P

Voisitko antaa kumppanillesi pettämisen anteeksi?

- En varmaankaan.

Jos joku olisi ihastunut sinuun, haluaisitko tietää?

- Tottakai, miksi en?!

Mikä piirre sinua ärsyttää muissa ihmisissä?

- Maalaisjärjen puute, itsekeskeisyys ja ylenpalttinen ylpeys.

Leikitkö pienenä enemmän tyttöjen vai poikien leikkejä?

- Tyttöjen leikkejä, sillä ympärillä on lähinnä ollu tyttöjä. Oon ihan girly girl. :)

Oletko koskaan puhunut peilikuvallesi?

- No viimeks tänä aamuna.

Millaista musiikkia kuuntelet?

- Last.fm:n mukaan mun suosikkia on female vocalist, pop, finnish, rock, indie, folk, reggae, alternative, alt-country, 80's ja classic rock. Olipa ihanan helppoa vastata, kun saa Lastista tsekata! :D

Oletko koskaan tullut umpikännissä kotiin aamulla?

- ...... oon :s

Missä kuussa olet syntynyt?

- Kesäkuu paras kuu!

..tutus

Mää oon nyt pahalla päällä, enkä enää kestä sitä. Kaiken onneilun ja ihanaamukavaa-höpöilyn jälkeen voisin sanoa, että nyt mua ärsyttää.

Oli mukava työviikko, joo, mutta torstaina sain sitten ihanan oksennustaudin, joka kesti muutaman tunnin. Päälle piti nukkua 12 tuntia, minkä jälkeen olo olikin erittäin hyvä. Aattelin kuitenkin jäädä kotiin enkä lähteä illalliselle Steffin kans, koska halusin varmistaa mahan hyvinvoinnin.

Tänään heräsin aamulla et jeejee tänään nään sitte kavereita ja pidän hauskaa vaikka leffan äärellä ja juttelen kaikki joululomajutut niiden kans. Tällä hetkellä näyttää pahasti siltä, että mekkäläinen viettää koko viikonlopun tässä remonttikämpässä. Sekä seuraavan viikon, sillä mullahan ei tunnetusti oo kavereita tässä samassa kylässä, että voisin piipahtaa jauhaan kaikkea kivaa ihmisten asiaa niiden luo vaan joudun odottaan aina viikonloppuun, et pääsen pitään huolta mun sosiaalisesta elämästäni.

KISMITTÄÄ!!!!!!

Mua ärsyttää myös se, ettei pitkä kävelylenkki auringonpaisteessa helpottanut kauheen paljoa ja että nyt puran tätä pahaa oloa tänne ja vaikutan lapselliselta, sillä joillakin muilla on asiat pahemmin.

Mutta valittaminen on joskus kivaa. :3

Ja joo, mua ärsyttää jos joku sanoo jotain tavaraa/vaatetta/muuta esinettä "asiaksi". Sori mutta mä en ymmärrä ja se kuulostaa aivan raivostuttavalta.

Moi.

Oxford

Kävinpä muuten ennen joulua viikonlopputripillä Oxfordissa. Tässä teille kuvasatoa ja vinkkejä siltä varalta, että eksytte tuonne itsekin... (;

Broad Street, Oxford. Vähän kauniimpi verrattuna Birminghamin Broad Streetiin...

Oxford on hirmukaunis kaupunki Keski-Englannissa. Väkiluku on n. 154 000. Olin vähän yllättynyt, sillä oletin Oxfordin olevan suurkaupunki, mutta ei suinkaan!

Kaikille varmaan tulee Oxfordista ensimmäisenä mieleen yliopisto. Noh, onhan siellä se yliopisto, colleget ja niiden lisäksi paljon muutakin.

Oxfordissa oli enemmän pyöräilijöitä kuin missään aiemmin näkemässäni kaupungissa täällä UK:ssa.

Reissasin siellä kaverini kans ilman mitään suunnitelmaa. Haluttiin vaan nähdä mahdollisimman paljon Oxfordia mahdollisimman havalla. Noh, sanoisin, että me onnistuttiin tavoitteessamme aika hyvin.

Ensin me vierailtiin Balliol Collegessa. Päästiin pyörimään sinne sisäpihalle ja vähän sinne rakennuksen sisällekin kahden punnan pääsylippua vastaan.

Ja aivan kuten Glasgow'n vierailullakin sain todeta, että täällä jotkut koulut on vaan ylitsevuotavan kauniita. Miksei Suomessakin voi olla näin...?

Ja joo, niillä on siellä omia privaattipuutarhoitakin. Hurts my eyes!

Tämän jälkeen jatkettiin kävelyämme pitkin Broad Streetiä ja kohdattiin Museum of the History of Science. Sisäänpääsy oli ilmainen, joten me mentiin sisään. Museossa oli kolme kerrosta, joista jokainen oli täynnä erilaisia tieteellisiin kokeisiin, mittaamiseen ym. käytettyjä välineitä. Meidän vierailun aikana oli islamilaisen tieteen näyttely meneillään alakerrassa, ja siellä oli kaikenlaista jännää nähtävää. Kun kuitenkin oon tämmönen perusjamppa enkä oikeen jaksanut kiinnostua ihan täysillä esineiden oikeisiin käyttötarkoituksiin, keskityin niiden visuaaliseen puoleen. Kivasti kimalsi ja yksityiskohdat kiehtoivat!

Tuolla tiedemuseossa oli töissä eräs mielenkiintoinen tyyppi, joka antoi meille ennen kierrosta muutamia arvoituksia ratkaistaviksi ja kertoi muutakin jännää nippelitietoa. Kun olimme kaverinin kanssa lähdösä museosta, mies veti meidät syrjemmälle ja antoi meille post-it -lappusen johon hän oli kirjoittanut ohjeistuksia seuraavaan kohteeseemme, joka oli Ashmolean Museum.

Ashmolean Museum on valtava museo, jossa on melkeinpä ihan kaikkea muinaisista egyptiläisistä amuleteista vanhaan kiinalaiseen posliiniin ja renessanssin taideteoksiin. Sisäänpääsy oli ilmainen, mutta suositeltu lahjoitus oli 3 £ (mitä me ei tietenkään maksettu, hyi meitä).
Siellä me kulutettiin useampi tunti, sillä neljän kerroksen kiertelyyn menee tuhottomasti aikaa.

Ja mikä jännintä, tässä museossa saa vapaasti valokuvata!

Mun suosikkini: egyptiläiset amuletit.

Viimeisenä vierailimme Divinity Schoolissa, tarkemmin sanottuna yhdessä sen luentosaleista. Hinta oli jälleen kerran jossain yhden-kahden punnan paikkeilla, sillä pääsi tosin ainoastaan tuohon yhteen huoneeseen. Samassa paikassa olis ollut myös iso vanha kirjasto, jossa olisi myös ollut opas kertoilemassa faktoja. Hintakin oli siinä kahdeksan punnan tietämillä, joten skippasimme sen ja astuimme isoista puisista ovista sisään tähän saliin:

Näyttääkö tää tutulta?

Jos ei, niin auttaiskohan tää...

Jep, voitte vaan kuvitella mun fiilikset, kun mä luin tuosta yhdestä Did you know...? -kyltistä. Mun leuat revähti auki ja sitten katselin ympärilleni ajatellen: "Ne on ollu täällä..." Niin siistiä, oikeesti!!

Tuota oli muuten käytetty myös Tylypahkan sairasparantolana Potter-leffoissa.

Että semmonen reissu Oxfordissa! Oli kyllä ihan mahtavaa, nyt pitää vaan alkaa miettimään, minne sitä seuraavaks suuntais daytripille. Oon nyt käynyt Birminghamissa (joka vklp...), Lontoossa (sinne meen kyllä uudestaankin, varsinki ku Santtu on siellä kans aupparina!), Stratford-upon-Avonissa, Glasgow'ssa ja Oxfordissa. Kaikki, joille oon sanonu käyneeni Glasgow'ssa on kysyny, miksen mennyt Edinburghiin, eli siellä kannattais varmaan vierailla. Junaliput on vaan niin sikahintasia... Haaveena olis, että jos oisin täällä kesäaikaan, menisin jonnekkin merenrantaan. Mutta mä lähden maalis-huhtikuun taitteessa...

Mä niin palaan tänne takas vielä.

"Daniel on tavallinen ja kiva mies, kuten Victoriakin."

Ai että mä tykkään tiedättekö nauraa! Paremman fiiliksen saa kun jakaa naurunsa, joten suosittelen lukemaan kielikukkasia.

On hieno fiilis olla taas Englannissa. Täällä ei ole lunta ollenkaan, sillä lämpötila on plussan puolella. Eilisaamuna lunta tuli kuitenkin semmoset säälittävät kaks millimetriä, jotka suli parissa tunnissa pois. Täällä on paaaaljon valoisampaa kuin Suomessa, minkä vuoksi oonkin aika virkeä. Virkeys saattaa kyllä johtua siitäkin, että mulla on taas unirytmi suhteellisen kuosissa. Meen nukkuun kymmeneltä ja herään aamulla viittä vaille seitsemältä tekemään kuivaharjauksen koko kropalle.

Kyllä, luitte aivan oikein. Ostin Cosmon (hyi mua, se on oikeasti aika surkea lehti, mutta oon oppinut täällä pahoille tavoille ja huonolle viihteelle... (; ) ja siinä puhuttiin detoxin ohessa kuivaharjauksesta. Suositeltiin tehtävän joka aamu viiden minuutin ajan koko kropalle. Noh, kun kerran Ellulta sain semmosen ihanan saippuasetin mukana myös semmoisen kuorintahanskan, päätin alkaa käyttää sitä. En tiedä, auttaako se mun selluliitteja lähtemään liikkeelle, mutta kyllä se ainakin herättää koko kehon aivan ihanasti! Kihelmöivä tunne ja parantunut pintaverenkierto lämmittää ja tuntuu erittäin hemmottelevalta. Ihokin on silkinpehmeä, sillä iltaisin suihkun jälkeen laitan pikkuisen vauvaöljyä kaikkialle. Sopii mun kuivalle talvi-iholle, suosittelen ehdottomasti kaikille muillekin! :)

Päätin tosiaan alkaa laihduttamaan. Mulle on kertynyt tänä auppariaikana useita kiloja, ja mun peilikuva alkaa hiljalleen kammottaa mua. Ei se ole aivan hirveä, en koe itseäni tajuttomaksi läskiksi, mutta ajattelin ottaa itseäni niskasta kiinni ennen katastforin sattumista. Mulla on kaapissa edelleen mun joululahjasuklaita, joita onkin sitten lähemmäs kaks kiloa. Ou jee. Ei enää suklaata mulle ainakaan kuukauteen! Ei myöskään jokaviikkoista porkkanakakkupalaa Skinny Kittenissä. Tämmönen lakko saattaa tehdä mulle vähän pahan mielen kun kiellän itseltänin asioita, mutta mulla ei muuten oo mitään rotia, ellen ole vähän radikaali. Mutta tiedän jo nyt, että sen lakon jälkeen mulla ei tee juuri mieli herkutella. Oon ollut kerran karkittomalla tammikuulla, ja sen jälkeinen helmikuukin meni tosi maltillisesti.

Mulla on nyt nälkä. Menis syömään tomaattikeittoa alakertaan. Täällä on muuten remonttimiehiä kaksin kappalein, ne puhelee tuolla koko ajan pistokkeista, valokatkaisijoista sun muista ja välillä paukuttaa seiniä niin kovaa, että mun läppäri melkein pomppii tässä pöydällä. Ja mä olen kerrosta ylempänä... Noh, ei se mitään, kunhan tekevät meille ihanan keittiön, jossa on oikea hella ja uuni, jotta ruuanlaitto helpottuis.

Arrivederci, toivottavasti teillä on yhtä kivaa kuin mulla! :)

Kokking

Kokkasin tässä joululomalla reggae-pupujen Milla ja Riikka seurassa:

Sweet memories

Mullapa oli täydellinen joululoma. Sain viettää aikaa rakkaiden kanssa, syödä kaikkea hyvää ja ihan vaan levätä. Tuntui kivalta tulla takaisin ja alkaa töihin, on niin paljon energiaa!