Päivä, jolloin otin ensimmäistä kertaa kalan hengiltä

Oon kesälomalla tällä viikolla ja itse asiassa tuntuukin ihan kesältä. En olis koskaan uskonut, että tällaista tsäänssiä tulee tänä kesänä. Oon ruskettunu jo ihan kohtalaisesti, nukkunu ja nyt vielä kävin Minnan ja isovanhempien kans mökillä. Tarkoitus oli tehdä pihahommia, kalastaa ja olla vain.

Mökin pöllökelloa ei oo vedetty aikoihin. Se on liian avarakatseinen moiseen.

Oon pienestä pitäen seurannu, kun mummu onkii ja pyydystää rapuja joesta. Se on ollu aina ihan mielettömän jännää seurattavaa, tuli saalista eli ei. Oon myös saanu ite kokeilla onkimista, mutta saalista en oo kauheesti saanu. Kerran sain pienen sintin, niin pienen, et se piti laittaa takasin jokeen kasvamaan.

Tänään oli kuitenkin ihan eri päivä: joki oli vielä tulvien jäljiltä runsasvetinen ja kylmä, kala nousi merestä jokeen ja oli muutenkin vaan aika onnekas olo. 

Mmm'm.

Mummu kiskaisi aika lyhyen ajan sisään kaks ihan hyvänkokoista harria rantaan. Sain sitten ongen omiin kätösiini ja aloin vartoa. Kalastelin aika pitkän tovin, eikä mitään kuulunu. Palasin mökille pitämään Minnalle seuraa terassille.

En kuitenkaan antanu periksi. Aattelin et jos oon kymmenvuotiaasta saakka koittanu kalastaa ja oon saanu yhen vaivaisen sintin, on mun pakko skarpata nyt 11 vuoden yrittämisen jälkeen. Mummu antoi vavan ja sanoi, että tuskin siellä enää mitään on, ei kala syö näin päivällä. Heitin siiman kerran. Ja toisen. Koho upposi, jäi ilmeisesti pohjaan, ajattelin. Nostin siiman vedestä ja aloin huutaa kurkku suorana, kun siiman mukana tulikin kala!

Se oli ISO!!!! Se oli niin iso, että sitä ei tarttenu heittää menemään! Sain sen tainnutettua ja verestettyä ja siinä olin: kala kädessä ja jalat tanssi itekseen jotain ripaskaa. Juoksin papan luo ja heilutin tuoretta harria sen nenän edessä. Pappa nauroi ja juoksin pirttiin tekemään saman mummulle. Mummu tarjoutui suolestamaan otuksen, sillä se olis ollu ehkä vähän turhan hoocee mulle.

 

!!!!!!!!!!!

Kaikki se ulkoilu, kalastus ja riehuminen alkoi nälättää. Paistettiin makkarat ja käärittiin kalat suolattuina folioon. En oo koskaan maistanu niin hyvää kalaa. (Tai no oon, savusiikaa. Mutta noin tuoretta kalaa en oo koskaan syöny!)

There's the nom!

Aattelin ostaa itelleni mato-ongen ja alkaa kuningaskalastajaksi. Kyllä. Meikä on erinainen.

Business kitchen day

Sain taannoin Facebookissa kutsun Business kitchen day -tapahtumaan. Siellä tarjolla oli melko autenttisia etnisiä ruokalajeja pieninä annoksina edulliseen hintaan. Tapahtuma houkutteli vielä enemmän, kun mun entinen kämppis oli siellä myös nykyisten kämppistensä kanssa myymässä nepalilaista ruokaa (joka oli muuten parasta kaikista).

Tarjolla oli nepalilaisen ruuan lisäksi kahta erityyppistä kiinalaista, indonesialaista ja korealaista ruokaa. Leivoksiin en perehtynyt niin paljon, sieltä olisi saattanut löytyä venäläisiäkin herkkuja. Maistoin korealaisesta keittiöstä Anskun kanssa kanaa sweet chili -kastikkeessa sekä friteeratun porsasvartaan, nepalilaisesta tulista kanakasvisjuttua ja perunakeittoa ja kiinalaisesta keittiöstä keitettyjä nuudeleita, kanapallon ja wood ear mushrooms. Viimeisenä mainittu näytti yksinkertaisesti niin kummalliselta, et oli pakko maistaa. Ja ei se oikeastaan maistunut edes millekään, enemmänkin se sienten rakenne oli hassu.

Ja entäs sitten se jälkkäri... cupcakes, joita sai itse koristella. Ja koristeet oli tehnyt itse eräs nainen käsityönä. "It's my hobby." Ei muuta ku hatunnosto, oli niin upeita ja herkullisia cupcakeja! Ajattelin itse kokeilla joskus tehdä noita, jos vaikka onnistuis tuo voi-sokerikuorrute... c(:

Hellettä piisaa, eikö? Ihanaa, eikö? Mun iho on hitusen vaan punoitellut, mutta nyt se on yön aikana hälvennyt. Eikä ulkonakaan ole tänään niin lämmin. Otan iisisti tänään tuolla auringossa. Pitäis keskittyä huomiseen matikan didaktiikan tenttiinkin... huoh. Se ja kaks ryhmätyötä pitäis viimeistellä, sitten ois valmista!

Och sommaren är här ♥

Kesä tuli yhdessä yössä. Yliopistopäivän jälkeen pakkasin laukkuun kirjan, musiikkia ja vettä ja lähdin pyörällä naapuripuistoon ottamaan aurinkoa. Puut oli varkain alkaneet vihertää, pensaissa liversi linnut. Joka paikassa tuoksui kesä: ruohoiset kädet, siideri, tervatut veneet satamassa ja aurinkovoide. Makasin viltillä ja tuijotin taivaalla lipuvia pilviä. Himosin jäätelöä, ja Anriikan saapuessa Hailuodosta mentiin Tuiraan jätskikiskalle.

 Jätskikiskalta tarttui eka jätskitötterö tälle kesälle, maultaan mangomeloni. Istuttiin patosillan luo naatiskelemaan ja yhtäkkiä portaita juoksee joku tyttö ylös - Katja! Oli ihanaa nähdä pitkästä aikaa, sovittiin treffit ennen Katjan Kazakstaniin lähtöä.

Loikoiltiin puistossa vielä pari tuntia, sitten piti lähteä kauppaan. En oo vieläkään sinne asti päässyt, tulin piipahtaan tässä koneella. Koneen vieressä oli lämpömittari, joka kertoo mun makkarin lämpötilan:

Hellurei ja hikiset tunteet, jippiii... :D