Tammikuun puolessa välissä sain PSOASilta viestin kännykkään, et mulle olisi tarjolla yksiö. Ämpyilin ja epäilin pärjäämistäni niin henkisesti kuin rahallisesti, mutta rohkea roskat syö. Nyt olen asustanut itsekseni kohta kaksi kuukautta ja olen siitä erittäin, erittäin onnellinen.
Tässä kuvia minun iki-ihanasta kodistani:
On ihanaa, kun kämppään pääsee valoa koko päivän ajan. Sitä kaivattiinkin aiemmassa loukossa!
Mulla on rairairuohot valmiina päästäistä varten! Luulin ensiksi saaneeni kasvustoparan homeeseen, kun siemenet alkoivat puskea juuriaan... onneksi ne sitten päättivät kasvaa :D
Rakastan mun keittiötäni, se on niin siisti ja nerokas! (Tosin liesi on minikokoinen, mutta oon oppinut elämään sen kanssa.) Siinä on hyvä kokata. Parasta on se, kun aamupalalättyjä/munakasta voi tehdä ja istua samalla pöydän ääressä... tai kokata kaverin kanssa kasvokkain.
Kämpällähän on tosiaan kokoa 36,2 neliötä. Niihin mahtuu myös ihan erillinen makkari.
Kotilintu on ostettu Raumalta kirppikseltä c:
Loppuun onnellinen minä ihan au naturel eilisen uinnin jälkeen. Mitäs pidätte mun kodistani? :)