Känner som vinnaren

Pääsin VAKAVA:n toiseen vaiheeseen ja mun tukka on hyvin!

Yöllinen päänpurku vol 2 (?)

Taas mä valvon. Uni ei oo viime aikoina tullu ennen kello kahta yöllä, sillä mielessä on ollu monenlaisia asioita, jotka on vähän valvottanut. Tai sitten syy on se, että herään joka päivä 8-10 aikaan, eikä mua sen takia väsytä illalla. Hyi, musta on hyvää vauhtia tulossa vuorotyöläisaikuinen.

Yks ilta skypetin Erikan kans ja juteltiin suut vaahdossa miten meillä menee mantereella ja kuningaskunnassa. Sinä iltana mun mieleen hiipi eräs pikkupoika, jota en ollut pääsykoekiireiden takia ajatella pitkään aikaan. Nyt en saa sitä pois päästä. Mulla on sitä niin kauhea ikävä.

Johanna varoitti mua, että au pair saa itselleen ikään kuin uudet sisarukset. Niin se piru vie kävi ihan vaivihkaa. Kotiin tultuani olin iloinen, että sain hengähtää hetken, mutta välillä olo on vähän autio. Haluaisin ihan hirveästi olla läsnä pojan elämässä ja katsoa kun se kasvaa ja oppii joka päivä. Haluaisin kuunnella kun se kiukuttelee ja haluaisin pelata sen kans Afrikan tähteä kuus erää peräkkäin. Siksi ostinkin sille jo synttärilahjan valmiiksi. Vielä askartelen sille maailman hienoimman kortin.

Päätä vaivaa myös uusi työpaikka. Pitää oppia uutta ja tutustua uuteen porukkaan, mikä luo mulle paineita. Oon sen verran perfektionisti, että jos asiakas huomaa kuittia tutkaillessaan mun tehneen virheen, niin tuntuu et hiki pukkaa pintaan ihan ku sisälämpötila ois kohonnu 30 celsiusasteeseen. Noh, sainpahan tänään eräältä asiakkaalta positiivista palautetta. Ensin se sanoi sen mulle ihan suoraan ja sitten vielä ylemmällekin tahdolle. Tuntui ihanalta saada semmosta feedbackia tekemästäni stressaamisen jälkeen.

Olin myös vanhassa tutussa kesätyöpaikassa puutarhalla sunnuntaina, kun mulla oli kaupalta vapaapäivä. Jo pihaan pyöräillessäni musta tuntui kuin kotiin ois tullu ja kuin viime kesästä olis vain pari viikkoa. Kaikki oli tuttua ja tunsin oloni itsevarmaksi. Kaikki ne kukkien tuoksut toi mulle muistoja mieleen edellisiltä kesiltä ja sai mut ihan mielettömiin fiiliksiin. Vaikka ne kukat ei puhunu, ne tuntui toisinaan jopa hieman elävämmiltä kuin jotkut asiakkaat kaupassa. Ehkäpä sain puutarhalta tsemppiä tähän päivään, joka meni loppujen lopuks oikein hyvin, kiitos sen tasan yhden asiakkaan.

Huomenna samanmoinen työvuoro, jonka jälkeen toivon pääseväni katsomaan Millan kans Gleetä. Oon ihan hulluna siihen sarjaan, se on aivan salaa koukuttanu mut! Mulla meinas mennä viime viikon maanantai pilalle, kun en nähny Gleetä enkä Millaa enkä ketään. Katottiin tänäänkin kaks jaksoa ja mua jäi nyt jännittään ku ne kaks opea pussas. Siis OMG!!!!!!!!!!!!!!!!!!! olin odotanu sitä esim. eka jaksosta lähtien ja nyt se tapahtu ja mä huusin että JESSS ja Milla nauroi mun reaktiolle. Tykkään eläytyä täysillä, kaikki ei ehkä kestäis kattoa mun kans leffoja/telkkua...

Keskiviikkona olis aika kampaajalle. AH. On jo enemmän ku korkea aika pätkästä kuivat latvat ja peittää juurikasvu. Ongelma on, että millä helkutin värillä mä tän pään väritän?? Suunnitelma oli alun perin et punaseks tai semmoseks punaruskeaks, mutta sitten menin ostamaan itelleni kevätjuhlamekon. Se on semmonen... noh, jos mä huomenna nappaisin siitä kuvan ennen töihin menoa. Mietin ruskeaa, blondia ja sitä punaruskeaa. Punanen vaan näyttää mun mielestä jotenki tosi härskiltä sen mekon kans. Mekkoa en ehdi vaihtamaan, kun työvuorot ei salli sitä. Ja mä tykkään siitä mekosta ihan hulluna!

Hjuu. Moi.

edit: mekko!



ja kysymyshän kuuluu: meneekö sen punaruskeen tukan kans? :s

Bookwormeyh

Takana neljä vapaapäivää ja lukuisia tunteja kirjojen parissa. Oli ihanaa herätä aamulla puoli yhdeltätoista, hieroa unihiekat silmistä ja lukea romaania koko loppupäivä, jos vain huvitti.

Luin ensin Vladimir Nabokovin Lolitan. Halusin vihdoinkin lukea tämän sairaan ja kiehtovan tarinan 12-vuotiaaseen Doloresiin aka Lolitaan epätoivoisesti rakastuneesta keski-ikäisestä Humbert Humbertista. Tarinahan oli erinomainen, se sai mut kiemurtelemaan inhosta ja vihaamaan H. Humbertia ja toivomaan Dollyn pakoa enemmän kuin mitään muuta. En vain tykänny Nabokovin kielenkäytöstä - vai pitäisikö sanoa kieltenkäytöstä - sillä ranskaa ymmärtämättömänä mulla meni monta lausetta täysin ohi muutamaa mon petit chéri:ta lukuunottamatta. Ei mua tommoset pienet tyylittelyt haittais, mutta kun sitä ranskaa oli ihan jatkuvasti! Olipa joukossa myös saksaa, mutta sitä onneksi vain minimaaliset määrät. Muutenkin liian pitkät litaniat, lauseet ja kuvittelut sai tämmöisen ei-kirjallisuuskulinaristin pään pyörälle ja unohtamaan toisinaan koko lauseen pointin. Välillä homma kävi raskassoutuiseksi, etenkin toisen osan alusta lähtien, mutta pakko se oli kahlata läpi.

Arvosanaksi 7+. Ansku tuo Lolitan leffaversion seuraavalla Keminmaan visiitillään, katotaan miten se on onnistunut.

Luin eilen kokonaan piskuisen romaanin Ursula Le Guinilta. Kyseessä on A very long way from anywhere else, hauras ja karkea tarina nuorten 70-luvun ernujen ystävyydestä ja rakkaudesta. Halusin jotain enkunkielistä lukemista, ja 94 sivun luku-urakka vaikutti juuri sopivalta suupalalta. Kieli oli helppoa ja tarina ihana seurattava: Owen on fiksu poika, jolla ei juurikaan ole ystäviä, sillä hän ei kuulu mihinkään koulun "porukkaan". Owen istahtaa koulubussissa Natalien, kunnianhimoisen muusikonalun viereen. The rest is history.

Vähän ennalta-arvattava, mutta ah, niin ihana siitä huolimatta. Pelkistetty kerronta ja nuoren elämän vaikeus sai mut eläytymään täysin ja näin jatkuvasti mielessäni Nick Simmonsin näköisen kaverin viettävän aikaa mustatukkaisen, 60-luvun kimman (joka on pukeutunut aina mustiin ja jolla on tekoripset niin ylä-kuin alaluomella) kanssa.

Arvosana 9 ½. Onneksi Owen ja Natalie kohtasivat, onneksi minä ja tämä kirja kohdattiin.

Tunnen itteni välillä vähän pössiksi: en ole lukenut kuin muutaman sivun THS:ää ja hylkäsin sen saamarin tylsänä ja pitkäveteisenä kirjana. En ole lukenut Jane Austenia (tai sitten aloitin kerran, mutta jätin kesken), sillä inhoan semmoista vanhanaikaista siveyttä. Romantiikkaa, pah. Minä haluan toimintaa! Tämmöisten suurteosten takaa olen kirjaston hyllyistä löytänyt jotain mitättömiä ja maineettomia teoksia, joita luen yhä uudelleen ja uudelleen, yhtenä tämmöisenä mainittakoon Pirjo Mannisen Pihlajan oksassa paperilyhty. Tänä kesänä en tuota lue, jotta en kyllästyisi ja että se olisi ensi vuonna yhtä ihana kuin viimevuonna.

Okei, yhdestä suurteoksesta tykkään ihan kauheasti ja se on Kalevala.

Kertokaa mulle jotain hyviä kirjavinkkejä! En tykkää fantasiasta (oon lukenu Potterit ja Twilightit, niihin jääköön Sannan fantasiakirjallisuus), mutta suomalainen maalaisromantiikka ja romantiikka muutenkin kiinnostaa. Myös kaikki kamalan surulliset ja dramaattiset ihmiskohtalot on älyttömän jänniä, tykkään mm. Torey Haydenista (älkää kuiten suositelko niitä, oon lukenu varmaan ne kaikki...).

NYT HUUDETAAN!!!!!!!

TÄTÄ RIEMUN MÄÄRÄÄ!! ÄÄNI ON KADOKSISSA (TAISI MENNÄ IMMOSEN KIEKON MUKANA MAALIIN PIILOON), JOTEN TYYDYN HUUTAMAAN TÄLLÄ CAPSILLA.

VOI TÄTÄ EUFORIAA!!

Siivet (ihan näin matkan varrella eli btw)

Unohdin jo tän: mulla oli keikka huhtikuun lopulla (29.4.) Mytätuulen nuorisotilalla Siivet-tapahtumassa. Tänä vuonna tapahtuma oli aivan säälittävän pieni, sillä kaikki tenut oli suunnannu tiensä ryypylle (päivää ennen vappuaattoa, why the heck??) joten paikalla oli noin 10 maksavaa asiakasta. Siirrettiin kaks sohvaa "lavan" eteen ja pidettiin tosi kotoinen setti.





Mua ennen soitti Time Killers...



Sitten minä! Soitin seuraavat biisit:

- Ilta pimenee (joku riparibiisi)
- Don't worry, be happy (Bob McFerry)
- Dying Day (Brandi Carlile)
- Someone like you (Adele)
- Wish you were here (Pink Floyd)

Biisit meni oikein hyvin, mutta kun keikan lopuks aloin irrottaan piuhaa kitarasta, käsi haroi tyhjää. Sainoin mikkiin miksaaja-Hannule et "Onko mun piuha ollu koko jutun ajan tossa lattialla?" ja Hannu siellä nauroi partaansa ja hymyili. Mua nolotti ja nauratti ihan vitusti.

Sain ainaki lehtihaastattelun. Kirkkolaivaan. Jes. Hyvä tuli.



Ja setin päätti Juicy Sounds, jota olin muuten kattomassa perjantaina Chilloutissa. Suuntaan sinne tänäkin iltana kattoon maailman legendaarista peliä. Me niin voitetaan tää!! Oletan näkeväni ilmaveivin poikinen...

...ai niin, ONNEKS Ruotsi ei voittanu viisuja eilen, olis ollu liian kamalaa jos tänään ei käykään hyvin :DD (me ei voitettu kuitenkaan ihan vaan siks, ettei me pystyttäis hostaamaan sekä viisuja että lätkän MM-kisoja samaan aikaan, sillä meillä on vain yksi Hartwall-areena käytettävissä. Ei siinä, viisut vois järjestää Kemin Tervahallillaki..............................................)

Loppukiri

Eka työpäivä takana. Melkosta informaatiotulvaa oli ja sähelsin alussa oikein olan takaa. Teki mieli lyödä hanskat tiskiin ekan tunnin jälkeen, mutta antamalla itselleni anteeksi ja tarpeeksi itseäni toistamalla opin olemaan edes jonninmoisena kassatätinä. Vielä on opittavaa ja mielelläni opettelenkin kaikki hommat. Haluan olla hyvä työntekijä. :)

Huomenna ois taidonnäytteen paikka. Sormet ristiin ja peukut pystyyn! Jos on varpaatkin pystyssä niin aina vain parempi, niitä tarvitaan kans :D

Ping pong ping pong ping pong ping

Ajettiin Anskun kans tänään Ouluun. Olin pakannut matkalaukkuun aika paljon kamaa muutamalle päivälle, sillä tarkoituksena oli viipyä ainakin keskiviikkoon, kun on ne pääsykokeetkin siellä.

Kerettiin käydä nakkaamassa kamoja Anskulle, vaihtaa vaatteet ja suunnistaa shoppailemaan kunnes Anskulle soitetaan et miks en vastaa puhelimeen. Olin saanu neljä soittoa ja tekstarin.

Sain töitä. Perhana vie, heitin toivon jo ihan kaivoon, mutta sieltä se tuli! Oon tosi helpottunut, kun on ainakin heinäkuuhun saakka sitten hommia, ja ne hommathan alkavat heti huomenaamulla. Tuuletin ääneen Vilan liikkeessä ja sovitin muutamaa mekkoa lakkiaisjuhlintoja varten. Löytyi yks ihan kiva, mut se ei ollu superkiva.

Sitten hennesillä kaikki vaatteet oli tehty tikkulaihoille ihmisille ja mua alkoi kaiken alkuhuuman jälkeen vaan vituttaan ankarasti. Kaikista ihanista vaatteista oli jäljellä enää XS:ää ja L:ää ja bikineissä on semmonen saatanan nirunaru olkaimien tilalla tai sitten niitä olkaimia ei ole ollenkaan. Ja jos on jotkut vähän tukevammat bikinit niin ne on tylsän mustat. Haluan ja vaadin leopardibikineitä!!

Sitten piti ajaa tänne Keminmaahan takas vielä illalla. Ja huomenna töiden jälkeen takas. Ja keskiviikkona heti kokeen jälkeen takas Keminmaahan. Beggars can't be choosers, right?

Stressaa, kun menen ihan uppo-outoon paikkaan ja uusiin hommiin just pääsäreiden alla. Huone on kaaoksen vallassa ja likainen ja sitten pitää vielä ajaa edestakaisin puolentoista tunnin matkaa. Noh, torstaina saan huoahtaa jo. Ei se työ niin paha voi olla, sitä ei tartte edes tuoda kottiin. Saan tulla kotiin ilman stressaamista pääsäreihin lukemisesta ja vaikka siivota huoneen. Ja kattoa telkkaria hyvällä omatunnolla. :)

Natti natti, jos saisin unta vaikka ennen neljää tänä yönä, kiitos?

"Tukkaa on kammattu..."

Kymmenen pistettä sille, joka tietää että mistä otsikon sitaatti on napattu.

Anonyymiltä taholta minulle esitettiin hiustenlaittopostaus. Tässä eräänlaista hiustenlaittoa a la Sandels:


Stage 1: Pese hiukset illalla, harjaa ne ja nuku yön yli.

Yleensä jätän hiusten laiton tälle asteelle ja lähden liikkeelle kampauksella, jonka yön aikana onnistun itselleni luomaan nukuessani. Jos päästään Anita Hirvos -asteelle, tukka sidotaan kiinni.


Stage 2: Ota HerStyler Baby Curls -kiharrin ja sen mukana tullut hansikas esille.

Ostin uukoosta, hintaa 85 £. Hintaan sisältyi myöskin elinikäinen takuu sekä ilmainen hiustenlaitto ostopisteestä vuodeksi. Harmi vain, etten voi käyttää tätä tarjousta hyväkseni... :( Hintansa väärti vekotin tämä on kuitenkin: kuumenee viidessä sekunnissa, ei sisällä metallisia osia = kevyt ja on keraaminen.


Stage 3: Ota hiuksistasi osioita ja kierrä niitä kihartimen ympärille kansikaskädellä.

Kierrä myös latvat kihartimelle ja pyöritä latvan kohdalla sormea kiehkuran mukaan, jotta myös latvat kihartuvat eivätkä jää törröttelemään. Jos haluat luonnollisen lopputuloksen, älä kiharra hiuksiasi heti tyvestä alkaen vaan jätä muutama sentti väilä päänahkaan (säästyt palovammoiltakin kivasti). Ja jos sinulla on luonnonkiharat, älä kiharra hyviä korkkiruuveja vaan ne "höttöiset" kutrit vain.



Ja voilà, Sannan kampaus on valmis! Käy niin arkeen kuin juhlaankin.

P.S. Huomatkaa mun I♥BRUM -paita, jonka ostin vimppapäivänä Birminghamista. Love that pullover!!

Something to entertain me

En oo ollu kauhee telkkarifriikki, mutta viime aikoina oon löytänyt itteni aika usein telkkarin äärestä. Viime viikolla tuli Katen ja Williamin häät (joihin olin lievästi pettynyt hääparin pidättyneisyyden vuoksi) ja nyt on meneillään lätkän MM. En oo ikinä ollu mikään penkkiurheilija, mutta parin viime vuoden aikana mua on alkanu kiinnostaan MM-lätkä ja etenkin ne pelit, joissa Suomi pelaa. Tajusin sen kun huomasin Suomi-Latvia -peliä katsoessani huutavani seisaaltani JEEEEEEEESSSSSHHH kun Suomi tasoitti maalit 2-2.

Eilenkin katoin peliä, mutta kolmoserä jäi lähes kokonaan näkemättä. Sähköt mäni poikki, ja näin vielä Suomen maalin siinä loppumetreillä. Wau.

Milla houkutteli mua katsomaan uutta nuorisomusikaaliohjelmaa, Stagea. En tiennyt koko ohjelmasta yhtään mitään, mutta sain siitä kivan esittelyn Millalta tiistaina, kun menin lukuhommia hetkeksi pakoon. Katsottiin kolmosjaksoa ja mä olin aivan innoissani!

On ihanaa huomata, että osaa suomalaisetkin tehdä jotain. Ei ne ihan priimakamaa oo tietenkään (paitsi ainakin se yks porukka), mutta on ilo huomata, että osataan olla rohkeita ja aitoja. Siellä kaikki tekijät on aivan täysillä messissä ja kaikki tehdään tunteella: Marco itkee ja oppilaat halaa toisiaan myrskyisästi suorituksensa jälkeen. Voin vaan kuvitella sen latauksen, mikä niillä on elämässään tällä hetkellä treenatessaan koreografioita ja esiintyessään joka keskiviikko livelähetyksessä. Eilenkin Stagen katsottuani mulla oli semmonen fiilis, että haluan ite mennä sinne laulaan ja tanssiin niiden kans, olis ihan mieletöntä!!

Ens keskiviikkona ois muuten pääsykoe. Alkaa jo olla paniikki. Odotan keskiviikkoa kuitenkin innolla, sillä illalla tulee taas Stage ja saan seurata tunnerikasta ilakointia lähemmäs kaks tuntia. Kattokaa tekin!

Vappendahl

Hyvää Valpurin päivää vain kaikille! Joko on nakit silmillä ja munkkisokerit suupielissä?

Vappu on siinä mielessä vähän höpö juhla kun se tulee ja menee niin äkkiä. Yks ylimääräinen päivä vaan et kaikki saa rymytä luvan kanssa. Mut ihan kivaa se on kuitenkin... >:)

Itse vetelin tosiaan turbaani päässä eilen illalla. Oltiin kotibileissä ja me soitettiin Spotifysta ysärimusaa, oli pikkunen skaba tyttöjen ja poikien kesken. ;D Noh, sovussahan siitä selvittiin, mutta en tiiä lopputuloksesta että veikö pojat vai ei... sovitaan, et se oli tasapeli.

Käytiin Ilonassakin ihan spontaani pikkumutka, mentiin jonon ohi ja höpötettiin siellä vähän. Jatan kautta kotiin. Mä luin iltalehdestä vaan häistä muiden keskittyessä jattamättöön. Nyt mulle kyllä kelpais yks satakakskymppinen kaikilla mausteilla...

Tänään onkin sitten menny koko päivä leffoja katsellessa ja syvällisiä mietiskellessä (syyttäkäämme leffavalintoja: Toinen jalka haudasta ja Miesten vuoro). Mun piti lukea, mut nyt ei oikeen jaksata. Jaksan sitten huomenna.

Eräs arvon Anonyymi kysäisi jotain turbaanihommaa niin postaanpa tässä jo uukoossa kuvaamani ja editoimani turbaanitutorialin, olkaapa hyvä!