Challenge accepted! pt. 3

Day 03: A picture of the cast from your favorite show

Ally McBeal on tällä hetkellä mun lempparisarja. Muistan, kun katoin tota joskus ykkösluokkalaisena, vaikken tajunnu varmaan puoliakaan noista jutuista. Silti nauroin sille. Anriikka latas noi mulle viime vuoden joulukuussa ja muutamassa kuukaudessa olin kattonu kaikki kuus tuotantokautta läpi. Uudelleen aloittaisin oikeastaan millon vaan, toi on niin ihana ohjelma.

Oli muuten hassua huomata heti sen jälkeen, kun olin saanut kaikki tuokkarit loppuun katsottua, että toi alkoi pyöriä telkkarissa. Noh, en menettänyt mitään, sillä mulla ei telkkaria ole :D

Challenge accepted! pt. 2

Day 02: A picture of you and the person you have been closest with the longest

The nearest and dearest: Anriikka ja Minna ♥

Challenge accepted!

Miia haastoi mut tähän The 30 Day Photo Challengeen. Haastan messiin Mymmeven, Millan ja Siljan (;

Här kommer den första:

Day 01 - A picture of yourself with ten facts

1. Kuvassa mulla on mun uudet silmälasit, jotka sain jo puoli kuukautta sitten! 

2. Mun suu on kipeä, koska oikeaan alaleukaan yrittää ilmeisesti kasvaa viisaudenhammas. Se on ollut ajoittain kipeä jo muutaman kuukauden ajan... pitäiskö mennä hammashoitolaan saamaan tälle tuomio? 

3. Odotan huomista, koska meidän ainejärjestön ekat sitsit koskaan on huomenna, ja minäkin oon menossa sinne!

4. Perjantaita taas odotan kauhulla: sitsien jälkeen mun pitäis herätä kouluun kasiks esittelemään luokalleni Pohjois-Amerikan alkuperäisväestön musiikkia Essin kans. Saatan pyytää, et intiaanirummut olis hyvin hiljaisia tuona aamuna...

5. Perjantaista tulee kuitenkin ihan mahtis päivä, kun Jake tulee pitkästä aikaa tänne ♥

6. Mun pikkusisko saa tänään koiranpennun. Ai että haluanko mennä heti kattoon sitä NO JOO. Onneks pääsen sunnuntaina. :3

7. Mun hyllyllä odottelee ylisöpö pinkki Hello Kitty -suklaakalenteri.

8. Mun mielestä Breakin Dawn 2 oli viihdyttävä. Vissiin mulla on sit huono leffamaku kun arvostelut niin normikatsojilta kun kriitikoilta on ollu päinvastaisia! :D

9. Meen joululomaksi taas kassatätiduuniin.

10. Oon ostanut tähän mennessä kaksi joululahjaa ja joulukortit, vielä pitäis muutama lahja etsiä ja kirjoittaa + lähettää kortit. Sitten saan alkaa rauhassa töihin ja joulun viettoon.

Että näin, ei muuta ko kuvia ettimään kovolta siis!

P.S. Hiuspostaukseen on tullu rutkasti lissää kuvia, kohta pärähtää sekin ilimoille!

Me ja muut -ajattelusta ja eräs iloinen mies

Koulussa on meneillään monikulttuurisuuskasvatus-niminen kurssi, jossa met käsitellään tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta kouluissa eri ulottuvuuksilla. Tänä syksynä oon miettiny hurjasti arvoja, ennakkoluuloja ja asenteta ja koen, että oon kasvanu henkisesti ainaki pari metriä pituutta muutamassa kuukaudessa. Ei siinä olla kasvukivuilta vältytty, mutta on tää ollu rikasta taivalta.

Tänään oli kevyt yhdeksän tunnin setti mainitusta aiheesta. Eka kävi African care -järjestöstä porukkaa luennoimassa neljä tuntia, sit sisäasiainministeriön edustajia, dekaani ja...

Wilson!

"Virallinen" kuva...

Wilsonin luento oli äärimmäisen hauskaa seurattavaa. Tää mies on niin hieno kertoja, ettei paremmasta väliä: ne ilmeet, ne äänet, ne liikkeet... taidetta! Ja Wilsonin ajatukset ja ideaalit oli ihanan yksinkertaisia ja järkeviä. Muun muassa yhteisöllisyydestä herra puhui, ja jälleen kerran ajattelin harmistuneena yhteisöllisyyden puutetta. Olikin liikuttavaa, kun Wilson lopuksi kehotti meitä ottamaan toisiamme käsistä kiinni ja sanomaan yhteen ääneen sellaisia totuuksia, kuten "Perhe on tärkeä", "Kaveri on tärkeä" ja "Minä elän, koska me elämme".

... ja epäviralliset kuvat!

Jaa, oon näköjään aika epäedustavan näkönen, kun nauran vapautuneesti räkättäen. Ihan sama. En vaan pysty lopettaan hymyilemistä, kun katon noita kuvia. :D Hieno päivä, ja "huomenna on vielä parempi päivä"!

TUL:n välinevoimistelun mestaruuskisat Haukiputaalla

En muista, et miten paljon oon puhunu mun ammoisesta voimisteluharrastuksesta täällä blogissa, mutta jos en aiemmin oo maininnut, niin aloitin voimistelun 5-vuotiaana ja lopetin noin 15-vuotiaana. Sen jälkeen kävin vielä joissakin Kemissä järjestetyissä kisoissa rajatuomarina, mutta sen jälkeen en ollut nähnyt voimistelua oikeastaan mistään muusta tuutista kuin MM-kisojen livestreamilta sekä kuvina Maton reunalta -blogista.

Sain Johannalta kuulla, et Haukiputaalla järjestettäis kisat marraskuussa ja mä päätin sinne lähteä. Kaveria en saanut seuraksi, mutta ei se haitannut menoa, sillä tuttuja tuli vastaan ja ystävällisiä tuntemattomiakin.

Kisakatsomo

Jännitti ihanasti, kun näin Jatulin aulassa lämmitteleviä voimistelijoita. Kutkutti, kun kuuluttaja pyysi joukkueita järjestäytymään esittelymarssia varten. Sit pärähtää vanha tuttu Darude soimaan taustamusiikiksi ja mua meinaa naurattaa - ei vissiin oo löytyny pitkiin aikoihin mitään uutta hyvää marssimusiikkia :D

Ja sit ne kisat alkoi... ja se oli niin ihanaa, niin ihanaa! Muistin sen, kun laitettiin hiuksia kisakatsomossa, meikattiin ja lämmiteltiin ja panikoitiin viime hetken hätäpaniikit. Sen hiuslakan tuoksun (ja määrän!!) sekä paljettien kimalluksen. Kaikkea sitä oli yhä enemmän, kaikki oli niin hienoa. Ja kaikki oli niin pirun taitavia.

(jos tiedätte joukkueen ja seuran, kertokaa ihmeessä, nää oli ihania!)

JNV / Viola, 14-16 v.

Rantaperkiön Isku / Vivos, 12-14 v.

Itse menin kannustamaan Kemin Innon Xinimoita, joita mun entinen joukkuekaveri valmentaa, sekä Oulun Naisvoimistelijoiden Fenyesiä (kaimalle terkut, hyvin te veditte!!).

Kemin Into / Xinimat, 14-16 v.

(tätäkään en muista, joukkuetta ja seuraa etsintäkuulutetaan! :D)

Ihan mieletön päiväreissu. Arvatkaa vaan, haluttaisko nyt mennä itse vielä matolle! Jos koulu antain myöten, menisin varmaan Fenyesin kans treenaamaan, on toi sen verran ihana laji. 

Loppukuvassa vielä leima sekä entisen joukkueen joukkuesormus. Sitriinit, olitte ihania ja parhaita! ♥

Jag dööööööööööööööööööööööööööööör

Tein just ruotsin artikkelista sanalistaa ja sisältökysymyksiä. Nu snurrar det i huvudet. Aika juua teetä, syödä pelmeneitä ja katella tätä!

pic from we♥it

Oispa mullaki joskus joku kisu, jonka sais ottaa syliin ja jota rapsutella. 

Ongelmakuluttaja , joulun tulo ja jotain muutakin höpöä

Randomvuodatuksia a lá Sanna!

1. Ostin kesällä Skullcandyn nappikuulokkeet, jotka tuli tiensä päähän viime perjantaina. Vaihdoin takuukuittia vastaan rikkinäiset uusiin vastaaviin kuulokkeisiin, jotka todettiin rikkinäisiksi jo ensi kuuntelemalla. Vaihdoin tänään Sennheisereihin, toivotaan et kymppi lisää aiempien hintaan toisi kuulokkeillekin käyttöikää vähän enempi. Älkää siis ostako Skullcandyn nappikuulokkeita.

2. Koska kouluhommat antaa tällä hetkellä jonkin verran myöten, mulla on vapaa-aikaa. Tuntematon käsite, ainakin mulle on ollut viimeiset pari kuukautta. Mulla ei oo maanantaisen joogan lisäksi muita harrastuksia, joten menin kuvisluokan grafiikkapajaan tekemään monotypiatekniikalla isänpäiväkorttijutskia sekä tämän:

3. Oon purnannut täällä aiemminkin siitä, että mun pylly-reisi-sääri -kombolle ei löydy sopivia farkkuja. Tässä maailmassa on kuitenkin joku muu, jolla on täsmälleen sama vartalonmalli kuin mulla, sillä löysin ihanat sisäänajetut Leviksen farkut SecondTop -kirppikseltä 15 eurolla, jiihuu! Nyt vain tarttis muokata suorista lahkeista pillit. Onnistuuko semmonen edes? Jos ei, niin saa nuo olla tollasetkin. Ei kukaan mihinkään sääriin kiinnitä huomiota, kun ne istuu pyllystä niin hyvin............. ;D

4. Ostin jouluvalot samalla reissulla kun vaihdoin kuulokkeet ja ripustin ne heti kotiin päästyäni. Oon visualisoinu jouluvaloja jo jonkin aikaa päässäni ja Citymarketin, Prisman ja Clas Ohlsonin jälkeen löysin nuo Anttilasta. Eikö oo nätit? :3

Jos olisin ripustanu noi ekana adventtina, olisin ehtinyt nauttia noista valoista hurjat kaksi viikkoa. Nyt mulla on aikaa ihailla niitä yli kuukausi! Ja on täällä saamarin pimeääkin. Valoja siis! 

Joulukalenteria en kehdannu ostaa, mutta aion ehdottomasti semmosen hommata. Pari vuotta on jääny välistä jo. Viime jouluun en ehtiny valmistautua, kun mulla ei ollut minkäänlaisia joulukoristeita täällä eikä joulukalenteria kohottamassa jännitystä. Nyt aloitan ajoissa, hähhäää. Pianotunneillakin fiilistellään jo joululaulujen parissa. Osaan muuten soittaa nyt Nisse-polkan. Huikeeta.

We all love memes

Meemit on tuhannen kivoja. Keksin eilen kaupan kassalla yhden hyvän, kun ostettiin Anriikan kans mm. jäätelöä, kinuskikastiketta, daimeja, karkkipussi ja pizzaa:

Seuraavaksi semmosia, joille olen nauranu naama norsun... nutturalla:

Tästäkin postauksesta huomannee, että ruokavalio on paljolti alussa mainittua ja toiminta vähäistä fyysistä aktiivisuutta tai aivotoimintaa vaativaa. Hyvä viikonloppu kertakaikkiaan siis! Aattelin kuitenki käydä vaatimassa takuukuitin kans uusia kuulokkeita vanhojen tilalle sekä tehdä visiitin uimahalliin. Moro!

10 000 biisiä ja kolme pientä sanaa

Kattelin taas Last.fm-profiiliani ja hoksasin kuunnelleeni jälleen pyöreiden tuhansien verran biisejä. Nyt oon kuunnellu lastin mukaan 10 000 biisiä, ja tuo tähtibiisi sattui olemaan mun tänhetkinen lempparini Anna Puun Kolme pientä sanaa.



Tuo biisi on mulle tosi tärkeä. Se koskettaa mun elämääni useammalla tasolla. Ekan kerran kuulin ton ajellessani sateisena aamuna Heinäpäähän autolla. Laulu maalasi alussa kauniin idyllin, mutta kymmenessä sekunnissa se hajotti sen. Kertsi kuitenkin tuo positiivisen sävyn kappaleeseen - ja oikeastaan mun osallani koko loppupäivään.

Tänään oli koulussa aivan mahtavaa. Meillä alkoi aiemmin tällä viikolla kurssi, joka kulkee nimellä Turvallinen ja välittävä vuorovaikutus kasvatusympäristössä. Siellä puhuttiin tänään muun muassa siitä, mitä on välittäminen ja rakkaus. Vuodenvaihteen aikaan kirjoitin siitä, miten aina haaveilen rakkaudesta ja et miten haluaisin tietää, mitä mieltä olen asioista. Nyt olen jotain mieltä, etenkin tuosta rakkaudesta. En vielä tiedä siitä oikeastaan juuri mitään, mutta haluan ottaa selville ja tutkia.

Kun kirjoitin esseetä itsestäni ja perustelin mun pääsyäni luokanopekoulutukseen pääsykoetta varten, kerroin vahvuuteni olevan inhimillinen välittäminen. Minusta kaikki ihmiset on yhtä tärkeitä ja kaikki ansaitsee välittämistä ja rakkautta, mitä mullakin on jaettavana yllin kyllin. Välillä se on hukassa, mutta on se siellä. Oon kiitollinen, että oon itsekin saanut siitä osani, että voin sitä muillekin jakaa.

Pitäkää niitä ovia raollaan ja asettakaa ittenne haavoittuviksi, se antaa lopulta aika paljon takasin. Hyvää, turvallista ja lämmintä viikonloppua teille kaikille ♥