Mulla on aika syksyinen fiilis, kun ulkona sataa ja on aika kylmä ja aamulla herätessä pitää laittaa valot päälle, että näkee kunnolla. Koitan edelleen kamppailla tota viimeisenä mainittua vastaan, sillä en yksinkertaisesti vaan jaksa laittaa tuota yöpöydn lamppua päälle. Olin jo niin tottunut siihen, että aamulla ei tartte laittaa valoja päälle!
Mulla ois semmonenkin kutina, että haluan muuttaa tätä ulkoasua... Alan kyllästyä tuohon turkoosiin. Mulla ei nyt vaan oo mun Photari Personal Traineria ja yleistä tietokoneassaria eli Millaa täällä auttamassa mua, joten ulkoasusta tulee varmaan jotain tooooosi simppeliä ja toivottavasti jotain nättiä kuitenkin.
Tänään oon käyttänyt jo kolmea kieltä: suomea isäntäperheen kans, enkkua kaikkien muiden ja ruotsia yhden aupparin kanssa naamiksessa. Kunhan tän ruotsalaisen kans tavataan tässä joskus niin tulee varmaan treenattua ruotsia vielä lisää, vähän huippua! Oon koittanu vähän harjoitella ranskaakin youtuben avustuksella, mutta tähän mennessä mulle on tarttunut päähän vain "Je mange du poisson" ja "Tu aime le foot." Mutta hei, tästä lähetään! Aion myös opetella jotain saksaksikin... kotiin tuleekin sitte maaliskuussa melekonen kielitaituri ;o
Meinasin jo unohtaa, että huomenna on jooga. Ahhh mä kehrään, kahden viikon tauon jälkeen on varmasti aivan ihanaa mennä sinne taas :)
keskiviikko 29. syyskuuta 2010
tiistai 28. syyskuuta 2010
Sinä se vasta oot nätti, minä se vasta oon nätti
Wuhuuu, sain Annelta Beautiful Blogger -palkinnon! Kiitos hurjan paljon, en uskonut ikinä saavani jotain haastetta ihan oikeesti... mut joo, mun täytyis esitellä muutamat luurangot tuolta kaapista teille tässä.
1. Pelkään eläimiä pikkusen, vaikka ne on miten ihania. Pelkään, että ne puree/raapii/kakkaa mun päälle, koska näin on käynyt joskus enkä halua niin käyvän enää ikinä. Joskus harmittaa, kun joku kissa on kamalan söpö ja tahtoisin paijata sitä, mutta mun lähentely-yritykset torjutaan kynsimällä. Koitan päästä tästä yli tutustumalla tuossa lähistöllä laiduntaviin hevosiin, jos ne ois vaikka kilttejä mulle.
2. Luulin ennen, että Euroviisuilla ja viisumeilla oli jokin yhteys, ja et jos joku maa ei menestynyt viisuissa, ei sen maan asukkaat saisi viisumia sinä vuonna. Joskus faktat kuitenkin valkenivat mulle, ja arvostan enemmän viisumia kuin viisuvoittoa. :D
3. Mulle valkeni vasta vuosi sitten, että anjovis ei olekaan hedelmä.
4. Tykkäsin joskus kauheena raudan mausta, ja pienenä tykkäsin imeskellä iskän pyöränavainta sen takia. Nom nom!
5. Kun kuuntelen Innan Hot -kappaletta, haaveilen esittäväni firebreathingia jossain rantabileissä. Tästä saamme kiittää Alanyan Efe's Gardenin tarjoilijapoikien pikku showta... ;D
6. Yksin ollessani saatan laulaa ja tanssia jatkuvasti. Siksi viihdyn erittäin hyvin yksikseni täällä kuus tuntia päivässä!
7. Voisin varmaan elää karkeilla ja suklaalla, nimim. Toin mun hosteille tuliaisiksi 500 g rasian Marianneja, joista söin luultavasti puolet itse.
Minä laitan tämän palkinnon edelleen seuraaville kaunokaisille:
Nelli: kaunis, kaunis tyttö, jonka blogi on mahtavaa luettavaa!
Mimi: upea kaunotar, jolla on mielestäni asiaa.
Ia: yksi pitkäaikainen lempparibloggaaja, joka on hurjan söpö!
Tänään on ollut jeesi päivä. S meni kouluun potkulaudalla, jonka sitten potkuttelin kotiin. Aivan sairaan hauskaa menoa ja hyvää vaihtelua normaaliin kilpajuoksuun ("Tanna, let't have a rate! One, two, three... GO!"). Tiskien, vessojen pesun ja pyykkien jälkeen painelin co-opiin hakemaan vähän keksejä ja uusimman ELLEn. Ei saakeli miten massiivinen opus tuo 25-vuotisnumero on, riittää kyllä katselemista ja luettavaa useammalle illalle!
1. Pelkään eläimiä pikkusen, vaikka ne on miten ihania. Pelkään, että ne puree/raapii/kakkaa mun päälle, koska näin on käynyt joskus enkä halua niin käyvän enää ikinä. Joskus harmittaa, kun joku kissa on kamalan söpö ja tahtoisin paijata sitä, mutta mun lähentely-yritykset torjutaan kynsimällä. Koitan päästä tästä yli tutustumalla tuossa lähistöllä laiduntaviin hevosiin, jos ne ois vaikka kilttejä mulle.
2. Luulin ennen, että Euroviisuilla ja viisumeilla oli jokin yhteys, ja et jos joku maa ei menestynyt viisuissa, ei sen maan asukkaat saisi viisumia sinä vuonna. Joskus faktat kuitenkin valkenivat mulle, ja arvostan enemmän viisumia kuin viisuvoittoa. :D
3. Mulle valkeni vasta vuosi sitten, että anjovis ei olekaan hedelmä.
4. Tykkäsin joskus kauheena raudan mausta, ja pienenä tykkäsin imeskellä iskän pyöränavainta sen takia. Nom nom!
5. Kun kuuntelen Innan Hot -kappaletta, haaveilen esittäväni firebreathingia jossain rantabileissä. Tästä saamme kiittää Alanyan Efe's Gardenin tarjoilijapoikien pikku showta... ;D
6. Yksin ollessani saatan laulaa ja tanssia jatkuvasti. Siksi viihdyn erittäin hyvin yksikseni täällä kuus tuntia päivässä!
7. Voisin varmaan elää karkeilla ja suklaalla, nimim. Toin mun hosteille tuliaisiksi 500 g rasian Marianneja, joista söin luultavasti puolet itse.
Minä laitan tämän palkinnon edelleen seuraaville kaunokaisille:
Nelli: kaunis, kaunis tyttö, jonka blogi on mahtavaa luettavaa!
Mimi: upea kaunotar, jolla on mielestäni asiaa.
Ia: yksi pitkäaikainen lempparibloggaaja, joka on hurjan söpö!
Tänään on ollut jeesi päivä. S meni kouluun potkulaudalla, jonka sitten potkuttelin kotiin. Aivan sairaan hauskaa menoa ja hyvää vaihtelua normaaliin kilpajuoksuun ("Tanna, let't have a rate! One, two, three... GO!"). Tiskien, vessojen pesun ja pyykkien jälkeen painelin co-opiin hakemaan vähän keksejä ja uusimman ELLEn. Ei saakeli miten massiivinen opus tuo 25-vuotisnumero on, riittää kyllä katselemista ja luettavaa useammalle illalle!
Vi hörs! :)
maanantai 27. syyskuuta 2010
Katedraali vs. katumuoti
Raportinpoikasta viikonlopusta:
Lauantai-aamuna hostit nakkas mut Lichfieldin rautatieasemalle. Koska päivä oli niin nuori, mä menin kierteleen ympäri kaupunkia. Lichfield ei oo iso mut se on sitäkin söpömpi ja siellä on kaunis kirkko ja katedraali.
Lichfield Cathedral
Lichfieldistä suuntasin sitten Steffin luo Hall Greenin aseman kautta Moseleyhyn. Tyttöjen kans oli sikahauskaa, sillä me valittiin tällä kertaa oikeat pubit. The Sun on the Hill oli jälleen kerran unelmien täyttymys, siellä soi taas hyvä musiikki (ei ollut tuttua, mutta hyvää se oli silti) ja hinnat oli kohdillaan. Sitten me suunnattiin nenät Broad Streetille ja päädyttiin OhVelvetiin, joka oli meluisa, halpa ja iloinen mesta. Yks muija oli vaan tooooosi tyly, ku pyysin sitä päästään mut ohi niin se sanoi et "You go 'round" ja asettui mun tielle vähän leveemmin. Simply divas... jos mulla olis paha temperamentti, siitä ois tullu semmonen upea kissatappelu. "BITCH!!"
Lauantai-aamuna hostit nakkas mut Lichfieldin rautatieasemalle. Koska päivä oli niin nuori, mä menin kierteleen ympäri kaupunkia. Lichfield ei oo iso mut se on sitäkin söpömpi ja siellä on kaunis kirkko ja katedraali.
Lichfield Cathedral
Tuo katedraali oli niin mielettömän kaunis. Outoa oli vain se, että siellä sisällä oli monta opastustaulua sekä pieni putiikki, jotka teki paikasta kauheen kaupallisen... ja sit valokuvaamista varten piti ostaa semmonen kahen punnan lupa mut hei, mullahan on massia!
Lichfieldistä suuntasin sitten Steffin luo Hall Greenin aseman kautta Moseleyhyn. Tyttöjen kans oli sikahauskaa, sillä me valittiin tällä kertaa oikeat pubit. The Sun on the Hill oli jälleen kerran unelmien täyttymys, siellä soi taas hyvä musiikki (ei ollut tuttua, mutta hyvää se oli silti) ja hinnat oli kohdillaan. Sitten me suunnattiin nenät Broad Streetille ja päädyttiin OhVelvetiin, joka oli meluisa, halpa ja iloinen mesta. Yks muija oli vaan tooooosi tyly, ku pyysin sitä päästään mut ohi niin se sanoi et "You go 'round" ja asettui mun tielle vähän leveemmin. Simply divas... jos mulla olis paha temperamentti, siitä ois tullu semmonen upea kissatappelu. "BITCH!!"
Musta ei oo yhtään julkaisukelpoista kuvaa koko viikonlopulta, vaikka mulla oli ihanat vaatteet (tuntui ja näytti kivalta) ja hyvä kampaus. Otsikko kuitenki lupas uskontoa ja muotia... no, here you have it:
Ja mä luulin että mun hame on lyhyt... Mut joo, tässä teille muotia suoraan Broad Streetiltä! Kaikki nähtävillä pe ja la, ehkä myös su. Ja tosiaan, kun sanon kaikki, niin tarkotan kans et kaikki.
Sunnuntai oli leppoisa, katottiin Vivin ja Steffin kans The Hangover. Meinasin kuolla nauruun, se oli niin loistava leffa ja sai krabbeunihiekat karisemaan silmistä erittäin tehokkaasti! :D Sit katsottiin semmosta brittisarjaa ku The Inbetweeners, mikä on ihan helmisarja. Tuleeko sitä Suomen telkkarissa vielä? Jos tulee niin tsekatkaa ihmeessä, kyseessä on neljän epäonnistuneen nörttipojan kohellusta. Noloa ja naurettavaa, arvosteluissa sanotaan et tää on Anti-Skins... Tykkäsin, koska huumori on parasta vahingonilolla höystettynä n___n
Muuten, opin uuden sanan kun katsottiin ANTM:ää. Se on smize eli smile with the eyes. Håhå, tuo oli niin hyvä vitsi illan aikana, oli hauskaa ottaa kuvia ja olla ihan smize! Varmaan sen ja yhen kahen kolmen tequilan takia jokainen kuva on enemmän tai vähemmän kamala.... :DDD
Mut hei, hyvät viikonaloitukset kaikille, pahin on jo ohi ja viikonloppuun enää kolme päivää!
Sunnuntai oli leppoisa, katottiin Vivin ja Steffin kans The Hangover. Meinasin kuolla nauruun, se oli niin loistava leffa ja sai krabbeunihiekat karisemaan silmistä erittäin tehokkaasti! :D Sit katsottiin semmosta brittisarjaa ku The Inbetweeners, mikä on ihan helmisarja. Tuleeko sitä Suomen telkkarissa vielä? Jos tulee niin tsekatkaa ihmeessä, kyseessä on neljän epäonnistuneen nörttipojan kohellusta. Noloa ja naurettavaa, arvosteluissa sanotaan et tää on Anti-Skins... Tykkäsin, koska huumori on parasta vahingonilolla höystettynä n___n
Muuten, opin uuden sanan kun katsottiin ANTM:ää. Se on smize eli smile with the eyes. Håhå, tuo oli niin hyvä vitsi illan aikana, oli hauskaa ottaa kuvia ja olla ihan smize! Varmaan sen ja yhen kahen kolmen tequilan takia jokainen kuva on enemmän tai vähemmän kamala.... :DDD
Mut hei, hyvät viikonaloitukset kaikille, pahin on jo ohi ja viikonloppuun enää kolme päivää!
perjantai 24. syyskuuta 2010
Pabdabdab
Mulla on päänsärkyä. Normaalisti mulla on päänsärkyä kerran vuodessa ja se on lievää, mutta nyt mulla on ollu päänsärkyä keskiviikkoillasta saakka. En kykene pitämään päätä ylösalaisin, kääntämään silmiä ääriasentoihin enkä yskimään tai aivastamaan ilman, että aivot tuntuu pamahtavan pitkin seiniä... Eilen se oli pahimmillaan, eikä särkylääkkeet tai parin tunnin päiväunetkaan auttaneet. Mua kismitti ihan kauheena, kun en päässyt joka torstaiseen joogaan eikä nettikään toiminut, että olisin voinut katsoa Salkkareita lääkkeeksi. Onneksi Minnalta ja Millalta tuli kirjeitä ja aarteita, nimittäin pari valokuvaa, lintu ja HaliCard. HALICARD!! Vähän huippu juttu, piristi!
Tänä aamuna vointi oli hippasen parempi ja luulin, että kipu olisi jo poissa. Kun sitten satuin aivastamaan, aivoissa räjähti taas. Perhana, mulla menee viikonloppu pilalle, jos tää ei lopu!! Tarkoitus ois mennä aupparikavereiden kans Broad Streetille bilettämään. Pliiiis pääkipu mene pois...
Tänä aamuna vointi oli hippasen parempi ja luulin, että kipu olisi jo poissa. Kun sitten satuin aivastamaan, aivoissa räjähti taas. Perhana, mulla menee viikonloppu pilalle, jos tää ei lopu!! Tarkoitus ois mennä aupparikavereiden kans Broad Streetille bilettämään. Pliiiis pääkipu mene pois...
Ja kuten huomaatte, olen erittäin hehkeänä. Mulla himottais värjätä tukka, mutta en oikeen tiedä... juurikasvu on kaamea, mutta kukaan ei (muka) huomaa sitä. Sitä paitsi haluan samalla raitoja. Paras kaiketi odottaa, että pääsen kotitontille ja istuutumaan kampaajan tuoliin. Samalla vois leikata lyhyen mallin, ihan niinku vuosi sitten. Se oli ihana: niskasta lyhyt, edestä pitempi ja pisimmillään kiharat ylsivät olkapäille. Sitä odotellessa tyydyn vaan pitämään huolen mun kulmakarvojen ja ripsien värjäämisestä.
Mulla himottais ihan simona hakea co-opista Cadburyn Dairy milk chocolate buttonseja, ne on nimittäin aika hyviä... Jos tässä kipaisis hakeen sen ja sitten vaikka kirjastoon tsekkaamaan leffavalikoimaa niin avot, siinä oiskin sit mun perjantai-illan ohjelma jokaviikkoisen kylvyn jälkeen. I like! :)
Omppuposket toivottaa hyvää viikonloppua kaikille! :)
Mulla himottais ihan simona hakea co-opista Cadburyn Dairy milk chocolate buttonseja, ne on nimittäin aika hyviä... Jos tässä kipaisis hakeen sen ja sitten vaikka kirjastoon tsekkaamaan leffavalikoimaa niin avot, siinä oiskin sit mun perjantai-illan ohjelma jokaviikkoisen kylvyn jälkeen. I like! :)
Omppuposket toivottaa hyvää viikonloppua kaikille! :)
Edit: Ai niin PALJON ONNEA MINUN 16-VUOTIAALLE HÖPÖPIKKUSISKOLLE!! sydänsdänsydän
tiistai 21. syyskuuta 2010
My awesome things
Kesällä törmäsin Ian kautta 1000 awesome thingsin, ja ihastuin tähän hommaan. Jokaisen entryn lopussa tajusin, miten hemmetin awesomeja nuo jutut todella ovat. Aloin väistämättä myös miettiä vähän mun omia awesomeja.
Kai ootte katsoneet Amelien? No jos ette, niin tärkeimpien henkilöiden esittelyn kohdalla kerrottiin asioita, joista he pitivät ja joita he inhosivat. Mun awesomet ovat siis semmosia, että jos olisin Ameliessa, jotkut näistä saatettaisiin mainita mun esittelyssäni.
Vesipisaroiden liike auton ikkunoissa. Se, miten ne menevät alaspäin, sulautuvat, katoavat. Oon ihaillu tätä suunnilleen koko pienen ikäni. Kaikkein kivointa on katsoa sitä, kun kaksi pisaraa kohtaa ja niistä tulee isompi pisara. Ja se, miten niistä isoista pisaroista jää jälkeen pikkupikkupisaroita, jotka jatkaa taas matkaa...
Se, kun moottorijarrutus onnistuu. Mulla ei ennen autokoulun kakkosvaiheen arvioivaa ajoa ollu hajuakaan moottorijarrutuksesta, enkä osaa sitä vieläkään idioottivarmasti. Mutta se fiilis ku se onnistuu... pure awesomeness.
Vastasheivattujen säärien tuntu on upea. Kaiken kruunaa vielä kosteusvoide ja a vot!
Suklaa. (Kokeilin hypettää tätä jotenki nerokkaasti, mutta en pystyny.)
Semmonen hetki, kun voisit suudella jotakuta, muttet kuitenkaan uskalla. Kun katsotaan silmiin, alkaa hymyilyttää ja päässä kuuluu että "nyt" mutta ei sitten kuitenkaan vielä... KIAI!! Kun aattelenkin tommosia niin tulee ninjanyrkkiliikkeitä.
Musta on toisinaan rentouttavaa kuunnella musiikkia ennen nukkumaanmenoa. Ihaninta on kuitenkin herätä yhtäkkiä musiikin sointiin ja sitten tarkastaa, kuinka monen biisin ajan on nukkunut.
Se, kun unelmat toteutuu. Sori nyt vaan kun hehkutan, mutta mulla on käynyt aika moni unelma toteen viime aikoina. Tuntuu hassulta, kun haluttais nipistää itseään, kun ne unelmat on niin upeita ja ah, niin tosia.
Kai ootte katsoneet Amelien? No jos ette, niin tärkeimpien henkilöiden esittelyn kohdalla kerrottiin asioita, joista he pitivät ja joita he inhosivat. Mun awesomet ovat siis semmosia, että jos olisin Ameliessa, jotkut näistä saatettaisiin mainita mun esittelyssäni.
♥ My awesomes ♥
Vesipisaroiden liike auton ikkunoissa. Se, miten ne menevät alaspäin, sulautuvat, katoavat. Oon ihaillu tätä suunnilleen koko pienen ikäni. Kaikkein kivointa on katsoa sitä, kun kaksi pisaraa kohtaa ja niistä tulee isompi pisara. Ja se, miten niistä isoista pisaroista jää jälkeen pikkupikkupisaroita, jotka jatkaa taas matkaa...
Se, kun moottorijarrutus onnistuu. Mulla ei ennen autokoulun kakkosvaiheen arvioivaa ajoa ollu hajuakaan moottorijarrutuksesta, enkä osaa sitä vieläkään idioottivarmasti. Mutta se fiilis ku se onnistuu... pure awesomeness.
Vastasheivattujen säärien tuntu on upea. Kaiken kruunaa vielä kosteusvoide ja a vot!
Suklaa. (Kokeilin hypettää tätä jotenki nerokkaasti, mutta en pystyny.)
Semmonen hetki, kun voisit suudella jotakuta, muttet kuitenkaan uskalla. Kun katsotaan silmiin, alkaa hymyilyttää ja päässä kuuluu että "nyt" mutta ei sitten kuitenkaan vielä... KIAI!! Kun aattelenkin tommosia niin tulee ninjanyrkkiliikkeitä.
Musta on toisinaan rentouttavaa kuunnella musiikkia ennen nukkumaanmenoa. Ihaninta on kuitenkin herätä yhtäkkiä musiikin sointiin ja sitten tarkastaa, kuinka monen biisin ajan on nukkunut.
Se, kun unelmat toteutuu. Sori nyt vaan kun hehkutan, mutta mulla on käynyt aika moni unelma toteen viime aikoina. Tuntuu hassulta, kun haluttais nipistää itseään, kun ne unelmat on niin upeita ja ah, niin tosia.
Upeaa juhlapäivää kaikille ja kaikkea hyvää tulevalle vuodelle! ♥
P.S. Aloitin tän merkinnän kirjottamisen 21.9.2010. Meni kauan keksiä ne kaikkein makeimmat jutut. :))
Kultaisia neuvoja au pairiksi haluaville part 2
Jatkukoon tämä neuvojen jakaminen...
Kultaisia neuvoja au pairiksi haluavalle
Kun suunnitelmat alkavat olla terävästi hahmoteltuina, suosittelen tekemään seuraavasti:
Neuvo numero 3: säästä rahaa niin paljon kuin mahdollista. Tarvitset sitä ehkäpä matkalippuihin päästäksesi isäntäperheen luo, sillä kaikki isäntäperheet eivät tarjoa lippuja. Rahaa menee takuuvarmasti myös shoppailuun ynnä muuhun vapaa-ajan touhuun, kuten harrastuksiin sun muihin.
Itselläni oli ihan kivasti massia kesätöiden ja lakkiaisten jäljiltä, mutta jostain ihmeen syystä mun rahat hupenee uhkaavalla tahdilla... pitäis jättää vissii kaikki Gatecrasherin kaltaiset riistopaikat käymättä. Mutta Lontooseen mennään kanssa Elisan, ja kunhan Fanni tulee tänne myös niin tiiossa ois semmonen yhen yön reissu Glasgowiin (miten tuo kirjotetaan oikein, Glasgow'hon vai tolleen??). Jouluksi en pääse kotiin, mutta ei se mitään, kunhan keväällä sitte pääsen turvallisesti kotiin niin se riittää.
GC:stä vielä sen verran, että mun host granny näytti mulle muuten lehtileikkeen, jossa Gatecrasher oli äänestetty B'hamin parhaaksi klubiksi. Sanoisinko että paskan marjat, ne arvostelijat on ollu liian hyvissä viinoissa siellä. Ihan surku paikka mun mielestä, sanon vaan vielä kerran - tai vaikka viis!!!
Ja niistä sunnuntain treffeistä sen verran, että niitä ei ikinä tullut. Eikä haittaa muuten tippaakaan :DDD
Neuvo numero 3: säästä rahaa niin paljon kuin mahdollista. Tarvitset sitä ehkäpä matkalippuihin päästäksesi isäntäperheen luo, sillä kaikki isäntäperheet eivät tarjoa lippuja. Rahaa menee takuuvarmasti myös shoppailuun ynnä muuhun vapaa-ajan touhuun, kuten harrastuksiin sun muihin.
Itselläni oli ihan kivasti massia kesätöiden ja lakkiaisten jäljiltä, mutta jostain ihmeen syystä mun rahat hupenee uhkaavalla tahdilla... pitäis jättää vissii kaikki Gatecrasherin kaltaiset riistopaikat käymättä. Mutta Lontooseen mennään kanssa Elisan, ja kunhan Fanni tulee tänne myös niin tiiossa ois semmonen yhen yön reissu Glasgowiin (miten tuo kirjotetaan oikein, Glasgow'hon vai tolleen??). Jouluksi en pääse kotiin, mutta ei se mitään, kunhan keväällä sitte pääsen turvallisesti kotiin niin se riittää.
GC:stä vielä sen verran, että mun host granny näytti mulle muuten lehtileikkeen, jossa Gatecrasher oli äänestetty B'hamin parhaaksi klubiksi. Sanoisinko että paskan marjat, ne arvostelijat on ollu liian hyvissä viinoissa siellä. Ihan surku paikka mun mielestä, sanon vaan vielä kerran - tai vaikka viis!!!
Ja niistä sunnuntain treffeistä sen verran, että niitä ei ikinä tullut. Eikä haittaa muuten tippaakaan :DDD
sunnuntai 19. syyskuuta 2010
Kovaakin kovempi sunnuntaikoveri
Tänään on sunnuntai ja oon nautiskellut siitä nukkumalla pitkään, juomalla teetä ja soittamalla kitaraa kaaaaauan. Ja dataamalla, tottakai.
Mua inspiroi kamalasti yks video tuolta juutuubista. Siinä Pink Floydin Roger Waters esittää Floidin Mother-kappaleen uudella tavalla: Sinead O'Connor hoitaa laulun hemmetin upeasti. En ollut aiemmin kuullut naisen laulavan tota laulua, ja se kuulosti niin vastustamattoman hyvältä, että päätin koveroida sen ja jakaa kanssanne näin sunnuntain kunniaksi. Mitä tykkäätte? :) Kritiikki, kehut ja kaikki muu erittäin sallittua ja tervetullutta!
Mua inspiroi kamalasti yks video tuolta juutuubista. Siinä Pink Floydin Roger Waters esittää Floidin Mother-kappaleen uudella tavalla: Sinead O'Connor hoitaa laulun hemmetin upeasti. En ollut aiemmin kuullut naisen laulavan tota laulua, ja se kuulosti niin vastustamattoman hyvältä, että päätin koveroida sen ja jakaa kanssanne näin sunnuntain kunniaksi. Mitä tykkäätte? :) Kritiikki, kehut ja kaikki muu erittäin sallittua ja tervetullutta!
Dear you
CAUTION: sisältää loads of sentimental stuff.
Yllä laulu, johon rakastuin tuossa noin kaksi tuntia sitten. Katsoin juuri Dear Johnin ja kyynelehdin reilusti ennen puoltaväliä, eikä se sitten oiken tahtonut loppua. Eikä mulla ollu nenäliinoja.
Olin ihastunut siihen, että John ja Savannah pitivät yhteyttä kirjeitse. Se oli rromanttista, ihanaa ja autenttista.
Voin melko hyvin eläytyä noiden kahden tuntemuksiin sillä hetkellä, kun ne sai käsiinsä kauan odotetun kirjeen. Itse annoin mun osoitteen muutamalle rakkaalleni ja suunnilleen heti tänne tulostani saakka aloin odottaa ensimmäistä kirjettä. Kun postiluukku kolahti, menin selaamaan saapuneet kirjeet. Lehtiä, laskuja, mainoksia...
Ekana tuli kortti pikkusiskolta. Se oli se hirvikortti, jota ihkutin teille jo. Eka reaktio oli nauru, sitten ääretön haikeus. Se tunne, kun näkee oman siskon käsialan. Sen käsialan, jota oon lukenut jo muutaman vuoden... Ihan mieletöntä.
Torstaina sain kirjeen mun isosiskolta. Kirje oli pitkä ja hauska, kirjoitettu semmoisella käsialalla, etten ehkä saanut jokaisesta sanasta selvää (sorry sis!).
Viesti tuli kuitenkin perille. "Ajattelen sinua."
Isosiskon kirjeen mukana oli myös muutama pihlajanmarja ja kellastunut vaahteranlehti. Ne on mun aarre; heti kun näin sen lehden, painoin sen mun kasvoja vasten ja haistelin sitä varmaan minuutin. En osaa edes sanoin kuvailla kuvuineen lehden ja parin liiskaantuneen marjan merkitystä minulle. Se on pala mun kotia, Suomea. Se osoittaa, että vaikka se on poissa silmistä, se ei ole koskaan poissa kokonaan. Siellä on asiat ihan hyvin. Sinne voi palata milloin tahansa, se on siellä aina.
Rakastan kirjeiden ja sähköpostien lukemista. Rakastan myös niiden kirjoittamista, vaikka koen, etten ole kauhean hyvä niissä... vielä. Mun kirjeet on toisinaan kovin randomeita, asiat poukkoilee, en osaa pilkuttaa oikein (haluan niiden olevan rentoja kuten jokapäiväiset keskustelut) enkä osaa käyttää retorisia keinoja niin, että tehokkuus olisi Johnin ja Savannahin kirjeiden luokkaa. Toivon, että ne kuitenkin välittää sen tärkeimmän:
"Dear you,
you're in my thoughts right now."
Yllä laulu, johon rakastuin tuossa noin kaksi tuntia sitten. Katsoin juuri Dear Johnin ja kyynelehdin reilusti ennen puoltaväliä, eikä se sitten oiken tahtonut loppua. Eikä mulla ollu nenäliinoja.
Olin ihastunut siihen, että John ja Savannah pitivät yhteyttä kirjeitse. Se oli rromanttista, ihanaa ja autenttista.
Voin melko hyvin eläytyä noiden kahden tuntemuksiin sillä hetkellä, kun ne sai käsiinsä kauan odotetun kirjeen. Itse annoin mun osoitteen muutamalle rakkaalleni ja suunnilleen heti tänne tulostani saakka aloin odottaa ensimmäistä kirjettä. Kun postiluukku kolahti, menin selaamaan saapuneet kirjeet. Lehtiä, laskuja, mainoksia...
Ekana tuli kortti pikkusiskolta. Se oli se hirvikortti, jota ihkutin teille jo. Eka reaktio oli nauru, sitten ääretön haikeus. Se tunne, kun näkee oman siskon käsialan. Sen käsialan, jota oon lukenut jo muutaman vuoden... Ihan mieletöntä.
Torstaina sain kirjeen mun isosiskolta. Kirje oli pitkä ja hauska, kirjoitettu semmoisella käsialalla, etten ehkä saanut jokaisesta sanasta selvää (sorry sis!).
Viesti tuli kuitenkin perille. "Ajattelen sinua."
Isosiskon kirjeen mukana oli myös muutama pihlajanmarja ja kellastunut vaahteranlehti. Ne on mun aarre; heti kun näin sen lehden, painoin sen mun kasvoja vasten ja haistelin sitä varmaan minuutin. En osaa edes sanoin kuvailla kuvuineen lehden ja parin liiskaantuneen marjan merkitystä minulle. Se on pala mun kotia, Suomea. Se osoittaa, että vaikka se on poissa silmistä, se ei ole koskaan poissa kokonaan. Siellä on asiat ihan hyvin. Sinne voi palata milloin tahansa, se on siellä aina.
Rakastan kirjeiden ja sähköpostien lukemista. Rakastan myös niiden kirjoittamista, vaikka koen, etten ole kauhean hyvä niissä... vielä. Mun kirjeet on toisinaan kovin randomeita, asiat poukkoilee, en osaa pilkuttaa oikein (haluan niiden olevan rentoja kuten jokapäiväiset keskustelut) enkä osaa käyttää retorisia keinoja niin, että tehokkuus olisi Johnin ja Savannahin kirjeiden luokkaa. Toivon, että ne kuitenkin välittää sen tärkeimmän:
"Dear you,
you're in my thoughts right now."
keskiviikko 15. syyskuuta 2010
Kultaisia neuvoja au pairiksi haluaville part 1
Koska multa on kysytty au pair -juttuja jonkin verran ja haluan jakaa kokemuksiani sekä neuvoja niitä tarvitseville, joten teen pienen postauksen aiheesta
Kultaisia neuvoja au pairiksi haluavalle
Itse ajauduin tälle tielle, kun en päässyt yliopistoon, eikä mulla ois ollu mitään tekemistä tulevalle vuodelle. Mulla oli sesonkityö kesällä, ja mun pomoni (jos luet tätä, niin kiitos vielä miljoonasti!!) kautta tutustuin mun nykyiseen isäntäperheeseeni.
Neuvo numero 1: Pidä silmät ja korvat auki, sillä joku tutun tuttu saattaa kaivata itselleen au pairia jossakin. Jos saat tämmöisen haisun, anna vaikkapa sähköpostiosoitteesi eteenpäin ja aloita tutustuminen. Et tarvitse välttämättä mitään järjestöä päästäksesi auppariksi! Järjestöt vetää välistä, mutta toisaalta ne toimivat turvaverkkona, jos perheen kanssa tulee ongelmia, sillä ne voivat auttaa perheen vaihtamisessa ym. järjestelyissä. Netissä on myös erilaisia nettisivustoja, jotka eivät ole varsinaisia aupparijärjestöjä, mutta jonne voit jättää hakemuksen tai etsiä itsellesi sopivaa isäntäperhettä.
Minä halusin lähinnä tekemistä. Halusin tehdä töitä, jottei pää ei räjähtäisi. Halusin maailmalle pitemmäksi aikaa kuin viikoksi tai kahdeksi. Halusin seikkailla.
Ennen hakemusten tekemistä sinun tulee muodostaa jonkinlainen hahmotelma siitä, mitä haluat au pair -kokemukseltasi. Töitä tulee tehdä joka tapauksessa, mutta työ on kevyttä (tai näin ainakin on tarkoitus) ja ehdit siinä sivussa tehdä paljon muutakin.
Neuvo numero 2: Kysy itseltäsi seuraavat kysymykset: - Minne haluat mennä ja kuinka pitkäksi aikaa? - Haluatko opiskella ja mennä kielikurssille tai vaikkapa aloittaa uuden harrastuksen? - Minkä ikäisten lasten kanssa haluat työskennellä? (aupparit hoitavat yleensä lapsia, mutteivät alle 2-vuotiaita) - Oletko mielestäsi tarpeeksi kypsä ja valmis tekemään työtä ja elämään ulkomailla pitkähkön ajan?
On tärkeää, että tiedät mitä haluat, sillä yksi tärkeä ainesosa onnistuneeseen au pair -kokemukseen on se, että sinun ja isäntäperheesi odotukset vastaavat toisiaan. On kamalaa, jos hostit odottavat sinun olevan kotiorja vuorokauden ympäri, kun taas sinä haluat opiskella kieltä ja tutustua paikallisiin ihmisiin työn ohella.
Itselläni on hyvät oltavat, kun molempien osapuolten odotukset täsmäävät ja olemme joustavia. Mulla ei esim. ollut aiempaa kokemusta lastenhoidosta, mutta sitä ei odotettu - tekemällä oppii! Mulla ei ole myöskään kirjallista työsopimusta. Riippuu kuitenkin täysin isäntäperheestä, sillä jotkut haluavat tyyliin ammattitaitoisen lastenhoitajan sekä mustaa valkoisella työtehtävistä sun muista.
Lastenhoidosta vielä sen verran, että työtehtäviä on monenlaisia akselilla alle kouluikäisten lasten päivähoitaja - kuljettaja lasten harrastuksille ja koulumatkoille. Sinun ei tarvitse olla välttämättä ylipirteä aktiviteettivirtuoosi, joka osaa leikkiä, laulaa ja askarrellapaskarrella lasten kanssa, ellei isäntäperhe sitä sinulta odota. Ole oma itsesi ja vietä aikaa lasten kanssa kykyjesi mukaan, niin kaiken pitäisi mennä ihan hienosti. :)
Tällä pääsee varmaan alkuun!
BTW, guess who might have a date next weekend??
Neuvo numero 1: Pidä silmät ja korvat auki, sillä joku tutun tuttu saattaa kaivata itselleen au pairia jossakin. Jos saat tämmöisen haisun, anna vaikkapa sähköpostiosoitteesi eteenpäin ja aloita tutustuminen. Et tarvitse välttämättä mitään järjestöä päästäksesi auppariksi! Järjestöt vetää välistä, mutta toisaalta ne toimivat turvaverkkona, jos perheen kanssa tulee ongelmia, sillä ne voivat auttaa perheen vaihtamisessa ym. järjestelyissä. Netissä on myös erilaisia nettisivustoja, jotka eivät ole varsinaisia aupparijärjestöjä, mutta jonne voit jättää hakemuksen tai etsiä itsellesi sopivaa isäntäperhettä.
Minä halusin lähinnä tekemistä. Halusin tehdä töitä, jottei pää ei räjähtäisi. Halusin maailmalle pitemmäksi aikaa kuin viikoksi tai kahdeksi. Halusin seikkailla.
Ennen hakemusten tekemistä sinun tulee muodostaa jonkinlainen hahmotelma siitä, mitä haluat au pair -kokemukseltasi. Töitä tulee tehdä joka tapauksessa, mutta työ on kevyttä (tai näin ainakin on tarkoitus) ja ehdit siinä sivussa tehdä paljon muutakin.
Neuvo numero 2: Kysy itseltäsi seuraavat kysymykset: - Minne haluat mennä ja kuinka pitkäksi aikaa? - Haluatko opiskella ja mennä kielikurssille tai vaikkapa aloittaa uuden harrastuksen? - Minkä ikäisten lasten kanssa haluat työskennellä? (aupparit hoitavat yleensä lapsia, mutteivät alle 2-vuotiaita) - Oletko mielestäsi tarpeeksi kypsä ja valmis tekemään työtä ja elämään ulkomailla pitkähkön ajan?
On tärkeää, että tiedät mitä haluat, sillä yksi tärkeä ainesosa onnistuneeseen au pair -kokemukseen on se, että sinun ja isäntäperheesi odotukset vastaavat toisiaan. On kamalaa, jos hostit odottavat sinun olevan kotiorja vuorokauden ympäri, kun taas sinä haluat opiskella kieltä ja tutustua paikallisiin ihmisiin työn ohella.
Itselläni on hyvät oltavat, kun molempien osapuolten odotukset täsmäävät ja olemme joustavia. Mulla ei esim. ollut aiempaa kokemusta lastenhoidosta, mutta sitä ei odotettu - tekemällä oppii! Mulla ei ole myöskään kirjallista työsopimusta. Riippuu kuitenkin täysin isäntäperheestä, sillä jotkut haluavat tyyliin ammattitaitoisen lastenhoitajan sekä mustaa valkoisella työtehtävistä sun muista.
Lastenhoidosta vielä sen verran, että työtehtäviä on monenlaisia akselilla alle kouluikäisten lasten päivähoitaja - kuljettaja lasten harrastuksille ja koulumatkoille. Sinun ei tarvitse olla välttämättä ylipirteä aktiviteettivirtuoosi, joka osaa leikkiä, laulaa ja askarrellapaskarrella lasten kanssa, ellei isäntäperhe sitä sinulta odota. Ole oma itsesi ja vietä aikaa lasten kanssa kykyjesi mukaan, niin kaiken pitäisi mennä ihan hienosti. :)
Tällä pääsee varmaan alkuun!
BTW, guess who might have a date next weekend??
maanantai 13. syyskuuta 2010
Sanna aka Dr. Phil aka Shakira in your service
Joo, oli taas aika ihana viikonloppu. Tiedossa ois mahdollisimman lyhyt raportti ja runsahasti kuvia. Penkeistä kiinni pannaan tuulemaan!
Lauantaina menin siis Steffin luokse, mistä lähdettiin metsästämään mulle asusteita illaksi. Mun piti löytää koruja, kengät ja laukku, kaikki mielellään mahdollisimman täydellisinä. Kerrankin näin tapahtui:
Pikkulaukku 30 £, Accessorize, ballerinat 19,99 £, BANK ja rannekorut 2,99 £ jostain.
Kuva on maailman surkein, anteeksi :(
Sitten mentiin The Bullringin ulkopuolelle New Streetille ja Victoria Squarelle katsastamaan Arts festivalin tapahtumia. Tarjolla oli livemusiikkia, tanssiesityksiä, erilaisia kojuja täynnä käsitöitä ja what not. Erittäin toimiva ja elävä juttu, tykkäsin tosi paljon! Tämän päivän saaliina oli Steffille koru, miljoonia lentolehtisiä sekä ilmaisliput salsailtaan (can't wait!!!!).
Aika masentava nimi kadulle, eh?
Turistikuva
Simply divas!
The Gatecrasher
Lauantaina menin siis Steffin luokse, mistä lähdettiin metsästämään mulle asusteita illaksi. Mun piti löytää koruja, kengät ja laukku, kaikki mielellään mahdollisimman täydellisinä. Kerrankin näin tapahtui:
Pikkulaukku 30 £, Accessorize, ballerinat 19,99 £, BANK ja rannekorut 2,99 £ jostain.
Kuva on maailman surkein, anteeksi :(
Sitten mentiin The Bullringin ulkopuolelle New Streetille ja Victoria Squarelle katsastamaan Arts festivalin tapahtumia. Tarjolla oli livemusiikkia, tanssiesityksiä, erilaisia kojuja täynnä käsitöitä ja what not. Erittäin toimiva ja elävä juttu, tykkäsin tosi paljon! Tämän päivän saaliina oli Steffille koru, miljoonia lentolehtisiä sekä ilmaisliput salsailtaan (can't wait!!!!).
Aika masentava nimi kadulle, eh?
Turistikuva
Simply divas!
Illalla suunnattiin suuremmalla köörillä Broad Streetille, joka on täynnä clubeja, pubeja ja baareja. Kadut tulvi ihmisiä, musiikkia ja elämää. Oli upeaa kokea jotain semmoista.
The Gatecrasher
Kerronpa teille, että vaikka kuvissa saattaa näyttää, että me nautitaan täysillä, niin meininki ei ollu tommonen koko aikaa. Musiikki oli paskaa ja sitä soitettiin ihan liian kovaa. Kuulin koko pitkän illan aikana ainoastaan kolme tuttua biisiä, joista yks soitettiin kahteen kertaan, kaikki muu oli yhtä ja samaa sheissea laimealla ja muuntumattomalla saksofonilla höystettynä. Ei muuten lainkaan hyvä. Sisäänpääsykin oli 10 £, narikka puoltoista. Olo on lievästi sanottuna riistetty...
Onneks illan pelasti upea seura ja jälleen kerran kivat muukalaiset, nimittäin juututtiin juttelemaan Steffin kans kahdelle aika kivalle miekkoselle pitkäksi toviksi ja päädyttiin jakamaan taksi niiden kanssa. Illan saaliina halaus ja kasapäin kohteliaisuuksia... puhelinnumerolla ja tekstiviestillä höystettynä! (;
Sitten koitti laiska sunnuntai. Herättiin puolen päivän aikoihin, suunniteltiin menevämme keskustaan Arts Festivalia katsastamaan, missattiin bussi, tsekattiin yks bändi ja salsaesitys kera Smarties McFlurryjen.
Näin!
Onneks illan pelasti upea seura ja jälleen kerran kivat muukalaiset, nimittäin juututtiin juttelemaan Steffin kans kahdelle aika kivalle miekkoselle pitkäksi toviksi ja päädyttiin jakamaan taksi niiden kanssa. Illan saaliina halaus ja kasapäin kohteliaisuuksia... puhelinnumerolla ja tekstiviestillä höystettynä! (;
Sitten koitti laiska sunnuntai. Herättiin puolen päivän aikoihin, suunniteltiin menevämme keskustaan Arts Festivalia katsastamaan, missattiin bussi, tsekattiin yks bändi ja salsaesitys kera Smarties McFlurryjen.
Näin!
Koitan tässä lähipäivinä kehitellä pienen postauksen kaikille teille, jotka haluatte tietää lisää au pair -työskentelystä sekä kuulla pieniä hyödyllisiä vinkkejä. Olkaa langoilla ja laittakaa mulle jotain kysymyksiä vaikka etukäteen, jos jostain erityisestä haluaisitte tietää, vastaan mielelläni. :)
perjantai 10. syyskuuta 2010
I GOT MAIL
IHANA!!!!!!!!!
Repesin niin totaalisesti, kun tuo kolahti postiluukusta. Odotin Minnalta porokorttia kuten hän lupasi, muttei löytänyt porokorttia. Kyllä mulle kelpaa tämmönen VIHANE hirvikorttikin :DD
Kiitos Minnalle ja Tom-boylle!
Kiitos Minnalle ja Tom-boylle!
torstai 9. syyskuuta 2010
I got a feeling!
Nyt tuli täyteen kolmas viikko täällä Ritannian ihmemaassa. Musta on tuntunu melkein koko ajan, että oon tavallaan kotona, kun voin puhua täällä myös suomea isäntäperheessä, eli pala kotimaata on täällä. Katson myös salkkareita katsomosta (jos netti toimis asiallisesti -.-) ja kuuntelen suomalaista musiikkia.
Tänään on taas puoliaurinkoinen, sopivan lämpöinen päivä. Barton under Needwood on kauneimmillaan ja idyllisimmillään. Mun huoneen ikkunasta näen, miten aidan toisella puolella lukion pihalla alkaa olla elämää ja koulupukuisia poikia näkyy kävelevän kentän laidalla (näillä on ihan pukupuku, hyvältä muuten näyttää...!).
Ja mulle iskee ihan mieletön himari kuunnella Pink Floydia!!
Lähden asioille, kun host mom vie lapset leikkipuistoon. Otan mun maatuskakassin ja nakkaan kuulokkeet korville, Pinkkiä soimaan...
... ja musta tuntui, että mä oon täällä.
Naapurin omenat herättää mussa sisäisen omenavarkaani, vaikka on aidan tälläkin puolen omenapuu... :>
The secret path to the library
Joku on tehnyt jollekki kepposet ja nakkas lenkkarit linjoille!
Tänään on taas puoliaurinkoinen, sopivan lämpöinen päivä. Barton under Needwood on kauneimmillaan ja idyllisimmillään. Mun huoneen ikkunasta näen, miten aidan toisella puolella lukion pihalla alkaa olla elämää ja koulupukuisia poikia näkyy kävelevän kentän laidalla (näillä on ihan pukupuku, hyvältä muuten näyttää...!).
Ja mulle iskee ihan mieletön himari kuunnella Pink Floydia!!
Lähden asioille, kun host mom vie lapset leikkipuistoon. Otan mun maatuskakassin ja nakkaan kuulokkeet korville, Pinkkiä soimaan...
... ja musta tuntui, että mä oon täällä.
Naapurin omenat herättää mussa sisäisen omenavarkaani, vaikka on aidan tälläkin puolen omenapuu... :>
The secret path to the library
Joku on tehnyt jollekki kepposet ja nakkas lenkkarit linjoille!
Lainasin kirjastosta Floidin Wish you were heren. Alan kuuntelemaan sitä heti kun tästä ehdin. Niin brittiä, niin täydellistä... toivottavasti nimikkokappaleen aikana en ala himoita kotiin. :P
Oon muuten hemmetin onnellinen, että oon just täällä. Aivan mahtavaa!
tiistai 7. syyskuuta 2010
The Bullring & The Babes
Viime sunnuntaina menin siis shoppailemaan Birminghamiin muutaman muun au pair-tytön kanssa. Aluksi luulin, että meitä tulee neljä, mutta meitä olikin sitten viis. Ekana tapasin aamulla kymmenen jälkeen The Bullringin edustalla olevan suuren härkäpatsaan luona Steffin (mun sunnuntain avecin) ja Tinan, molemmat Saksasta. Sitten mukaan tuli Nora (saksasta hänkin), ja me suunnattiin Primarkiin.
Nii. Primark on halpojen vaatteiden metsästäjien mekka. Laatu ei tosin ole kovinkaan kehuttavaa, mutta voi veljet ku se oli täynnä tavaraa (plus ihmisiä ja jonotusta)! Mut joo, Primarkista tuli mukaan seuraavat:
Matruska-laukku 1 £
Pöllöaiheinen neulepaita 11 £
Nii. Primark on halpojen vaatteiden metsästäjien mekka. Laatu ei tosin ole kovinkaan kehuttavaa, mutta voi veljet ku se oli täynnä tavaraa (plus ihmisiä ja jonotusta)! Mut joo, Primarkista tuli mukaan seuraavat:
Matruska-laukku 1 £
Pöllöaiheinen neulepaita 11 £
En tiiä, miks ostin ees ton pöllöpaidan. Ton pöllön takia kai. Lisäks se oli ihanan nörtti ja halpa ja tartten tommosia jotain "jänniä" vaatteita, joita voin pitää lastenhoitohommissa. Ja toi vois näyttää kivalta mustien farkkuleggareiden kans.
Primarkissa seuraamme liittyi ranskalainen Vivi. Yhdessä me sitten suunnattiin takaisin Bullringiin.
Bullring on iso kauppakeskus, joka muodostuu muutamasta eri rakennuksesta, jotka on täynnä vaatekauppoja. Oikein hyvä ostari, jossa oli mm. H&M, hmv ja Accessorize ihan näin muutaman mainitakseni sekä kivoja kahviloita ja ruokapaikkoja. Sijainti on 200 m päässä Birmingham New Streetin rautatieasemalta, eli siis tulevaisuuden vakkarishoppailu/hengailu/mitävaanpaikka!
Vihhane mies!
Mun lemppareiksi mudostui Republic ja New Look. Republicista ostin iiiiihanan mekon, joka tulee olemaan mun lauantain asu, eli kuvia myöhemmin. New Lookista löysin itelleni tähän mennessä parhaata arskat ikinä:
Arskoilla hintaa 2,5 £
Primarkissa seuraamme liittyi ranskalainen Vivi. Yhdessä me sitten suunnattiin takaisin Bullringiin.
Bullring on iso kauppakeskus, joka muodostuu muutamasta eri rakennuksesta, jotka on täynnä vaatekauppoja. Oikein hyvä ostari, jossa oli mm. H&M, hmv ja Accessorize ihan näin muutaman mainitakseni sekä kivoja kahviloita ja ruokapaikkoja. Sijainti on 200 m päässä Birmingham New Streetin rautatieasemalta, eli siis tulevaisuuden vakkarishoppailu/hengailu/mitävaanpaikka!
Vihhane mies!
Mun lemppareiksi mudostui Republic ja New Look. Republicista ostin iiiiihanan mekon, joka tulee olemaan mun lauantain asu, eli kuvia myöhemmin. New Lookista löysin itelleni tähän mennessä parhaata arskat ikinä:
Arskoilla hintaa 2,5 £
Vietettiin tyttöjen kans kunnolla aikaa kahvitellen, syöden ja tutustuen toisiimme. Sitten yhdessä vaiheessa Tina sai puhelun eräältä toiselta aupparilta (saksalainen hänkin, ylläripylläri) ja me päätettiin tavata hänetkin.
Ja lopulta meitä olikin kymmenen: minä ainoana fennomaani, yksi fransmanni sekä kokonaista kahdeksan saksalaista. Makia meininki! :D Suunnattiin koko konkkaronkka sitten italialaiseen syömään. Kuulin sen aterian aikana enemmän saksaa kuin enkkua mutta ei hätiä, vieressäni istuva Vivi jutteli mun kanssa ihanalla ranskalaisella aksentillaan. :)
Ja lopulta meitä olikin kymmenen: minä ainoana fennomaani, yksi fransmanni sekä kokonaista kahdeksan saksalaista. Makia meininki! :D Suunnattiin koko konkkaronkka sitten italialaiseen syömään. Kuulin sen aterian aikana enemmän saksaa kuin enkkua mutta ei hätiä, vieressäni istuva Vivi jutteli mun kanssa ihanalla ranskalaisella aksentillaan. :)
Kotiin lähdettiin vasta kun ilta alkoi hämärtyä eli mitä nyt vaatimattomat yhdeksän tuntia tyttöiltiin. Mä olin niin tyttöilyn puutteessa, ja olin ihan onnessani kotiin palatessani. Huomaan, että olo on paljon helpompi ja töitäkin jaksaa puskea paremmin, kun on saanut olla ikäistensä kanssa.
Ens vklp tää konkkaronkka lähtee muuten bilettään Bhamin sykkeeseen Broad Streetin clubeille! Täällä on kuulemma erittäin, erittäin vilkas yöelämä, sillä täällä asuu paljon opiskelijoita ja nuoria ammattilaisia. Meh likes!
Vasemmalta lukien minä, Nora, Steffi, Vivi ja Tina
Ens vklp tää konkkaronkka lähtee muuten bilettään Bhamin sykkeeseen Broad Streetin clubeille! Täällä on kuulemma erittäin, erittäin vilkas yöelämä, sillä täällä asuu paljon opiskelijoita ja nuoria ammattilaisia. Meh likes!
Vasemmalta lukien minä, Nora, Steffi, Vivi ja Tina
Mjauu, meitsi kehrää. Yöt!
sunnuntai 5. syyskuuta 2010
JEE!!
Mulla oli ihan mielettömän kiva päivä tänään ja oon niin mahdottoman innoissani!!!! :D Kävin tänään shoppailemassa Birminghamissa ja sain mooonta uutta kaveria. Oli niin mahtavaa viettää aikaa niin monen mukavan suunnilleen omanikäisen tytön seurassa. Ootan tosi innolla ens lauantaita, tiedossa ois clubi-ilta näiden samojen neitokaisten kanssa... (;
Lisää joskus ku on aikaa. Tämä onnellinen ja väsynyt likka avasi juuri ikäväsuklaalevyn ihan vaan siksi kun halutti "juhlistaa" tätä ikimuistoista päivää ja vähän herkutella katsoessani Suomen Dancea. Mitä muuten tykkäätte Dancesta? Musta se on huippu, kerrankin jotain tasokasta!
Unia! :)
Lisää joskus ku on aikaa. Tämä onnellinen ja väsynyt likka avasi juuri ikäväsuklaalevyn ihan vaan siksi kun halutti "juhlistaa" tätä ikimuistoista päivää ja vähän herkutella katsoessani Suomen Dancea. Mitä muuten tykkäätte Dancesta? Musta se on huippu, kerrankin jotain tasokasta!
Unia! :)
lauantai 4. syyskuuta 2010
Yesterday's Damsel in Distress
Eilen siinä kolmen aikaan vietin rauhallista perjantai-iltapäivää kirjaa lukien ja miettien, pitäiskö avata ikäväsuklaa vai jättää lauantaille. Siinä samalla mietin, et pitäis laittaa tekstari yhdelle saksalaiselle au pairille ja kysyä tarkemmin sunnuntain suunnitelmista. Yhtäkkiä kesken ajattelun tämä au pair laittaa mulle viestiä ja kysyy, miten ois pubi-ilta hänen kanssaan. Arvatkaa vaan, mitä vastasin...
Olin ihan into pinkeenä, kun host granny ajoi mut Lichfieldin asemalle, ja mun into tais tarttua grannyynkin :D Ostettiin mulle menollippu Birminghamiin ja paluulippu Burton-on-Trentiin. Nousin junaan ja mulla oli vähän samanlainen olo ku oisin ollu menossa mun ekoille treffeille, paitsi että mulla ei ollu niiiin kamala olo siitä jännityksestä. Siinä elämän noustessa päähän ja adrenaliinin virratessa suonissa mun oli aivan pakko kuunnella Stam1naa , kiitos Ekin, mun Metal Personal Trainerin. Seuraavalla TAMINAN keikala nähdään!!!
Aika pian olinkin sitten New Streetiltä, ja mun seuralaiseni tuli mua sinne vastaan. Meidän oli tarkoitus etsiä pubi nimeltään The Wellington, mutta kun kysyttiin kolmelta ihmiseltä, niin kaikki selitti eri suuntaan. Kello oli jo paljon, joten päätettiin vaan mennä ensimmäiseen pubiin, joka me kohdattaisiin.
Satuttiin sitten The Sun on the Hilliin, joka oli täynnä ja äänekäs. Siellä katsottiin jalkapallomatsia valtavalta screeniltä (ihan ku Eurotripissä konsanaan!) ja miehet karjui hienosti. Seuralaiseni haki meille oluset ja me kilisteltiin illan kunniaksi.
Mun eka oluseni RITANNIASA! Huomatkaa tuo MAIRIA hymy
Olin ihan into pinkeenä, kun host granny ajoi mut Lichfieldin asemalle, ja mun into tais tarttua grannyynkin :D Ostettiin mulle menollippu Birminghamiin ja paluulippu Burton-on-Trentiin. Nousin junaan ja mulla oli vähän samanlainen olo ku oisin ollu menossa mun ekoille treffeille, paitsi että mulla ei ollu niiiin kamala olo siitä jännityksestä. Siinä elämän noustessa päähän ja adrenaliinin virratessa suonissa mun oli aivan pakko kuunnella Stam1naa , kiitos Ekin, mun Metal Personal Trainerin. Seuraavalla TAMINAN keikala nähdään!!!
Aika pian olinkin sitten New Streetiltä, ja mun seuralaiseni tuli mua sinne vastaan. Meidän oli tarkoitus etsiä pubi nimeltään The Wellington, mutta kun kysyttiin kolmelta ihmiseltä, niin kaikki selitti eri suuntaan. Kello oli jo paljon, joten päätettiin vaan mennä ensimmäiseen pubiin, joka me kohdattaisiin.
Satuttiin sitten The Sun on the Hilliin, joka oli täynnä ja äänekäs. Siellä katsottiin jalkapallomatsia valtavalta screeniltä (ihan ku Eurotripissä konsanaan!) ja miehet karjui hienosti. Seuralaiseni haki meille oluset ja me kilisteltiin illan kunniaksi.
Mun eka oluseni RITANNIASA! Huomatkaa tuo MAIRIA hymy
Siinä istuskeltiin rauhassa ja juteltiin (=huudettiin toistemme korvaan, kun muuten ei tahtonut kuulla mitään). Peli oli loppunut (en tiiä kuka pelas ja kuka voitti), ja siellä soitettiin loistavaa musiikkia, mm. reggaeta ja The Doorsia. Eräs mies sitten innoitti meitä taputtamaan käsiä yhteen kun tämä tanssi, ja jostain kumman syystä löysin itseni sitten tanssimasta sieltä muiden lyödessä tahtia... Seuralaiseni liittyi sitten ilonpitoon mukaan ja meidän luo tuli paljon miehiä juttelemaan. Täällä on muuten jännää, miten rohkeasti tullaan jutteleen ihan tuntemattomille, olin aika otettu jälleen :D
And there I was: at a noisy pub in Birmingham, feeling a little tipsy and dancing.
Kun oltiin vitkuteltu jo aika kauan, me hyvästeltiin tanssipartnerit ja suunnattiin juna-asemalle. Ei ois pitänyt ehkä vitkutella, sillä päädyttiin katsomaan digitaalisesta kellosta, miten sekunnit vaihtuivat ja mä myöhästyin mun junasta Burtoniin! Ei se mitään, mentiin 9a-laturille, mistä lähti juna Lichfieldiin. Taksimatkasta kotiin tulisi pitempi ja kalliimpi, mutta tärkeintä oli päästä kotiin. Seuralainen lähti bussiasemalle ja minä jäin yksin.
Kysyin vieressä seisoskelevalta naiselta, voisinko ostaa lippua junasta. En kuulemma voinut. Lähdin etsimään lipunmyyntitiskiä, ja luultavasti näytin kovin avuttomalta, kun eräs ystävällinen mies sanoi: "You look quite lost." Kerrottuani ongelmastani hän otti mua kädestä ja lähdettiin juoksemaan yllös portaita. "You're my Damsel in Distress tonight and I'm here to save you! My little Damsel..." pelastajani sanoi. Mua kikatutti.
Ei löydetty tiskiä, ja tämä tuntematon muukalainen kysyi, oliko mulla minkäänlaista lippua. vastattuani myöntävästi hän piti mua edelleen kädestä ja otti mut sen ja sen siskon seuraan Lichfieldin junaan. He sanoivat, että mun kannattaa vaan ottaa rauhallisesti ja jos mua tultais kovistelemaan, voin esittää, etten ymmärrä. Mun pelastajat halusi tietää tarkemmin, miten päädyin tähän tilanteeseen, ja minä kerroin. Nyt oli mun seuralaisten vuoro kikattaa.
And there I was: on a train with two extremely friendly strangers and with no ticket.
Ystävällinen ritarini antoi mulle puhelinnumeronsa ja sanoi, että mun pitää laittaa viestiä kun oon kotona. Sitten kun kaksi pelastajaani nousivat kyydistä, mun edessä istuva pariskunta alkoi pitää musta huolta. Kun he nousivat Lichfieldiä aikaisemmalla pysäkillä, se nainen antoi mulle käteen sen lipun ja sanoi, että jos tulee ongelmia, sano että missasit pysäkin kun nukahdit. Ja että rautatieaseman ulkopuolella on paljon valkoisia takseja, joita on turvallisia käyttää. Kiitin miljoonasti tätä naista, ja hänkin nousi miehensä kanssa kyydistä.
Lopulta pääsin taksiin ja kotiin. Saa nähdä, millainen seikkailu on tiedossa ens viikolla, kun suunniteltiin menevämme isommalla porukalla clubeihin... Ens kerralla tämä Damsel kuitenki muistaa mennä ajoissa asemalle, ettei missaa kurpitsavaunuaan.
Sanna kiittää, kuittaa ja odottaa innolla sunnuntain shoppailuja!
And there I was: at a noisy pub in Birmingham, feeling a little tipsy and dancing.
Kun oltiin vitkuteltu jo aika kauan, me hyvästeltiin tanssipartnerit ja suunnattiin juna-asemalle. Ei ois pitänyt ehkä vitkutella, sillä päädyttiin katsomaan digitaalisesta kellosta, miten sekunnit vaihtuivat ja mä myöhästyin mun junasta Burtoniin! Ei se mitään, mentiin 9a-laturille, mistä lähti juna Lichfieldiin. Taksimatkasta kotiin tulisi pitempi ja kalliimpi, mutta tärkeintä oli päästä kotiin. Seuralainen lähti bussiasemalle ja minä jäin yksin.
Kysyin vieressä seisoskelevalta naiselta, voisinko ostaa lippua junasta. En kuulemma voinut. Lähdin etsimään lipunmyyntitiskiä, ja luultavasti näytin kovin avuttomalta, kun eräs ystävällinen mies sanoi: "You look quite lost." Kerrottuani ongelmastani hän otti mua kädestä ja lähdettiin juoksemaan yllös portaita. "You're my Damsel in Distress tonight and I'm here to save you! My little Damsel..." pelastajani sanoi. Mua kikatutti.
Ei löydetty tiskiä, ja tämä tuntematon muukalainen kysyi, oliko mulla minkäänlaista lippua. vastattuani myöntävästi hän piti mua edelleen kädestä ja otti mut sen ja sen siskon seuraan Lichfieldin junaan. He sanoivat, että mun kannattaa vaan ottaa rauhallisesti ja jos mua tultais kovistelemaan, voin esittää, etten ymmärrä. Mun pelastajat halusi tietää tarkemmin, miten päädyin tähän tilanteeseen, ja minä kerroin. Nyt oli mun seuralaisten vuoro kikattaa.
And there I was: on a train with two extremely friendly strangers and with no ticket.
Ystävällinen ritarini antoi mulle puhelinnumeronsa ja sanoi, että mun pitää laittaa viestiä kun oon kotona. Sitten kun kaksi pelastajaani nousivat kyydistä, mun edessä istuva pariskunta alkoi pitää musta huolta. Kun he nousivat Lichfieldiä aikaisemmalla pysäkillä, se nainen antoi mulle käteen sen lipun ja sanoi, että jos tulee ongelmia, sano että missasit pysäkin kun nukahdit. Ja että rautatieaseman ulkopuolella on paljon valkoisia takseja, joita on turvallisia käyttää. Kiitin miljoonasti tätä naista, ja hänkin nousi miehensä kanssa kyydistä.
Lopulta pääsin taksiin ja kotiin. Saa nähdä, millainen seikkailu on tiedossa ens viikolla, kun suunniteltiin menevämme isommalla porukalla clubeihin... Ens kerralla tämä Damsel kuitenki muistaa mennä ajoissa asemalle, ettei missaa kurpitsavaunuaan.
Sanna kiittää, kuittaa ja odottaa innolla sunnuntain shoppailuja!
torstai 2. syyskuuta 2010
MIKÄ MIKÄ
Ihan kaikki bloggaajat muuten puhuu syksystä ja tiedostaa sen.
Määpä puhun teille antisyksystä. Pistäkää hetkeks tämmönen kesänen biisi soimaan ja kadehtikaa!
Se on sitä, kun heräät syyskuun toisena päivänä kello seitsemän ja huomaat, että on tulossa aurinkoinen päivä. Se on sitä, kun puet jalkaasi farkut ja hikoilet. Se on sitä, kun menet lasten kanssa leikkipuistoon ja ostat matkalla jäätelöä, kun on vaan niin pirun kuuma. Se on myös sitä, että kotiin tullessasi täytät jotku super soaker -vesipyssyt ja aloitat lapsen kanssa tunnin kestävän vesisodan, jonka jälkeen kaadutte läpimärkinä ja ikinonnellisina maahan kikattamaan.
Joo, täällä on yli 20 astetta lämmintä päivällä ja mää tykkään. Heihei syksy, nähdään toiste! :3
Tässä teille pitkästä aikaa kuva minusta! Onneks S on kiinnostunut mun kamerasta ja valokuvaa toisinaan innokkaasti, otan vapauden käyttää hänen otostaan nyt täällä :D
Määpä puhun teille antisyksystä. Pistäkää hetkeks tämmönen kesänen biisi soimaan ja kadehtikaa!
Se on sitä, kun heräät syyskuun toisena päivänä kello seitsemän ja huomaat, että on tulossa aurinkoinen päivä. Se on sitä, kun puet jalkaasi farkut ja hikoilet. Se on sitä, kun menet lasten kanssa leikkipuistoon ja ostat matkalla jäätelöä, kun on vaan niin pirun kuuma. Se on myös sitä, että kotiin tullessasi täytät jotku super soaker -vesipyssyt ja aloitat lapsen kanssa tunnin kestävän vesisodan, jonka jälkeen kaadutte läpimärkinä ja ikinonnellisina maahan kikattamaan.
Joo, täällä on yli 20 astetta lämmintä päivällä ja mää tykkään. Heihei syksy, nähdään toiste! :3
Tässä teille pitkästä aikaa kuva minusta! Onneks S on kiinnostunut mun kamerasta ja valokuvaa toisinaan innokkaasti, otan vapauden käyttää hänen otostaan nyt täällä :D
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)