Makeaa rahan täydeltä

Skinny leg jeans 32 £, Vero Moda

Lace top by Miso 19,99 £, Republic

Rose hair pins 1,99 £/pair, H&M

Knickers 7 £, Accessorize

Eli näihin mä menin törsäämään lauantaina ja sunnuntaina. Oon tosi iloinen kaikista, eniten tosta virkatusta topista. Meni vähän hulluilun puolelle, mutta mun takaraivossa paukuttaa tuleva kesä, tuo toppi ja hiuksissa kukkia... got it? Ja noita pikkupöksyjä oon himoinnut jo kuukauden, nyt päätin ostaa ne kun niin kauan mietityttivät. Söpöt, eikö? Ja ne tuntui päälläkin niin mukavilta. Harmi, että alushousuissa kulkeminen ei oo soveliasta, muuten tepastelisin noissa koko ajan. Eikä täällä oo ihan niin lämmintä. Nyt on oikeestaan kylmä, kun on + 3 astetta.

Farkuista en oo ihan varma. Ne tuntuu mielettömän mukavilta, mutta tuo väri on vaan vaaleampi mihin oon tottunut. Lisäksi yks makutuomareista sanoi et ne ei istu. You tell me, musta nuo on juuri semmoset mitä hintalapussakin luki: second skin.

Oon hätää kärsimässä, kun Suomessa ei oo Forever 21:a tai Republicia, mutta Milla huomautti et ensinnä mainittu toimittaa myös Suomeen nettiostoksia suht halpaa postimaksua vastaan. Voin siis huokaista helpotuksesta, mutta tuo Republic... säästyypähän rahat, sillä hinnat on pilvissä, mutta niin on ne vaatteetkin. Ne on niin ihania!

Carrie-asua en vielä näytä, saatte nähdä sen vasta tositoimissa! (;

Pump putsump

Tilannekatsaus:

- Kahden viikon palkka meni sileäksi
- Löysin mm. farkut ja Carrie-asun
- Jumalaton väsy
- Salsakuume
- 28 päivää



Tuutte kuulemaan eilisillasta pian - ja paljon. Olkaa kuulolla ja menkää aikasin nukkuun tänään, että jaksatte herätä maanantaihin virkeinä ja levänneinä. Ite suunnittelin turhanpäiväistä dataamista puoleenyöhön saakka, se on kivaa.

P.S. Milla, sulla on jo kolme lukijaprofiilia, oisko aika poistaa noi turhat? ;D

My friend's here, her name is Friday

JEEEEE oonko edes onnessani kun viikonloppu on täällä!! Oon kuitenkin vielä kotona, sillä suunnitelmat muuttui viime hetkellä. Minireissu Liverpooliin peruuntui, mutta operaatio Täyellisten farkkujen pakkoetsintä käynnistyy huomenna ja illalla suuntaamme johonkin salsaamaan.

Mulla on koko viikon tehnyt mieli viiniä. En kuitenkaan kehtaa ostaa kokonaista pulloa itselleni tissuteltavaksi, sillä en tykkää juoda yksin. Tänään tartten kuitenkin jotain rentouttamaan, joten ostin itelleni co-opista pullon pärynä-Kopparbergiä. Harvinaista herkkua, sillä täällä on lähinnä kaiken maailman omena/päärynäsiidereitä, jotka on kuivia ja kamalan pahoja. Kyytipojaksi vielä tummaa suklaata, hyvää musiikkia ja vaahtokylpy. Siitä on rentouttava perjantai-ilta tehty.

Menen tsekkaan ton kylpyveden syvyyden ja uppoudun sen lämpimään syleilyyn ja kerään voimia huomiselle. Nauttikaa alkaneesta viikonlopusta! :)

Hengähdystauko ja levylautasella Annett Louisanin Bohème

Noniin, nyt on jo torstai, olemme siis selkeästi voiton puolella! Eilinen suomalaisuusteema meni hienosti, sain pojan innostumaan Karhu nukkuu- ja Pienet sammakot -leikeistä ihan täysillä. Innostuin itsekin niin, että nyt reisiin sattuu, olin aika hyvä sammakko... Noh, tuleepahan jonkinlaista treeniä, kun ei oo pahemmin ollut aikaa edes hölkkälenkkeihin tällä viikolla.

Host mom lähtee lasten kanssa Rosliston Forestry Centreen leikkimään lasten kanssa. Olis ihan kiva mennä mukaan, sillä sää on monen sadepäivän jälkeen hippasen kirkkaampi, mutta mä tartten hengähdystauon. Kudon säärystimiä, jotka on kohta valmiit. Toivottavasti saisin ne huomiseks viimeisteltyä, sillä ne ois kiva lisä mun viikonloppuasuun. Joudun nimittäin laittamaan leggingsit, sillä mun farkut sano rits viime perjantaina, ja mulla on vaan semmoset boyfriend fit -farkut enää jäljellä. Sanoisinko että asujen muodostaminen on aika rajoittunutta...

Tämmösinä rits-hetkinä mä vannon aina, etten ostaa enää Ginasta farkkuja, sillä ne sanoo sopimuksen irti aivan liian äkkiä. Nuo boyfriend fitit on Freesoulit ja niitä oon pitänyt ehkä 4-5 vuotta. Mietin myös, että monetko farkut ihminen tarvitsee? Toisilla on miljoonat, mä pärjään kolmella parilla: yhdet pillit, yhdet boyfriend fitit ja yhdet bootcut -farkut, joita oon pitäny kasvitarhalla työfarkkuina. That's it.

Mä oon ollut muuten viime aikoina aika hyvä nukkuja: valot kiinni jo ennen kello 22oo, jotta herään virkeänä kello 7oo (paitsi että herään silti kaikkea muuta kuin virkeänä). Viime yönä mut kuitenkin valtasi unettomuus. Johtuiko 9 tunnin yöunista aiemmpina päivinä, Millan kanssa villinä skypettämisestä yli kymmeneen vaiko sitten stressistä. Mua huolestuttaa ihan hulluna, kun mä lähden täältä kuukauden päästä. Aika loppuu aivan kesken. Enää viis viikonloppua jäljellä, viis kertaa hauskapitoa ihanien ihmisten kanssa ihanassa vieraassa maassa ja sit taas Suomeen. En halua, en vielä...

Mua vaivasi myös tämä: ketä filmitähteä/hahmoa mä muistutan?? 12.3. ois yhdet tuplasynttärit, naamiaiset kyseessä. Mietin mm. Jessica Rabbttia ja Carrie Bradshaw'ta, jälkimmäinen kiinnostaa enemmän.... Any suggestions? :3

Narinaa

Maanantain teemaksi siunaantui keskiviikolle suunnittelemani pyjamapäivä, eli vietimme pojan kanssa koko päivän pyjamissa, katsoimme Leijonakuninkaan (itkin ku Mufasa kuoli) ja leikittiin. Maanantai oli kerta kaikkiaan tosi mukava.

Kuitenkin meinasin tänään pimahtaa jo aamulla, mutta pojan isovanhemmat haki meidät Brumiin MilleniumPointiin katsomaan 3D dokkaria Hubble -avaruusteleskoopista ja seikkailemaan Tietomaan kaltaiseen Thinktank-keskukseen. Tämän päivän teemaksi siunaantuikin siis torstaille kaavailemani tiedepäivä, joka toteutui paremmin kuin osasin odottaakaan, kiitokset kuitenkin grandparentseille.

Huomenna on Suomipäivä, eli ruokana on ruisleipää (jos sitä vielä on) ja makaronilaatikkoa ja jälkkäriksi Mariannepirtelöä. Päivällä katotaan Muumeja ja luetaan suomenkielisiä kirjoja ja tehdään jotain lippuaskarteluja.

Päätavoitteena on pään kasassa pitäminen perjantaihin saakka. Tartten viikonlopun. Valivalivali.

Lähettäjä Such is life

Au pairina olemisen miinuspuolia ja loppukevennys

Puuuuuhh, viikko pulkassa ja uusi sarastamassa muutaman tunnin päästä. Ihmettelen, miten oon jaksanut tän kotiviikonlopun menettämättä järjenhiventäkään ilman kavereiden seuraa. Noh, ehkäpä se eilinen Suomikouluvisiitti sekä leffareissu illalla host momin kans helpotti. Käytiin katsomassa Black Swan ja voi hyvä luoja kun se oli hyvä pätkä! Kerrankin tanssileffa, jossa ei pelata pelkästään hienoilla koreografioilla, vaan juonikin oli hyvä ja näyttelijäsuoritukset upeita. Enpä aiemmin tiennyt, että Natalie Portman osaa tanssia...

Oon pohdiskellut au pair -asioita viime aikoina aika paljon. Steffin kanssa keskusteltiin tässä taannoin, miten epäluonnollinen tilanne vieraiden ihmisten taloon muuttaminen on, etenkin tässä iässä kun haluttaa pois vanhempien helmoista ja omaa elämää muovaamaan - mehän ollaan muutettu vieraiden ihmisten helmoihin!

Omaa paikkaa on toisinaan vähän hankalaa etsiä. Mun muutto ja sopeutuminen omaan perheeseen oli suhteellisen helppoa, sillä mun hostit on avoimia, joustavia ja mukavia ihmisiä. Otamme toisemme huomioon ja tulemme toimeen toistemme kanssa. Meillä ei ole koskaan ollut mitään konfliktin tapaistakaan (koputan puuta!) ainakaan minun mielestäni. Mulla on käynyt tosi hyvä tuuri, kun kemiat natsaa näin hyvin.

Inhoan kuitenkin semmosia tilanteita, kun oon toiminut "väärin": esimerkiksi ollessani kipeänä otin kuumemittarin yöpöydälleni, jotta voisin mitata kuumeen aina muutaman tunnin välein. En kuitenkaan ajatellut, että vaavikin oli oireillut ja sairastunut mun kanssa samaan aikaan, ja hänkin olisi tarvinnut sitä kuumemittaria. Tänään söin ainoan banaanin, jonka oli ollut tarkoituksena päätyä lapsille ja heidän kavereilleen pirtelön ainesosaksi. Nolostuneena lähdin sitten co-opiin ostamaan lisää hedelmiä. En tiedä, toiminko em. tilanteissa väärin vaiko en, mutta koitan tällaisissa tapauksissa aina korjata aiheuttamani vaivannäön taikka mielipahan. Ja tunnen oloni tosi noloksi.

Toisinaan sitä kaipaa ympäristöä, jossa saa olla täysin au naturel ihan jokaisessa mielessä.

Mua jännittää tuleva viikko, sillä pojalla on lomaa koulusta ja mä oon sen kanssa koko päivän. Tulee nyt vietettyä kaks viikkoa putkeen kotona perheen seurassa. Saa nähdä et miten mun pinna venyy vai meinaako napsahtaa jossain vaiheessa, tarvitsen nimittäin viikonloppuisin omaa tilaa ja rutkasti. Normaalisti saan sitä menemällä viikonlopuksi kavereille Brumiin tai kauemmaksi. Onneks host mom tekee ens viikolla half dayta, eli se pääsee muutamaa tuntia aikaisemmin töistä eikä mun tartte olla täällä vastuussa ihan koko ajan. Ja torstaina ja perjantaina se on kotona ihan tavalliseen tapaan, jolloin vaavikin on kotosalla.

Luulen et ens viikkoa helpottaa se, että oon suunnitellut pojalle teemaviikon, eli jokaiselle päivälle on jokin teema ja siihen liittyvää aktiviteettia. Saa kuitenkin nähdä miten viikko rakentuu, sillä poika on nyt kovin kuumeinen ja kaipaa lepoa. Helpottava tekijä on myös se, että mun suhde mun hosteja kohtaan on muuttunut vähän läheisemmäksi (ainakin mun suunnalta). Otetaanpa muutama esimerkki:

Viime viikon perjantaina ennen rientoihin lähtöä host mom kysyi, että onko mulla jotain pyykkiä, mitä haluaisin pestävän viikonloppuna. Sanoin, että mulla on mustaa pyykkiä ja host mom sanoi, että ladata koneeseen vaan, hän sitten ripustaa ne kuivumaan ohjelman pyörittyä. Tuntui ihanalta, kun mut otettiin tollaisella pikkuasialla huomioon.

Eilen illalla koko perhe kokkasi yhdessä. Se ei ollut mitenkään suunniteltua, vaan host mom alkoi leipoa pojan kanssa leipää leipäkoneella. Host dad puolestaan kokkasi illallista ja kun minä tulin muuten vain hengailemaan keittiöön, host dad kysyi että haluaisinko tehdä jälkkäriä. Suostuin ilomielin, ja me touhuttiin uudessa keittiössä koko porukalla. Se oli ihanaa.

Olin eilen suunnitellut meneväni yksin Burtoniin leffaan, mutta host mom sanoi että hänkin haluaisi ehkä tulla ja sanoin et tottakai, kivaa saada seuraa; ei tarvinnut pelätä yksin liikkumista vieraassa paikassa pimeällä myöhään illalla. Ja meillä oli kyllä tosi kivaa.

Meidän perheessä tää au pair -idea toimii. Tunnen ihan oikeasti olevani perheenjäsen. :)

Lottovoitto

Kyllä, nyt on kotiviikonloppu menossa. Tai no ei ihan, käytiin nimittäin just Solihullissa Suomikoulussa! Solihull on n. 45 minuutin ajomatkan päässä Bartonista, ja siellä eräässä nuorisotalossa tms. järjestetään joka toisena lauantai-aamupäivänä suomenkielentunteja niin aikuisille kuin lapsillekin. Mulla tulee huomenna tasan kuus kuukautta täyteen uukoossa, enkä oo koko sinä aikana saanut vierailtua Suomikoulussa mun hostien kanssa. Viimeks olin kipee, aiemmin oon ollut aina rientämässä kavereiden kanssa. Tänään oli parempi kuin hyvä sauma lähteä.

Innokkaana lähdössä matkaan!

Ajeltiin aamulla harmaan sateisessa säässä Solihulliin. Kävelin ripein askelin sisään rakennukseen, etten kastuisi kamalasti. Olin kuvitellut rakennuksen moderniksi, mutta sitä se ei ollut. Sisältä se oli erittäin karu, mutta tilava. Asteltiin sisään "yleishuoneeseen", jossa oli paljon tilaa lapsille juoksentelemiseen, biljardi- ja pingispöytiä sekä pieni kahviotiski, jonka luona parhaillaan yksi perhe keitti kahvia ja laittoi kotona leivottuja kakkuja esille. Kahvion luona oli kyltti, jossa luki: "Kahvi ja pulla 2 £, Coffee and cake 2 £".

Pienet lapset kerääntyivät muutaman aikuisen johdolla istumaan piiriin yhteen yleishallin nurkkaukseen ja suomentunneille osallistuvat aikuiset suuntasivat tiensä alakertaan. Me suomea puhuvat aikuiset ja taaperot jäimme kuka minnekin istuskelemaan ja juttelemaan. Jutustelin ensin host momin ja parin muun suomalaisen kanssa ihan niitä näitä. Pakenin nopeasti vessaan ajatellen: "Voi paska, nää on niin suomalaisia." Jähmeitä, virallisia ja ei-niin-kiinnostavia. Tuntui just siltä kuin yks mun paikallinen kaveri sanoi: on tylsää tavata oman kansalaisuuden ihmisiä, sillä heissä ei ole mitään uutta ja mielenkiintoista. Oon niin tottunut monikansalaiseen porukkaan ja englannin puhumiseen, ettei suomi melkein tahtonut kunnolla taipua (varsinkin kun suurin osa tuntui olevan pääkaupunkiseudulta. Etelässä asuvat suomalaiset tuntuu puhuvan ihan eriä kieltä kuin lappilaiset.)

Yhtäkkiä spottasin käsityöpiirin, josta mun host mom olikin maininnut jo aiemmin. Olin varannut omat puikot ja langat mukaan ja pyyhälsin näiden kolmen keski-ikäisen ja sitä vanhempien naisten seuraan. Kaksi kutoi, yksi virkkasi. Viereisellä biljardipöydällä oli Novita- ja Moda-lehtiä, lankoja sekä ihanat myynnissä olevat villasukat. Otin seinänvierustalta oman tuolin ja yhdyin keskusteluun luoden silmukat säärystimiä varten.

Siinä sitä sitten neulottiin, poristiin ja nautittiin kiireettömyydestä. Menin ihan mielettömään kutomis-jutustelu-tutustumismoodiin ja yhtäkkiä kuulin, miten kahvion suunnalta huudahdettiin kahvin olevan valmista. Pidin kahvitauon, siis ihan kahvin kanssa, sillä tarjolla oli suomalaista kahvia eikä mitään surkeaa pikakahvia. Kahvin kylkeen nappasin palan ihanan pehmeää fuskutiikerikakkua ja istahdin taas puikkopiiriin.

Nämä naiset olivat tulleet Englantiin töihin jo vuosia sitten, perustaneet täällä perheensä ja muodostaneet elämän tänne saarelle. He olivat kotoisin Kolarista, Kuortaneelta ja Tampereelta, eli piirissämme oli melko hyvin koko Suomi edustettuna. Naiset kertoivat suomalaisuuden eduista ja haitoista, ihmettelivät uudehkoja suomalaisia sanoja, kuten "eläköityä" ja "pelittää" ja olivat herttaisia ja helposti lähestyttäviä. Tunsin oloni heidän seurassaan niin tervetulleeksi ja... kotoisaksi.

Eräällä naisella on puolestaan tapana leipoa ruisleipää, pullaa ja karjalanpiirakoita ja myydä niitä sitten pikkurahalla kaikille Suomikoulussa kävijöille. Itse ostin vielä karjalanpiirakan munavoilla ja korvapuustin. Söi karjalanpiirakan heti ja nautiskelin tutuista mauista. Teki mieli aivan laittaa silmät kiinni...

Kotimatkalla laulelin hiljaa Scandinavian Music Groupia pikkuvauvalle, jotta se nukahtaisi. Pelasin pojan kanssa host dadin iPodilla jotain randomia joulupukkipeliä, jossa poro potkaisee pukin matkaan keräämään pisteitä joulupalloista, piparkakku-ukoista ja polkkakarkeista. Oloni oli aivan mahtava ja mietin, johtuiko se kupillisesta vahvaa kahvia vaiko siitä, miten onnellinen olen siitä, että olen suomalainen.

Tuntuu hauskalta, että halusin ennen olla kotoisin jostain muualta kuin Suomesta. Me suomalaiset ollaan niin tavallisia, ajattelin. Täällä - ja varmasti muuallakin maailmassa - olen erikoinen, eksoottinen ja ainutlaatuinen.

Meillä on aivan ihana kieli. Monilla suomenkielisillä ei ole vain jotain randomia merkitystä, vaan esimerkiksi sana: "kömpelö" kuulostaakin juuri siltä, mitä se tarkoittaakin. Joitakin sanoja on aivan mahtavaa makustella suussa ja nauraa hyväntahtoisesti englantilaisille, kun he yrittävät kaikin voimin sanoa "lyijytön" tai "hyödyllinen".

Me ollaan ihania, me suomalaiset. Me emme ole nokkavia, vaan vähän ujoja. Me olemme maanläheisiä ja erittäin lämpimiä ihmisiä. Me pidämme toisistamme huolta ja ainoastaan me voimme ymmärtää Leevi and the Leavingsien musiikkia.

Sydämeni iloitsee kaikista näistä kirjoittamistani suomalaisista sanoista ja kaikesta siitä, mikä tekee minusta suomalaisen. Söin kotiin tullessani korvapuustin ja mietin mielessäni sanoja, joilla kuvailla sitä leivosta: juuri sopiva, taivaalllinen, pehmeä, tuore, ihana... Mitä mahtisanoja!

Mahtipullaa!

Kuuntelen SMG:tä ja ihmettelen edelleen tätä tunnetta. Aivan kuin olisin ihastunut... tai no olenhan minä, Suomeen.

P.S. pakko lisätä tää härö ja naurettava kuva, jonka satuin ottamaan itsestäni ennen lähtöä. Halusin ottaa järkevän kuvan tästä mun ihanasta t-paidasta, jonka ostin Virosta viime kesänä Stradivariuksesta. Näyttää ihan ku mun käsi ois poikki! :D

Ystävänpäiväviikonloppu

Hoihoii, täällä taas! Kuten jo lupasin, kerron teille mun ystävänpäiväviikonlopusta kera kivojen kuvien. :)

Mä huomasin, että ihan kuten kuka tahansa saattaa olla ns. jouluihminen, niin mä oon ystävänpäiväihminen. Joka vuosi laitan muutaman kortin ystävilleni ja joskus kouluun oon vienyt sydämenmuotoisia karkkeja ja jakanut niitä halien kera kavereille. Ja auta armias, jos saan ystävänpäiväkortin ite... Sain mun Cilla-serkulta maailman söpöimmän itsetehdyn pingviini-kortin, joka päätyi oitis mun seinälle.

Englannissa ei kuitenkaan juhlita ystävänpäivää vaan Valentine's dayta. Helmikuun neljästoista on siis rakastavaisten juhla. Tämä perinne on voimissaan myös Saksassa. Ystäväni Steffi tuskaili, kun sen poikakaveri on Saksassa eikä se voi viettää Valentinesia sen kanssa. Sanoin et älä sure, juhlitaan suomalaisittain ja ojensin sille itse tehdyn The Inbetweeners -aiheisen ystävänpäiväkortin. Steffi riemastui ihan hulluna ja sanoi, että suomalaiset on cooleimpia ikinä kun ne juhlii ystävänpäivää :D

Vasemmalla Steffin Inbetweeners-kortti ja oikealla Erikan sydänkortti

Perjantaina me mentiin Steffin kans yksille Suniin pitkästä aikaa. Tavattiin myös Marco ja istuttiin ja nautittiin juomista nauraen ja jutellen niin kauan, että ne alkoi sulkea oviaan. Tuntuu hullulta, kun täällä pubit suljetaan jo 12-1 välillä. Varsinkin mun saksalaiset kaverit on järkyttyneitä, sillä siellä kaikki suljetaan 6-7 aikaan aamulla.... mä haluun Saksaan!!

Lauantaina herättiin suht aikasin ja suunnattiin tiemme Steffin kans Stratford-upon-Avoniin. Ilma oli lämmin ja aurinkoinen, linnut lauloi ja kukat alkoi avata nuppujaan. Mä olin halitoitunut ja hyppelin ymmpäriinsä niinku jossain leffassa, naamalla awe-ilme. Tsekatkaa muuten hihojen pituus...!

Mä olin ollut Stratfordissa jo kerran aiemmin, joten tiesin miten liikkua ympäriinsä. Käytiin Shakespearen synnyinkodissa, käveleskeltiin joen äärellä ja koitettiin ehtiä myös perhosfarmille, mutta ei ehditty tarpeeks ajoissa.

LOL a gnome!


LOL kick it!!




Tää on otettu salaa Shakespearen kotitalosta, poikien makuuhuoneesta.
How cool is that wallpaper, tell me?? Voisin mielelläni vuokrata ton huoneen,
se oli ihana...






Ostin itelleni tuliaisiksi Holiday Rockin, eli tommosen ihanan tikkarin.

Illalla palattiin takaisin Steffille. Voin myöntää, että ei täällä ihan niiiin lämmin oo, etten olis illalla palellut hulluna ilman kunnon takkia ja hanskoja. Lämmiteltiin syömällä ihanaa kasvisrisottoa, nautiskelemalla valkkaria ja Fazerin sinisiä konvehteja jumbolaatikollinen Inbetweeners-DVD:tä katsoen.

"FRIEND!"

Palasin kotiin sunnuntaina tosi iloisena ja energiaa täynnä. Siinä energiapöllyssä maanantai meni aivan ihanasti, oli tosi kiva ja helppo päivä. Samassa pöllyssä on muuten tainnut mennä koko viikko, sillä tänään on jo torstai ja mä en oo keksinyt viikonlopuks mitään tekemistä... WTF?? Pitäiskö alkaa hieroon aivonystyröitä vaiko mennä helpolla ja koomailla koko viikonloppu kotona ja kävästä Suomikoulussa lauantaina. Niin ja ois pojan serkulla synttärit sunnuntaina... Noh, we'll see where life takes me.

"Oh my God! I'M GORGEOUS!!!"

Jos joku ei heti huomannut, niin toi otsikko on lainaus eräästä mun lemppariteeveesarjasta nimeltään Kolmas kivi auringosta. Dick katsoi peiliin ja huusi nuo sanat, jotka sai mut ulvomaan naurusta joskus kauan sitten (ja monta kertaa sen jälkeenkin).

Mä sain tän palkinnon kahdelta suunnalta, Nelliltä ja Annelta, ja oon ihan onnensykkyrällä täällä, kiitos teille molemmille mahdottoman paljon! :) Nyt mulla on vaan semmonen vaikeus, etten oikein osaa laittaa tätä palkintoa eteenpäin, te olisitte olleet mun number one choices... Noh, tagaan tänne sit jos keksin jotain ja ilmoitan tagatuille henk. koht. komm. boks.

Milloin aloitit blogisi?

Aloitin blogin kirjoittamisen lukion ekalla. Se kulki samalla nimellä kuin tämä nykyinenkin, mutta se oli toisella palvelimella ja yksityinen. Kirjoitin sinne omasta elämästäni aika avoimestikin ihan vain muutamalle ystävälle, ja nykyään niitä merkintojä lukiessani huomaan, että pidän siitä blogista ehkä vähän enemmän kuin tästä julkisesta. Tämän kirjoittamisen aloitin viime kesänä, oisko ollut kesäkuun puolivälissä.

Mistä kirjoitat blogissasi, mitä kaikkea se käsittelee?

Kirjoitan mun elämää koskevista ja mua kiinnostavista asioista, kuten minusta, mun harrastuksista, mun kavereista, minusta ja au pair -hommista ja Englannista ja minusta. Toisinaan postaan myös videoita mun tekemisistäni ja soittamisisista/laulamisista.

Mikä seikka tekee blogistasi erityisen verrattuna muihin?

Minä? No joo, ja sitten se covervideoiden postaaminen, en oo nimittäin koskaan nähnyt muiden tekevän vastaavaa Youtuben ulkopuolella. Toisaalta oon myös huomannut, että mun blogi on kamalan samanlainen kuin kaikki muutkin lifestyle-blogit, ulkonäköään myöten; löysin kerran blogin, jossa oli melkeinpä identtinen banneri ja värimaailma oli täysin sama. :(

Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?

Mun sisko antoi mulle kipinän ekaan blogiini. Jälkeenpäin muut seuraamani blogit saivat mut inspiroitumaan uuden blogin perustamisesta ja täälla sitä nyt tuherretaan. :D Halusin myos kertoa mun kuulumisistani helposti ja julkisesti, jotta mun ei tarttis toistaa itseäni kuin papukaija joka kerta kun multa kysytään "Mitä oot tehny viime aikoina?" Täältä mun kaikki Internetiä käyttävät tutut ja kaikki muut minusta kiinnostuneet saavat siis seurata mun elämänmenoani.

Mitä haluaisit muuttaa blogissasi?

Ulkoasun muutos on suunnitelmissa, and the sooner, the better!! En vaan osaa tehdä mitään itse, niin noloa kuin sen myöntäminen onkaan. Olen lopen kyllästynyt kaikkeen tän sivun ulkonäköön liittyvään, haluan muutosta. En ole myöskään täysin tyytyväinen kirjoitustyyliini, en ole löytänyt sitä vielä. I'm working on it, slowly but surely. :)

Liittyen tuohon blogini sisältoon... Kertokaa mulle, mistä te haluaisitte lukea. Haluatteko tietää jotain Englannista? Minusta? Mun harrastuksista? Au pairin hommista? Kertokaa, kysykää, haluan toteuttaa vähän teidän toiveita ja tehdä tästä blogista teille mielenkiintoisemman :)

Valentine's Day

Hei kaikki, jotka ovat tänne itsensa klikkailleet. Haluan toivottaa teille huippuihanaa ystävänpäivää suurten lämpimien halausten kera!

Halailkaa tekin ihmisiä. Tässä muutama syy, jos mietitte miksi:


- Halaus on ilmainen
- Halaus saa hyvälle mielelle niin antajan kuin vastaanottajankin
- Halaus kertoo tunteet puolestasi, jos meinaa ujostuttaa
- Halaus ei lihota
- Halaus lämmittää (pikkulinnut lauloi, että siellä on - 30 astetta, hehhehhee!)





Kertokaa, miten te vietätte ystävänpäivää! Annatteko kortteja, vietätteko aikaa ystävienne kanssa vai onko ystävänpäivä teille ihan kuin mikä tahansa arkipäivä? Kerron teille omasta ystävänpäiväviikonlopustani heti, kun aikaa löytyy ja nettiyhteys toimii (istun kirjastossa ja kuvien lisääminen on tuskaapiinaa(viinaa) ja joudun copypastettaan jokaisen ä- ja ö-kirjaimen).

Flowers of February

Niin kuinka paljon siellä Suomessa olikaan lunta? Täällä ei oo yhtään, kukat vaan alkaa kukkia :)

When sickness turns into homesickness and vice versa

Perjantai: Kuumetta 38 astetta.
Lauantai: Kuumetta 37,5 astetta.
Sunnuntai: "Kuumetta" 37 astetta. Parasetamolia naamaan ja Brumiin päiväks (ja ihana päivä olikin!)
Maanantai: Kurkku kipeä ja nuha, muuten normi päivä.
Tiistai: Jumalaton jysäri päässä klo 4.40-23.45 ja lämpöä 38.7 astetta.

Mä en niinku ymmärrä, miten oon täällä niin usein kipeä. Okei, elän pikkuisen vauvan kans samassa taloudessa, ja se nappaa joka ikisen pöpön, mitä liikkeellä on. Sitten minä nappaan ne. Täällä saarella taitaa olla vähän erilaiset pöpöt kuin siellä mantereella...?

Ihmettelen, miten huono vastustuskyky mulla muka on. Syön nykyään tosi terveellisesti, liikun, juon melkein päivittäin Actimelia... silti.

Kömmin sänkyyn aamulla 11 aikaan. Ja siellä pysyin koko päivän. Nyt se torkkuminen sitten kostautuu, kun ei oikeen tahdo nukuttaa.

Se on muuten jännä, kun on kipeänä kaukana kotoa niin tulee ihan julmettu koti-ikävä. Lauantaina etsin netistä lentolippuja Suomeen ja ikävöin kotia aivan kauheesti. Seuraavana päivänä olo oli mainio ja hyvässä seurassa mun koti-ikävä kaikkosi täysin. Tänään taudin iskiessä jälleen mulla oli niin murtunut olo, että soitin äitille märypuhelun ja sanoin, että mulla on sitä kauhee ikävä... Ois ollu ihanaa, että äippä ois vähän silittäny mun hiuksia ja tuonu mulle juotavaa, kun vesilasin hakeminen omin voimin oli niin tuskaista.

Toivotaan, et olisin huomenaamulla paremmassa kunnossa...

P.S: meillä on keittiö, jiihuuuu!!

Laitteiston suursiivous

Mua alkoi ärsyttää mun mp3:n musiikkivalikoima. Se on ollut niin samanlainen jo pitkän aikaa. Poistelin ronskisti kansioittain tavaraa ja latailin uutta silläkin uhalla, että kuukauden puolessavälissä download-kiintiö tuuttaa punaisella. Saisinpa joskus inspiksen poistaa mun kännykästä viestejä, muisti on täynnä koko ajan mut en tunnesyistä raaski poistaa joitakin viestejä... Tyhmää, eikö?

Tällaisia soundeja multa nyt löytyy:









Tiedän, lisäsin ton viimeisen eiliseenkin postaukseen, mutta tuo remix on ihan mahtava!

Viikonloppulaukku on melkein pakattuna, suunnitelmat on 10% varmat ja rahaa ei oo vielä tälle viikolle tullut, mutta erittäin toiveikkaana odotan ratkiriemukasta viikonloppua taas. Mun piti viettää tänään koti-ilta, mutta kun kaverit kutsuu illalliselle ja leffalle jajaja... Ei voi mitään. Haluan pitää hauskaa. Lepään sitten joskus.

Kätevä emäntä

Ja taas sapettaa, sopii näin torstaiaamuun.

Remontti jatkuu edelleen. Eilen illalla me tyhjennettiin loputkin keittiön kaapit, jotta ne saadaan purettua tänään pois. Meillä ei ihan oikeesti oo enää keittiötä. Silti väsäsin itelleni aamupalan ja pojalle eväslaukun kouluun. Alles gut tähän asti.

Sitten menin aamulenkille ja jaksoin juosta yli 10 minuuttia putkeen. Kolme viikkoa sitten jaksoin alle 2 minuuttia, eli kehitystä on havaittavissa. Tämä nosti mielialaa kyllä aika roimasti.

Sitten tulin kotiin, pistin Daft Punkit soimaan ja aloin värjätä kulmakarvoja. Saatuani mömmöt naamaan aloin pesemään käsiä mutta kappas; hanasta ei tuu vettä. Ois ollu ihan helvetin kiva tietää, että millon vedet katkaistaan. Onneks sentään en oo vessanpönttöä käyttäny...

Mutta mä värjäsin mun naamakarvat. Ja sain mömmöt pois naamasta. Oon mä saatanan kätevä emäntä, etten sanois!

Laugh on the Loo

Meidän alakerran vessaan oli ilmestynyt joulun jälkeen vitsikirja. Muistan lukeneeni vitsikirjoja viimeks joskus ala-asteikäisenä, kun luettiin kavereiden kesken toisillemme jotain Pikku-Kalle vitsejä ynnä muita päättömiä ja joskus vähän huonojakin vitsejä.

Kirjan nimihän on Laugh on the Loo (LoL, btw!), ja se on tullut Marks & Spenceriltä. Mun on pakko jakaa teidän kans pari vitsiä, jotka nauratti mua aika paljon:


A little girl walks into a pet shop and asks in the sweetest little lisp: "Excuthe me, mithter, do you keep wittle wabbits?" The shopkeeper gets down on his knees, so that he's on her level, and asks: "Do you want a wittle white wabby or a soft and fuwwy bwack wabby, or maybe one like that cute wittle bwown wabby over there?" The little girl puts her hands on her knees, leand forward and says in a quiet voice: "I don't fhink my pyfon really giveths a thit."

A woman and a baby were in the doctor's surgery, waiting for the doctor to come in for the baby's check-up. The doctor arrived and examined the baby, checked his weight and , being a little concerned, asked if the baby was breastfed or bottle-fed. "Breastfed", she replied. "Well, strip down to you waist", the doctor ordered. The woman took off her blouse and bra. The doctor pinched her nipples, pressed, kneaded and rubbed both breasts for a while in a very professional and detailed examination. Motioning to her to get dressed, the doctor said: "No wonder this baby is underweight. You don't have any milk." "I know", she said, "I'm his grandma, but I'm glad I came."

Hyvää tiistaita!