Pahki

Jo pitkään oon halunnut avautua ihan toden teolla minua ärsyttäneestä asiasta.

Se on ihmiset. Liikenteessä. Tarkemmin sanottuna kevyen väylän tienkäyttäjät saa mut ihan raivon partaalle.

Pyöräilin (huomaa imperfekti, olen nyt lomalla!) töihin normaalisti. Usein sää oli mukava, aurinko paistoi ja linnut lauloivat. Minä en niitä kuunnellut, minulla on mp3-soitin. Tahti on kova, töihin on ehdittävä ajoissa. Pitää vaihtaa hikinen t-paita ja vielä hikisemmät työhousut hikiselle iholle. On kiire.

Sitten siihen tulee sellainen. Jalankulkija.

Se kävelee keskellä tietä. Päässäni kilahtaa kuin härällä punaisen vaatteen nähdessään. Sieraimistanikin tulee sellaista höyryä kuin härällä. Pudistan päätäni, rinkutan pyöränkelloani ja kurvaan ohi. Pudistan päätäni edelleen, jotta jalankulkija näkee pahennukseni. Perkele hidasti mun matkaani!

Entäs sitten, kun kävelijöitä on kaksi tai useampi? Entä jos ne on pyöräilijöitä? Ärsyyntymiseni nousee korkeampaan potenssiin, pyöränkelloni huutaa armoa ja muut kulkijat pelästyvät puolikuoliaaksi. Heidän reaktionsa on hajaantuminen. HAJAANTUMINEN TIEN MOLEMMIN PUOLIN, jolloin ainakin Oulussa on toisinaan vaikeaa päästä läpi kapeiden teiden vuoksi. Saatanan saatana sentään!!

Kaikkein pahinta on keskustassa pyöräileminen päiväsaikaan. Ei jumalauta, siellä ei ole liikennesääntöjä enää lainkaan, vaanvallalla ovat villin lännen lait: ihmiset menevät sikin sokin sinne tänne ilman logiikaa. Pyöräileppä siinä ilman pahki ajamisia.

Onneksi minä osaan liikennesäännöt ja taidan liikenne-etiketin. Etenkin viikonloppu- tai keskiviikkoriennoissa pyörällä väistely tulee ikään kuin luonnostaan. Kävellä osaan. Suoraan ja mutkitellen. Taakse ei kannata katsoa, koska edessä tapahtuu kaikki. Joskus katson puunlatvoja niin, että väistän automaattisesti ojaan. Pyörällä.

Totuushan on, että tielläni olevat liikenteen kanssakäyttäjät vituttaa mua suuresti. Ärsyynnyn juurikin kuvailemallani tavalla, etenkin jos on kiire tai paha päivä. Olen kuitenkin varsinkin jalan kulkiessani aivan samanlainen taivastelija kuin kaikki ne, jotka haluaisin pois teiltä. Sitä se teettää, kun on tottunhyt tyhjiin pyöräteihin landella.

P.S. Turusa!

Cute overload

Eilen oli meidän työporukan saunailta aka viinakekkerit. Oli aika hauskaa, mutta en jaksanut jäädä baareileen, kun Kaarleenkin oli tuhannen pitkä jono. En ollu enää puolen yön jälkeen kärsivällinen, kun olin herännyt aamulla puoli kasilta ja juossut muutamat kilsat. Uni tulikin äkkiä, kun pääsin kotiin.

Tänään heräsin kymmenen kymmenen aaäm, kun Anriikka tekstasi: "Muista kukat." Edellisenä päivänä Anriikka oli pyytänyt mua murtautumaan sen kämppään, että pääsisin kastelemaan sen kukkaparat. Sister's gotta do what a sister's gotta do, soitin Anskulle aika crankyn puhelun ja sanoin, että teen sen, vaikka edellisenä päivänä olin täysin vastaan koko ideaa.

Olin maailman hehkein, kun seisoin Anriikan oven edessä henkari toisessa kädessä, toinen ovikelloa soittaen. Kun sisällä ei ollut remppamiehiäkään, yritin työntää kättäni henkarin kanssa postiluukusta ja kurotella kohti ovenkahvaa. Siinä sitten mietin, että mitä jos naapurit tulee tai mun käsi juuttuu postiluukkuun. Olin varannut henkkarit ja puhelimen mukaan, jos vaikka joutuis selittelemään todistajille. Onneksi sellaisia ei sattunut kohdalle, enkä minäkään päässyt kämppään sisälle. Anriikalla oli liian pieni postiluukku. Kukat jäi kastelematta, toivotaan että pienet kiinanruusu, lankaköynnös ja muratti vielä huomiseen jaksaisivat.

Sieltä selvittyäni tulin kotiin ja aloin puunata kämppää ja itseäni ja nyt, kuuden tunnin jälkeen, alkaa homma olla pikkuhiljaa hanskassa. Olen pynttäytynyt päästä varpaisiin. Mahassa on perhosia ja säntäilen. Kulta tulee kahdeksalta asemalle, ja on minun seuraavat kaksi viikkoa.

Puin ylleni Carrie Bradshaw -asua varten ostetun hameen. Mietin kauan, et onko se ihan liikaa, mutta aivan sama. Ollaan sitten saamarin ylisöpöjä!

Tyllihame from Forever 21, trikoopaita from Gina Tricot

Vielä pari tuntia... iiiikk! :3

Tallihommia

Viime viikonloppu meni - arvatkaa missä? No joo, aivan oikein, porukoilla. Lauantaina käytiin hautajaisissa, mikä ei ollut mieltä ylentävää, mutta sitä seuraava sunnuntai ja sen tallitouhuilut oli ehkä parasta pitkiin aikoihin!

Tapasin ekaa kertaa shettis-Pablon, Minnan mukaan "ittepäisen ja vahvan ku härkä"

... minkä Papu osoittikin pian tyrkkäämällä mut kyyrystä täyskyykkyyn...

...jotta se yltäis paremmin antamaan suukkoja ♥

Anriikka Taaran kans

Minna edustaa parhaiten - onhan Taara sen :D

Tyyne - maailman raukoin kissa!

Että semmosta. Ihana katella näitä aurinkoisia kuvia, kun ulkona on satanu about koko päivän... plää.