Я очень рад, ведь я, наконец, возвращаюсь домой

Miten musta tuntuu, että nyt meidän kvantitatiivisen peruskurssin vetäjä **ttuilee nyt päin meidän opiskelijaraukkojen naamoja... Äheltää pähelletään menemään SPSS:n ihmemaailmassa Cronbachin alfoja ja muita mahtavia lukuja laskien ymmärtämättä niistä yhtään mitään. Se nauraa varmaan olemattomaan partaansa ja pitää meitä tulevia kansankynttilöitä varmaan lähinnä semmoisina säälittävinä paristolla toimivina feikkituikkuina.


Kattokaa nyt meidän kurssikirjaakin. Näettekö te muka tuossa kannessa nollia ja ykkösiä?

Mulla soi pääsä jostain kumman syystä tuota kuvaa kattoessani tämä biisi:

Onneks tehtiin Mirkun kanssa vähintääkin huipputieteellinen teksti tutkimuksen reliabiliteetista ja validiteetista ja palkittiin ittemme ruhtinaallisesti Kauppuri 5:n hamppareilla. Teki hyvää, varsinkin kun autopaikkaakin sai etsiä sen 30 minuuttia (sekin löytyi ydinkeskustan sijaan mun kotikadulta...) höhöö.

Juuh. Hyviä mummontappokelejä itse kullekin säädylle, meikä aikoo oikeasti laskea nyt yhden Cronbachin alfan. Toivottakaa onnea!

Thedragonslayer666 vs. maailma

Osallistuin tänään Luova luokka -seminaariin kuvisen sivuaineen puolesta. Siellä käsiteltiin elokuvien, animaatioiden ja dokumenttien käyttöä ja tekemistä koulumaailmassa. Opin ihan hirveesti kaikkee uutta ja meillä oli tosi hauskaa siellä, kun katsottiin animaatioita ja leffoja ja saatiin jopa itse tehdä lyhyitä pätkiä. Luennoitsijat oli ihan hirmusen päteviä, muun muassa Keltaisen kirahvin luonut Antonia Ringbom kertoi meille animaatioiden tekemisestä lasten kanssa. Olin koko hänen settinsä ajan ajatellut Keltaista kirahvia ja hihkuin ilosta, kun näin hänen nostavan kirahvikäsinuken ja kertovan, että hän on luonut tämän hahmon, jonka minäkin muistan lapsuudesta.

Luentomuistiinpanoja... krhm.

Essin tekemä thaumatrooppi, eiks oo söpö!

Vahvimmin mieleen jäi kuitenkin Aalto-yliopistossa elokuvaohjaajaksi opiskeleva Aleksi Delikouras ja hänen esityksensä. Delikouras kertoi inspiroivan tarinansa tiestään elokuvaohjaajan opintoihin sekä siitä, miten Youtube on kehittänyt häntä elokuvantekijänä. Esimerkkinä Delikouras näytti meille erilaisia tubeen lataamiaan videoita, ja niistä ällistyttävimmät olivat NÖRTTI-dokumenttipätkät. Ne kertovat Thedragonslayer666-nickiä käyttävästä pojasta, joka pelaa, pelaa ja vihaa. Ja sitten taas pelaa.

NÖRTTI-dokkarit olivat aivan äärimmäisen mielenkiintoisia ja hyvin tehtyjä. Niissä on päästy hyvin lähelle niin äärimmäistä ja henkilökohtaista ilmiötä erittäin mielenkiintoisista näkökulmista. Videon tekijä ei kommentoi kuvaamaansa, vaan kokonaiskuva muodostuu Thedragonslayer666:n ja hänen lähipiirinsä kanssakäymisestä sekä heidän haastatteluistaan. Parasta on näkökulmien välinen ristiriita.

En selitä nyt enempää, katsokaa ite. Pätkät on pitkiä, jos ajatellaan tavallisimpien Youtube-pätkien mittaa, mutta ottakaa aikaa, kattokaa nää ja miettikää. 

Tässä on osuttu nyt johonkin mielettömän suureen ja ajankohtaseen. Tää on aivan mieletön keskustelun- ja silmienavaaja. Tekeekö sulla mieli olla nyt koneella? Mulla ei. Mulla on itse asiassa tosi paha olo. Ja surullinen. Seminaarissa me naurettiin ja ällisteltiin ääneen; onhan Thedragonslayer666 ihan uskomaton tyyppi, puhuessaankin kuulostaa ihan Ville Myllyrinteeltä. Tarina on kaikessa räikeydessään ja stereotypioineen hyvinkin koominen. Yksin kotona rauhassa kattoessani mua ahdistaa ihan julmetusti. 

Delikouras on kirjoittanut samasta tyypistä kirjan ja tekee parhaillaan toista osaa. Youtube-videoita on katsottu satoja tuhansia kertoja ja niitä mitä luultavimmin katsotaan lisää. Toivoisin, että näistä opitaan jotain. Jotain, mikä veis tätä maailmaa parempaan suuntaan.

Uusi ulkoasu!

Tämä aamu alkoi valokuvaamalla; tarkoituksena oli saada omakuva, joka vaaditaan valokuvauksen kurssin suorituksiin. Halusin valkoisen taustan, juuri oikeanlaisen valon ja tunnelman sekä jotain twistiä. Otin miljoona, miljoona kuvaa ja mulla alkoi mennä hermot. Menin peiton alle mököttämään sohvalle. Kuva näytti kutakuinkin tältä:

...mistä ajatus kiharoiden kuvaamisesta lähti.

Mun tukka määrittelee mua aika paljon; suoristetuin hiuksin koen, että mun koko persoona muuttuu. Mun omakuvaani riittää siis pelkät kiharat. Sain aikaan bannerissa näkyvän kuvan ja kameran näytöltä sitä ekaa kertaa katsoessani ajattelin, että

tänään, tänään vaihdetaan blogin ulkoasu.

Tätä inspistä on odotettu muuten pari vuotta. Vihdoinkin se tapahtui. Olen itse oikein tyytyväinen, mutta aina vois viilata... aivan sama. Itse tykkään todella paljon, tää on tämänhetkisen minän näköinen. Mitä tykkäättä? :)

Semmonen lauantai

Heräsin aamulla puoli kymmeneltä. Eilisen illan viski oli haihtunut päästä ja nousin tekemään itselleni vähän terveellisempää aamupalajuotavaa rahkasta, maidosta ja hedelmistä. Käytin juoman nautimiseen television ääressä vihdoinkin niin paljon aikaa kuin halusin. Ja katsoin telkkaria hyvin kauan. Sitten imuroin, ja sekin lähti lapasesta; tää kämppä ei oo koskaan ollut näin puhdas.

Olen käyttänyt viime päivät elämän tarkoituksen miettimiseen. Päätin antaa niiden ajatusten olla hetken ja kömpiä päivän aherrusten palkkioksi yleissaunan lauteille. Pukuhuoneeseen astuessani näin, että yhdessä nurkassa oli vaatteita mytyssä. Minulla olisi seuraa. Hemmetti, naapurini ovat sittenkin elossa!

Muutin yksiööni helmikuussa. Olen siis vajaan vuoden asustanut täällä, mutta jutellut ainoastaan yhden naapurini kanssa. Jotkut eivät edes moikkaa rappukäytävässä vastaan tullessaan. Suurinta osaa en ole koskaan nähnyt edes vilaukselta.

Nyt näin yhden, ja vietin hänen kanssaan varsin leppoisan tunteroisen saunassa raataillen elämästä. Inhoan sitä, kun en ilman silmälaseja ja piilareita näe vaaksaa pidemmälle. Tämäkin saunakaveri jäi ilman kasvoja. Toivon vain, että tämä kaveri tunnistaisi minut rappukäytävässä. Ja että sen näkö ei ole niin hyvä, että se olisi nähnyt kamalat sänkisääreni...

Nyt menen katsomaan Uuno Turhapuroa ja menen aikaisin nukkumaan. Tiedän, elän kuin vanhukset. Ei siinä ole oikeastaan mitään pahaa, välillä tämmönen hidas tassuttelu tekee niin hyvää.

Hyvää yötä, toivottavasti monilla on tänä iltana hyvä mieli. :)

Joko saa...?

Olen jouluihminen. Haluan laulaa joululauluja (salaa laulankin jo) ja joululahjojen suunnittelu on jo käynnissä, kunhan saisin ne tehtyä ja hankittua tarpeeksi ajoissa.

Kävin eräänä räntäsateisena ja kertakaikkisen kamalana päivänä pyörällä hakemassa itselleni kaupasta jouluvaloja. On ihanaa, kun kämpässä on taas vähän pilkettä ja kimallusta! Seuraavaksi ajattelin askarrella lumihiutaleita. En vain tiedä, mihin ikkunaan ne sopisi, kun makkarin ikkunat on peitettyinä 24/7. Ehkä liimaan yhden eteisen peiliin...

Laitoin valo-oksat sängyn viereen...

... ja nämä ihanat olohuoneeseen!

Laulaako joku muukin joululauluja?

Pinterest

Heippa! Aloin tehdä äikän kirjoittamisen opetuksen jaksosuunnitelmaa prosessikirjoittamisesta ja sen tiimoilta tutustuin Pinterestiin. Tein oman tilini ja sain omaan ekaan  boardiini klikkailtua jo muutamia kuvia.

Hassuinta oli huomata, että myös mun blogistani oli lisätty Pinterestiin jotain, nimittäin syksyisten kynttiläkuppien gif-ohje! :D Iloiseksi minut tekee myös se, että palveluun on myös linkitettävä osoite, josta kuvan/gifin/videon nappaa.

Minun pinterestini löytyy täältä!

Iskäpäivää!

Hyvää isänpäivää! Halatkaa, rutistakaa ja onnitelkaa iskäänne ja syökää paljon herkkuja. Jos ette halietäisyydelle pääse, soittakaa. Tai ajatelkaa. Iskät on ihania. ♥

Reissuilla

Ai onko nyt jo marraskuu?

Ai eikö tänään olekaan tiistai?




Aika menee ihan järkyttävää tahtia. Syysloman jälkeen mulla ei ole ollut aikaa aina edes nukkumiseen. Koko ajan on tekemistä, tekemistä ja vielä tekemistä, jokaisen valmiiksi saadun projektin jälkeen on kuitenkin aloitettava heti uusi.

Ei se mitään, se tarkoittaa sitä vain et joulu lähenee ja se on hyvä asia!

Reissut oli aivan ihania: kauniita paikkoja, uusia huippuja kavereita ja loputa pääsin murun kaikkuun. ♥ Edes laivan hytti ei ollut niin paha kuin kuvittelin, yhdessä vaiheessa oltiin ahdettu 16 kuvislaista samaan hyttiin ja oli lämmintä.

Tässä kuvia reissuiltani Tallinna-Helsinki -ekskulta ja Turusta, olkaa niin hyvät!

Pysähdyttiin matkan varrella Tampereen tuomiokirkkoa ihmettelemässä

Lippu (oikeasti haluan näyttää teille mun ihania kynsilakkoja...)

Huomenta, Tallinna! Kierros alkoi heti aamu seitsemältä 

reippaalla peripateettisella kävelyllä

"What up, I'm with Lenin"

Sitten päästiin Turkuun! 

Murulla oli synttärit. Annoin sille maailman parhaan synttärilahjan.

Kattokaa nyt kun tuo on onnellinen! ♥

Pakkaan laukun jälleen kerran, mutta vain yhtä yötä varten. Tiedossa on isänpäivä, haleja, kolme kakkukahvittelua ja yhden koiran pöllyyttämistä. Palaillaan taas (toivottavasti vähän pienemmällä postausvälillä)!