Apuaaa mikä meno Oulun Kuusisaaressa oli perjantaina ja lauantaina, siis aivan mahtavaa!! Ylitti kyllä kaikki odotukseni tämä viikonloppu. Nyt vois pysyä kotona.... hetken.
Perjantaina pääsin siskon kämppään kaikkien vaikeuksien kautta (ovi ei meinannu aueta ja tuli paha hätä) ja valmistauduin festareihin innokkaasti: kokkasin chilipöperöä ja tankkasin itseni täyteen, pakkasin laukkuun neuletakin, pari siideriä ja puin ylleni t-paidan, shortsit ja ballerinat. Sää oli helteinen, +30 astetta lämmintä.
Arskat päässä suuntasin festarialueelle vaihtamaan ranneketta, miittaamaan Ekiä ja katsomaan Pariisin kevättä:
Pariisin kevät - ja oli muuten kovaa kamaa!
Pariisin kevät - ja oli muuten kovaa kamaa!
Pariisin kevät soi hienosti, mutta kesken keikan tuli aivan sairas monsuunisade ja kastuttiin alusvaatteita myöten. Lähdettiin lämmittelemään sisätiloihin Ghost Brigadea katsomaan:
Että näin! Keikkavarustukseen tuli lisäksi muovipussi, joka toimi kätevästi retkialustana, sadesuojana niin minulle kuin laukullekin sekä turvatyynynä Mokoman keikalla.
Jukka Poika ja DJ Andor hoiti homman kotiin
Että näin! Keikkavarustukseen tuli lisäksi muovipussi, joka toimi kätevästi retkialustana, sadesuojana niin minulle kuin laukullekin sekä turvatyynynä Mokoman keikalla.
Kävin muuten ensimmäistä kertaa metallikeikoilla. En ollut kuunnellut metallia juurikaan ennen keikkoja, joten meininki oli tuntematon. Äkkiä se tuli tutuksi, kun Mokoma aloitti perjantaina: pitti pyörähtää lähistöllä käyntiin, paiskaudut jonnekkin, kaveri pelastaa ja sitten pääset melko eteen heiluttamaan lettiä. Yhtäkkiä sadat päätä pidemmät pitkätukkaiset miehet karjuvat yhtäaikaa laulun sanoja... siistiä!!!
Minä ja metallimusiikin personal trainerini Eki hevinaamoilla ennen Mokomaa
Minä ja metallimusiikin personal trainerini Eki hevinaamoilla ennen Mokomaa
Jukka Poika ja DJ Andor hoiti homman kotiin
Jukka Poikaa olin odottanut tosi paljon, ja olin onnellinen päästessäni eturiviin katsomaan letkeetä meininkiä. Verensokeri oli tuossa vaiheessa laskenut, sillä en ollut syönyt mitään majapaikasta lähdettyäni, joten meininki ei ihan täysin purrut. Muukin yleisö vaikutti vähän voipuneelta, luultavasti kaksi rankkaa monsuunia päivän aikana verotti festarikansaa. Mutta kyllä Mielihyvää ja moni muu hyvä ralli sai jengin heilumaan onnellisina. Kannatti olla mukana!
Jukka Pojan jälkeen miittailin vähän kavereita ja suuntasin lopulta nukkututimaan. Otin jalat ulos ballerinoista ja järkytyin suuresti näkemästäni:
Mun varpaat oli ihan oikeasti kauniit vielä Virossa!! Mutta Qstock tapahtui.
Lauantailta mulla ei ole kuvia omassa kamerassa (kavereiden kameroissakin harva), sillä en uskaltanut ottaa sitä mukaan, nimim. Perjantain jälkeen piti laittaa setelitkin yöksi kuivumaan.
Ekana oli Samuli Putro yhtyeineen. Mulle kävi Putron kans niin kuin SMG:n kohdalla kaks vuotta sitten: rakastuin. Rakastuin niin kovasti, ah tätä onnea! Oivalluksia ja rehellisyyttä täynnä olevia sanoituksia, kaunista musiikkia, nerokasta ja hauskaa välispiikkiä... täydellisyyttä, mates, täydellisyyttä!! Okei, täydellisyys oli ollu, jos Elämä on juhla ois kuulunut settilistaan, mutta ei se liikaa latistanut. Setti toimi muuten niin uskomattoman hyvin.
Putrosta juoksin kuuntelemaan Scandinavian Music Groupia. Missasin vain ekasta biisistä puolet, muuten näin ja kuulin koko keikan. Ne soitti kaikki mun lempibiisit, kuten esimerkiksi Minne katosi päivät. Olin jo ennen tätä biisiä kyynelehtinyt sisäisesti ja herkässä tilassa, ja kun tämä biisi soi ja näin, että Terhi Kokkonen lauloi paljain jaloin, kyyneleet tulvi vaan, eikä niitä voinut estää. Mun kohdallani ehdottomasti paras keikka koko viikonlopun aikana. Täydellistä settiä, ainoastaan mun kamera puuttui. Kuvat ois ollu niin paikallaan... toisaalta sain nauttia elämyksestä ja taputtaa käsiäni ja tanssia sydämeni kyllyydestä.
Yksi keikka oli vielä melkoinen elämys, nimittäin Stam1na. Siellä tunnelma oli vieläkin tiiviimpi, villimpi ja hullumpi kuin Mokomassa perjantaina. Pyörähdin viimeisen biisin aikana jopa pitissä. Maailman parasta hommaa, menen kyllä uudestaankin! Toisaalta mun pitää alkaa harrastamaan varmaan kehonrakennusta ja opetella karjumista, sillä mun kirkuminen ja Ekin käsikynkässä roikkuminen ei ollut kauheen uskottavaa menoa... mutta se oli helvetin siistiä!!
Yhteenvetona voisin siis sanoa, että kaikki ja kaikki tuli nähtyä ja kuultua. Olin suunnitellut aluksi, että kävisin katsomassa Pariisin kevään, Jukka Pojan, SMG:n ja Jenni Vartiaisen, mutta miten kävi:
Perjantai:
Nyt aattelin olla kotona. Tänään sataa, ja pitäis leikkiä Minnan ja Tommin kans kotista ja laittaa vähän jopa makaronilaatikkoa tässä hetken päästä (wish me luck.........). Ruuan jälkeen alkaa leffailu:
Pitäis olla vissiin suht hyvää settiä
Lauantailta mulla ei ole kuvia omassa kamerassa (kavereiden kameroissakin harva), sillä en uskaltanut ottaa sitä mukaan, nimim. Perjantain jälkeen piti laittaa setelitkin yöksi kuivumaan.
Ekana oli Samuli Putro yhtyeineen. Mulle kävi Putron kans niin kuin SMG:n kohdalla kaks vuotta sitten: rakastuin. Rakastuin niin kovasti, ah tätä onnea! Oivalluksia ja rehellisyyttä täynnä olevia sanoituksia, kaunista musiikkia, nerokasta ja hauskaa välispiikkiä... täydellisyyttä, mates, täydellisyyttä!! Okei, täydellisyys oli ollu, jos Elämä on juhla ois kuulunut settilistaan, mutta ei se liikaa latistanut. Setti toimi muuten niin uskomattoman hyvin.
Putrosta juoksin kuuntelemaan Scandinavian Music Groupia. Missasin vain ekasta biisistä puolet, muuten näin ja kuulin koko keikan. Ne soitti kaikki mun lempibiisit, kuten esimerkiksi Minne katosi päivät. Olin jo ennen tätä biisiä kyynelehtinyt sisäisesti ja herkässä tilassa, ja kun tämä biisi soi ja näin, että Terhi Kokkonen lauloi paljain jaloin, kyyneleet tulvi vaan, eikä niitä voinut estää. Mun kohdallani ehdottomasti paras keikka koko viikonlopun aikana. Täydellistä settiä, ainoastaan mun kamera puuttui. Kuvat ois ollu niin paikallaan... toisaalta sain nauttia elämyksestä ja taputtaa käsiäni ja tanssia sydämeni kyllyydestä.
Yksi keikka oli vielä melkoinen elämys, nimittäin Stam1na. Siellä tunnelma oli vieläkin tiiviimpi, villimpi ja hullumpi kuin Mokomassa perjantaina. Pyörähdin viimeisen biisin aikana jopa pitissä. Maailman parasta hommaa, menen kyllä uudestaankin! Toisaalta mun pitää alkaa harrastamaan varmaan kehonrakennusta ja opetella karjumista, sillä mun kirkuminen ja Ekin käsikynkässä roikkuminen ei ollut kauheen uskottavaa menoa... mutta se oli helvetin siistiä!!
Yhteenvetona voisin siis sanoa, että kaikki ja kaikki tuli nähtyä ja kuultua. Olin suunnitellut aluksi, että kävisin katsomassa Pariisin kevään, Jukka Pojan, SMG:n ja Jenni Vartiaisen, mutta miten kävi:
Perjantai:
- Pariisin kevät
- Ghost Brigade
- Mokoma
- Chisu
- Eppu Normaali
- Jukka Poika & DJ Andor
- Samuli Putro
- Scandinavian Music Group
- Ismo Alanko ja Teho-osasto
- Raised fist
- Jenni Vartiainen
- Viikate
- Amorphis
- Stam1na
Nyt aattelin olla kotona. Tänään sataa, ja pitäis leikkiä Minnan ja Tommin kans kotista ja laittaa vähän jopa makaronilaatikkoa tässä hetken päästä (wish me luck.........). Ruuan jälkeen alkaa leffailu:
Pitäis olla vissiin suht hyvää settiä
Huomaattekko, mitä ton jätskipurkin ympärillä on? Se on joku eristyshommeli! Ei muuten jäädy sormet jätskiä syödessä. Sain ton Makuunista ton jätskin mukana, on muuten aika kätevä juttu. Musta tulee ammattimänkki.... ellen jo ole semmoinen.
Kiitän ja kuittaan, palaillaan joskus vähän antimammuttimaisempien avautumisien merkeissä (toivottavasti) ;D
Kiitän ja kuittaan, palaillaan joskus vähän antimammuttimaisempien avautumisien merkeissä (toivottavasti) ;D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti