Ensinnä voisin kiittää hurjasta kommenttitulvasta, mä aivan humalluin saamastani huomiosta (3 kommenttia saa yhden Sannan pään entistä paremmille korkkiruuveille, trust me).
Toiseksi voisin pyytää anteeksi sitä, että viljelen enkunkielisiä sanoja varmaan enemmän kuin laki sallii. Voin vedota siihen, että olen brittien ympäröimänä 24/7, ja käytän kieltä lähes yhtä kauan per vuorokausi. Mua itseäni ärsyttää semmonen turha enkun viljeleminen, ellei se ole äidinkieli, mutta... koitamma pärjätä.
Okei, aloitetaan vaikka keskiviikkoillasta. Lähdön hetkellä mua pelotti ja itketti ihan mahdottomasti, mutta pysähdys Oulussa oli yhtä aikaa niin surullinen kuin iloinenkin: Anriikan Disco matador oli aivan loistava. Voitte vaan kuvitella, miten upealta näyttää siniseen tuulitakkiin pukeutuneen naishenkilön dramaattistakin dramaattisempi matadorikävely ikkunan ohi. Aivan upeaa. Lisäksi sain Anskulta ja Millalta maailman upeimman läksiäislahjan, jolle oon nauranu jo monet kerrat. Tästä teen ihan oman postauksen kunhan ehdin ja saan tarvittavat kuvat koneelle. Odottakaa vaan, tuutte näkemään jotain ennennäkemättömän hulvatonta settiä!
Junamatkan jälkeen palloilin Helsingin keskustassa, mm. Ateneumissa (sydän) ja kaupoissa. Ostin asematunnelin Intian basaarista ihanan rukousnauhan ja söin Iguanassa pastaa, joka maistui suoraan sanottuna oksennukselle. Onneks mulla oli Marianneja mukana helpottamassa mun makuhermojen järkytystä. Niin ja tilannetta helpotti vielä se, että olin niin jälkihehkuissa juteltuani hetken yhden aivan jumalaisen hyvännäkösen rastamanin kanssa. Hitto kun se kutsui mut semmosille festareille Suvilahteen. Nää kinkerit on paraikaa vissiin meneillään, btw. Kuitenkin, olin otettu. Pissin hunajaa, kuten aina saatuani huomiota joltain niin kauniilta... ;D
Lennot meni iisisti. Helsinki-Vantaan lentokenttä on jo melko tuttu, joten siellä oli helppo löytää oikealle portille kysymättäkin. Myös Kööpenhaminan vaihto sujui hienosti, sillä edellisen lennon henkilökunta oli erittäin ystävällistä, ja kysyttyäni mun seuraavaa terminaalia mulle neuvottiin reitti oikeaan paikkaan suunnilleen kädestä pitäen ja pohjapiirrosta näyttäen.
Kööpenhaminan lentokentältä
Kun köpiksen kone alkoi laskeutua Birminghamiin, kone oli täysin pilvessä (ahihii!), enkä nähnyt maisemia heti. Kun allani sitten avautui näkymä Birminghamin lähiöistä, talorivistöistä, teistä ja kauniista pelloista, hoin vaan hiljaa ohmygodohmygod niin, että mun ikkuna meni huuruun. Olin niin innoissani, niin innoissani.
Maan kamaralla mua oli vastassa - yllätys yllätys - normaali harmaan sateinen sää ja mun host mother sekä host granny, jos näin vois sanoa :D Kentältä me ajeltiin tänne mun nykyiseen kotiin, and the rest is history.
Okei, tässä teille vähän kertomuksia mun matkasta tänne. Kirjoitan seuraavan kerran varmaan muutaman päivän päästä, sillä en tiedä ollenkaan, milloin ehdin muokata kuvia ja kirjoittaa tekstiä rauhassa, sillä mun päivät on kiireisiä lasten takia. En myöskään ole varma, minkä verran saan paljastaa hosteistani täällä ynnä muuta, mutta sovittuani näistä asioista heidän kanssaan alkaa tekstiä tulemaan sitten varmaan jonkinlaisella rutiinilla. :)
Nyt voisin alkaa viettää aikaa Elizabeth Gilbertin EatPrayLoven kanssa. Se on yksi helmi mun selviytymispakkauksessa, jonka sain Ellulta, Sankulta, Mikolta, Jussilta ja Marikalta. Se, joka tuon pokkarin valitsi, taisi todella tietää mitä haluaa antaa mulle matkalukemiseksi, vai kuinka? Vai miten tän kirjan päähenkilö etsii itseään vuoden verran ulkomailla? o.O
Good night, fellows, I'll let you hear of me soon!
"Life's like a box of chocolate; you never know what you're going to get."
Sain nämä mun host grannylta tervetuliaislahjaksi kukkien sun muiden ihanien juttujen lisäksi. Oon nautiskellut näitä muutaman aina illalla. Nää on muutes hyviä!
Maan kamaralla mua oli vastassa - yllätys yllätys - normaali harmaan sateinen sää ja mun host mother sekä host granny, jos näin vois sanoa :D Kentältä me ajeltiin tänne mun nykyiseen kotiin, and the rest is history.
Okei, tässä teille vähän kertomuksia mun matkasta tänne. Kirjoitan seuraavan kerran varmaan muutaman päivän päästä, sillä en tiedä ollenkaan, milloin ehdin muokata kuvia ja kirjoittaa tekstiä rauhassa, sillä mun päivät on kiireisiä lasten takia. En myöskään ole varma, minkä verran saan paljastaa hosteistani täällä ynnä muuta, mutta sovittuani näistä asioista heidän kanssaan alkaa tekstiä tulemaan sitten varmaan jonkinlaisella rutiinilla. :)
Nyt voisin alkaa viettää aikaa Elizabeth Gilbertin EatPrayLoven kanssa. Se on yksi helmi mun selviytymispakkauksessa, jonka sain Ellulta, Sankulta, Mikolta, Jussilta ja Marikalta. Se, joka tuon pokkarin valitsi, taisi todella tietää mitä haluaa antaa mulle matkalukemiseksi, vai kuinka? Vai miten tän kirjan päähenkilö etsii itseään vuoden verran ulkomailla? o.O
Good night, fellows, I'll let you hear of me soon!
"Life's like a box of chocolate; you never know what you're going to get."
Sain nämä mun host grannylta tervetuliaislahjaksi kukkien sun muiden ihanien juttujen lisäksi. Oon nautiskellut näitä muutaman aina illalla. Nää on muutes hyviä!
2 kommenttia:
aaaa, siis onko mitään parempaa kuin kommentit ? oon aina ihan onnesta soikeena ku saan yhdenkin ! oon muuten sulle kyllä vähän kade ku sulla on jo nyt noin "paljon" lukijoita - mulla oli kuus kertaa vähemmän kun blogilla oli saman verran ikää :D
mut siis noi suklaat saa mun pään sulamaan ja toivottavasti saat kertoa hosteistas enemmänkin !
NELLI: tiiätkö, suurin osa mun lukijoista on mun kavereita, jotka oon pakottanut lukemaan tätä >:D pieni aivopesu toimii ja on sallittua silloin tällöin!
juttelin hostien kanssa mun blogista, ja he esittivät toivomuksen, etten julkaisisi heidän kuviaan/nimiään ym. kunnioitan heidän toivomustaan ja kirjotan heistä mahdollisimman anonyymisti :)
Lähetä kommentti