Niin hitaasti

Mahtavan hitaita nämä päivät nykyään! En tee juuri mitään, ja nautin siitä täysillä. Tänään muhun kuitenkin iski älytön liikuntahimo, joten harrastin pienoista hikijumppaa ja kävin vajaan tunnin kävelylenkin. Oon jo muutaman päivän aikana käynyt usein pyöräilemässä ja kävelemässä. Aiemmassa kuvapostauksessani näette, mikä mua motivoi moisiin suorituksiin: ihanat maisemat ja kaikki mahtavat luonnon tuoksut. Tänään ei tarvittu muuta kuin pieni nuuhkaisu ulkoilmassa sateen jälkeen ja avot, taas mennään...

Uskomattomien liikuntasuoritusten jälkeen suuntasin sitikan kohti Makuunia ja vuokrasin leffan nimeltä Skin.

Takakannen teksti:

"Tämä on ainutlaatuinen tositarina siitä, millaista on olla tumma ja valkoinen Etelä-Afrikassa apartheidin aikaan. Sandra Laing syntyi 1950-luvulla valkoisten vanhempien perheeseen, mutta tyttö oli vanhempiensa yllätykseksi tummaihoinen. Kukaan ei tiennyt perheen tummaihoisista esi-isistä, mutta geneettinen poikkeama paljasti suvun tarinan. Tämä kaikki merkitsi Sandralle jatkuvaa kamppailua ennakkoluuloja, rasismia ja syrjintää vastaan. Hän taisteli saadakseen jalansijaa muuttuvassa maailmassa, sillä hän halusi nousta huipulle vaikeuksista huolimatta."

Leffaherkkuja <:

Leffa oli vaikuttava, sillä tarina oli tosi. Jollakin tavalla kaikki tuntui vähän feikiltä, eikä leffa koskettanut minua mielestäni tarpeeksi riipivästi. Eniten mua kosketti se, miten kamalan takapajuista elämä Etelä-Afrikassa oli tuona aikana. Kaikki se rotuerottelu, syrjintä ja haukkuminen pelkän ihonvärin vuoksi... voi paska. Puin nyrkkiä ja noiduin muutamaan otteeseen leffaa katsoessani. Arvosanaksi annan 7 ½.

Tykkään katsoa leffoja ihan teatterissa, mutta lippujen hinnat on mun mielestä aivan liian suolaiset. Sitten kismittää vielä enemmän, kun ihmiset rapistelevat ja mussuttavat leffateatterista vieden fiilistä alaspäin. Mutta mikäs minä olen moralisoimaan, rapistelen itse ihan samalla tavalla ja nautin herkuttelemisesta leffojen aikana, siksi tykkään vuokrata leffoja ja katsoa niitä rauhassa kotona kommentoiden ja tuulettaen... tosin jälkimmäistä ei estänyt edes täysi leffateatteri, mutta ei siitä sen enempää.

Jotta saisin nauttia uutuusleffoista tulevaisuudessa vielä vähän huokeammin hinnoin, hommasin itselleni Makuuniin klubikortin. Nyt kun myyjä kysyy seuraavan kerran, et "Oisko sulla klubikorttia?" mä vastaan:

"No on."

Viettäkää tekin ihanan hitaita päiviä ja katsokaa hyviä leffoja!