Dodii, nyt ollaan takas Keminmaassa! Lämpötila on hurrjat -13 astetta eli melkeenpä sen 30 astetta kylmempää kuin mihin oon tottunut. Sinne jäivät kukkivat kirsikkapuut ja narsissit, terve vaan metrin kinokset (jotka on kuulemma pienentyneet puolella....)
Jouduin sanomaan hyvästejä useampaan otteeseen, sillä hostit meni eri aikoihin töihin, vein pojan kouluun ja host grandparentsit vei mut juna-asemalle. Kaikkein hirveintä oli sanoa pojalle heiheit. Se on mulle niin rakas, se on mulle maailman ihanin pikkupoika ja mulla on sitä jo nyt kauhea ikävä. Kyyneleet tulee silmiin kun muistelen, miten kävelin sen kans aamulla kouluun käsi kädessä...
Monet itkut siis itkin. Manun junassa koitin kaivaa silmät kyynelistä sokeina nenäliinapakettia laukusta, mutta yhtäkkiä joku ytävällinen herrasmies ojensi mulle oman nessupakettinsa. Herttainen ele. Siinä paketissa oli leijonan kuva.
Lennot meni tosi hienosti; oli ihanaa huomata, että matkustaminen voi olla myös ei-stressaavaa ja aivan järkkykamalaa. Matkatavaraa kertyi lopulta niin paljon, että jouduin lähettämään aamulla vielä kolme 1-2 kg painavaa pakettia, ruumaan menevä laukku painoi 20,4 kg ja käsimatkatavaralaukku ei menny kiinni. Jouduin myös easyjetin lennolla ottamaan takin pois ja tunkemaan osan tavaroista taskuihin ja hihoihin, että saisin kamat kuljetettua kunnialla kotimaahan. Ja hienosti meni. Jos ne kolme pakettia vaan saapuis pian, tuossa pöydällä nököttää kaksi jo aiemmin lähetettyä parcelia.
Kotikentältä mua tuli hakemaan kaikki kotona olleet. Kyyneliä ei enää vuodatettu, oli vaan niin hymyilyttvää ja rentoa tulla kotiin. Mulla oli puheripuli ja halutti kertoa vaan kaikki, mitä viimeisen viikon aikana tapahtui, mutta muita väsytti. Suihkusta tultuani äiti oli laittanu mulle ja itselleen iltapalaa. Ihana mutsi. ♥
Mutta joo. Kello paukuttaa jo kolmea, uukoossa kello ois yks. Normaalisti oisin nukkumassa jo kolmatta tuntia, mutta nyt ei nukuta. Mä oon vissiin niin hepakassa vielä ja yliväsynyt. Tai kofeiiniherkkä, join kupin teetä iltapalalla.
Nite nite, sleep tight, don't let the bedbugs bite, unless you've got DYNAMITE!
Jouduin sanomaan hyvästejä useampaan otteeseen, sillä hostit meni eri aikoihin töihin, vein pojan kouluun ja host grandparentsit vei mut juna-asemalle. Kaikkein hirveintä oli sanoa pojalle heiheit. Se on mulle niin rakas, se on mulle maailman ihanin pikkupoika ja mulla on sitä jo nyt kauhea ikävä. Kyyneleet tulee silmiin kun muistelen, miten kävelin sen kans aamulla kouluun käsi kädessä...
Monet itkut siis itkin. Manun junassa koitin kaivaa silmät kyynelistä sokeina nenäliinapakettia laukusta, mutta yhtäkkiä joku ytävällinen herrasmies ojensi mulle oman nessupakettinsa. Herttainen ele. Siinä paketissa oli leijonan kuva.
Lennot meni tosi hienosti; oli ihanaa huomata, että matkustaminen voi olla myös ei-stressaavaa ja aivan järkkykamalaa. Matkatavaraa kertyi lopulta niin paljon, että jouduin lähettämään aamulla vielä kolme 1-2 kg painavaa pakettia, ruumaan menevä laukku painoi 20,4 kg ja käsimatkatavaralaukku ei menny kiinni. Jouduin myös easyjetin lennolla ottamaan takin pois ja tunkemaan osan tavaroista taskuihin ja hihoihin, että saisin kamat kuljetettua kunnialla kotimaahan. Ja hienosti meni. Jos ne kolme pakettia vaan saapuis pian, tuossa pöydällä nököttää kaksi jo aiemmin lähetettyä parcelia.
Kotikentältä mua tuli hakemaan kaikki kotona olleet. Kyyneliä ei enää vuodatettu, oli vaan niin hymyilyttvää ja rentoa tulla kotiin. Mulla oli puheripuli ja halutti kertoa vaan kaikki, mitä viimeisen viikon aikana tapahtui, mutta muita väsytti. Suihkusta tultuani äiti oli laittanu mulle ja itselleen iltapalaa. Ihana mutsi. ♥
Mutta joo. Kello paukuttaa jo kolmea, uukoossa kello ois yks. Normaalisti oisin nukkumassa jo kolmatta tuntia, mutta nyt ei nukuta. Mä oon vissiin niin hepakassa vielä ja yliväsynyt. Tai kofeiiniherkkä, join kupin teetä iltapalalla.
Nite nite, sleep tight, don't let the bedbugs bite, unless you've got DYNAMITE!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti