Mulla ja pojalla on tämän remontin keskellä tapana syödä välipalaa pojan huoneessa yläkerrassa. Teen eväät yleensä aamuisin, laitan ne jääkaappiin odottamaan ja tuon ne yläkertaan haettuani pojan koulusta.
Teimme näin myös keskiviikkona. Olin lämmittänyt pojalle myös kupillisen kuumaa kaakaota, sillä meitä molempia paleli kirpakassa tammikuun säässä.
Poika mutusteli kaakaon kanssa myös grannylta saamaansa suklaatikkaria. Suupielet suklaassa hän sitten kysyi minulta:
"Will you grow anymore?"
Ajattelin vastata, että toivottavasti en ainakaan leveyssuunnassa. Suklaatikkarin tuoksu sai veden kielelleni. Laskin päiviä mielessäni; olin ollut ilman suklaata jo 18 päivää.
"En taida kuule enää kasvaa. Oon jo kasvanut niin pitkäksi kuin voin kasvaa," vastasin pojalle.
"Will you marry someone, then?" poika kysäisi loogisen jatkokysymyksen. Mua huvitti ja vastasin, että menen naimisiin, jos löydän itselleni miehen, jonka kanssa haluan viettää sitten loppuelämäni.
"Who are you going to marry?"
"Enpäs kuule vielä tiedä."
"Well, then, what about me?"
Ja niin mua oli kosittu ensimmäisen kerran. Harmi vain, että kosija oli mua 15 vuotta nuorempi. Se oli kyllä kovin suloinen, olisin suukottanut sen huulia monastikin, sillä suupielet sotkeentuivat yhä enemmän vain suklaaseen. Kohteliaasti kuitenkin kieltäydyin kosinnasta ja selitin kieltäytymiseni syyt. Sitten päädyimme molemmat kikattamaan lattialle.
Lähden kohta Brumiin, ja pääsen tänään tanssimaan koroissa. Hyvää viikonloppua teille kaikille! :)
4 kommenttia:
Iik, ihana :D Harmi että mun sulhoehdokas ei vielä osaa edes puhua...
No hei, opetapa sille nämä ihanat sanat vaikka ensisanoiksi, saattaapa vain olla hämmentävä fakta sitten tulevaisuudessa ;D "Joo mun ekat sanat oli Tuutko vaimokseni..."
IHANA !!! tää teksti oli niin sulonen, kirjotat sanna ihanasti :)
Hihi, thx Nelli! (;
Lähetä kommentti