Lauantaisen koti-illan tajunnanvirtaa

Jahas, viikonloppusuunnitelmat meni taasen vähän myttyyn. Oli tarkoitus mennä Brumiin mut kappas vaan, on lauantai-ilta ja mä jumitan kotona. Olin ihan masentunut eilen, niin maani myynyt ja vittuuntunut. Yksinäisyys ja tylsyys on yhtä kuin koti-ikäväkertoimet, ja aloin sitten katsella kovolta valokuvia viime vuodelta ja joululomalta. Tuntui uskomattomalta, miten menin ihan täysin takaisin niihin hetkiin ja paikkoihin pelkästään kuvia katsomalla... Sitten katsoin Millalta joululahjaksi saamani dvd:n, jossa on PowePoint slideshow, joka sisältää meistä kuvia tosi kivoin kuvatekstein. Nyyhkytin sitten pienenä räkämyttynä koti-ikävääni eilisillan.

Aamulla painelin lenkille tihkusateeseen. Hiki virtasi. Kuoritakki ja fleece ei oo kauheen hyvä yhdistelmä tässä ilmastossa... (Tosiaan, plusasteita on päälle kymmenen, eli lähemmäs 40 asteen ero Suomen lämpötiloihin. Hypittiin tänään S:n kans trampoliinilla, et sillee!)

Lenkin jälkeen olinkin vähän hukassa enkä keksinyt tekemistä. Onneks sain Minnan ja äitin skypen äärelle ja vietinkin tunnin niiden kanssa jutellen. Äiti tuki mua mun hius"katastrofin" kanssa vielä ja valoi uskoa tämän tukan ja mun väliseen suhteeseen. Voisin opetella nauttimaan tästä älyttömyydestä. Ehkäpä tää kokeilu (vai pitäiskö sanoa suoraan et vahinko) on just semmonen, mille sitten nauretaan jälkeenpäin et tulipahan koettua sekin.

Minä ja mun hyväsintti

Btw, mulla on tosiaan täällä mun huoneessa hyasintti, elävä sellainen!! Se sai tossa yks päivä ihan hillittömän kasvuspurtin kun annoin sille tilkan vettä. Unohdin kääntää sen yks päivä ja kappas, se kasvoi vinoon, valoa kohti kun kasvavat nämä hyväsintit. Nyt kun tuo on alkanu kukkimaan, täällä on aika voimakkaat tuoksut. Saa nähdä, millon mulla menee järki ton kans... :D Mut mä tykkään kukista. Kun tuosta aika jättää, mä hommaan heti uuden.

Oon kaiketi tosi sosiaalinen ihminen. En kestä olla, jos en saa jutella tai tehdä jotain kavereiden kans viikottain. En tosiaan panis pahakseni seuraelämän viettämistä useamminkin. Onneks tietokoneet, Internet ja Skype on keksitty, helpotti ihan suunnattoman paljon kun sain jutella tänään kotiväen ja Millankin kanssa. Mut silti, asuisinpa lähempänä Birminghamia, et pääsis keskustaan pyöriin/harrastamaan/mitävaan useamminkin kuin viikonloppuisin!

Sen sijaan mun täytyy nyt asennoitua elämään täällä rauhallista kotielämää tämä viikonloppu. Mulla on käsityö kesken, kirja kesken, vois soitella kitaraakin. Mut huomenna menen varmaan Brumiin ihan itsekseni ellen saa sit seuraa. Vois mennä taidenäyttelyyn tai leffaan vaikka. Shoppaillakin vois, mulla on nimittäin Waterstonesille ja Accessorizelle lahjakortit... :3

Knitting rocks!

Nomnom syötiin just kiinalaista ruuaksi. Keittiössä ei pahemmin kokkailla, kun se on remontin takia melkoinen kammokammio. Jälkkäriksi olis suklaakakkua. Tiukkaa tekee, aivan helvetin tiukkaa tekee, mutta mä skippaan... Projekti Eroon elintasomahasta jatkukoon!