tiistai 11. tammikuuta 2011

Ajanvarauksen vaikeus

Ajattelin tunnustaa teille jotakin. Mulla on nimittäin vaivannut tää mun hiuskuontalo jo pitemmän aikaa. Malli on suht ok, ei tartte paljoa tehdä mut väri on aivan jotain kamalaa. Oon viimeks värjännyt hiukset kesäkuun alussa ennen ylppäreitä. Ajattelin eka värjätä itse kotona, mut en oo kotivärjäykseen ikinä niin tyytyväinen kuin kampaajan kädenjälkeen. Oisko voinu aikasemmin hommata kampaamoajan?

Tuo kampaamoon menemättömyysrikos ei ollut vielä se tunnustus. Tunnustukseni on se, että oon ihan hirveän ujo ja melkeinpä pelkään varata kampaamoaikaa.

Tiedän, aivan typerää ja naurettavaa. Kysehän on mun pääni hyvinvoinnista, niin ulkoisesta kuin sisäisestä, hehheh... En sitten tiedä, että miksi aina lykkään ajan varaamista. Oon tottunu käymään kampaajalla ehkä kerran vuodessa, ellen harvemmin. Se on vaan aivan kamalan noloa kun en ihan tarkalleen tiedä mitä haluan ja sitten en osaa sanoa oikein ja sitten hävettää. Puhelinsoitto on melkeinpä kamalampaa kuin paikanpäälle meneminen.

"Heitotaoiskoteillänoitavapaitakampaamoaikojaniinmm....?"

Kyselin etukäteen jo mun host motherilta et mitkä näistä kylän kampaamoista on hinta-laatu -suhteeltaan kunnon kampaamoita ja mulle ehdotettiin Chaplinia. Menin sinne tänään lounaan jälkeen, mutta ovi oli lukossa ja ovet kiinni. Hinnasto oli kuitenkin ovessa, ja kestoväri + koko päähän folioraidat olis tehny 60 £. Se on mun koko viikon palkka, mut päätin että aivan sama, mä haluan jotain potkua tähän tukkaan.

Sitten menin kotiin osittain helpottuneena siitä, ettei tarttenu mennä puhumaan vieraille ihmisille mun tukasta - vieläpä vieraalla kielellä. Kävelin kotiin päin ja mietin et menen huomenna uudestaan Chaplinin ovea koputtamaan. Sitten mä mietin, että mä kuitenkin haluan tän tukan ihmismäiseen kuntoon mahdollisimman pian, ja ujostelu on nyt ihan tyhmää. Olin jo yli puolenvälin kotimatkalla, mutta käännyin kannoillani ja lähdin marssimaan kohti Slickiä, toista kampaamoa.

Avasin oven, ja siellä istui joku mummu käsittelyä odottaen. Sitten oli pyöreänoloinen kampaajatäti, joka kyseli mun vointia perusbrittiläisittäin. Mun silmälasit meni huuruun ja tunsin itseni ihan urpon näköiseksi. Saapastelin sinne tiskille ja otin lasit päästä. Oli vaikeaa selvittää asiaansa ilman kunnon katsekontaksia (mun lasit on -4,75 vahvuiset, eli ilman niitä tai piilareita oon käytännössä sokea), mutta jotenkin se tuntui helpottavan.

"Hi ya! Umm.... I'd like a... umm... a base colour and then some foil highlights. Just wondering how much that would cost."

"Half head foils or whole?"


"Maybe full head."


"Let's see... that'd make 42 £."


Aattelin et ai se katto vaan sen raitahommelin hinnan. Toistin mitä halusin ja hinta oli edelleen sen 42 £.

"Really? Altogether? Well then, do you have any time this week?"


"Yeah, we could do Thursday at 10 am."

Perrrfecto, meitsi pääsee kampaajalle siis ylihuomenna! Tuntuu hienolta kun sain itteäni vähän otettua niskasta kiinni. Se näköjään kannattaa, useammassakin tilanteessa niskasta kiinni otettuani meen niin ku lentäisin.

Hasta la vista ruma tukka, tervetuloa huoliteltu väri! Toivotaan nyt vain, että ne tosiaan osaa hommansa, varsinkin kun mun tukka ei oo helposti käsiteltävissä, tai näin ainakin oon saanut muutamilta kampaajilta palautetta... :D

Ei kommentteja: