Tuntemuksia

Taisin mainita jo viime viikolla, että mun olo oli tosi tyhjä. Olin pikkuisen masentuneen oloinen täällä loskan harmaudessa ja koleudessa. Tekemistä ei kauheasti ollut ja mulle iski kamala ikävä sitä pikkupoikaa ja mah Brummies. Suomen kavereita näin tosi paljon, se oli ihanaa. Ai niin, lasketaanpa meriitiksi vielä sekin, että sain kuudesosan mun päsykoekirjasta luettua! Viime vuonna moiseen meni kaks viikkoa. Jotenkin kummasti tätä motivaatiota kertynyt vuoden aikana...

Lauantaina juhlittiin Marian kakskynppisiä. Mun ei pitänyt lähteä baariin, mutta mua ei ilmeisesti ollut vaikea houkutella mukaan. Sankku kerkes kerran sanoa: "Saaaannaaaa, lähtisit baariin, tulisit tanssiin mun kaa..."

"Okei mä tuun!"

Se oli hyvä idea. Mulla oli kivaa, näin paljon tuttuja kasvoja, joita halusinkin nähdä. Toisaalta unohdin silmälaput kotiin ja nappasin jonkun suloisen pojan puhelinnumeron. Saa nähdä, millon mun kalenterista sitten löytyy aikaa sitä nähdä. Nyt sinne on nimittäin tullut merkintöjä, jjippii!

Miinuspuoli olikin sitten se kuuluisa dagen efter: vietin vessassa 15 hetkeä. Mutta mulla oli myös kuumetta, eli olin kaiketi saanut jostain jonkin pöpön. Tosin hostperheen vaavi oli rajussa oksennustaudissa ennen mun lähtöä, josko olisin siltä sen taudin napannut. Peskää ihmiset käsiä, ei ollut ihmisten hommaa se sairastaminen.

Nyt fiilikset on aika jees. Sain sijaisopen hommia täksi päiväksi ja lisäksi muutaman päivän tuleville viikoille. Oon ihan täpinöissäni, koska rakastan noita hommia. On ihanaa tehdä työtä, josta nauttii. Se antaa paljon enemmän kuin rahaa tilille: mulla on tosi hyvä mieli ja ihana jälkihehku siitä, että mä oon ollut tarpeellinen. :)

On top of the world when riding The Bull