Elämänmeno

Pääsykokeisiin lukeminen hajottaa ja pahasti. Oon lukenut kohta koko kirjan läpi mutta takaraivossa on vahvaakin vahvempi epäilys, että ei sinne ole mitään mennyt; pelasin Älypään VAKAVA 2011 -peliä ja kun kysyttiin reformipedagogiikan isää niin mä kysyin itseltäni et missä artikkelissa on edes mainittu koko reformipedagogiikka. Siinä sitten iskä kysyi ovelta, että lähdetäänkö etsiin mulle uutta puhelinta. Hyvä syy lähteä kirjan äärestä.

Mun puhelin sanoi sopimuksensa irti kaks viikkoa sitten. Sen jälkeen oon räpeltänyt äidin vanhan puhelimen kans. Se on kamalan värinen, ihmeellinen palikka, mutta se toimii. Siinä on kamerakin, vaikken sitä tarvitse. Ja radio. Ja mitä vielä. Mun pitäis saada soittaa ja tekstata puhelimellani. Oishan se ihan jees jos voisin ladata jostain soittoääneks jonku kivan biisin. Ja myönnettäköön, yksi kriteeri saattaa olla lopulta se, että haluan saada kännykkäkoruni kiinni uuteen kapulaani. Miten niin turhamaista?

Autossa iskä sanoi et luultavasti on kätevintä hommata se puhelin loppujen lopuks netistä. Kaikki puhelimia myyvät myymälät katoavat yksitellen. Äitikin osti puhelimen tässä jokin aika sitten ja kun se tarvitsi muutaman päivän päästä apua kapulansa kanssa ja lähti liikkeeseen, ei sitä enää ollut. Kiitos ja tervetuloa uudelleen.... NAAAAT!!

Liikkeessä sitten harppaa luoksemme salskea parrakas nuori mies, joka koko olemuksellaan uhkui itsevarmuutta, tietoa ja osaamista puhelimien kanssa. Hän kysyi multa et millaista puhelinta etsin, ja vastattuani et "Peruspuhelinta, kosketusnäyttö kiinnostais jonkin verran", niin tämä alkaa esittelemään mulle Adroideja ja muita kivoja.

"Voit muokata ton työpöydän itelles mieluisaksi ja sit voi nettiä käyttää aika vaivatta, viiden megapikselin kamera ja sit tähän voi ladata erilaisia ilmaisia sovelluksia, on useita tuhansia mistä valita...."

"Mä en tiedä et tarviinko mä nettiä mun puhelimessa. En oo tähänkään asti tarvinnut."

"No ei ilman nettiä puhelimella tehdä nykyään oikeen mitään, tässäkin kello käyttää nettiä."

MITÄ VITTUA.

Liikkeestä löytyi kuitenkin kiva kytkytarjous, joka jäi mieleen. Vaihdettiin liikettä ja kas, sielläkin heti ovelle saapuessamme sisältä huutelee täsmälleen samannäköinen jäpikkä: parta, siilitukka ja leveet hartiat. Tosin tällä oli silmälasit ja plugi korvassa ja hengityksessään tuoksui purkka ja tupakka sekaisin.

"Ja minkäslaista?"

Perus. Ja se kosketusnäyttö kiinnostaa.

"No täälläpä on tämä tämmönen Nokian, se on halppisversio ja se ei oo kauheen hyvä.."

Se oli just se jota olin itselleni aluksi miettinyt.

"Tässä on sit parempi, viiden megapikselin kamera ja muutenkin ihan hyvä, prosessoritehoo löytyy ja muutenkin ominaisuudet on samaa kuin esimerkiks seeseekasikolmebee(v*ttuentiiämikäsesarjaoikeestioli)ssa", kajahtaa kuin apteekin hyllyltä.

Nyökkäilen, mutta epäilen että mun silmistä paistaa mun ajatukset kuin valkokankaalta Kemin kinopirtin hämärässä: Mulla ei oo kuule hajuakaan, mistä puhelimesta sä puhut.

"Tää puhelin on aika lailla ominaisuuksiltaan sama kuin tää, mut tää toinen on niin kauheen paljon paksumpi kuin tää."

Hipelöin taskussa mun tämänhetkistä varapuhelintani. Se on sipukkamalli ja kiinni taitettuna varmaan kolme kertaa niin paksu kuin se myyjän esittelemä ohuempi puhelin. Ja niillä kahdella solakalla puhelimella oli eroa ehkä kaks-kolme milliä. Päätin pitää kapulani taskussani, muuten se setä ois nauranut ja räkäisesti.

Kun iskän kanssa tällekin sanotaan et me palaamme asiaan myyjä kääntyy takaisin myyntitiskin taakse, selkä meihin päin ja sanoo "Selvä". Kiitän ja sanon heiheit myyjän kaljulle takaraivolle.



Mihin me ollaan oikeen menossa? Elektroniikka kannattaa ostaa netistä, puhelimeen pitäis ottaa netti koska ilman sitä puhelimella ei tee mitään ja kun päätämme olla ostamatta puhelinta myyjä kääntää selkänsä ja lopettaa palvelemisen kuin seinään.

Ehkä tuo VAKAVA-aineisto on sittenkin helpommin ymmärrettävissä kuin puhelimet ja niiden kehityskulku.