Sijaisopettajan homma ei ole se kaikista helpoin. Onnistuminen riippuu sijaisopen itseluottamuksesta ja sen näyttämisestä, "jämyydestä" sekä opetettavasta luokasta. Muistan itse elävästi, kun olin kutosluokalla ja meillä oli sijainen. Kuvittele tilanne:
Luokkaan astuu nuori nainen, joka on ennenkin ollut koulussamme sijaistehtävissä. Kun hän antaa (levottomalle) luokalle tehtäviä, lähdet käymään vessassa. Kun palaat luokkaan, kohtaat seuraavan näyn: opettaja istuu tuolissaan hampaitaan kiristellen, lapset riekkuvat ympäri luokkaa nauraa räkättäen ja huudellen, liitutaululle on opettajan pään kohdalle piirretty pirunsarvet sekä teksti "Open mitat 90-60-90".
Mahdettiin me vaan olla aivan hirveitä... Onneksi mulle ei ole vielä siunaantunut tuollaista luokkaa eteen. Oon tähän mennessä tehnyt open sijaisuuksia viime ja tänä keväänä yhteensä noin kuukauden ajan ja kertaakaan en ole tullut töistä kotiin lopen uupuneena ja riittämättömyyden tunteita tuntien. Päin vastoin: jokaisen päivän jälkeen koen oppineeni jotain uutta ja olleeni hyödyllinen. On niitä rankkoja päiviä ja epäonnistumisen hetkiäkin ollut, mutta muilta opettajilta on tullut kannustusta ja hyviä neuvoja.
Yksi hyvä neuvo tuli eilen pidettyäni nelosluokan pojille liikunnassa korista ilman pilliä. Olo oli väsynyt kaikesta huutamisesta, sillä ne pojat piti melkoista mekkalaa. Yksi opettajista suositteli lämpimästi pillin ostoa ja niin ajelin heti töiden jälkeen Kemin Tiimariin ja nappasin itselleni tämmöisen:
Pinkki muovinen pilli 1 €, Tiimari
Ja meni muuten tämän päivän liikunnantunti paljon näppärämmin! Yksi vihellys ja porukka hiljenee kuuntelemaan. Siunattu olkoon se, joka keksi pillin.
Oon kyllä ollut onnekas, että oon päässyt näihin sijaisopen hommiin. Oon päivä päivältä aina vain varmempi, että mä haluan tehdä just tätä työkseni. Haluan kouluun niin mahdottoman paljon, että viime yönä en saanut unta ennen yhtä; stressasin niin julmetun paljon tulevasta pääsykokeesta ja siitä, että en koe sisäistäneeni asioita tarpeeksi vaikka olenkin lukenut kirjan nyt kertaalleen läpi. Vielä kolme viikkoa aikaa johdonmukaiseen opiskeluun ja muistiinpanojen tekemiseen, 11.5. sitten testataan osaaminen. Toivottavasti pääsisin edes siihen kakkosvaiheeseen...
Sain tuossa kaks viikkoa sitten kuulla eräästä luotettavasta tietolähteestä, että olin saanut oppilaiden keskuudessa lempinimen: Nuudelipää. Noh, niin kauan kun eivät fatsoksi kutsu niin mä olen oikein tyytyväinen!
Sitä paitsi sain tänään oppilailta uuden lempinimen: Sanna-ystävä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti