keskiviikko 9. helmikuuta 2011

When sickness turns into homesickness and vice versa

Perjantai: Kuumetta 38 astetta.
Lauantai: Kuumetta 37,5 astetta.
Sunnuntai: "Kuumetta" 37 astetta. Parasetamolia naamaan ja Brumiin päiväks (ja ihana päivä olikin!)
Maanantai: Kurkku kipeä ja nuha, muuten normi päivä.
Tiistai: Jumalaton jysäri päässä klo 4.40-23.45 ja lämpöä 38.7 astetta.

Mä en niinku ymmärrä, miten oon täällä niin usein kipeä. Okei, elän pikkuisen vauvan kans samassa taloudessa, ja se nappaa joka ikisen pöpön, mitä liikkeellä on. Sitten minä nappaan ne. Täällä saarella taitaa olla vähän erilaiset pöpöt kuin siellä mantereella...?

Ihmettelen, miten huono vastustuskyky mulla muka on. Syön nykyään tosi terveellisesti, liikun, juon melkein päivittäin Actimelia... silti.

Kömmin sänkyyn aamulla 11 aikaan. Ja siellä pysyin koko päivän. Nyt se torkkuminen sitten kostautuu, kun ei oikeen tahdo nukuttaa.

Se on muuten jännä, kun on kipeänä kaukana kotoa niin tulee ihan julmettu koti-ikävä. Lauantaina etsin netistä lentolippuja Suomeen ja ikävöin kotia aivan kauheesti. Seuraavana päivänä olo oli mainio ja hyvässä seurassa mun koti-ikävä kaikkosi täysin. Tänään taudin iskiessä jälleen mulla oli niin murtunut olo, että soitin äitille märypuhelun ja sanoin, että mulla on sitä kauhee ikävä... Ois ollu ihanaa, että äippä ois vähän silittäny mun hiuksia ja tuonu mulle juotavaa, kun vesilasin hakeminen omin voimin oli niin tuskaista.

Toivotaan, et olisin huomenaamulla paremmassa kunnossa...

P.S: meillä on keittiö, jiihuuuu!!

2 kommenttia:

Anne kirjoitti...

Samat fiilikset täällä, oli ihan superkurjaa olla heti alkuun kipeenä ja siinäpä sitten itkin yöt läpeensä tukkoista nenää ja koti-ikävää... :D Tsemppiä!<3

Sanna kirjoitti...

hahaa, thanks! :D hyvä tietää, etten oo ainut kotikipeä...