Puuuuuhh, viikko pulkassa ja uusi sarastamassa muutaman tunnin päästä. Ihmettelen, miten oon jaksanut tän kotiviikonlopun menettämättä järjenhiventäkään ilman kavereiden seuraa. Noh, ehkäpä se eilinen Suomikouluvisiitti sekä leffareissu illalla host momin kans helpotti. Käytiin katsomassa Black Swan ja voi hyvä luoja kun se oli hyvä pätkä! Kerrankin tanssileffa, jossa ei pelata pelkästään hienoilla koreografioilla, vaan juonikin oli hyvä ja näyttelijäsuoritukset upeita. Enpä aiemmin tiennyt, että Natalie Portman osaa tanssia...
Oon pohdiskellut au pair -asioita viime aikoina aika paljon. Steffin kanssa keskusteltiin tässä taannoin, miten epäluonnollinen tilanne vieraiden ihmisten taloon muuttaminen on, etenkin tässä iässä kun haluttaa pois vanhempien helmoista ja omaa elämää muovaamaan - mehän ollaan muutettu vieraiden ihmisten helmoihin!
Omaa paikkaa on toisinaan vähän hankalaa etsiä. Mun muutto ja sopeutuminen omaan perheeseen oli suhteellisen helppoa, sillä mun hostit on avoimia, joustavia ja mukavia ihmisiä. Otamme toisemme huomioon ja tulemme toimeen toistemme kanssa. Meillä ei ole koskaan ollut mitään konfliktin tapaistakaan (koputan puuta!) ainakaan minun mielestäni. Mulla on käynyt tosi hyvä tuuri, kun kemiat natsaa näin hyvin.
Inhoan kuitenkin semmosia tilanteita, kun oon toiminut "väärin": esimerkiksi ollessani kipeänä otin kuumemittarin yöpöydälleni, jotta voisin mitata kuumeen aina muutaman tunnin välein. En kuitenkaan ajatellut, että vaavikin oli oireillut ja sairastunut mun kanssa samaan aikaan, ja hänkin olisi tarvinnut sitä kuumemittaria. Tänään söin ainoan banaanin, jonka oli ollut tarkoituksena päätyä lapsille ja heidän kavereilleen pirtelön ainesosaksi. Nolostuneena lähdin sitten co-opiin ostamaan lisää hedelmiä. En tiedä, toiminko em. tilanteissa väärin vaiko en, mutta koitan tällaisissa tapauksissa aina korjata aiheuttamani vaivannäön taikka mielipahan. Ja tunnen oloni tosi noloksi.
Toisinaan sitä kaipaa ympäristöä, jossa saa olla täysin au naturel ihan jokaisessa mielessä.
Mua jännittää tuleva viikko, sillä pojalla on lomaa koulusta ja mä oon sen kanssa koko päivän. Tulee nyt vietettyä kaks viikkoa putkeen kotona perheen seurassa. Saa nähdä et miten mun pinna venyy vai meinaako napsahtaa jossain vaiheessa, tarvitsen nimittäin viikonloppuisin omaa tilaa ja rutkasti. Normaalisti saan sitä menemällä viikonlopuksi kavereille Brumiin tai kauemmaksi. Onneks host mom tekee ens viikolla half dayta, eli se pääsee muutamaa tuntia aikaisemmin töistä eikä mun tartte olla täällä vastuussa ihan koko ajan. Ja torstaina ja perjantaina se on kotona ihan tavalliseen tapaan, jolloin vaavikin on kotosalla.
Luulen et ens viikkoa helpottaa se, että oon suunnitellut pojalle teemaviikon, eli jokaiselle päivälle on jokin teema ja siihen liittyvää aktiviteettia. Saa kuitenkin nähdä miten viikko rakentuu, sillä poika on nyt kovin kuumeinen ja kaipaa lepoa. Helpottava tekijä on myös se, että mun suhde mun hosteja kohtaan on muuttunut vähän läheisemmäksi (ainakin mun suunnalta). Otetaanpa muutama esimerkki:
Viime viikon perjantaina ennen rientoihin lähtöä host mom kysyi, että onko mulla jotain pyykkiä, mitä haluaisin pestävän viikonloppuna. Sanoin, että mulla on mustaa pyykkiä ja host mom sanoi, että ladata koneeseen vaan, hän sitten ripustaa ne kuivumaan ohjelman pyörittyä. Tuntui ihanalta, kun mut otettiin tollaisella pikkuasialla huomioon.
Eilen illalla koko perhe kokkasi yhdessä. Se ei ollut mitenkään suunniteltua, vaan host mom alkoi leipoa pojan kanssa leipää leipäkoneella. Host dad puolestaan kokkasi illallista ja kun minä tulin muuten vain hengailemaan keittiöön, host dad kysyi että haluaisinko tehdä jälkkäriä. Suostuin ilomielin, ja me touhuttiin uudessa keittiössä koko porukalla. Se oli ihanaa.
Olin eilen suunnitellut meneväni yksin Burtoniin leffaan, mutta host mom sanoi että hänkin haluaisi ehkä tulla ja sanoin et tottakai, kivaa saada seuraa; ei tarvinnut pelätä yksin liikkumista vieraassa paikassa pimeällä myöhään illalla. Ja meillä oli kyllä tosi kivaa.
Meidän perheessä tää au pair -idea toimii. Tunnen ihan oikeasti olevani perheenjäsen. :)
2 kommenttia:
Itse suunnitelmissa olisi lähtä au pairiksi tässä syksyn tullessa jos vain ylioppilas lakin saan päähäni :--) Eilen illalla sitten pelottelin itseäni kaikenlaisilla kauhujutuilla monsteri perheistä ja jutuilla kitkasta perheen ja au pairin välillä nettiä selaillessani. Eihän se tietenkään ole järkevää, mutta ajattelimpa, että tietää mihin kaikkeen varautua.. Ihanaa lukea, että sulla on onnistunut tuo perheen kanssa kemiat yhteen ja homma toimii. Kävisipä itsellekkin yhtä hyvä mäihä! :--)p.s laulat ihanasti!
Kiitos kommentistasi, Mari! :)
Suosittelen enemmän kuin mitään muuta tätä aupparihommaa, tää on varmaankin paras juttu mitä oon koskaan tehnyt! Tästä ei oo mitään muuta kuin hyötyä ja tarkkaan harkitsemalla ja etsimällä löydät melko varmasti itsellesi sopivan perheen. Lue vaikkapa muitakin mun au pair -tagin alla olevia entryjä, kirjoitan siellä muistakin au pair -asioihin liittyvistä jutuista, kuten perheeni löytämisestä ynnä muusta jännästä. (;
Lähetä kommentti