X-factorista ja muista tuntemuksista väkerretty sunnuntai-illan jupatus

Sarjassamme Britannian ihmemaa voisin mainita X-factorin. Täällä uukoossa sitä hypetetään aivan laittoman paljon. Joka ikisessä juorulehden kannessa on jotain kyseiseen ohjelmaan liittyvää ellei sitten koko kansi ole peitetty Cheryl Colella, Simon Cowellilla tai UK:n tämän hetken kuumimmalla miehellä, Matt Cardlella.

Tuossa hetki sitten näytettiin vuoden 2010 UK:n X-factorin finaalijakso. Finaalissa oli kaikki mun lempparit: Rebecca Ferguson, 1 Direction ja Matt. Katoin x-tekijää alussa joka lauantai, mutta semifinaalien alkaessa mun kiinnostus alkoi hiipua, sillä mukaan otettiin aivan liian monta esiintyjää. Päätin sitten katsoa ainoastaan finaalin ja sen tein. Osittain.

Rebecca ja Matt oli mun suosikeita jo alusta asti ja mulla oli heti semmonen fiilis, että nuo kaks on finaalissa aivan varmasti. Ehkä niitä kahta on jotenkin markkinoitu eniten erilaisilla kikoilla meidän tiedostamatta sitä, ehkä ne oli vaan lahjakkaamia ja pideympiä persoonia. Ihania ne on molemmat anyway.

Rebecca Ferguson ja Matt Cardle - ihan uudet ihanuudet

Noniin, taas yks viikko pulkassa rankkoine päivine sekä ihanine viikonloppuaktiviteetteineen. Väsyttää ja ei väsytä. Naurattaa ja itkettää. Alan tajuta, että mulla on enää kymmenen päivää ilman mun rakkaita kotona. Kymmenen. Tuntuu ikuisuudelta, mutta tiedän, että se menee nopeasti, ihan niinku jokainen viikko.

Mä haluaisin kotiin oikeastaan ihan heti nyt.