En tiedä, näinkö viime yönä painajaisen vai en. Unen sisältö oli kerrassaan ihana: oli 23. joulukuuta ja mä olin mun serkun huoneessa yksin. Kuulin mun rakkaiden pienten äänet huoneen ulkopuolella ja yhtäkkiä ovi rämähti auki ja sain syleillä molempia mun serkkuja. Kun heräsin, olin järkyttävän onnellinen, sillä luulin että se kaikki oli totta. Kello oli puoli kuus aamulla, kaikkialla pimeää ja kylmää. Tajusin uneksineeni ja purskahdin hilllittömään itkuun.
Vaikka mun elämä täällä onkin ihanaa, mulla on ihan järkyttävä koti-ikävä, ja se iskee hetkittäin. Enää 19 päivää, sitten pääsen oikeasti halaamaan niitä pikkukultia...
2 kommenttia:
voi mun pientä:( <3 kyllä se ikävä kohta helpottaa. jouluun ei oo enää kauaa ja sitte pääsetki takas the big city kemiin ;D -anuserkku
ei oo enää kauaa, enää 17 päivää!! alkaa jännättää, tiiätkö :)
ja anuserkku, mulla on sinuaki ikävä <3
P.S. mikkään kemi-city.... LAUTIOSAARI IN OUR HEARTS!!
Lähetä kommentti