Yöllinen päänpurku vol 2 (?)

Taas mä valvon. Uni ei oo viime aikoina tullu ennen kello kahta yöllä, sillä mielessä on ollu monenlaisia asioita, jotka on vähän valvottanut. Tai sitten syy on se, että herään joka päivä 8-10 aikaan, eikä mua sen takia väsytä illalla. Hyi, musta on hyvää vauhtia tulossa vuorotyöläisaikuinen.

Yks ilta skypetin Erikan kans ja juteltiin suut vaahdossa miten meillä menee mantereella ja kuningaskunnassa. Sinä iltana mun mieleen hiipi eräs pikkupoika, jota en ollut pääsykoekiireiden takia ajatella pitkään aikaan. Nyt en saa sitä pois päästä. Mulla on sitä niin kauhea ikävä.

Johanna varoitti mua, että au pair saa itselleen ikään kuin uudet sisarukset. Niin se piru vie kävi ihan vaivihkaa. Kotiin tultuani olin iloinen, että sain hengähtää hetken, mutta välillä olo on vähän autio. Haluaisin ihan hirveästi olla läsnä pojan elämässä ja katsoa kun se kasvaa ja oppii joka päivä. Haluaisin kuunnella kun se kiukuttelee ja haluaisin pelata sen kans Afrikan tähteä kuus erää peräkkäin. Siksi ostinkin sille jo synttärilahjan valmiiksi. Vielä askartelen sille maailman hienoimman kortin.

Päätä vaivaa myös uusi työpaikka. Pitää oppia uutta ja tutustua uuteen porukkaan, mikä luo mulle paineita. Oon sen verran perfektionisti, että jos asiakas huomaa kuittia tutkaillessaan mun tehneen virheen, niin tuntuu et hiki pukkaa pintaan ihan ku sisälämpötila ois kohonnu 30 celsiusasteeseen. Noh, sainpahan tänään eräältä asiakkaalta positiivista palautetta. Ensin se sanoi sen mulle ihan suoraan ja sitten vielä ylemmällekin tahdolle. Tuntui ihanalta saada semmosta feedbackia tekemästäni stressaamisen jälkeen.

Olin myös vanhassa tutussa kesätyöpaikassa puutarhalla sunnuntaina, kun mulla oli kaupalta vapaapäivä. Jo pihaan pyöräillessäni musta tuntui kuin kotiin ois tullu ja kuin viime kesästä olis vain pari viikkoa. Kaikki oli tuttua ja tunsin oloni itsevarmaksi. Kaikki ne kukkien tuoksut toi mulle muistoja mieleen edellisiltä kesiltä ja sai mut ihan mielettömiin fiiliksiin. Vaikka ne kukat ei puhunu, ne tuntui toisinaan jopa hieman elävämmiltä kuin jotkut asiakkaat kaupassa. Ehkäpä sain puutarhalta tsemppiä tähän päivään, joka meni loppujen lopuks oikein hyvin, kiitos sen tasan yhden asiakkaan.

Huomenna samanmoinen työvuoro, jonka jälkeen toivon pääseväni katsomaan Millan kans Gleetä. Oon ihan hulluna siihen sarjaan, se on aivan salaa koukuttanu mut! Mulla meinas mennä viime viikon maanantai pilalle, kun en nähny Gleetä enkä Millaa enkä ketään. Katottiin tänäänkin kaks jaksoa ja mua jäi nyt jännittään ku ne kaks opea pussas. Siis OMG!!!!!!!!!!!!!!!!!!! olin odotanu sitä esim. eka jaksosta lähtien ja nyt se tapahtu ja mä huusin että JESSS ja Milla nauroi mun reaktiolle. Tykkään eläytyä täysillä, kaikki ei ehkä kestäis kattoa mun kans leffoja/telkkua...

Keskiviikkona olis aika kampaajalle. AH. On jo enemmän ku korkea aika pätkästä kuivat latvat ja peittää juurikasvu. Ongelma on, että millä helkutin värillä mä tän pään väritän?? Suunnitelma oli alun perin et punaseks tai semmoseks punaruskeaks, mutta sitten menin ostamaan itelleni kevätjuhlamekon. Se on semmonen... noh, jos mä huomenna nappaisin siitä kuvan ennen töihin menoa. Mietin ruskeaa, blondia ja sitä punaruskeaa. Punanen vaan näyttää mun mielestä jotenki tosi härskiltä sen mekon kans. Mekkoa en ehdi vaihtamaan, kun työvuorot ei salli sitä. Ja mä tykkään siitä mekosta ihan hulluna!

Hjuu. Moi.

edit: mekko!



ja kysymyshän kuuluu: meneekö sen punaruskeen tukan kans? :s