Eilenkin katoin peliä, mutta kolmoserä jäi lähes kokonaan näkemättä. Sähköt mäni poikki, ja näin vielä Suomen maalin siinä loppumetreillä. Wau.
Milla houkutteli mua katsomaan uutta nuorisomusikaaliohjelmaa, Stagea. En tiennyt koko ohjelmasta yhtään mitään, mutta sain siitä kivan esittelyn Millalta tiistaina, kun menin lukuhommia hetkeksi pakoon. Katsottiin kolmosjaksoa ja mä olin aivan innoissani!
On ihanaa huomata, että osaa suomalaisetkin tehdä jotain. Ei ne ihan priimakamaa oo tietenkään (paitsi ainakin se yks porukka), mutta on ilo huomata, että osataan olla rohkeita ja aitoja. Siellä kaikki tekijät on aivan täysillä messissä ja kaikki tehdään tunteella: Marco itkee ja oppilaat halaa toisiaan myrskyisästi suorituksensa jälkeen. Voin vaan kuvitella sen latauksen, mikä niillä on elämässään tällä hetkellä treenatessaan koreografioita ja esiintyessään joka keskiviikko livelähetyksessä. Eilenkin Stagen katsottuani mulla oli semmonen fiilis, että haluan ite mennä sinne laulaan ja tanssiin niiden kans, olis ihan mieletöntä!!
Ens keskiviikkona ois muuten pääsykoe. Alkaa jo olla paniikki. Odotan keskiviikkoa kuitenkin innolla, sillä illalla tulee taas Stage ja saan seurata tunnerikasta ilakointia lähemmäs kaks tuntia. Kattokaa tekin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti