Bookwormeyh

Takana neljä vapaapäivää ja lukuisia tunteja kirjojen parissa. Oli ihanaa herätä aamulla puoli yhdeltätoista, hieroa unihiekat silmistä ja lukea romaania koko loppupäivä, jos vain huvitti.

Luin ensin Vladimir Nabokovin Lolitan. Halusin vihdoinkin lukea tämän sairaan ja kiehtovan tarinan 12-vuotiaaseen Doloresiin aka Lolitaan epätoivoisesti rakastuneesta keski-ikäisestä Humbert Humbertista. Tarinahan oli erinomainen, se sai mut kiemurtelemaan inhosta ja vihaamaan H. Humbertia ja toivomaan Dollyn pakoa enemmän kuin mitään muuta. En vain tykänny Nabokovin kielenkäytöstä - vai pitäisikö sanoa kieltenkäytöstä - sillä ranskaa ymmärtämättömänä mulla meni monta lausetta täysin ohi muutamaa mon petit chéri:ta lukuunottamatta. Ei mua tommoset pienet tyylittelyt haittais, mutta kun sitä ranskaa oli ihan jatkuvasti! Olipa joukossa myös saksaa, mutta sitä onneksi vain minimaaliset määrät. Muutenkin liian pitkät litaniat, lauseet ja kuvittelut sai tämmöisen ei-kirjallisuuskulinaristin pään pyörälle ja unohtamaan toisinaan koko lauseen pointin. Välillä homma kävi raskassoutuiseksi, etenkin toisen osan alusta lähtien, mutta pakko se oli kahlata läpi.

Arvosanaksi 7+. Ansku tuo Lolitan leffaversion seuraavalla Keminmaan visiitillään, katotaan miten se on onnistunut.

Luin eilen kokonaan piskuisen romaanin Ursula Le Guinilta. Kyseessä on A very long way from anywhere else, hauras ja karkea tarina nuorten 70-luvun ernujen ystävyydestä ja rakkaudesta. Halusin jotain enkunkielistä lukemista, ja 94 sivun luku-urakka vaikutti juuri sopivalta suupalalta. Kieli oli helppoa ja tarina ihana seurattava: Owen on fiksu poika, jolla ei juurikaan ole ystäviä, sillä hän ei kuulu mihinkään koulun "porukkaan". Owen istahtaa koulubussissa Natalien, kunnianhimoisen muusikonalun viereen. The rest is history.

Vähän ennalta-arvattava, mutta ah, niin ihana siitä huolimatta. Pelkistetty kerronta ja nuoren elämän vaikeus sai mut eläytymään täysin ja näin jatkuvasti mielessäni Nick Simmonsin näköisen kaverin viettävän aikaa mustatukkaisen, 60-luvun kimman (joka on pukeutunut aina mustiin ja jolla on tekoripset niin ylä-kuin alaluomella) kanssa.

Arvosana 9 ½. Onneksi Owen ja Natalie kohtasivat, onneksi minä ja tämä kirja kohdattiin.

Tunnen itteni välillä vähän pössiksi: en ole lukenut kuin muutaman sivun THS:ää ja hylkäsin sen saamarin tylsänä ja pitkäveteisenä kirjana. En ole lukenut Jane Austenia (tai sitten aloitin kerran, mutta jätin kesken), sillä inhoan semmoista vanhanaikaista siveyttä. Romantiikkaa, pah. Minä haluan toimintaa! Tämmöisten suurteosten takaa olen kirjaston hyllyistä löytänyt jotain mitättömiä ja maineettomia teoksia, joita luen yhä uudelleen ja uudelleen, yhtenä tämmöisenä mainittakoon Pirjo Mannisen Pihlajan oksassa paperilyhty. Tänä kesänä en tuota lue, jotta en kyllästyisi ja että se olisi ensi vuonna yhtä ihana kuin viimevuonna.

Okei, yhdestä suurteoksesta tykkään ihan kauheasti ja se on Kalevala.

Kertokaa mulle jotain hyviä kirjavinkkejä! En tykkää fantasiasta (oon lukenu Potterit ja Twilightit, niihin jääköön Sannan fantasiakirjallisuus), mutta suomalainen maalaisromantiikka ja romantiikka muutenkin kiinnostaa. Myös kaikki kamalan surulliset ja dramaattiset ihmiskohtalot on älyttömän jänniä, tykkään mm. Torey Haydenista (älkää kuiten suositelko niitä, oon lukenu varmaan ne kaikki...).