Such is life

Sen huomaa ilmeisesti heti tän blogin päivitystiheydessä, kun mulla on tasaisen tappavasti töitä. Sitä ei vaan jaksa/kerkeä/innosta, kun ei oo asiaakaan. Päivät kaupalla on aika lailla samanlaisia päivästä toiseen. Eilen tosin näin pikkupojan, joka maistoi ekaa kertaa elämässään limpparia. Se oli aika kauhistunut: posket pullotti, naama meni punaiseksi ja silmät ruttuun. Ei tienny se poika et miten päin olis tai mitä tekis sille kamalalle kuplivalle nesteelle. Ihan raukka! :D

Vielä mallaillaan tota lakkia :D 

Kirjoitin keväällä useaan otteeseen, miten stressaantunut, masentunut ja pelokas olen ollut. Kaks päivää sitten havahduin siihen, että musta ei enää tuntunutkaan pahalta herätä uuteen päivään. Olo on rauhallinen, seesteinen ja hyvä. Kuuntelin mp3:sta jotain biisejä, joita kuuntelin maalis-huhtikuussa, enkä halua enää kuunnella niitä. Tulee heti mieleen, miten paha oli olla. Voin kertoa, että on tapahtunut melkonen parannus.

Yllä kuva vapaapäivältä, jolloin ostin paljon postikortteja ja istahdun Strada Coffeehen kirjoittamaan niitä. Jos mä jostain tykkään niin kahviloista: Englannissa opin käymään kahviloissa niin yksin kuin ystävienkin kanssa. Nyt on kahviahurvittelut vähentyneet, kun ei tuota rahaa ole (eikä sitä eilen lotossa tullu vittu)... mutta mä sanon, että tuo lohipatonki ja kermavaahtokaakao oli nannaa!

Ostin rasiallisen tuoreita aprikooseja ja rakastuin en ainoastaan niiden väriin tai makuun, vaan myös niiden ihanaan tuntuun: ennen aprikoosin syömistä mun on aivan pakko hieroa sitä varmaan pari minuuttia poskea ja huulia vasten. Aprikoosin nukka on jotain vastustamattoman pehmeää ja ei, persikka ei tunnu samalta! :D

Sitten vois esitellä mun viimeisimmän hankinnan...

Mun uudet Vallilan pussilakanat! Eikö oo ihanat?? Mun täytyy tunnustaa, etten osaa oikeen shoppailla vaatteita tai kankaita tai mitään vastaavaa, sillä en osaa visioida asioita ylleni/ympäristöönsä ainoastaan katsomalla vaatetta tai kangasta (olen ilmeisesti virheellinen nainen, tuntuu et ihan kaikki muut osaa tän :< ), mutta näiden kohdalla kävi poikkeus. Mä näin että nää sopii mun huoneeseen ja että minä sovin nukkumaan niihin, joten ne oli pakko ostaa. Kukkaro kiitti, tai oikeastaan Anskun kukkaro, josta vähän lainasin, mutta onneks kohta on palkkapäivä.