:(:

Sunnuntaina valittelin, että nieluun koskee vähän. Maanantainakin koski vielä vähän. Eilen iltavuorossa kahvitauolla huomasin, etten voinut haukata omenaa, sillä suun avaaminen koski niin saatanallisen paljon.

Soitin aamulla YTHS:lle ja menin terkalle. Antoi heti kättelyssä kolmen päivän saikut, lähetteet verikokeeseen ja nieluviljelyyn, mittasi kuumeen ja lykkäsi kouraan vielä Pharysol-suihkeen. En oo kokeillu tuota suihketta vielä, kun mulla on aamupala kesken (oon mutustanu tätä Pirkan meitorahkaa jo yli puoli tuntia. Tää koostumus on jotain aivan hirveää, onneks ostin nyt Valiota!) Ja minä ajattelin et no jos se sanois et mulla on nielussa afta, joka paranee itekseen... ei näemmä! :D

Inhottaa, kun on niin kipeä, ettei syöminen luonnistu. On myös ikävää, etten pääse töihin, kun mulla ei meinaa aika ehkä kulua. Toisaalta on ihanaa päästä pois ruokakaupan juhannushulinasta, se on varmaan ihan infernaalinen. Sitten tunnen syyllisyyttä, kun en voi antaa työpanostani silloin, kun sitä kaikkein kipeimmin tarvitaan. 

Nyt mää alan kattomaan sitä Game of Thronesia ja syön nestemäisiä ruokia. Tänään menu koostuu lähinnä maitorahkasta, pinaattikeitosta, viilistä, jugurtista ja vähän myös Naminameista... c(; Toivon, että tää ois joku virus, jolle ei oikeastaan vois mitään, ettei enää tarttis lääkäriin mennä. Ja että voisin mennä äipän hoiviin. 

Mutta juhannusta vietän yhtä lailla sairautta uhmaten ku vappuaki!