Yksi kesyimmistä erikoisuuksista on se, että eri elintarvikkeille on omat kauppansa. Joistakin hieman isommista lähikaupoista toki voi löytää miltei kaiken tarpeellisen, mutta hinnat vaihtelevat tuotteittain hyvin paljon. Esimerkiksi vihanneskaupasta ostettuna puolikas (eli hervottoman kokoinen) vesimeloni maksoi 6,50 €, mutta tänään vierailimme juuri tuota samaista kauppaa vastapäätä olevalla tilalla, joka myy paikan päällä myös tuottamiaan hedelmiä ja vihanneksia. Siellä se puolikas vesimeloni maksaa 0,50 €. Jännää, miten paljon eroa vesimelonin kilohinnassa voikaan olla, kun se matkustaa 500 metriä...
meloonit.jpg
Ensimmäisinä päivinä ihmettelin autojen sisällä olevia pahveja ja folioita, jotka kimmelsivät tuulilasien takaa. Niiden on tarkoitus ilmeisesti heijastaa lämpöä autosta ulos, mutta minun fysiikkapäälläni (= yksi pakollinen kurssi fysiikkaa lukiossa) moiset viritykset vain tekevät autosta melkoisen kasvihuoneen, jos niitä ei ole edes kiinnitetty asianmukaisesti... Ehkäpä noita folioita käyttävät tietää paremmin!
Kolmas kummallisuus on se, ettei bussiaikatauluja ole saatavilla kuin bussipysäkeillä, jos niilläkään. Myös netistä löydettiin jonkinnäköinen aikataulun tapainen, mutta siitä ei meille esimerkiksi Vallettan turisti-infossa kerrottu mitään. Bussit ovat harvoin ajoissa ja samoin ihmiset. Tämä johtunee siitä, että missään ei ole näkyvissä kelloja. Jos kellon sattuu jostain löytämään, se on joko pysähtynyt, väärässä tai siitä puuttuvat viisarit kokonaan. Onneksi on rannekello, mutta me riisutaan ne Mirkun kanssa heti töistä lähdettäessä ja eletään ilman tietoa ajasta.
"Ms Teacher, can you tell the time?"
Ihmiset ovat täällä erilaisia meihin suomalaisiin verrattuna. Maltalainen arvostaa vapaa-aikaa työtä enemmän ja viettää sitä mielellään ystävien kanssa ulkona syöden ja juhlien. Harvat ovat meidät tavatessaan esitelleet itseään ja kätellyt, ei edes pomomme tai päiväkodin vakituiset työntekijät. Ihmiset puhuvat kovaan ääneen ja erittäin tomerasti, minkä vuoksi me luulimme aluksi joidenkin olevan meille vihaisia, vaikkei näin ollutkaan. Me vaan Mirvan kans ollaan niin pehmoja. :D
Tosiaan, Maltalla juhlitaan jatkuvasti. Maltalla valtaosa paikallisista on katolilaisia ja maassa on yhteensä 365 kirkkoa (ja Malta on pinta-alaltaan pienempi kuin Oulu, sielläkään ole tällaista kirkkomäärää!). Jokaisella kylällä/kaupungilla ja kirkolla on omia pyhimyksiään ja niiden kunniaksi järjestetään juhlia useampaan kertaan vuodessa. Viime viikonloppuna täällä meidän naapurikaupungissa San Giljanissa juhlittiin koko viikonloppu. Rannan autotie suljettiin, jotta ihmiset ja erilaiset kojut mahtuisivat kadulle, puhallinorkesteri soitti musiikkia, kaikki valot sytytettiin ja ilmaan ammuttiin ilotulituksia. Niin ja niitä ilotulituksia ammutaan miltei päivittäin, aivan sama onko päivä vai yö. Sunnuntainakin niitä ammuttiin pitkin päivää, vaikkei niistä mitään näkynytkään. Sillä ei paikallisten mielestä ole väliä, sillä kaunein raketti on se, josta lähtee kovin meteli!
Joo, tässäpä näitä omituisuuksia. On niitä ollut takuulla enemmänkin, mutta nyt niitä ei enää hoksaa. Olo on melko lailla kotiutunut. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti