perjantai 16. maaliskuuta 2012

Uni is a tough mistress

Spotifysta kuulee koko ajan yhteishakumainoksia. Muistan  ne viimevuodelta kans kun luin VAKAVAan ja tuskailin. Halusin tänne niin kovasti. Nyt oon saavuttanu tavoitteeni ja opiskelen unelma-ammattiani varten.

Mutta on se vaan joskus aivan helvetin vaikeaa. Alkuvuosi oli tosi löysää, nyt tuntuu et seinät kaatuu päälle yhden kurssin takia. Kavatussosiologia on vaikeaa ja siitä vaaditaan melkoisia suorituksia läpi päästäkseen.

Miksi tien opettajuuteen pitää olla näin vaikea? Teoriaa menee semmoisella tasolla, etten tunne tarvitsevani sitä hirveästi käytännössä. Ehkä viisaammat tiesi paremmin kun tekivät opetussuunnitelmaa ja laittoivat sinne kasvatussosiologian peruskursseihin.

Kaks viimeistä päivää oli ihan kamalia. Kävin kuitenkin haalaribileissä ja talviriehassa. Ne oli aika pelastus, kun sai ajatella muutakin kuin sitä perkeleen sosiologiaa. Ja onneks on kaverit, jotka pitää kädestä kiinni ku itkettää. Mulla on ihan paras luokka, kun ne pitää huolta musta.

Päätin myös mennä äitin huomaan viikonlopuksi. En jaksa olla nyt aikuinen. Haluan, että mua hoidetaan ja et musta pidetään huolta.

Mutta opettaja musta tulee, sen päätin.

Photobucket
Siperia opettaa - niin minäkin. Nuff said.

6 kommenttia:

Anne kirjoitti...

Melkein rupes itkettää kun luin tän. Mä haluun opettajaks niin paljon ettei mitään järkeä ede. Mitä sitten vaikka en varmaan tajua mistään mitään ja hermoromahtelen tentteihin lukiessa. Apua, mitä mä teen jos joudun taas välivuoseilemaan? :D

Nana kirjoitti...

Tsemppiä! En tosin lue opettajaks mut kyllä tais viime lukukautenakin itkettää, ku tutkielma ei menny läpi. Nyt urheasti kohti toista lukukautta.. :)

Sanna kirjoitti...

Anne: Pitää tehdä vain töitä, töitä ja töitä. Kriiseily ei periaatteessa kannata, itseluottamus on valttia! Tsemppiä sulle, toivon ihan hirveästi että pääsisit opiskelemaan ku susta tulis varmana melko huippu ope! :)

Nana: Kiitos tsemppauksesta :)

Anonyymi kirjoitti...

Minäkin herkistyin kun luin tämän. Tsemppiä!

Milla kirjoitti...

Susta tulee maailman paras ope!
Ja Sanna, mä niin tiedän sen turhautumisen ja itkun tunteen, "ku mä en vaan tajua!" Meillä on onneks opettajat kauheen kannustavia ja jaksaa aina hokea, ettei sitä kaikkea kerralla tarvikaan tajuta. Käytäntö opettaa <3

Ps. Autaks mua sosiaalipedagogiikas? :D Kuolen tähän, ku opettaja on ku suoraan pasilasta! "Jännää..."

Sanna kirjoitti...

Mimi: Kiitos hurjasti <3

Milla: Tottahan mä voin yrittää, mut varo etten minä mene jännän äärelle! :D