Paljonko tälläkään tekstillä on sitten loppujen lopuksi arvoa?

Juttelin Anriikan kanssa eilen kaikenlaisista asioista, ja keskustellun sivuraiteilta aloin pohtia tarkemmin erästä seikkaa. Seikan nimi on sosiaalinen media.

Mainitsin nimittäin Anskulle, että oikeastaan poikkeuksetta kaikki, siis kaikki poikajutut, mitä mulla on koskaan ollut, on ottanut alkujuurensa galleriasta, facesta tms. höpöhöpöhuuhaasta. Sairasta vai mitä? Vai onko?

Onko Facebookista ja muista tullut meidän sosiaaliselle elämälle jo niin luonteva jatke, että sen kautta tapahtuvan kommunikaation avulla perustetaan kestäviä parisuhteita? Mitä kävi puhelinnumeron pyytämiselle? Ite oon kerran kysyny puhelinnumeroa, mutta se jäikin sitten niihin pariin testiviestiin. Niin. Tekstiviestiin.

Tää blogihommakin on omanlaistaan typeryyttä. Kuinka monta lifestyle- ja muotiblogia kirjoittaa henkilö, joka haluaa vaan huomiota osakseen ja osoittaa, että on olemassa. Kenelle siinä sitä olemassaoloaan osoittaa, muille vai itselle? Myönnän itse, että oon huomionkipeä. Onko vähän sairasta kerjätä sitä blogilla, jossa kertoo omasta elämästään oman navan ympärillä?

Bloggauksessa on kuitenkin puolensa. Musta on kivaa lukea toisten ajatuksia asoista, jotka koskettaa myös mua: au pair -aikoina luin auppariblogeja. Nautin myös oivaltavasta sarjakuvataiteesta, jonka nälkää ruokin mm. Mummolla ja J'ai le réveil difficilellä. Jos haluan vaateinspistä, tiirailen vaikkapa Kenzaa - tosin sen tyyli on kaikkea muuta kuin minunlainen. Joskus on myös kiva mollata sitä Anriikan kanssa. >:D Hyi mua.

Ja sitten on ihanaa, kun saa omilta lukijoilta kommentteja, joista on hyötyä, inspistä tai ihan vaan muuten iloa. On kivaa kommunikoida toisten bloggaajien kanssa. Blogosfääri (hieno sana, jonka löysin - kappas vaan - Internetistä!) on ihan oma maailmansa. Vihaan ja rakastan sitä.

Onnen aihe

Arvatkaapa mitä?

Niinpä, mulla on kämppä! Tai no kolmasosa, mutta kuitenki.

Sain sillon maanantaina sen asuntotarjouksen PSOASilta ja seuraavana päivänä hyväksyin sen. En päässyt näkemään asuntoa ennen päätöksentekoa, joten ostin sian säkissä. Anriikalta olin kuullut, millasta PSOASin asunnoissa yleensä näyttää, joten osasin varauta muovilattiaan, kiinnityspaneeleihin seinissä ja muutenkin ehkä vähän nuhjuiseen kuntoon.

Töissä mua jännitti niin, että mahassa kiersi ja ajatukset harhaili täysillä. Olo oli fyysisesti sama kuin sillon, kun ihastun täysillä - siinä ajatusten myllerryksessä kerkesin jopa muistella ekoja treffejä, semmoset oli fiilikset. Suunnittelin tulevan päivän tehtävälistalle kolme taskia: allekirjoita vuokrasoppari, mene kämppään ja ota aurinkoa.

Eilen olin sitten kämpän kans ensitreffeillä ja pikkuserkku Riina oli mulla essuna. Mua jännitti ja hihkuin ja puhuin varmaan taukoamatta. Olin miettinyt jo ennen etuovelle saapumista, millasen sisääntulon mä teen. Asunnossa asuisi mua ennen muita, joten pitäiskö mun koputtaa? Mutta mullahan on avaimet, joten onko ihan okei vaan paukata sisään? Kysyin vielä Riinaltakin, ja se kehoitti vaan avaamaan oven. Pääsyin avaamaan, koputtamaan ja huhuilemaan yhtäaikaa, sillä en osannut päättää.

Näin ensiksi pienen käytävän päässä keittiön, jossa oli vähän sinisen sävyjä. Seinillä oli lappuja joissa, luki "rakastan sinua" muutamalla kielellä sekä kehoituksia "Have a nice day!" ja "Remember to smile!" ja muita vastaavia. Julisteitakin oli pari, kissa-aiheisia. Lattialla oli monta paria ballerinakenkiä, kahdet rullikset sekä pinkit tohvelit, joissa oli mustia sydämiä.

Seuraavaksi kohdistin katseen huoneeseen, jossa olikin yhtäkkiä liikettä. Tumma tyttö kömpii hämmentyneenä sängystään ja alan esitellä itseäni käsi ojossa. Hän ei kuitenkaan ymmärtänyt sanaakaan, sillä hän ei osannut suomea. Toistin samat englanniksi ja sain kuulla, että toinen kämppikseni oli jossain muualla. Sitten uusi ystäväni osoitti minulle huoneeni. Avasin oven ja hihkaisin...

...se oli valtava! Ja nuhruinen. Ja siinä sängyssä en suostu nukkumaan edes yhtä ainutta yötä, se saa luvan lähteä heti ensimmäisenä. Istahdettiin Riinan kanssa mun kirjoituspöydälle ja alettiin piknikille. Siinä pöydällä oli hyvä istua, näin jo itteni syömässä siinä jonkun kanssa myöhemminkin. Pidin mun huoneesta heti.

Otettiin mittoja, dokumentoitiin kaikki naulanreiät ja muut viat sekä suunniteltiin, minne sen sängynkuvatuksen raijais. Tutkittiin varastot, pyykkitupa, kerhohuone ja kuntosali (joo, as if I would use it). Hyvästelin mun tulevan kämppiksen ja sanoin, että nähdään ens viikolla, kun menen sinne kuuraamaan pintoja.

Loppupäivä menikin sitten Nallikarin uimarannalla ja Riinalla kalkkunasubeja mussuttaen. Kaiken kaikkiaan hyvä päivä: tein kaiken mitä piti ja sitten vielä vähän enemmänkin. Ajoin kotiin hymy korvissa. Ikinä ennen ei Oulu-Kemi -välin ajaminen oo menny yhtä nopeaa.

Kerron ja kuvaan lisää, kun oon saanu mun huoneessa jotain aikaan. Pitää myös kysyä kämppiksiltä, haluaako ne näkyä tahi kuulua mun blogissa. Toivottavasti joo, ois huippukiva.

Wienin wahwistuksen wierailu

Joo, tässäpä ystäväni Gerlinde aka Gerlie!


Älä erehdy, hän ei ole Punahilkka, vaikka kokeileekin jotain ko. hahmoon viittaavaa päälleen gränsenin Ginassa.

Tapasin Gerlien mun viimeisenä iltana Brumissa (josta en oo muuten vieläkään julkaissu yhtään kuvaa saati sanonu halaistua sanaa... u wanna hear?). Puhuttiin vähän couch surfingista ja aattelin et Gerlie on aika cool tyyppi, joten kutsuin sen puolitosissaan sitten meille sohvasurffaamaan. Onneks suunnitelmat kävi toteen!

Gerlie tuli sunnuntaina iltapäivällä, ja me ajeltiin meille v*tun hikisellä sitikalla. Syötiin, asetuttiin ja juteltiin hetki kuulumisia, sitten haettiin Anriikka töistä. Ja kysynpähän vaan, että missä välissä Keminmaasta on tullu joku sademetsä, hä?? Vettä tuli enemmän ku Esteriltä ja saavista yhteensä... Noh, Keminmaan vanha kirkko ukkosella ja Rungius-vitsit oli kuitenkin melko hyvää settiä. Illalla katottiin Burleski ja istuttiin yömyöhään terassilla nautiskellen Gauloiseista, Malibusta ja kauniin valoisasta Skandinavian kesäyöstä. Eksoottista.

Seukki aamuna piti kuitenkin herätä ennen kasia soitteleen PSOASille, josko niillä olis mulle kämppää. Suuta kuivas ja ääni oli käheä. Sain kuitenkin yhden tarjouksen ja painuin takas pehkuihin. Mentiin shoppaileen tosiaan Rajalle ja katsastaan Kemin satama.





Illalla mentiin grillikotaan Millalle, paistettiin makkaraa ja juteltiin lepposia. Sitten saunottiin...

Luulisi, että kun vie itävaltalaisen saunaan, niin siinä on paljon kerrottavaa tavoista ja muista ja vieraiden ihmettelyä. Kissan paskat, Gerliehän siinä neuvoi meille, miten saunotaan! Se on kasvanut kuulemma maatilalla, ja niillä on kotona sauna (jota ne käyttää about kyenen kertaa vuodessa, mutta kuitenki). Kokeilkaapa seuraavalla saunakäynnillä pudistella/pyörittää ku lassoa peflettipyyhettä katon rajassa rajusti. Löylyt maksimoituu ja tuntuu aika siistiltä.

Saunan jälkeen oli hyvä tanssia letkajenkkaa pyyhkeet päällä Loituman Ievan polkan tahtiin.

Joo. Meillä oli ihan hullun kivvaa. Ja sain kutsun Wieniin! Mietittiin, että jos mulla on rahaa, lähden ens keväänä katsoon krookuksia ja aurinkoa pääsiäisen aikaan. :)



Huomenna Ouluun, oon aivan räjähtämäisilläni jännityksestä!!!! Palataan huomenna!

Tuulen värit

Mun huoneeseen tulee ihanat värit taivaalta. Kuuntelen floidia ja koitan miettiä, miten mä viihdytän huomenna saapuvaa Vienna vixeniä.

Anriikka alkoi lukea mulle ääneen yhtä kirjaa. En muista just nyt mikä sen nimi oli tahi kuka sen on ilmoille päästänyt, mutta se kertoo siitä, miten kaks miestä alkaa etsiä onnea. Mietin vaan, miten joku voi mahduttaa niin paljon awesomea settiä yhteen lauseeseen?

Söin tänään viis nyrkin kokosta vaahtokarkkia ja Millan tekemää kanasalaattia. Ja katottiin Gleetä. Oon aika onnellinen.



Echoes menossa - pakko nauttia.

Freedom withing a couple of days

Hey-fucking-ho. Vielä tänään ja huomenna iltavuorot, sitten enemmän kuin ansaitut kolme vapaapäivää. Voin kertoa, että mua meinaa toisinaan vitutella, mutta toivotaan että ehtisin palautua noiden vapaiden aikana. Sitten ois vuorossa kasin putki. Heads will roll! >:D

Töitä on vielä tonne 14. elokuuta saakka, sitten alkaa mun ruhtinaallinen yhden viikon kesäloma, josta suurimman osan vietän muuttaessa (toivottavasti). Jos kaikki menee mallilleen, pääsen Hesaan viikonlopuks yhtä poikaa miittaamaan... (;

Maanantaina pitää herätä kellonsoittoon ja alkaa heti PSOASin kuumalinjalle soitteleen, josko net löytäis mulle kivan peruutuspaikkakämpän. Oon valmis vastaanottamaan solun, joten eiköhän ne jotain löydä. Yksiökin olis aika nannaa, mutta en tiedä et oisko solu sittenkin mulle parempi vaihtoehto: vuokra ois huokeampi ja olis samalla sitten joku ihminen, jolle saan sanoa "Huomenta" ja "Hyvää yötä". Ei tarttis yksin puhua tai tervehtiä jotain randomeja esineitä.

Mä haluan jo muuttaa! Haluan mennä alottamaan sen elämän, jota oon ootellu jo pitkään. Toivottavasti se odottaa mua siellä, muuten petyn, koska en tiedä mistä muualta sen voisin löytää.

Ai niin, oon vallan unohtanut seuraavan: Sinä ihana lukija, joka suosittelit mulle Sabine Kueglerin Viidakkolasta luettavaksi, mitä suurin kiitos sinulle! Luin sen kirjan melkein yhtä soittoa ja tunsin itteni jotenkin terveemmäksi ja onnellisemmaksi. Vietin töissäkin aikaa mielessäni niissä Indonesian viidakoissa. Suosittelen ehdottomasti kaikille luettavaksi. Plussaa siitä, että tässä aikuisille suunnatussa kirjassa on kuvia! :D

Oon lukenut myös ekan Potterin ja sen Tuhman tytön. Potter oli ihan surkea, liian lapsellinen. Piti alkaa niitäkin lukemaan, kun näin sen viimosen leffan (josta tykkäsin mielettömästi). Hyppään suoraan neloseen, mun lemppariin. Sitä ennen vuorossa on Khaled Hosseinin Leijapoika.

Noor ja ilus

Ansku näytti mulle yhden kuvan, joka otettiin neljä vuotta sitten. Sitten näin semmosia ekoja galleriakuvia. Tiukkaa settiä.

Tää on varmaan mun ihka ensimmäinen galtsukuva. Sanna vuosimallia 2004 tahi 2005.

I likes this one! :3

Jos olit tarkka niin huomasit, että edelliset kolme kuvaa otettiin samalla kuvaussessiokerralla. Kato uudelleen.

Olin kerran Ellun kans rannalla.

Arvatkaa ketkä!

Ganguroooooo

Anriikka sanoi, että mulla pitäis olla tommoset hiukset. Alan ehkä kallistua sen kannalle...

Tässä teile mörkö

Maanantai, jolloin ei tehnyt mieli tehdä oikein mitään ja olin pahalla päällä

Näytin tältä.

Ja menin Tornioon Minnan ja Anskun kanssa. Rajalla ei ollut mitään, enkä löytänyt Kicksistäkään mitään lahjakortin arvoista. Ehkäpä syy oli siinä, että en tartte nyt mitään ja mulla oli liian nälkä. Söin puolikkaan kinkkupatongin Picnicillä (oliko ees hyvää! se suolakurkku-mayo-kinkku-kombo....)

Kotona alotettiin hillitön mansikkasavotta ja perattiin siskojen kans mansikoita muutaman pakasterasian verran. Ja syötiin. Ja hoidettiin etanoita.

Ai niin, ostin Iittalan outletistä vähän lautasia. Fyra för tre, ei voinu vastustaa!

Kun sais sen asunnon, jonne ne lautaset vois muuttaa...

Näin menee päivät vaan niin vaan noin vaan

Huomaan, että en enää kirjota kovinkaan usein. Mulla ei tunnu olevan paljon mitään sanottavaa. Elämä on melko samanlaista koko ajan: käyn töissä, oon kotona, oon kavereita, syön, syön ja syön. Joskus ostan jotain, usein sekin on jotain syötävää.

Vapaapäiviä on siunaantunut ihan hulluna ja oon kerenny ottamaan aurinkoa. Eilen väritettiin Ellun kans pihalla värityskirjoja ja mun selkä ja kankku paloi. Ja ötökät söi selästä, raavin sitä vaikken sais. Mutta oli se sen arvoista, oli nimittäin ihanaa lekotella ja huokailla kuumuutta hyvässä seurassa!



Oon myös soittanu kitaraa. Millan synttärilahjaa varten (mietin vielä, näytänkö siitä saatua videomateriaalia vaiko en) mä raahasin mun sähkökitaran varaston perukoilta omaan huoneeseeni ja soittelin silläkin. Tuli pikkusen nostalginen olo, kun kepittelin pitkästä aikaa tuolla halvalla Les Paul -kopiolla KISSin Detroit Rock Cityä kunnon säröillä. On varmaan menny reippaat kolme vuotta siitä, kun oon tuohon kapistukseen koskenut. Rämä ja rikki tuo on, mutta kyllä sillä kotona huvikseen soittelee. Ja se tunnearvo...



Perkele ku tuo selkä kutiaa!!!!

Ai niin, juhlittiin me mun koulupaikkaakin kornerissa! Se oli aika hauskaa, nimittäin eräs herra rantautui baaritiskillä mun viereen ja lohkaisi seuraavaa:

"Taidan olla sua parikyt vuotta vanhempi, mutta täytyy sanoa että oot kerrassaan kaunis nainen. Sulla on tommoset hienot punaruskeat kiharat ("o rly...")... ja nuo sun kulmakarvat on melko pysäyttävät."

Sain kuulla myös, että mun ripset on normit, suu sensuelli ja silmät nätit. Voisko pojat 20vee viiva 25 sanoa samoin, kiitos? Ja ihan vaan naurujen vuoksi haluaisin kuulla teille, arvoisille lukijoilleni, osoitetut ja suurimman huumoriarvon sisältäneet iskureplat.

Maanantaina ja tiistaina taas vapaata, sitten ois 11 päivän putki. HV. Vapaapäivinä koitan ammentaa onnea ja energiaa kaikista asioista, joista pidän: valosta, kavereista, ajasta, musiikista ja kirjasta, jota tällä hetkellä luen, eli Tuhmaa tyttöä. Nappasin sen äipän kirjahyllystä ja nyt oon alkukoukussa. Merkintä "Nobel 2010" sai mut valitsemaan kirjan, eikä herr Vargas Llosa ole palkintoa turhaan saanut. Ihanaa suoraa kerrontaa, joka on kuitenkin sopivan kuvailevaa.

Ei mee enää kauaa, että Wienin vieras tulee käymään. Suunnittelen sille kavereiden kans kaikennäköistä päänmenoksi. Ajateltiin ainakin houkutella se saunaan, mutta kannattaako sille antaa vihtaa käteen? Ja meneekö mustamakkara jo vähän yli?

Fiilistellään!



EDIT: Oon saanu töiden myötä stalkkerin, joka on laittanu mulle FB:ssä viestiä pariin otteeseen. Aamulla faceen mennessäni huomasin saaneeni häneltä viestin, jossa luki: "on se vain hieno nainen." Ei muuta ku paranee vaan nää iskureplat, "Ohan se nähty."

Syntymäpäivälahjoja

Suklaarasia Anriikalta Nizzasta, Kicksin lahjakortti kummitädiltä, leffalippu Transformers 3 -leffaan Millalta (lipulla ei ole vaihto-, palautus- eikä valitusoikeutta, seuralaista ei vaihdeta toiseen) sekä kaulakoru host familylta Englannista.

Scarlett-hajuvesi äitiltä, isiltä ja Minnalta. Sain tuon saman hajuveden kerran joululahjaksikin,
mutta se meni pilalle. Onneksi sain uuden, tuo on mulle maailman sopivin tuoksu!

Kaks rakkautta yhdellä iskulla

Adele meni tekemään Brandi Carlilen biisistä coverin - and she naled it.

Likes and love!

Ei en ole onneton, nyt kun tiedän mitä onni on!

Kävin Kajaanissa serkun luona, hengasin kavereiden kans rannalla ja tein vähän töitä ja sain opiskelupaikan Oulusta. Tätä se onni on! :))))))))))))))))))))))))))))))))