Pyhistä pyhin

Heräsin aamulla ekan kerran seitsemältä. Päässä heilui vielä edellisillan viinit ja sain kuin sainkin pakotettua silmät kiinni vielä kahdeksi tunniksi. Heräsin hitaasti kuunnellen musiikkia ja katsellen auringon maalaamaa huonettani. Laskin tunteja ja hymyilin.

Puolen päivän aikaan söin aamiaiseksi kaksi kiiviä ja juttelin Millan kanssa Skypessä. Sitten pyykkäsin ja vaihdoin petivaatteet. Samassa hötäkässä kämppään muutti uusi asukas, jolla on sama nimi kuin viereisessä huoneessa asustavalla, haha! :D

Ajelin pyörälläni Tuiran Makuuniin ja vuokrasin Piiat-elokuvan. Piti katsoa se, kun kuviksen maikka sanoi minun muistuttavan leffan päänäyttelijää. Silläkin oli kiharat hiukset ja isot silmät ja kilttikin se oli, mutta ei se minun mielestäni mikään päänäyttelijä ollut. Pääroolit olivat selkeästi Minny ja Aibileen, nehän sen kaiken paskan sai niskaansa. Niiden tarina oli se ydin, jolla se kikkarapää herkutteli. Hyvä leffa se oli kuitenkin. Ja se läskikarkkipussi, jonka napostelin leffan aikana. Oli hyvää.

Piikojen jälkeen pyöräilin Essin ja Alpon luokse. Vein niille Kinder-munat ja huusin "ULLATUUS!!" Nauroivat mulle. Juteltiin ja päiviteltiin Alpon vointia, raasu ollut viikon vuoteen omana. Onneksi Essi on hoitamassa sitä.

Pyöräilin juuri kotiin. Ilmassa tuoksui sekaisin sulanut routa ja pakkanen. Pyörä liukui kauniisti sulaneella asvaltilla ja minä vaan hymyilin. Kuuntelin musiikkia ja tunsin itseni neljä vuotta nuoremmaksi: sydän löi kovaa ja halusi huutaa, miten hyvä on olla ja miten kaunis maailma on. Ja miten elossa minä olen. Kirjoitin päässä runoa ja nauroin sen kliseisyydelle.

Kevät, teit sen taas.

Ja huominen: tule jo!