Puhtaalta pöydältä

Niin. Puhtaalta pöydältä tulen syömään aamiaiseni kahden viikon päästä. Viime viikolla sain PSOASilta kännykkään tekstiviestin asuntotarjouksesta. Ajattelin et se on liian kallis, enkä ajatellut sitä sen enempää.

Maanantaina soitin asuntotoimistoon ja sanoin, etten ota tarjousta vastaan. Silti kysyin, mitä kaikkea vuokraan sisältyisikään. Siinä on netti, siinä on vesi ja sähkökin.  Sisko asuu 300 metrin päässä ja ennen kaikkea se asunto olisi minun.

Tiistaina kävin tsekkaamassa asunnon ihan uteliaisuudesta. Se oli ihana, minulle sopiva. Naisille ja miehille on omat saunat, pesutuvassa ei ole jälkeäkään kusiaisista. Olin täpinöissäni ja menin Anskun kanssa sen luo tutkimaan kaikkia niitä tavaroita, joita voisin saada tulevaan kotiini.

Takaisin nykyiseen kämppään tultuani aloin kuitenkin epäillä, miten kestän asua yksin. En oo vielä koskaan asunut ihan täysin omillani, ja ajatus hiljaisesta keittiöstä ja muiden asukkaiden läsnäolon puuttuminen alkoi pelottaa. Mieleen tulvi kaikki ihanat muistot tästä paikasta ja tunsin olevani kotona. Keskustelin illalla kaikkien neuvonantajieni kanssa ja menin nukkumaan jännityksestä täristen (osittain myös kylmästä, sillä kuumavesipullo auttoi heti).

Keskiviikkoaamuna herättyäni soitin äipälle. Informaation vaihto hoitajaäitini kanssa oli äärimmäisen tehokasta, sillä mami oli kahvitauolla ja kesken puhelun (ja varmaan kahvinkin) se huikattiin jo takaisin hommiin. Saimme kuitenkin tärkeimmät asiat sanottua. Äiti oli innoissaan, minä kerroin empiväni. Äiti sanoi taikasanat: "Nyt olet kuule rohkea ja otat sen!" Se vetosi. Lupasin itselleni vuoden vaihtuessa päästäväni irti peloistani, ja yksi niistä on yksinäisyyden pelko.

Puhelun jälkeen menin keittiöön ja katselin tiskialtaita, jotka olivat täynnä likaisia tiskejä. Yksikään astia ei ollut minun. Menin vessaan ja katsoin pytyssä olevia jarrujälkiä. Nekään eivät olleet minun. Ne katsovat minua kuitenkin päivittäin silmästä silmään, odottaen, että minä pesisin ja puhdistaisin.

Iltapäivällä soitin PSOASille ja sanoin "tahdon".

Hoidin kaikki paperihommat jo tänään, ostin itselleni kattilat ja veitset ja tärisen edelleen. Nyt en enää malta odottaa, että ne 36,2 m² olis lopultakin minun! Ja se puhdas pöytä...