Syksyhommat

Kävin mettässä

Ihastelin muotoja, värejä, rakennetta

Meikä on kandi, jee!

Siksi kutsuin vieraita ja tein Minnan kans kakkuja

Käytin tätä ronttia aamulenkillä. Kolme sekuntia tämän kuvan jälkeen se 

rimpuili ittensä pannasta pois ja alkoi liehakoimaan.

Ajattelen joskus näin suuria.

"Pihalla kuin Tampaxin naru"

... sanoi joku radiojuontaja, kun myönsi, ettei tuntenut kesän ultimaattisia hittibiisejä. En minäkään niitä tuntenut, saatika Oulun uusia bussireittejä, luentosaleja tämän päivän luennoille ja lastentanssille (kyllä, nyt polkaistaan esi- ja alkuopetuksen sivuaine käyntiin!) taikka 4G-käsitettä. Nyt tiedän jo hieman enemmän; alan orientoitua tulevaan lukukauteen nenä täynnä räkää, laukussa yskänlääkkeet ja pullollinen Hyvää päivää. Jospa tästä kehkeytyisi vielä sellainen.

Päivän tavoitteina on saada ruokaa, uusi puhelin ja päästä  vähän kärryille. Heti kun pääsin täällä yliopistolla tietokoneen ja netin ääreen, hommat helpottuivat huomattavasti. Minulle selvisi sekin, että tulevana sunnuntaina alkaa sekä Oulu-opiston että korkeakoululiikunnan itämaisen tanssin ryhmät, mukavasti järjestävät ne peräkkäin samassa tanssisalissa. Ja minä ilmoittauduin molempiin ryhmiin, nyt on siis tiedossa kolmen tunnin tanssisessiot joka sunnuntai ensi vuoden toukokuuhun saakka. Minä nautin, varsinkin kun mulla odottaa uusi kolikkovyökin kasissa.

Nyt meitsi lähtee metsästämään apetta, saa nähdä oonko liian nirso tuolle lipastoruualle... Bai bai!

P.S. Ostin tänään sellaset jumppa/rokkitossut, millaisia käytin päiväkerhossa n. 20 vuotta sitten. Musta ei tuu ikinä aikuista.

Voyage, voyage!

Maha on kääntynyt tänään monta kertaa niin kamalan kankkusen kuin jännityksen takia. Eilen käytiin tyttöjen kanssa väriestejuoksussa (joka oli MIELETTÖMÄN SIISTI KOKEMUS!!) ja sen jälkeen bailattiin railakkaasti aamuun asti, sillä minä otan ja lähden Oulusta kuudeksi viikoksi. No minne? No Maltalle!

Lähdetään ihanan Mirkkusen kanssa työharjoitteluun enkunkieliseen päiväkotiin. Lapset on alle 5-vuotiaita ja siellä keskitytään paljon kuvataiteeseen - ei siis vois olla yhtään passelimpi meille, kun molemmat on kuviksen sivuaineilijoita. Käytännön osaamisesta en mene vielä takuuseen, mutta nytpä met opitaan! :)

En tajua. Tätä on puoli vuotta odotettu ja se päivä on täällä nyt. Minne se aika meni? Apua!! Onneksi tähän alkukesään on jo mahtunut niin kovin paljon, niin niitä huonoja mutta aimo annos hyviäkin juttuja. Tulevat kuus viikkoa menee varmasti ihan mielettömän nopeaa, mutta me nautitaan varmasti ihan täysillä kelta-sinisestä merimaisemasta, lämmöstä ja siitä, että meille on annettu niin hieno mahdollisuus päästä laajentamaan meidän osaamista. KÄÄÄÄÄÄKK!!

Mä koitan päivittää tätä ahkerasti reissun päältä, on sitte ittekkin kiva katella jälkeen päin, mitä on tullut toilailtua. :)

Nyt kämppään viimeiset silaukset, matkalaukkuun viimeiset kamat ja unta palloon, herätys ois klo 03:00... Voyage voyage!



P.S. Kävin kattoon sen päiväkodin kotisivuja ja kuvista näin, että siellä melkein kaikilla on kiharat hiukset. Oon siis menossa omieni pariin, vihdoinkin! :D

Akvarellileiri Hailuodossa

Viime lauantaina palasin todellisuuteen kolmen päivän saaristohurmoksen jälkeen. Meri-ilma, aurinko ja maalaaminen hoiti ja helli sielua, hyvästä seurasta nyt puhumattakaan! Kärsin aiemmin massiivisista päänsäryistä, mutta en enää. Sisällä palaa, kun oon oppinut jotain ja tehnyt jotain ihan mielettömän mahtavaa.

Torstain ekat maalaussessiot ja Iloiset Joonat

Yks teki kypsäriä näissä olosuhteissa. Setit makkeimmillaan!

Matkalla Korkeaan Suninkariin

Aallot ♥

Kattelen noita maalauksia päivittäin pitkiä aikoja. Tuntuu mielettömältä, että sain ne todella aikaan ihan itte, vieläpä hurjissa sääolosuhteissa (lämpötila +7, tuuli 12 m/s). Mantereella ihmiset hillui bikineissä, me maalattiin toppahousut päällä! :D 

Tuntuu haikealta sekä hurjan hyvältä. Parhaimpia aikoja ja opintoja on nyt takana ja kesä alkoi räjähtäen. Olo on hurjan onnellinen. Odotan tulevaa kesää tosi toiveikkaana, en malttais odottaa kaikkia ihania juttuja... mutta pakko. Nautitaan hitaasti joka hetkestä ja pikkujutusta. ♥

Herätys

Meneillään 17 piävän työ/kouluputki, tänään on päivä 9. Päässä alkaa jo tikittää pahasti, kaikki ottaa päähän ja otsaan on kasvanut ihan jäätävä kosminen nakki. Ja välillä annan sen näkyä aika avoimesti myös töissä. Saa kai sitä ihminen olla kassallakin... :D

Tänään kuitenkin sain hengenravintoa ja ihan uutta puhtia, kun harjoiteltiin akvarellimaalausta tulevaa leiriä varten. Löysin itsessäni jotain ihan uutta ja nyt en enää katso maailmaa samalla tavalla: mietin kerroksia, värejä ja sitä, mitä maalaisin näkemässäni ensimmäisenä. 

♥

Parhaimpia oivalluksia löysin noissa omenissa sekä tuossa sinisessä ja monisävyisessä maisemassa. Kaikki löytyi jotenkin helposti, vaivatta, kevyesti. En myöskään liialla sensuurilla tehnyt, vaan annoin veden ja värien valua ja sekoittua. Tekee hyvää tällaiselle kontrollifriikille välillä antaa ranteiden ja ruuvien löystyä. Nyt kuitenkin tärisen, oon niin täpinöissäni tuosta hommasta!! (Tai sitten join liikaa kahvia, köh...)

Anyway, torstaina lähtee meidän sivuaineporukka Hailuotoon kolmeksi päiväksi tekemään juurikin noita hommia. Vähän saatetaan saunoa, olla pyörivää tanssilattiaa ja siemaista välillä punkkua. Hyvät setit siis, passaa mulle!

Kohta kandi

Tänään klo 16:15 alkaa kandiseminaari ja mun pitäis esitellä tuotokseni. Homma on vielä viilausta vaille valmis ja mua jännittää ja ahdistaa mennä esittelemään keskeneräistä teosta. Pääpointit löytyy kuitenkin, ainakin mun mielestäni. Saa nähdä, mitä mieltä opponentit on...

Heräsin aamulla jo 7:45 (että ehtii kattoo Muumit, hihi) ja nyt pyörin kämpillä laittautuneena ja ressaantuneena. Pitäis mennä tekeen vielä niitä viime viilauksia ja kerrata powerpointin diat, etten takeltele sanoissani. Oon varustautunu taktisesti, nimittäin tuolla huivilla: kun mua jännittää, mun rintakehä menee punaisen ja valkoisen laikukkaaksi. En halua näyttää siltä, että naamani alla hohkaa pakanamaan kartta, joten oon jo lukioikäisestä asti peittänyt itteäni huiveilla. Naama saattaa helottaa, jos on kovin lämmin. Ja suu kuivua. Mut ainakin mä näytän suht pätevältä...? 

Tuntuu hullulta, et fuksivuoden keväällä meinasin lamaantua kun tajusin, et jonain päivänä pitää tehdä "tiedettä" ja "tutkia". Nyt tuntuu, et oon tehny noista molempia ilman noita lainausmerkkejä ja jopa tykännyt siitä. Mikä muhun meni? :D No ehkä löysin sen oikean aiheen, joka kiinnostaa. Siitä hyvästä oon saanu myös lempinimiä ja kuittailuja mut niille voipi nauraa. Heitin kuitenkin ite sen ensimmäisen kiven. :D

Nyt sormet ja varpaat ristiin ja peukut pystyyn et ei tarttis enää tehdä hirveesti töitä tän eteen, haluan jo ajatella ens viikkoa ja VAPPUA TURUSSA!!

Arkihaaste 4/5: Kouluhommia

... niitä parraimpia hommia!

Vedettiin tänään kierrätysaiheinen osallistava draamatuokio viis kertaa putkeen viidelle eri päiväkouluryhmälle. Oli vähän siistiä! :D

Perushommia!

Otin tälle vuodelle ensimmäiseksi sivuaineekseni kuviksen. Muistan, kun fuksivuonna monialaisten opinnoissa yksi opettajista kertoi, että kuviksen sivuaine on mm. paras ja että vuoden aikana tehdään kaksi ekskua, joista toinen Tallinnaan ja toinen viikonlopuksi Hailuotoon maalamaan akvarelleja.

"You had me at eksku, meikähän tullee!"

Plastisen sommittelun töiden tarkastelua

Ja kyllä, olen ehdottomasti sitä mieltä, että tein oikean valinnan. Elämänlaatuni on parantunut, kun olen saanut luoda, ideoida, hullutella ja oppia. Huippuja kamujakin on tullut ajan mittaan. Parasta on, kun huomaa kehittyneensä ja ihan oikeasti jopa osaavansa.

Outo elläin ja sen äiti

Ajattelin, että alkaisin postata tänne muutamia kuvia mun onnistuneimmista töistä. Pitää ottaa paljon kuvia moista operaatiota varten. Palaillaan kun muistikortille on tallentunut jotain!

Я очень рад, ведь я, наконец, возвращаюсь домой

Miten musta tuntuu, että nyt meidän kvantitatiivisen peruskurssin vetäjä **ttuilee nyt päin meidän opiskelijaraukkojen naamoja... Äheltää pähelletään menemään SPSS:n ihmemaailmassa Cronbachin alfoja ja muita mahtavia lukuja laskien ymmärtämättä niistä yhtään mitään. Se nauraa varmaan olemattomaan partaansa ja pitää meitä tulevia kansankynttilöitä varmaan lähinnä semmoisina säälittävinä paristolla toimivina feikkituikkuina.


Kattokaa nyt meidän kurssikirjaakin. Näettekö te muka tuossa kannessa nollia ja ykkösiä?

Mulla soi pääsä jostain kumman syystä tuota kuvaa kattoessani tämä biisi:

Onneks tehtiin Mirkun kanssa vähintääkin huipputieteellinen teksti tutkimuksen reliabiliteetista ja validiteetista ja palkittiin ittemme ruhtinaallisesti Kauppuri 5:n hamppareilla. Teki hyvää, varsinkin kun autopaikkaakin sai etsiä sen 30 minuuttia (sekin löytyi ydinkeskustan sijaan mun kotikadulta...) höhöö.

Juuh. Hyviä mummontappokelejä itse kullekin säädylle, meikä aikoo oikeasti laskea nyt yhden Cronbachin alfan. Toivottakaa onnea!

OLO 60 v. vuosijuhla

Eilen pääsin sitten prinsessailemaan oikein olan takaa! Heräsin klo 10:19 Mirkun tekstariin, jossa luki: "Kutkuttaa!!" Alettiin vaihtamaan kutkutustekstareita kuten meillä monesti ennen kemuja on tapana. Tiedossa oli siis meidän ainejärjestön eli OLOn (entisen Pedon) 60-vuotisjuhla.

Hoidin kauneuttani rituaalinomaisesti melkeinpä koko päivän. Vaivannäkö oli kyllä sen arvoista, ilta oli nimittäin yksi parhaimmista ikinä; suoraan wanhojen ja yo-juhlien kanssa samaan kategoriaan!

Meikin tein itse, hiukset taiteili Anriikka (kiitos vielä ♥)

Mekon löysin Nelly.comista, laukku Monsoonista (lahja Steffiltä UK-ajoilta) ja korvikset Iberolta

Mirkunkin mekko oli Nellyltä ja me saatiin illan aikana hirveästi kehuja. Ollaan aika karkkeja, eikö? c:

Juhlat alkoi klo 18:00, mutta oltiin siellä jo hyvissä ajoin. Nähtiin dekaanin ja yliopiston rehtorin tervehdykset ja siirryttiin saliin. Saatiin onneks Mirkun kans istua vastakkain ja samaan pöytään oli osunut muitakin tuttuja. Syötiin ihanaa ruokaa, kuunneltiin hienoja puheita ja naurettiin todella paljon. Oli sitä viiniä ja avecia ja muutakin lasissa, mutta ei liikaa. Oli niin kevyt, iloinen ja hieno juhla, toivon et joskus mun häät olisivat yhtä hauskat!

Loppuillasta ei jaksettu enää olla kunnolla. Piti höpöttää aika paljon kaiken sen muodollisuuden jälkeen. Kyllä siellä höpötti meidän tohtorikin, eli etiketin mukaan mentiin (kai)... :D Narikkadiskon jälkeen siirryttiin Gloriaan loppuillaksi tanssimaan lisää. Siellä soi niiiiiiin hyvät biisit, me tanssittiin ihan sikana! Meillä oli todella hauskaa ja oltiin kaikki todella hienoja, meiltä tultiin monesti kysymään et miksi meillä on niin hienot asut vai onko kaikki muut vaan alipukeutuneita. :D

Alkuviikon kiireiden keskellä en ehtinyt juuri ollenkaan ajatella näitä juhlia. Oli ihanaa tajuta siellä paikan päällä - ja myös tänään - että oon ollut mukana upeissa juhlissa, joita tuskin tulen enää myöhemmin kokemaan. Niin hieno kokemus, oli kyllä kaiken rahan ja väkertämisen väärti juttu. Ja oli vieläpä Mirkun 21-vee synttärit. Onnea vielä siis OLO ja Mirkku!

Me ja muut -ajattelusta ja eräs iloinen mies

Koulussa on meneillään monikulttuurisuuskasvatus-niminen kurssi, jossa met käsitellään tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta kouluissa eri ulottuvuuksilla. Tänä syksynä oon miettiny hurjasti arvoja, ennakkoluuloja ja asenteta ja koen, että oon kasvanu henkisesti ainaki pari metriä pituutta muutamassa kuukaudessa. Ei siinä olla kasvukivuilta vältytty, mutta on tää ollu rikasta taivalta.

Tänään oli kevyt yhdeksän tunnin setti mainitusta aiheesta. Eka kävi African care -järjestöstä porukkaa luennoimassa neljä tuntia, sit sisäasiainministeriön edustajia, dekaani ja...

Wilson!

"Virallinen" kuva...

Wilsonin luento oli äärimmäisen hauskaa seurattavaa. Tää mies on niin hieno kertoja, ettei paremmasta väliä: ne ilmeet, ne äänet, ne liikkeet... taidetta! Ja Wilsonin ajatukset ja ideaalit oli ihanan yksinkertaisia ja järkeviä. Muun muassa yhteisöllisyydestä herra puhui, ja jälleen kerran ajattelin harmistuneena yhteisöllisyyden puutetta. Olikin liikuttavaa, kun Wilson lopuksi kehotti meitä ottamaan toisiamme käsistä kiinni ja sanomaan yhteen ääneen sellaisia totuuksia, kuten "Perhe on tärkeä", "Kaveri on tärkeä" ja "Minä elän, koska me elämme".

... ja epäviralliset kuvat!

Jaa, oon näköjään aika epäedustavan näkönen, kun nauran vapautuneesti räkättäen. Ihan sama. En vaan pysty lopettaan hymyilemistä, kun katon noita kuvia. :D Hieno päivä, ja "huomenna on vielä parempi päivä"!

Vakavasti

Meillä oli tänään toiseksi viimeinen kerta pedagogista seminaaria. Tehtiin harjoitus, jonka aiheena olivat erilaiset tunnetaitopiirteet. Harjoituksen jälkeen keskusteltiin ajatuksistamme ja mä kerroin, miten oon tottunut aina siihen, et kaikki tehdään yksin, mutta et tuolla koulussa korostetaan yhteistyötä. Ja et miten haluan, et mun asiat on mun kontrolloitavissa, et miten esimerkiksi luokassa opettajana ollessani saatan ehkä vaatia totaalihiljaisuutta, vaikka se ei ole mahdollista luokassa, jossa oppilaita on 30.

Myönnän, olen perfektionisti. Haluan, et asiat on hallussa, et ne menee tosi hyvin, mielellään täydellisesti. Haluan olla myös paras kaikessa. Koitan päästä tästä piirteestä eroon, koska täydellisyyden tavoittelu lopulta syö ihmisen.

Englannin reissun jälkeen mua ei ole ahdistanut enää tippaakaan mitkään koulujutut. Heitin kasvatusfilosofiaankin sen suuremmin kertaamatta tenttivastaukset. Saa nähdä, miten kävi. Koitan hokea itselleni, että ei kaikkea tartte ottaa niin vakavasti. Että elämä kantaa, vaikken ehkä pääsisi jotain kurssia heti ekalla yrittämällä läpi.

Inhoan sitä, kun ihmiset sanoo "Kyllä se siitä", kun ei se vaan  aina siitä. Sen eteen tulee tehdä jotain. Aina ei jaksa. Pari kuukautta sitten itkin lohduttomana ja tuijotin tietokonetta tuntien syyllisyyttä, kun en tehnyt sen edessä töitä. En pystynyt. Eikä se vain siitä. Onneksi Anriikka vei mut luokseen ja sanoi, että tuommoisessa tilassa ei auta edes yrittää työskennellä minkään muun kuin oman mielen tasapainottamisen eteen.

Seminaarin vetäjä sanoi, että opettajan työtä helpottaa, jos ei yritä saada totaalista kontrollia. Tämä pätee mitä luultavimmin koko elämään. Never give up, but always let go. Oon kirjoittanut tästä jo aiemmin, melkeinpä tasan vuosi sitten juuri ennen VAKAVA-koetta. Tämän ohjeen voisin osoittaa kaikille teille, jotka siihen kokeeseen osallistuvat huomenna. Toivon teille tsemppiä!

Koulu, lopu jo. Ja aika, kulu nopeammin. Haluan jo junan kyytiin!

DOna

Internetin ihmeellinen maailma on ihmetyttänyt minua tällä viikolla muutamaan otteeseen. Eilen Facebook päätti sitten vaihtaa mullekin timelinen ihan ite. Olin viimeiseen asti vältellyt sitä, sillä en tykkää siitä. Kamoon, miks kaikki pitää olla kahdella palstalla?? Toisaalta se cover picture on ihan kiva juttu. Monilla on vaan ällön kliseisiä ja samankaltaisia kuvia niisä. Hyh. Itekki sorrun siihen.

Sitten tapahtui jotain ihanaa, nimittäin SPOTIFY POISTI SEN VIIDEN KUUNTELUKERRAN RAJOITUKSEN, HURRAA!! Tämän vuoksi kuuntelin aiemmista vannomisistani huolimatta kannettavalta musaa koko illan. Listalla oli William Fitzsimmonsia, SMG:tä ja muita aivan mielettömiä helmiä. Myös Rocky Horror Picture Shown Sweet transvestite Tim Curryn esittämänä oli soittolistalla ja päätyikin yhdeksännelle tuhannelle kuuntelulle mun Last.fm -profiilissani.

On tuo melekonen sälli tuo Curry. Tuo biisi on koko leffan kliimaksi, mä sanon. 

Kolmanneksi Internetin ihmeeksi voisin mainita sen, että mun blogillani on ollut joka päivä lukijoita yli 60. Mitämitämitä ihmettä, mistä te lukijat tulette ja ketä te olette?? :D 

Nyt lähden lyömään kasvatussosiologiaa lempeästi turpaan. Sitten alkaa keveä elämä!

HC

Oon tehnyt tänään ihan sikana koulutöitä ja nyt tuntuu, että voin taas hengittää. Tehtiin Marikan kans neljä tuntia kasvatussosiologian tenttiin vastauksia ja nyt tuntuu, että mä näytän sille kurssille närhen munat. Menee harmaan kiven läpi.

Elämänvoimaa ja menestyksen tunnetta kuvaa varmaan tänään valmistuneen kuvistyön värit:

Uusi vaate ja tuunaus

Olen tässä aamulla kuluttanut aikaa pitämällä yhden naisen kuvaussessioita kässän portfoliota varten. Kurssilla piti tehdä yksi uusi vaate ja yksi tuunaus. Rajauksena vielä uuteen vaatteeseen joustava kangas sekä koko hoitoon se, että kurssilla piti tehdä sekä yä- että alaosa. Koska mulla oli siunaantunut niin julmetusti noita rikki risahtaineita farkkuja, tein farkkuhameen (jonka muuten laitan tänään kouluun koeajolle!).

Tässä photosessioiden kuvasaldoa, var så god!

Why are permanent markers so permanent?

Keminmaa oli hyvä päätös. Harmi, että viikonloppu loppui niin äkkiä, olisin voinut jäädä vielä pariksi päivää...

Kuvia kaikenmaailman hommista, joita matkan varrella on tapahtunu:

 

Milla teki sushia. Pakko opetella, oli niin nom!

Uni is a tough mistress

Spotifysta kuulee koko ajan yhteishakumainoksia. Muistan  ne viimevuodelta kans kun luin VAKAVAan ja tuskailin. Halusin tänne niin kovasti. Nyt oon saavuttanu tavoitteeni ja opiskelen unelma-ammattiani varten.

Mutta on se vaan joskus aivan helvetin vaikeaa. Alkuvuosi oli tosi löysää, nyt tuntuu et seinät kaatuu päälle yhden kurssin takia. Kavatussosiologia on vaikeaa ja siitä vaaditaan melkoisia suorituksia läpi päästäkseen.

Miksi tien opettajuuteen pitää olla näin vaikea? Teoriaa menee semmoisella tasolla, etten tunne tarvitsevani sitä hirveästi käytännössä. Ehkä viisaammat tiesi paremmin kun tekivät opetussuunnitelmaa ja laittoivat sinne kasvatussosiologian peruskursseihin.

Kaks viimeistä päivää oli ihan kamalia. Kävin kuitenkin haalaribileissä ja talviriehassa. Ne oli aika pelastus, kun sai ajatella muutakin kuin sitä perkeleen sosiologiaa. Ja onneks on kaverit, jotka pitää kädestä kiinni ku itkettää. Mulla on ihan paras luokka, kun ne pitää huolta musta.

Päätin myös mennä äitin huomaan viikonlopuksi. En jaksa olla nyt aikuinen. Haluan, että mua hoidetaan ja et musta pidetään huolta.

Mutta opettaja musta tulee, sen päätin.

Siperia opettaa - niin minäkin. Nuff said.

Hyvä päivä

Tämä viikko on ollut täynnä hyviä päiviä, ja tänään oli jälleen yksi sellainen. Osasin herätä jo puoli seitsemältä (viimeinen kuukausi on mennyt melko lailla klo 10.15 alkavilla luennoilla tai sitten vapaapäivillä, siksi aikainen herätys oli iso juttu), meikki onnistui, laitoin kivat korvikset ja tunsin oloni kovin pirteäksi, värikkääksi ja ihan vallan nätiksikin.

Epätoivoinen ajastinkuvanottoyritys - ehkä joskus opin.

Koulussa oli tiedossa ensin keramiikkaa neljä tuntia ja sitten musiikkia muutama tunti laulun, säestsysharjoitusten ja pianotuntien merkeissä.

Pääsin ekaa kertaa elämässäni kokeilemaan dreijaamista ja se oli aivan mielettömän jännää! Ensin se savimöykky piti paiskata kiinni drejaan, sitten siirtää keskelle drejaa ja sitten muotoilla. Se muotoilu ei mennyt ihan niin kuin suunnittelin; luonnoksissa oli kaunis karahvi ja pyöreä maljakko, mutta luonnokset jäivät lähinnä kauniiksi ajatukseksi taitojen puuttuessa. Noh, ehkä jos ton kuviksen otan sivuaineeksi ja harjoittelen, osaisin tehdä moisen.

Essi dreijaa

Illalla mentiin sitten porukalla Marikan luo Tupperware-kutsuille. Ostopakkoa ei ollut, mutta koska olen tähän mennessä kuorinut vihannekset juustohöylää käyttäen, sallin itselleni laadukkaan kuorimaveitsen. Niin ja kolme mehujäämuottia. Oon haaveillu sellasista lapsesta saakka, ja nyt päätin Mirkun kans ostaa puoliksi kuuden kappaleen setin. En malta odottaa, että pääsen kokeilemaan jugurtin, kokiksen ja appelsiini-mangomehun jäädyttämistä.... Sain myös arvonnassa yhden juomapullon sekä vieraslahjaksi eväsrasian. Kaupan päälle tuli maailman paras seura ja Marikan kokkaukset. Tosiaan, jos eräs Marika kutsuu teidät Tuppereille, niin kannattaa mennä: se leipoo maailman parasta mielenterveyskakkua aka mutakakkua ja tekee ihanaa lämminsavulohitahnaa patongin päälle ja ja ja...

Että semmosta. Loppuun vielä kuva Alposta. Se sanoi syksyllä, ettei osaa poseerata, mutta me ollaan niin kovia ottaan kuvia koulussa, että Alpostakin on kouliintunut varsin salonkikelpoinen malli:

Huomatkaa Alpon viitta, joka on sen omaa käsialaa.

P.S. Mun luokkakaverini Mirkku eli Ero-Mire eli Mymme eli Mirva on alkanut pitää blogia kaverinsa Even kanssa, käykää katsomassa! :))

Pakkasta vastaan!

Okei, nyt meikäläisellä alkaa pinna palaa ton pakkasen suhteen. Tosin tuossa pakkasessa ei pala edes se pinna. Silti joka päivä näen paloauton sireenit päällä. Ihmiset vissiin villiintyy lämmityspuuhissa...

Ite villiinnyttiin luokkakavereiden kans ja mentiin tutoreille järjestettyihin kiitosbileisiin, joiden teemana oli Masquerade. Oli vaikeaa päättää, miten varustautua baarireissuun tuossa säässä, joten otin vaihtokengät sekä toppahousut mukaan. Toppikset jäi muovipussiin, mutta selvisin erittäin hyvin ilman niitäkin, kun olin autolla liikenteessä!

Tässä vielä kuva mun meikistä (joka on oikeastaan aika lähellä mun normaalia arkimeikkiä köhköh). Vois koittaa pestä tän pois, Essi just soitti paniikkipuhelun, että sen kulmakarvat jäi ihan mustiksi... :DDD