Me ja muut -ajattelusta ja eräs iloinen mies

Koulussa on meneillään monikulttuurisuuskasvatus-niminen kurssi, jossa met käsitellään tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta kouluissa eri ulottuvuuksilla. Tänä syksynä oon miettiny hurjasti arvoja, ennakkoluuloja ja asenteta ja koen, että oon kasvanu henkisesti ainaki pari metriä pituutta muutamassa kuukaudessa. Ei siinä olla kasvukivuilta vältytty, mutta on tää ollu rikasta taivalta.

Tänään oli kevyt yhdeksän tunnin setti mainitusta aiheesta. Eka kävi African care -järjestöstä porukkaa luennoimassa neljä tuntia, sit sisäasiainministeriön edustajia, dekaani ja...

Wilson!

"Virallinen" kuva...

Wilsonin luento oli äärimmäisen hauskaa seurattavaa. Tää mies on niin hieno kertoja, ettei paremmasta väliä: ne ilmeet, ne äänet, ne liikkeet... taidetta! Ja Wilsonin ajatukset ja ideaalit oli ihanan yksinkertaisia ja järkeviä. Muun muassa yhteisöllisyydestä herra puhui, ja jälleen kerran ajattelin harmistuneena yhteisöllisyyden puutetta. Olikin liikuttavaa, kun Wilson lopuksi kehotti meitä ottamaan toisiamme käsistä kiinni ja sanomaan yhteen ääneen sellaisia totuuksia, kuten "Perhe on tärkeä", "Kaveri on tärkeä" ja "Minä elän, koska me elämme".

... ja epäviralliset kuvat!

Jaa, oon näköjään aika epäedustavan näkönen, kun nauran vapautuneesti räkättäen. Ihan sama. En vaan pysty lopettaan hymyilemistä, kun katon noita kuvia. :D Hieno päivä, ja "huomenna on vielä parempi päivä"!