Jee, pitkästä aikaa pakkasin matkalaukun, sinne kameran ja suunnistin etelään! Tällä kertaa määränpäänä oli Hämeenlinna, sillä Essi, Alpo ja Unto muutti sinne muutama viikko sitten ja mulla tuli niitä ikävä. En ollutkaan koskaan käynyt Hämptonissa, oli hauskaa nähdä uusia paikkoja ja seikkailla. Seikkailua se muuten oli isolla S:llä, ajettiin nimittäin kehä ykkösellä muutama kerta vikaan kun käytiin Espoossa, Iittalassa me eksyttiin ihanille maalaisteille ja löydettiin paikka nimeltään Siiri!

No mutta, kerronpa ihanasta viikonlopusta muutamien kuvien avulla:

Totaalirepeäminen tämän nähdessäni

Iittalassa

Matkamuisto ♥ On mulla toinenkin, mut se on niin jännä et taidan värkätä siitä oman postauksensa!

Ihana Essi, kiitos vielä mahtisviikonlopusta!  ♥

Turuus messuil!

Ja ihanaa on elämä tää! Eilen oltiin koko päivä Raumalla anoppilassa vierailulla ja vietettiin ihan huikea päivä. Tänään vuorossa oli Turun messut, joilla Jake oli aiemmin viikolla esittelemässä työnsä puolesta juttuja.

Jännintä ja parasta messuilla oli mun mielestäni kehonkoostumusmittaus, johon Jake minut innosti menemään oman käyntinsä jälkeen. Mittaus tehtiin samoilla välineillä kuin sairaaloissakin ja se kertoi hyvin yksityiskohtaisesti kaikesta siitä, mitä ihon alla piileskelee. Jännitin tuloksiani etukäteen hieman, sillä kaksi vuotta sitten mulla oli kolesteroliarvo 5,1 eli lievästi koholla, normaaliarvo kun on alle viiden. Maksoin 25 € paketista, jossa mitattiin kehonkoostumus, hemoglobiini, verensokeri ja kolesteroli.

Yllä näkyy mittaustilanne. Se oli jännää, kun ei saanut liikkua eikä puhua, piti vain olla paikoillaan mitattavana. 

Matkamuistoksi sain sitten kaavakkeen, jossa luki kaikki tiedot mun kropastani. Tiedot käytiin vielä läpi alan asiantuntijan kanssa, joka kertoi kaikkien arvojen merkityksen ja neuvoi ruokavalioon ja treenaamiseen liityen erilaisia vinkkejä. Mun paperi oli kuulemma "hyvin tylsä", kun kaikki arvot osuivat täydellisesti normaalijakaumaan. Koko kehonpainostani lähes puolet on lihasta. Vettä saisin kuulemma juoda enemmän ja painoa saisi olla 1,3 kg enemmän. Ällistyttävintä oli se, että tuosta painosta lihasmassaa saisi olla 0,4 kg ja rasvaa 0.9 kg.

Ai niin, se kolesteroli oli 4,1.

Olin onnellinen kuullessani, että koostumukseni on hyvä. Ja että kolesteroli on laskenut reilusti kahdessa vuodessa. Mahtavaa! Olen tarkkaillut syömisiäni ja koko kesän ajan treenannut salilla ahkerasti, joten on mielettömän hienoa kuulla, että kaikki se työ on kantanut hedelmää. Ei siihen terveydentilan toteamiseen sinänsä tuota mittausta olisi tarvinnut, pelkästään omaa oloani tunnustelemalla voin sanoa, että olen elämäni kunnossa. Suurin muutos on tapahtunut tämän kesän aikana, kun olen treenannut ja muuttanut syömisiäni vieläkin terveellisempään suuntaan. Tämä mittaus ja nämä tulokset kannustavat jatkamaan saliharjoittelua ja terveellistä ruokavaliota tulevaisuudessakin.

 No ettei ihan laihtumaan pääsis: metrilakuja!

Testasin myös puristusvoimaani, ja se oli hyvinkin tasainen: oikean käden voima oli 35/35 (kahden mittauskerran tulokset) ja vasemman 34/33. Terveyteen ja liikuntaan liittyvien kojujen jälkeen siirryimme katselemaan pupuja, koiria ja alpakoita. Alpakat olisivat esittäneet agilitya, mutta satuimme missaamaan sen kehonkoostumusmittauksen vuoksi.

 Pikkuinen Casperi oli suloinen. Se söi lähes koko sen ajan, kun me näitä 

katseltiin ja paijailtiin. Kasvaminen on kovaa hommaa!

 Söpö pupu :3

Kerrassaan onnistunut päivä, sanoisinko! Onneksi näitä päiviä on vielä monta ja tiedossa mitä upeampia juttuja. Parhaimmasta päästä lienee kuitenkin yllätyextempore-reissu Helsinkiin. Sain nimittäin Oulun ja Turun välillä junassa istuskellessani tietää, että entinen host-perheeni on tullut Englannista Suomeen ja että olisin tervetullut Helsinkiin visiitille. Ostettiin junaliput tiistaille ja nytse on virallista: pääsen näkemään pikku-S:n ja pikku-E:n jälleen!!!!!!!!!!!! (Paitsi et ne ei ole enää niin pieniä, toinen on 7 ja toinen 4... älkää enää kasvako, jooko?) 

Ja koska rasvaa saa kuulemma olla enemmän, ostin itelleni vähän suklaata leffan, metrilakujen ja limpparin kylkeen. Tuntuu hyvältä herkutella pitkästä aikaa oikeen kunnolla ja hyvällä omallatunnolla!

Two weeks back

Eka ja vika kuva Turust, kaikki siltä väliltä Raumalta, maailman kauneimmasta paikasta.

Shitbrix book

Mun piti tehdä tää postaus jo au pair -aikoina, mutten saanut kuvia tuolloin. Nyt ne on täällä!

Sain siis Millalta, Anriikalta ja Riikalta taannoin Englantiin lähteässeäni läksiäislahjaksi oman Naamakirjan. Kirjoitan kaikki jutut ja kuvat tässä teillekin. Nää kuvat ja jutut muutti mun surun kyyneleet ilon kyyneleiksi ja hävyttömäksi röhönauruksi, kun matkustin yöjunalla Helsinkiin ja tuntiessani ikävän kouristuksia pienessä sinisessä huoneessani.

"Ympärillä samat naamat

ne naamat joista mä tykkään"

Vai tykkäätkö? Toivottavasti, sillä tämä juhlapainos on koottu juuri sinun ympärilläsi pyörivistä naamoista! Tämä on NAAMAKIRJA, ja sen kulttuuriarvo voisi olla suurempi, mikäli Facebookia ei olisi. Asiaan.

Huomaat tuttujen kasvojen seassa ehkä jotkin vieraatkin kasvot, kenties hänen, jota et koskaan huomioinut missään bileissä? Muistele sitä sitten. Elämä on vähän sellaista, että parhaat suolakalat tarjoillaan kerran. Myös huonot, mutta niitä nyt ei kaipaa kukaan. SIISPÄ; rattoisia hetkiä tämän kirjan parissa, ja kun se loppuu, sitä pitää sinun itse jatkaa hyväksi näkemälläsi tavalla! VOILAA!

Tämä on Riikalta:

Ihana Sannainen, Brittien tuleva kissanainen ja disco matador! 

Harmottaa niin julmetusti, kun en päässyt läksiäisiin. Masentuisin, ellen tietäis näkeväni sua vielä. Vasta viimeisen vuoden aikana ollaan opittu tuntemaan paremmin, mutta onneksi näin lopulta kuitenkin tapahtui. Mulla on ollut sun kanssa todella hauskaa ja toivon sulle kaikkea hyvää reissuillesi!

Joten anna englantilaisen merituulen sekoittaa niitä ihania kiharoita, mene seisomaan sateeseen, anna brittipojan aksentin sekoittaa sun pää ja aiheuta kaaos keskellä katua. Joudu noloon tilanteeseen, jolle voit myöhemmin nauraa. Laula. Vastaanota tuntemattoman hymy hymyllä. Älä kadu mitään. Ja mene naimisiin prinssi Williain kanssa ja aiheuta hoviskandaali. Elä, näe ja koe. Syö, juo ja maista. Kuuntele, tunne ja kosketa. Suuntaa kohti uusia seikkailuja!

Nähdään taas! ♥ 

Millan avulla Åbosta käsin:

Riikka

(Tekijän huom: Anriikka, Riikka, minä ja Milla)

HYVÄÄ RALLIA SULLE!

Alussa voi tuntua paskamaiselta lähteä, mutta mission päätyttyä tuskin kadut päivääkään! Älä siis anna murheen painaa, täällähän me rakkaat ollaan, hauskinta on se että pääset uusiin seikkailuihin! En voi edes kuvitella miten jännältä Enklannin lentoasemalla näyttää. Mutta yksi neuvo minulla on: ystävysty kaikkien kanssa jotka sen arvoisilta vaikuttavat! Se on tärkeintä. 

T: Anriikka

"Life is what happens while you're making other plans." 

-Joku viisas ihminen-

Ja mää en oo hyvä näissä jutuissa.

Ai että et. Olet paras. Olette kaikki. Tää kirja on ihan paras, noudatin joka ikistä neuvoa, jonka annoitte, ja reissuhan oli elämää suurempi ja upeampi. Miksi en oo lukenu tätä useammin? 

Miksen noudata näitä neuvoja ihan joka ikinen päivä myös täällä Oulussa?

Minäpä noudatan näitä sitten heti huomenna Turussa!!!!

Runaway train all the way to the UK

Ääh, taas täällä lumena ja jään maassa. Oli ihan kiva herätä tänä aamuna nuhaisena, kun ulkona satoi lunta. Se vain piristi.

Oikeasti olen hätää kärsimässä, kun kohta on vappu ja täällä on näin kylmä! Mieltä lämmittää, kun muistelee jo takana olevaa reissua. Oli ihanaa, niin täydellistä ja mukavaa...

Lensin keskiviikkona kolmella lennolla (Oulu-Helsinki-Amsterdam-Birmingham) Birminghamiin, mistä mun host grandparentsit haki mut. Ne ei meinannu eka edes tunnistaa mua, olin kuulemma niin erin näköinen tummien hiusteni kanssa.

Ajeltiin Bartoniin mun hostien luo ja puhuttiin host grannyn kanssa taukoamatta. Katselin samalla maisemia ja aloin pikkuhiljaa tajuta, että olin tosiaan Englannissa. Kotipihalla tajusin, ketä olin menossa tapaamaan. Näin ikkunasta pikku E:n kasvot ja sitten en enää nähnytkään mitään kyynelten läpi. Juoksin sisälle ja sanoin E:lle:

"Hei pikkuinen, sä et varmaan muistakaan mua enää!"

Se hymyili aurinkoisesti ja sanoi:

"Muistan. Sanna."

Mun sisällä räjähti. Luulin, että E ei ihan oikeasti muistaisi mua, sillä se oli vasta 1-vuotias kun lähdin. Kysyin E:ltä, saanko ottaa sen syliin ja se vain levitti kätensä. Heijasin sitä sylissäni pitkän tovin kyynelehtien. S sanoi muistavansa minut myös, antoi halauksen ja alkoi heti esitellä mulle kaikki uusia leluja ja DVDitä (joita oli muuten paljon). Vaikka taloa oli rempattu ja uusia tavaroita tullut, musta tuntui, ettei mikään ollut muuttunut. Tuntui, että olin tullut kotiin.

Kävin heti seuraavana päivänä mun mielestäni maailman ehdottomasti parhaimmassa kahvilassa, eli Skinny Kittenissä. Otin lounaaksi paninin ja mehulasillisen ja jatkoin nautiskelua vielä piparminttuteellä. En tiedä, mikä on sovinnainen aika viettää aikaa yksin kahvilassa, mutta mä vietin tunnin pöydän ääressä.

Sitten menin viikonlopuksi Brumiin...

...siellä oli Erika ♥

...ja halapoja levyjä (Michael Jacksonin Bad 4 £!). The Diskery oli tosi hyvä paikka, kannattaa pyörähtää, sillä hinnat ja valikoima oli aika kohdallaan, vaikka pulju onkin melko pieni. Varaa myös käteistä mukaan, sillä tuolla ei käy kortti!

Sit kävin kattoon sen Cirque du Soleilin Alegrían Erikan poikaystävän, Khaleelin kanssa. Se oli ehkä elämäni huikein kokemus ikinä. Kaikki oli niin kaunista, niin sujuvaa ja taianomaista... en vieläkään käsitä, miten ihminen voi nousta portaatkin niin elegantisti kuin ne akrobaatit. En myöskään osaa sanoa omaa lempparikohtaani, sillä kaikki oli niin upeaa.

Yleisön reaktioita oli hauskaa seurata, mitä nyt omilta henkäyksiltä ja huokauksilta ehdin seuraamaan. Kun näytös alkoi, ihiset taputtivat kohteliaasti ja melko hiljaisesti. Näytöksen edetessä ihmiset alkoivat taputtaa äänekkäämmin, hurrata ja huutaakin. Lopussa se hallillinen räjähti ja aplodit vyöryivät melkoisena hyökyaaltona lavalla seisovile taiteilijoille.

En olis ikinä halunnu sen näytöksen loppuvan. Oon niin onnellinen, että viimeinkin pääsin näkemään sen livenä, se oli niiiiiin paljon upeampi livenä kuin telkkarin ruudulta nähtynä. Ja jos teillä on ikinä tsäänssiä mennä katsomaan niin hyvä luoja menkää!!!
















Ihanan täydellisen viikonlopun jälkeen menin takaisin Bartoniin hostien luokse. Hengailin, kuuntelin musiikkia, leikin lasten kanssa ja kävin kiertelemässä kylällä kamera räpsyen.

Lopuksi haluan sanoa vielä kaikille niille, jotka ovat au paireja tai ovat joskus olleet: pitäkää yhteyttä hosteihinne ja vierailkaa toistenne luona jos se suinkin on mahdollista. Se rikastuttaa teidän elämää, vaikka vaivaa pitää nähdä ja rahaakin kuluttaa. Itse olen enemmän kuin onnellinen, että olen edelleen hyvissä väleissä hosteihini, jotka ovat aivan mahtavia tyyppejä. Ja varsinkin ne lapset. Mulla on jo ihan hirveä ikävä niitä... 

Joo, tulipa vuodatus! :D Ostoksia voisin esitellä seuraavassa postauksessa, kuulemisiin :)