Moikka!

Voi että, taas on viikonloppu! Järkyttävää vauhtia ollut heti koulun alettua. Ei se toisaalta haittaa, kaikki on ollut ihan huippua. Keskiviikkonakin oli fuksisuunnistus ja me osallistuttiin haalareissamme jatkoille. Tanssittiin tosi paljon ja pidettiin hauskaa. Toisaalta näin jälkeenpäin tuntuu, että ne mun muuvit näytti kuta kuinkin tältä... eipä tuo mitään, meillä oli niin hauskaa! On niin ihanaa nähdä omia luokkakavereita, kun miltei kaikki pyörii eri sivuaineissa, eikä meillä oo yhteisiä kursseja kuin kaks tällä hetkellä.

Ihania kaiffareita ovat ♥

Oon aina pitäny itteäni semmoisena suunnittelijaihmisenä, että kaikki menot on suunniteltava hyvissä ajoin. Jotenkin oon onnistunut tällä viikolla elämään hetkessä ja saamaan aikaan enemmän kuin olin alun alkujaan ajatellut: oon ottanut ylimääräisiä työtunteja, puurtanut kuviksen kanssa koululla parhaimmillaan vielä kuuden jälkeen ja viimeistellyt sen aiemmin aloitetun kaulahuivinkin.

Tämmöstä sen elämän pitääki olla. Mutta tähän aikaan mun pitäis olla nukkumassa... Toivottavasti uni tulis pian. Yötä kaikille!

P.S. se vastaus siihen kuva-arvoitukseen on: tarttuva tauti!

Kuvakatsaus Qstockiin!

Jääny näemmä tämä blogin pitäminen vähemmälle huomiolle, hups. Syy on hyvä: on ollu paljon kivaa tekemistä, joten koneelle ei vaan oo ollut aikaa. Näin sen pitäs normaalistikin olla, mutta aina ei oo kesä ja ihanan aurinkoinen ja kuuma sää. Harmi.

Tosiaan, postausideoita on päässäni jo monta, mutta toteutanpa tästä yhden. Kohta kaksi viikkoa takaperin oli Qstock Oulun Kuusisaaressa ja minä ja Jake mentiin festaileen kahdeksi päiväksi alueen sisäpuolelle. Meillä oli tosi hauskaa, bändit oli huippuhyviä ja sää helli meitä ihanasti. Tässä kuvailua ilman sanoja:

Homman aloitti Karjalaisen J. J. oli ihana!

PMMP oli kans ihana. Mua harmittaa kovin kun ne lopettaa. Veikkaan et niin 

meinaa muitakin, siks kaikki rokkaskin ihan täysiä!

Festariseura :3

Jake oli festarieläin >:)

Uutta ja upeaa oli festari-Sale, eli rekan kontissa sijaitseva minikauppa, joka myi kaikkea tarpeellista festarikamaa ja vähän muutakin. Aivan nerokasta! Haettiin tuolta vaa pätkikset ihan muodon vuoksi.

Odotettiin Eppuja tunti eturivin liepeillä hengaillen.

Eppu Normaali ja encorena Hipit rautaa. Konfetit oli ihania!

Homman huippuna HIM ja ilotulitus.

Nuo päivät oli aivan huippuja. Koko viikonlopun kruunasi se sunnuntai, josta kerron teille seuraavaksi. :)

Tytöt tuli kylään

En oo lapsuuden jälkeen juuri juhlinu mun synttäreitä mitenkään, ellei perus mummutajapapatkahville-kestejä lasketa. Viime torstaina mun luokkakavereita ja Sankku ja Sussu tuli kahvittelemaan. Se oli ihana päivä. Fannin piti tulla lauantaina varjokahveille, mut lopulta meitä olikin kasassa köörillinen terassille ja Kaarleen lähtijöitä!

Sussu toi mulle lahjaks skumppaa, ja se oli hyvää... (:

♥

Tanssijalat - mulla tosi turvonneet jo.

Tällasia ylläri-iltoja on ihan liian harvoin. Ne on niin ihania: on upeaa tanssia myöhään yöhön hyvässä seurassa ja unohtaa täysin, että seuraava päivä on työpäivä. Töissä olin sunnuntaina erittäin väsynyt, mutta silti huippuhyvällä mielellä.

Pulloon ei pitäs luottaa, mutta kyllä mä tuohon yhteen randomsiiderikorkkiin luotan.

Kavereita, ruokaa ja yksi epäonnistunut juhannustaika

...näistä oli tän vuoden juhannus tehty!

Ellu, Sankku ja Maria tuli meille syömään, juomaan ja raataileen kaikista semmosista jutuista, mitä nyt kuvitella saattaa, kun edellisestä morottamisesta on aikaa puolesta vuodesta kahteen vuoteen. Naurettiin, kuunneltiin musiikkia ja koitettiin poimia Sankulle juhannustaikakukkia, mutta yks seuralaisista ei oikeen hiffannu kukkien poimimisen funktiota...

Lopulta päädyttiin Marian ja Sankun kanssa Corneriin. Sinne oli päätynyt moni muukin, ja sain morotella siellä aika paljonkin. Ilta loppui kliseisiin hitaisiin, Jatan grillille ja lopulta ahtaaseen autokyytiin auringon noustessa aamuviideltä. Se oli kaunis näky - jopa niin kaunis, että Maria nappas siitä kuvan. Ite en enää siinä vaiheessa tajunnut, olin ollut hereillä about 22 tuntia siihen mennessä. 

Juhannuspäivänä mummulla ja papalla oli kultahääpäiväjuhlat ja niitä vietettiin jälleen kerran ruuan ja perheen parissa. Oli iloiset juhlat ja kupu täys.

Pitäis vissiin päivittää blogin ulkoasua sillä, että muuttaisin tuon ikäni 21-vuotiaan 22-vuotiaaksi. Voi kamala.

OLO 60 v. vuosijuhla

Eilen pääsin sitten prinsessailemaan oikein olan takaa! Heräsin klo 10:19 Mirkun tekstariin, jossa luki: "Kutkuttaa!!" Alettiin vaihtamaan kutkutustekstareita kuten meillä monesti ennen kemuja on tapana. Tiedossa oli siis meidän ainejärjestön eli OLOn (entisen Pedon) 60-vuotisjuhla.

Hoidin kauneuttani rituaalinomaisesti melkeinpä koko päivän. Vaivannäkö oli kyllä sen arvoista, ilta oli nimittäin yksi parhaimmista ikinä; suoraan wanhojen ja yo-juhlien kanssa samaan kategoriaan!

Meikin tein itse, hiukset taiteili Anriikka (kiitos vielä ♥)

Mekon löysin Nelly.comista, laukku Monsoonista (lahja Steffiltä UK-ajoilta) ja korvikset Iberolta

Mirkunkin mekko oli Nellyltä ja me saatiin illan aikana hirveästi kehuja. Ollaan aika karkkeja, eikö? c:

Juhlat alkoi klo 18:00, mutta oltiin siellä jo hyvissä ajoin. Nähtiin dekaanin ja yliopiston rehtorin tervehdykset ja siirryttiin saliin. Saatiin onneks Mirkun kans istua vastakkain ja samaan pöytään oli osunut muitakin tuttuja. Syötiin ihanaa ruokaa, kuunneltiin hienoja puheita ja naurettiin todella paljon. Oli sitä viiniä ja avecia ja muutakin lasissa, mutta ei liikaa. Oli niin kevyt, iloinen ja hieno juhla, toivon et joskus mun häät olisivat yhtä hauskat!

Loppuillasta ei jaksettu enää olla kunnolla. Piti höpöttää aika paljon kaiken sen muodollisuuden jälkeen. Kyllä siellä höpötti meidän tohtorikin, eli etiketin mukaan mentiin (kai)... :D Narikkadiskon jälkeen siirryttiin Gloriaan loppuillaksi tanssimaan lisää. Siellä soi niiiiiiin hyvät biisit, me tanssittiin ihan sikana! Meillä oli todella hauskaa ja oltiin kaikki todella hienoja, meiltä tultiin monesti kysymään et miksi meillä on niin hienot asut vai onko kaikki muut vaan alipukeutuneita. :D

Alkuviikon kiireiden keskellä en ehtinyt juuri ollenkaan ajatella näitä juhlia. Oli ihanaa tajuta siellä paikan päällä - ja myös tänään - että oon ollut mukana upeissa juhlissa, joita tuskin tulen enää myöhemmin kokemaan. Niin hieno kokemus, oli kyllä kaiken rahan ja väkertämisen väärti juttu. Ja oli vieläpä Mirkun 21-vee synttärit. Onnea vielä siis OLO ja Mirkku!

Cute overload

Eilen oli meidän työporukan saunailta aka viinakekkerit. Oli aika hauskaa, mutta en jaksanut jäädä baareileen, kun Kaarleenkin oli tuhannen pitkä jono. En ollu enää puolen yön jälkeen kärsivällinen, kun olin herännyt aamulla puoli kasilta ja juossut muutamat kilsat. Uni tulikin äkkiä, kun pääsin kotiin.

Tänään heräsin kymmenen kymmenen aaäm, kun Anriikka tekstasi: "Muista kukat." Edellisenä päivänä Anriikka oli pyytänyt mua murtautumaan sen kämppään, että pääsisin kastelemaan sen kukkaparat. Sister's gotta do what a sister's gotta do, soitin Anskulle aika crankyn puhelun ja sanoin, että teen sen, vaikka edellisenä päivänä olin täysin vastaan koko ideaa.

Olin maailman hehkein, kun seisoin Anriikan oven edessä henkari toisessa kädessä, toinen ovikelloa soittaen. Kun sisällä ei ollut remppamiehiäkään, yritin työntää kättäni henkarin kanssa postiluukusta ja kurotella kohti ovenkahvaa. Siinä sitten mietin, että mitä jos naapurit tulee tai mun käsi juuttuu postiluukkuun. Olin varannut henkkarit ja puhelimen mukaan, jos vaikka joutuis selittelemään todistajille. Onneksi sellaisia ei sattunut kohdalle, enkä minäkään päässyt kämppään sisälle. Anriikalla oli liian pieni postiluukku. Kukat jäi kastelematta, toivotaan että pienet kiinanruusu, lankaköynnös ja muratti vielä huomiseen jaksaisivat.

Sieltä selvittyäni tulin kotiin ja aloin puunata kämppää ja itseäni ja nyt, kuuden tunnin jälkeen, alkaa homma olla pikkuhiljaa hanskassa. Olen pynttäytynyt päästä varpaisiin. Mahassa on perhosia ja säntäilen. Kulta tulee kahdeksalta asemalle, ja on minun seuraavat kaksi viikkoa.

Puin ylleni Carrie Bradshaw -asua varten ostetun hameen. Mietin kauan, et onko se ihan liikaa, mutta aivan sama. Ollaan sitten saamarin ylisöpöjä!

Tyllihame from Forever 21, trikoopaita from Gina Tricot

Vielä pari tuntia... iiiikk! :3

Outside the box - Qstock 2012

Koko kesän olen hokenut, että tämä kesä on laimeasti sanottuna vähän paska, kun en kerkeä näkemään kavereita tai juhlimaan ja riehumaan, vaan tekemään kaikkea tylsää, mitä aikuiset tekevät. Eli töitä. Onneksi Qstock antoi mahdollisuuden toteuttaa kaikkia haluamiani asioita, vaikka minulla ei lippua porttien läpäisemiseen ollutkaan. Kuvia siis sieltä eli laatikon ulkopuolelta.

Oli ihanaa, ihanaa nähdä kavereita parin kuukauden jälkeen. Oli ihanaa, kun Nikke sanoi, ettei tyydy kättelemään, vaan kaappasi syliin. Hoin vain, että mulla on ollut kavereita ikävä, mutta sitten juttu eteni ja me heitettiin ihan huippua läppää. Nauroin itteni ihan kipeäksi poikain seurassa.

Oikeaoppinen kyynärnoja a la Sanna ja Nikke

Kyynärnoja advanced a la Joonas aka Jänis

Ja Thoomas!

Ja otin juomaa. Se virkisti ja nostatti minut juhlafiilikseen.

Mentiin aluetta lähemmäs, kun PMMP alkoi soittaa. Pojat jopa nosti mut rosvontikkailla yhden pyöräkatoksen päälle, josta sitten näin Paulan ja Miran ihan kunnolla! En saanu edes kiljuttua, kädet vaan lävähti suun eteen ja olin ihan onnellinen - vain ne armaat viisi sekuntia, sillä sitten järkkäri viittilöi minua alas katolta. En alkanut tappelemaan, vaan pojat ottivat minut vastaan ja laittoivat maan kamaralle. Minähän en tällaisena 163 cm pitkänä pygminä mitään nähnyt, joten nousin pyörätelineelle, ja siitäkin näki.

Kotiin menin yhden jälkeen. Olo oli lievästi sanottuna kamala, eikä se ollut töissäkään seuraavana päivänä mikään korkein. Töiden jälkeen soitin hellulle, nukuin pari tuntia ja pyörähdin kokistölkki laukussa subin kautta ihmisten sekaan.

Mentiin Anriikan ja sen kavereiden kanssa 45 Specialiin kuuntelemaan Elämän Jania ja Totuuden Todistajia. Ihana, ihana ihana!!  Vihdoinkin jotain hyvää suomireggaeta, Jukka Poikahan on mennyt ja myynyt itsensä ja tekee enää paskaa musiikkia. Nämä pojat oli jalat maassa ja niilä oli hyvä meininki. Yleisö tanssi ja hymyili ja otti kengät jalasta. Mullakin tuli tosi hyvä olo niiden musiikista, olin vaan siinä paikassa ja tilassa ja tunnelmassa enkä ajatellut yhtään mitään muuta. Paitsi, että olisin halunnut heilua helluni kanssa siellä, Jani lauloi koko ajan jostain rakkaudesta.

Elämän Jani ja Totuuden Todistajat @45 Special on July 29th 2012

Sunnuntaina oli vapaapäivä, jonka vietin puistossa maaten, meressä uiden ja kotona siivoten. Ja mansikoita söin kokonaisen litran. Eilen Oulussa tulvi (kattokaa nyt herrajumala). Mun työpaikan viereinen ratasiltakin oli niin täynnä vettä, että siihen oli pari hullua ajaneet autoilla ja jääneet siihen kellumaan. Jännätti lähteä töistä kun ei tiennyt, mitä kautta pääsee edes kotiin, mutta onneksi kahdeksan jälkeen Oulu oli normalisoitunut.

Tällaisten tapahtumarikkaiden päivien jälkeen on ihanaa olla kotona. Viime yönä nukuin yli 10 tuntia ja nyt vain lagaan ja kuuntelen musiikkia. Kotihiireily on ihanaa! Harmi vain, että tää viikko on hyvinkin työntäyteinen: 35 h töitä - pelkkiä iltavuoroja. Noh, tili kiittää. Minäkin kiitän, palaillaan!

Pakkasta vastaan!

Okei, nyt meikäläisellä alkaa pinna palaa ton pakkasen suhteen. Tosin tuossa pakkasessa ei pala edes se pinna. Silti joka päivä näen paloauton sireenit päällä. Ihmiset vissiin villiintyy lämmityspuuhissa...

Ite villiinnyttiin luokkakavereiden kans ja mentiin tutoreille järjestettyihin kiitosbileisiin, joiden teemana oli Masquerade. Oli vaikeaa päättää, miten varustautua baarireissuun tuossa säässä, joten otin vaihtokengät sekä toppahousut mukaan. Toppikset jäi muovipussiin, mutta selvisin erittäin hyvin ilman niitäkin, kun olin autolla liikenteessä!

Tässä vielä kuva mun meikistä (joka on oikeastaan aika lähellä mun normaalia arkimeikkiä köhköh). Vois koittaa pestä tän pois, Essi just soitti paniikkipuhelun, että sen kulmakarvat jäi ihan mustiksi... :DDD

Väsy

Ensi-ilta meni hienosti: repesin kerran oikein perusteellisesti, kun saa tuoli kaatui miljoonannen kerran. Ihmiset nauroi, hyvä luoja ne nauroi!! Pelättiin jo, että ainoastaan näyttelijöillä on kivaa, mutta yleisö oli ihan messissä (lauantaina oli tosin vaisumpaa). Enskarin kunniaksi tuottaja tarjosi koko poppoolle lasit kuoharia, mikä ihana ylläri! Lauantaina oli sitten enskaribileet/pikkujoulut/OYT:n syyskokous, joka sujui... no, se sujui. Teatterimaiseen tapaan. Nyt kärsitään pahemman luokan jet lagista, nimittäin jatkot jatkui aamu kahdeksaan Tekkenin merkeissä.

Luokan pikkujouluissa syötiin niin paljon, että oon ehkä vieläkin täynnä. Se kanapasta oli niin taivaallista... ja tää brownie:

Hitto, oon kova syömään. Kohta pääsee (siis jo viikon päästä!!!!) syömään jouluruokia. O M G. Sitä ennen pitäis jaksaa vääntää TVT:n essee ja powerpoint sekä kuviksen, tekstiilin ja puukässän portfoliot. Tsemppiä kaikki, kohta se joulu on!

Mieltä vaivaa seuraava kysymys

Miks pittää AINA sataa vettä kun meillä on jotain ulkoaktiviteettiäjuhlintaa? Ma ei ummarta. Ja mulla ottaa PÄÄHÄN!!!

RRROAAAARRRR

Siis Vulcanalia tännään. Ou jepijep. Huomennahan on tieteellistä viestintää kello 8.15. Olkaamme silloin siis koulussa, mutta tänään vähän muualla.... >:))))

Mitä olen mennyt tekemään

Kävin katsomassa Jarkko Martikaista Koodissa Fannin kans toukokuun puolella

Anriikka tuli käymään ja me katottiin Vaahteranmäen Eemeli -leffa

Ellulla oli eilen aivan upeat, ihanat, hauskat, ihanat ja ihanat lakkiais/valmistujaisjuhlat

Kävin Siljan kanssa tänään piknikillä

...ja Minnan kanssa mangomelonitötteröillä Syvitsyllä

...sekä Torniossa treenaamassa tulevaa hääkeikkaa varten. Oli vähän jännää mennä tuiki-tuntemattomien ihmisten luokse ja laulaa niille sitten pokkana vaan. Itseluottamus oli aluks kova, mutta biisihän osoittautui älyttömän vaikeaksi ja treenien jälkeen jäi semmonen fiilis, että en osaa oikeastaan pätkääkään. Ohjauksesta vastaava kitaristi oli hemmetin tiukka ja tarkka: kritiikkiä tuli pilkunviilausvaiheessa heti, mutta se ei haitannut. En oo koskaan ollu näin tarkan ihmisen ohjauksessa ja nautin siinä. Koitin koko ajan "piiskata" itteäni ja parantaa yhä enemmän ja enemmän. Tunsin jopa kehittyväni. Toivon vaan, että 18.6. mennessä biisi ois hanskassa ja nuotit menis kohdalleen. Ja että oppisin joskus laulamaan. :D

Vappendahl

Hyvää Valpurin päivää vain kaikille! Joko on nakit silmillä ja munkkisokerit suupielissä?

Vappu on siinä mielessä vähän höpö juhla kun se tulee ja menee niin äkkiä. Yks ylimääräinen päivä vaan et kaikki saa rymytä luvan kanssa. Mut ihan kivaa se on kuitenkin... >:)

Itse vetelin tosiaan turbaani päässä eilen illalla. Oltiin kotibileissä ja me soitettiin Spotifysta ysärimusaa, oli pikkunen skaba tyttöjen ja poikien kesken. ;D Noh, sovussahan siitä selvittiin, mutta en tiiä lopputuloksesta että veikö pojat vai ei... sovitaan, et se oli tasapeli.

Käytiin Ilonassakin ihan spontaani pikkumutka, mentiin jonon ohi ja höpötettiin siellä vähän. Jatan kautta kotiin. Mä luin iltalehdestä vaan häistä muiden keskittyessä jattamättöön. Nyt mulle kyllä kelpais yks satakakskymppinen kaikilla mausteilla...

Tänään onkin sitten menny koko päivä leffoja katsellessa ja syvällisiä mietiskellessä (syyttäkäämme leffavalintoja: Toinen jalka haudasta ja Miesten vuoro). Mun piti lukea, mut nyt ei oikeen jaksata. Jaksan sitten huomenna.

Eräs arvon Anonyymi kysäisi jotain turbaanihommaa niin postaanpa tässä jo uukoossa kuvaamani ja editoimani turbaanitutorialin, olkaapa hyvä!

Tuntemuksia

Taisin mainita jo viime viikolla, että mun olo oli tosi tyhjä. Olin pikkuisen masentuneen oloinen täällä loskan harmaudessa ja koleudessa. Tekemistä ei kauheasti ollut ja mulle iski kamala ikävä sitä pikkupoikaa ja mah Brummies. Suomen kavereita näin tosi paljon, se oli ihanaa. Ai niin, lasketaanpa meriitiksi vielä sekin, että sain kuudesosan mun päsykoekirjasta luettua! Viime vuonna moiseen meni kaks viikkoa. Jotenkin kummasti tätä motivaatiota kertynyt vuoden aikana...

Lauantaina juhlittiin Marian kakskynppisiä. Mun ei pitänyt lähteä baariin, mutta mua ei ilmeisesti ollut vaikea houkutella mukaan. Sankku kerkes kerran sanoa: "Saaaannaaaa, lähtisit baariin, tulisit tanssiin mun kaa..."

"Okei mä tuun!"

Se oli hyvä idea. Mulla oli kivaa, näin paljon tuttuja kasvoja, joita halusinkin nähdä. Toisaalta unohdin silmälaput kotiin ja nappasin jonkun suloisen pojan puhelinnumeron. Saa nähdä, millon mun kalenterista sitten löytyy aikaa sitä nähdä. Nyt sinne on nimittäin tullut merkintöjä, jjippii!

Miinuspuoli olikin sitten se kuuluisa dagen efter: vietin vessassa 15 hetkeä. Mutta mulla oli myös kuumetta, eli olin kaiketi saanut jostain jonkin pöpön. Tosin hostperheen vaavi oli rajussa oksennustaudissa ennen mun lähtöä, josko olisin siltä sen taudin napannut. Peskää ihmiset käsiä, ei ollut ihmisten hommaa se sairastaminen.

Nyt fiilikset on aika jees. Sain sijaisopen hommia täksi päiväksi ja lisäksi muutaman päivän tuleville viikoille. Oon ihan täpinöissäni, koska rakastan noita hommia. On ihanaa tehdä työtä, josta nauttii. Se antaa paljon enemmän kuin rahaa tilille: mulla on tosi hyvä mieli ja ihana jälkihehku siitä, että mä oon ollut tarpeellinen. :)

On top of the world when riding The Bull