Potilaana

Välillä pitää kovimmankin reissaajan levätä, etenkin silloin kun flunssa iskee. Käytiin Mirvan kanssa viime sunnuntaina Sisiliassa ja käytiin kurkistelemassa Etnan kraatereita. Kahden kilometrin korkeudessa tuuli oli suhteellisen navakka, minkä vuoksi sitten taisin itseni palelluttaa. Nyt hikoilen kämpillä kuin pieni porsas ja toivon, että huomenna olo olisi jo parempi. Onneksi Mirkku kävi kaupassa ja toi minulle kotiin tultuaan vuoteeseen lohkotun appelsiinin. :)


Viime viikonloppu oli pitkä sellainen, sillä oltiin vapaalla vielä eilen. Perjantaina mentiin heti töiden jälkeen kotirannalle päiväunille ja herättyämme katseltiin laineilla keinuvia veneitä. Huokailtiin kateellisina lähtöä tekevälle seurueelle ja haaveiltiin omasta veneestä. Kymmenen sekuntia myöhemmin tämä seurue huikkasi: "Girls, you wanna join us?" Kolme poikaa, tytö ja viisikuukautinen rottweilerin pentu saivat äkkiä seurakseen kaksi tyttöä, joiden ei ollut vaikea hymyillä tuulen tuivertaessa tukkaa, oluen viilentäessä kättä ja suolaisten vesipisaroiden roiskuessa iholle.

Lauantaina matkattiin kauemmas Golden Baylle, jälleen uudelle hiekkarannalle. Siellä me vain makoiltiin, uitiin ja makoiltiin. Kotiin palattuani tajusin, etten ollut Suomessa ollut oikeasti vapaalla, nimittäin siten, etten koko ajan suorita ja vain ole. Tuntui hyvältä huomata, miten tärkeää lepo onkaan.

Sunnuntaina suuntasimme Sisiliaan. Heräsimme aamulla klo 4:00 ja näimme ensimmäisen torakan. Kiljuminen, vessan roskis ja puntari osoittautuivat aika hyödyttömiksi tappovälineiksi, joten kiipesimme turvaan sängylle laittautumaan ja siitä edeten aamupalalle ja minibussiin, joka vei meidät Marsan satamaan.

Kohti Taorminaa ja Sanna yläosattomissa (?)

 

Katamaraanissa katselimme laatuleffaa (Ice Princess, 12-vuotiaille tytöille suunnattu taitoluisteluleffa) kylmästä hytisten. Perillä lämpötila oli heti aamusta kolmenkymmenen tietämissä, mutta bussi oli onneksi juuri sopivasti ilmastoitu. Siellä me nuokuimme ja katselimme ikkunoista, miten Sisilia heräsi pilvien läpi siiloutuviin auringonsäteisiin.

Ensimmäinen pysäkkimme oli Taormina, kaunis pikkukaupunki saaren itärannikolla. Huokailimme veden sinisyyttä, kaupungin siisteyttä ja Etnan jylinää. Niin, satuimme tosiaan näkemään, miten Etna purkautui hiljaa; laavaa emme nähneet, mutta siitä nousevaa vesihöyryä kylläkin! Ostimme tuliaisia ja söimme ihanaa, ellei jopa parasta ja autenttisinta gelatoa. (Jos nyt huokaisit kateudesta, niin suosittelen Turun Hansassa sijaitsevaa Nuvolea, sieltä saa samanlaista!)

 

Taorminan pääkadulla

 

Public Gardens

Teatro antico di Taormina taustallaan purkautuva Etna

Taorminan jälkeen pysähdyimme hetkeksi Nicolosiin, pieneen tyypilliseen vuoristokylään, joka uinui hiljaa sunnuntai-iltapäivän kuumuudessa. Sen jälkeen bussimme lähti serpentiiniteitä pitkin ylös Etnan rinteitä niin kauas kuin bussilla vain pääsi. Oli huikeaa katsella 1,986 kilometrin korkeudesta alas usvan alla lepäävää kaupunkimaisemaa, vehreitä rinteitä ja mustaa laavakiveä. Tuuli oli huikea, se saattoi horjuttaa varomatonta kulkijaa harjanteilla. Olo oli voimaantunut, luottavainen. Kuin olisi voittanut.

 

 

Maanantaina oli tosiaan messy Monday ja me vietimme sen Cominon Blue Lagoonilla aurinkoa ottaen ja turkoosissa vedessä uiden. Veneretki otti koville, sillä siellä pauhasi musiikki liian kovalla ja kuljettajan jutut menivät jo liian levottomiksi. Rantaan päästyämme olimme onnellisia hitaasti hiljenevästä äänimaisemasta. Hetken aikaa tallusteltuamme Mirva katsoi taakseen hymyillen ja sanoi: "On ihanaa olla hiljaa." Niin se totta vie välillä onkin, varsinkin täällä Maltalla, kun ilotulituksia ammutaan vuorokauden ympäri ja musiikki pauhaa jatkuvasti.

Niin, nyt täällä podetaan flunssaa ja runsaan matkustelun aiheuttamaa väsymystä. Sekä sitä sivuoiretta, joka iskee aina ulkomailla sairastaessa, nimittäin koti-ikävää. Nyt reissua on jäljellä puolet eli kolme viikkoa ja soitin vasta tänään ensimmäistä kertaa äidille. Minä, mammantyttö, en ollut puhunut äidin kanssa kolmeen viikkoon! Melekoista. Sitä se Malta teettää. Ciao!

Mitä kuuluu:

Tajusin, että kirjoitin viimeisimmän postauksen viikko sitten. Äkkiäpä tää aika menee, kun on tekemistä! Tekemiset ovat olleet seuraavanlaisia: aamulla töihin, töiden jälkeen rannalle, rannalta ruuanlaittoon, sitten syödään jotain pientä kun Mufta kutsuu maistamaan arabialaisia kokkauksiaan. Syönnin, juttelun ja makeiden naurujen jälkeen Miss Teacherit suuntaavat silmät ristissä kohti sänkyä kohdatakseen toisen melko samalla kaavalla toistuvan päivän. Tämmöiset päivät on aina hyviä.

Eiliset aperitiivit :3

Eilen käytiin taas Vallettassa ja koitettiin vierailla kirkoissa. Maltahan on tosiaan täynnä kirkkoja; kuvitelkaa, että Ouluakin pinta-alaltaan pienemmälle saarelle mahtuu 365 kirkkoa! Ei aiota ihan kaikkia tietenkään mennä katsomaan, eilen onnistuttiin vierailemaan kahdessa. Eka oli pikkuruinen uus-goottilainen Robert Samut Hall, joka ei ole yleensä edes auki yleisölle, sillä sitä käytetään kaupunginorkesterin harjoitustilana. Käytiin sisällä ystävällisen sedän luvalla ja nähtiin sisältä yllättävän moderni ja täynnä musiikkikamaa oleva kirkko.

Kirkkokäyntien lisäksi vierailimme taidemuseossa, joka toimi aikoinaan ansiointuneimpien ritarien asuinpaikkana. Mekin pidimme miljööstä niin paljon, että otimme vähän kuvia... Tarkasteltiin me myös taidetta, vaikuttavaa olikin! 

  

Ihana Mirva ❤

Käytiin myös siinä kirkossa, jossa ne häät oli viime lauantaina, nimeltään Carmelite Church. Kuvitelkaa tähän näkymään täydet penkkirivistöt ja keskikäytävälle se morsian. Voi itku.

 

Carmelite Church

Illalla käytiin maailman parhailla pizzoilla Margo's-nimisessä ravitsemusliikkeessä. Oli hitusen eri luokkaa kuin perusturkkilaiset. Nautittiin niin, että päätettiin hidastaa tahtia oikein kunnolla ja syödä pizzat haarukkaa ja veistä käyttäen! :D Mun pizzassa oli parmankinkkua, mozzarellaa, kirsikkatomaatteja ja rucolaa. Voi itku, mulla tuli just nälkä... Pizzoista ei ole kuvia, ne oli liian hyviä et niistä alettais kuvia ottaan. Ehkä meillä oli myös mieletön nälkä. Ite olin niin innoissani siitä pizzasta, et puraisin haarukkaakin ja multa lohkesi hammas! Pizzojen jälkeen suunnattiin vielä eräälle aika hienolle kattoterassille juomaan mohitot, jotka nekin olivat ihan omaa luokkaansa. Ilta oli kerta kaikkiaan täydellinen. :)

 

Mitäs muuta? Tänään mennään Mellieha Baylle aurinkoa ottamaan (jos aurinko jaksais pilvien lomasta kurkkia) ja huomenna mennään meidän pomon tyttären private boat partyihin, suuntana paratiisisaari Comino. Ei paha, eh? Ciao!

 

Kesävarpaat kotirannalla, Spinola Baylla

Valletta

Tänään herättiin tavallista myöhempään, sillä meillä oli ihka ensimmäinen vapaapäivä (!!). Päätettiin viettää se Maltan pääkaupungissa Vallettassa kierrellen ja shoppaillen. Varustauduttiin päivään aurinkorasvalla ja -laseilla, vesipulloilla ja kunnollisilla lenkkareilla. Tarvinneeko mainitakaan, että lompakko oli tunnetusti täynnä rahaa.

Matka alkoi bussilla Slieman kautta. Otimme sieltä lautan, sillä bussikyyti olisi kestänyt hirmuisen kauan, sillä se kulkee mutkittelevaa rantaviivaa pitkin. Lauttamatka kesti viitisen minuuttia ja maksoi vaivaiset 1,50 € suuntaansa.

Lautta rantautui Vallettan juurelle, mistä lähdimme kiipustamaan kohti keskustaa. Matka taittui hitaasti, sillä Valletta on täynnä hirmuisen jyrkkiä mäkiä. Lisäksi kadut olivat kapeita, joten liikkuminen isoissa ihmismassoissa ja vilkkaassa liikenteessä on hidasta.

 

Valletta Slieman rannalta katsottuna

Ensimmäiseksi etsimme turisti-infon hakeaksemme karttoja ja esitteitä. Sitten aloitimme katujen kävelemisen edestakaisin, poikkesimme varmaankin kaikissa vaatekaupoissa (tätä aktiviteettia helpotti huomattavasti se, että mun pankkikortti saapui tänne toissapäivänä, jipii!). Ehkä se shoppailu oli vähän liiankin helppoa, rahaa meni nimittäin aika paljon... :3

Puolen päivän aikaan etsimme sopivaa syömäpaikkaa lounaalle ja satuimme kävelemään ydinkeskustan ulkopuolella sijaitsevan Piadina Caffen ohi. Ihmettelimme, kun alueella oli niin hiljaista ja rauhallista ja kadun reunamille aseteltujen pienten pöytien ääressä istuvat ihmiset näyttivät niin seesteisiltä ja tyytyväisiltä. Palasimme taaksepäin muutaman askeleen ja kohta mekin olimme naamat Naantalin aurinkoina: leveästi hymyilevä tarjoilija toi eteemme maailman herkullisimmat täytetyt focacciat, pepsit ja caffe macchiatot. Ei siinä voinut kuin naattia silmät kiinni ja mutustaa menemään. Ja olisittepa nähneet sen tarjoilijan hymyn, kun annettiin sille hieman tippiä... Suosittelen tätä kaikille, jotka Vallettaan poikkeavat! Huomattiin myös, että Travel Advisorkin on huomannut tämän minikokoisen kuppilan ja antanut sille tunnustusta. :)

Onnelliset

Shoppailun lomassa vierailtiin myös National Libraryssa. Sisällä ei saanut kuvata, mutta kokemus oli upea ja koko komeus tallettui verkkokalvoille. Lukusali oli valtava ja täynnä korkeita, tummasta puusta tehtyjä kirjahyllyjä, jotka olivat täynnä vanhoja ja raihnaisia kirjoja. Salia kiersi pieni parvi, jonka mustien takorautakaiteiden takana komeili lisää hyllyjä ja opuksia. Salista oli rajattu tutkijoille oma osionsa, missä he kääntelivät niiden vanhojen kirjojen hauraita lehtiä lukulamppujen valossa. Sielläpä me Oulun tytöt katseltiin huuli pyöreänä sitä kirjapaljoutta ja kauneutta.

  

National Library

Päivän kruunasi yksi hienoimmista hetkistä, josta ei myöskään ole kuvaa. Kävelimme nimittäin kohti rantaa ja lauttasatamaa ja ohitimme Carmelite churchin, jonka edustalle oli parkeerattu jono autoja. Kirkon edustalla seisoi paljon ihmisiä ja portailla kaunis valkoiseen huntuun pukeutunut morsian. Morsiamen ympärillä hääräsi kaksi morsiusneitoa huntua ja kukkakimppua asetellen. Morsian näytti hermostuneelta ja vakavalta, mutta erittäin kauniilta. Sisällä kirkossa penkkirivit olivat täynnä vieraita ja sivuovien luona sivullisia seurasi seremonian alkuvalmisteluja. (Meillä kirkkoon ei ollut asiaa, sillä vaatetuksemme ei ollut tarpeeksi säädyllinen.) Yhtäkkiä kirkon sisältä kuului kaunista klassista laulua ja morsian aloitti hitaan kävelynsä kohti alttaria koristeellisen katon alla. Minä ja Mirva katsottiin tuota näkyä suoraan keskikäytävän kohdalta kadun toiselta puolelta ja minä itkin vähän. Se oli niin kaunista.

Päivä oli kerta kaikkiaan erittäin onnistunut ja ikimuistoinen. Päätimme palata Vallettaan ensi viikon perjantaina säädyllisissä kamppeissa ja kiertää lisää nähtävyyksiä ja illan päätteeksi käydä hienossa pizzeriassa. On hassua, että vaikka Valletta on hirmuisen pieni kaupunki, emme silti nähneet kaikkea yhden pitkän päivän aikana. Onneksi me ollaan täällä vielä viisi viikkoa, vielä on käymättä sisarsaaret Comino ja Gozo sekä Sisilia ja monet nähtävyyden ja hiekkarannat ja ja ja...

No niin, kello on jo vaikka ja mitä ja mun pitää mennä pesemään kaupungin tomut pois. Huomenna suunnataan saaren etelänokkaan hiekkarannalle koko päiväksi, jipii! Hyvää yötä!

Tänne asti selvitty

Ohoi! Tähän mennessä ollaan muun muassa seuraavissa asioissa onnistuttu:

• Ruoan ja veden hankkiminen
• Busseilla kulkeminen
• Rantojen löytäminen
• (Lähes) Palamatta pysyminen
• Pastizzien syöminen, namnam!
• Töistä selviäminen

Lisäksi mun kone sanoi sopimuksensa irti eilen. En tiiä kuumentuiko se liikaa vai mikä sillä on, se ei tänäänkään suostunu yhteistyöhön. Noh, onneks on matkavakuutus! Voin vaan kuvitella miten epäilyttävältä kuulostaa, kun reissussa on ollut kolme päivää ja "kone meni rikki". Se kuitenkin meni. Harmittaa. Onneks kaikki parhaat kuvat ekalta päivältä on tallessa photobucketissa ja kaikki muut kotona kovolla.

Tässä kuvia meidän ekalta rantapäivältä San Giljanista Spinola Baylta. Kirjoittelen taas enemmän kun vaan ehdin, töiden jälkeen mennään huomenna suoraan shoppailemaan Sliemaan, sitten kotiin suihkuun ja illalla ekalle ravintolaillalliselle ja viinille. :) Ciao!

Hrrr, tuo pikkukoiru halusi Mirkun ja minun suolakeksit ja se kerjäsi aivan liian söpösti.

Ei kuitenkaan annettu mitään, ois raukka saanu suolamyrkytyksen!

Voyage, voyage!

Maha on kääntynyt tänään monta kertaa niin kamalan kankkusen kuin jännityksen takia. Eilen käytiin tyttöjen kanssa väriestejuoksussa (joka oli MIELETTÖMÄN SIISTI KOKEMUS!!) ja sen jälkeen bailattiin railakkaasti aamuun asti, sillä minä otan ja lähden Oulusta kuudeksi viikoksi. No minne? No Maltalle!

Lähdetään ihanan Mirkkusen kanssa työharjoitteluun enkunkieliseen päiväkotiin. Lapset on alle 5-vuotiaita ja siellä keskitytään paljon kuvataiteeseen - ei siis vois olla yhtään passelimpi meille, kun molemmat on kuviksen sivuaineilijoita. Käytännön osaamisesta en mene vielä takuuseen, mutta nytpä met opitaan! :)

En tajua. Tätä on puoli vuotta odotettu ja se päivä on täällä nyt. Minne se aika meni? Apua!! Onneksi tähän alkukesään on jo mahtunut niin kovin paljon, niin niitä huonoja mutta aimo annos hyviäkin juttuja. Tulevat kuus viikkoa menee varmasti ihan mielettömän nopeaa, mutta me nautitaan varmasti ihan täysillä kelta-sinisestä merimaisemasta, lämmöstä ja siitä, että meille on annettu niin hieno mahdollisuus päästä laajentamaan meidän osaamista. KÄÄÄÄÄÄKK!!

Mä koitan päivittää tätä ahkerasti reissun päältä, on sitte ittekkin kiva katella jälkeen päin, mitä on tullut toilailtua. :)

Nyt kämppään viimeiset silaukset, matkalaukkuun viimeiset kamat ja unta palloon, herätys ois klo 03:00... Voyage voyage!



P.S. Kävin kattoon sen päiväkodin kotisivuja ja kuvista näin, että siellä melkein kaikilla on kiharat hiukset. Oon siis menossa omieni pariin, vihdoinkin! :D

Akvarellileiri Hailuodossa

Viime lauantaina palasin todellisuuteen kolmen päivän saaristohurmoksen jälkeen. Meri-ilma, aurinko ja maalaaminen hoiti ja helli sielua, hyvästä seurasta nyt puhumattakaan! Kärsin aiemmin massiivisista päänsäryistä, mutta en enää. Sisällä palaa, kun oon oppinut jotain ja tehnyt jotain ihan mielettömän mahtavaa.

Torstain ekat maalaussessiot ja Iloiset Joonat

Yks teki kypsäriä näissä olosuhteissa. Setit makkeimmillaan!

Matkalla Korkeaan Suninkariin

Aallot ♥

Kattelen noita maalauksia päivittäin pitkiä aikoja. Tuntuu mielettömältä, että sain ne todella aikaan ihan itte, vieläpä hurjissa sääolosuhteissa (lämpötila +7, tuuli 12 m/s). Mantereella ihmiset hillui bikineissä, me maalattiin toppahousut päällä! :D 

Tuntuu haikealta sekä hurjan hyvältä. Parhaimpia aikoja ja opintoja on nyt takana ja kesä alkoi räjähtäen. Olo on hurjan onnellinen. Odotan tulevaa kesää tosi toiveikkaana, en malttais odottaa kaikkia ihania juttuja... mutta pakko. Nautitaan hitaasti joka hetkestä ja pikkujutusta. ♥

Herätys

Meneillään 17 piävän työ/kouluputki, tänään on päivä 9. Päässä alkaa jo tikittää pahasti, kaikki ottaa päähän ja otsaan on kasvanut ihan jäätävä kosminen nakki. Ja välillä annan sen näkyä aika avoimesti myös töissä. Saa kai sitä ihminen olla kassallakin... :D

Tänään kuitenkin sain hengenravintoa ja ihan uutta puhtia, kun harjoiteltiin akvarellimaalausta tulevaa leiriä varten. Löysin itsessäni jotain ihan uutta ja nyt en enää katso maailmaa samalla tavalla: mietin kerroksia, värejä ja sitä, mitä maalaisin näkemässäni ensimmäisenä. 

♥

Parhaimpia oivalluksia löysin noissa omenissa sekä tuossa sinisessä ja monisävyisessä maisemassa. Kaikki löytyi jotenkin helposti, vaivatta, kevyesti. En myöskään liialla sensuurilla tehnyt, vaan annoin veden ja värien valua ja sekoittua. Tekee hyvää tällaiselle kontrollifriikille välillä antaa ranteiden ja ruuvien löystyä. Nyt kuitenkin tärisen, oon niin täpinöissäni tuosta hommasta!! (Tai sitten join liikaa kahvia, köh...)

Anyway, torstaina lähtee meidän sivuaineporukka Hailuotoon kolmeksi päiväksi tekemään juurikin noita hommia. Vähän saatetaan saunoa, olla pyörivää tanssilattiaa ja siemaista välillä punkkua. Hyvät setit siis, passaa mulle!

Huippuhyvä kevätpäivä!

Tänään mulla oli suunnitelmissa lähinnä tulostaa yhden seminaarikaverin kandi opponoinnin tekemistä varten ja opponoida täyttä päätä. Mutta kuinkas sitten kävikään?

Otin alle ihanat turkoosit conssit kuivan asvaltin 

ja aurinkoisen päivän kunniaksi sekä kilpuri-Nopsan.

Menin ensin Instrumentariumille kiristyttämään ruuveja - en siis kandin löysyttämästä päästäni vaan silmälaseistani, sillä toinen sanka heilui uhkaavasti. Siihen vaihdettiin ruuvi ja minä vaihdoin rakennusta. Nyt olen vakuuttanut itseni, kotini ja matkatavarani. Let's rymytään, ou jee!

Päässä killuva huivi on kirppislöytö, kaulaan kiedottu tuli mukaan Glitteristä 11,90 € hintaan. 

(Ja siis nää tuli ihan väkisin mun mukaan, vaikka kuinka koitin estellä...!)

Yritin siinä keskustassa pyöriessäni löytää uusia bikineitä tulevaa kesää varten, mutta löydökset olivat tällä kertaa heikonlaiset. Noh, myöhemmin koitamma uudelleen. Sen sijaan mukaan tarttui keväinen ohut neuletakki Vilalta sekä kaksi hurmaavaa kaulahuivia. :3

Tässä vaiheessa kello käy jo puoli kahta ja mulla on kiljuva nälkä. Mintun kautta yliopistolle tulostamaan sitä kandia, sitten saman tien bussi keskustaan. Kahvihammasta kolotti ja pysähdyin Kofeiinikomppanialla/ Cafe Krudassa pressokupposella ja aijai kun teki hyvvää! Sitten piti kääntää kilpurin nokka kohti kirjastoa, missä mua varten odotti kaksi kirjaa sekä maksut niistä (ja karhulaskuista, ahemm).

Kirjastossa odotti niiden opusten lisäksi yksi maailman siisteimmistä jutuista, nimittäin Myllytullin koulun kuvisluokka 6 A:n näyttely Ilon pisaroita. Mun oli tarkoitus vaan piipahtaa näyttelyssä, mutta innostuin siitä niin, että vietin hetken jokaisen työn äärellä ja kirjoitin jokaiselle taiteilijalle kommentit heidän portfoioihinsa. Halusin sanoa muutakin kuin "kiva työ" ja paneuduin hommaan kunnolla. Siinä vierähtikin kaksi tuntia, ja siinä lomassa tuli myös juteltua hyvien tyyppien kanssa. Kerrassaan ihana taide-elämys, suosittelen kaikille vierailua tuossa näyttelyssä!

Kirjaston jälkeen otin määränpääksi sairaalan ja lähdin kattomaan enon vointia. Siinä juotiin tuliaisiksi viemät pullolliset coccolaa ja raatattiin tunnin mittainen tovi. Silloin tajusin, että kello tosiaan on helkkarin paljon ja etten ole syönyt lounaan jälkeen murustakaan (mitä en muuten vieläkään, kello 20:05 mennessä tehnyt!!) ja lähdin kotiin. Kotona aloin kuvailla kaikkea hömpänpömppää ja blogihörhöillä onnellisuushormonihuuruissa. Otin myös paskan taidekuvan naapuritalon katosta ja auringonlaskusta, nauttikaa siitä. Minä nautin laatuseurasta Facebookissa ja muokkaan vielä vähän lisää kuvia. Moikka!

(Entäs sitten se kandin opponointi? Ahemm. Palataanpa siihen sitte joskus toiste.)

(Ai niin ja se Thronesiki alkaa tännään, jiiihaaa!)

Reissuilla

Ai onko nyt jo marraskuu?

Ai eikö tänään olekaan tiistai?




Aika menee ihan järkyttävää tahtia. Syysloman jälkeen mulla ei ole ollut aikaa aina edes nukkumiseen. Koko ajan on tekemistä, tekemistä ja vielä tekemistä, jokaisen valmiiksi saadun projektin jälkeen on kuitenkin aloitettava heti uusi.

Ei se mitään, se tarkoittaa sitä vain et joulu lähenee ja se on hyvä asia!

Reissut oli aivan ihania: kauniita paikkoja, uusia huippuja kavereita ja loputa pääsin murun kaikkuun. ♥ Edes laivan hytti ei ollut niin paha kuin kuvittelin, yhdessä vaiheessa oltiin ahdettu 16 kuvislaista samaan hyttiin ja oli lämmintä.

Tässä kuvia reissuiltani Tallinna-Helsinki -ekskulta ja Turusta, olkaa niin hyvät!

Pysähdyttiin matkan varrella Tampereen tuomiokirkkoa ihmettelemässä

Lippu (oikeasti haluan näyttää teille mun ihania kynsilakkoja...)

Huomenta, Tallinna! Kierros alkoi heti aamu seitsemältä 

reippaalla peripateettisella kävelyllä

"What up, I'm with Lenin"

Sitten päästiin Turkuun! 

Murulla oli synttärit. Annoin sille maailman parhaan synttärilahjan.

Kattokaa nyt kun tuo on onnellinen! ♥

Pakkaan laukun jälleen kerran, mutta vain yhtä yötä varten. Tiedossa on isänpäivä, haleja, kolme kakkukahvittelua ja yhden koiran pöllyyttämistä. Palaillaan taas (toivottavasti vähän pienemmällä postausvälillä)!

Syysjuttuja - niitä hyviä

Kävin lankakaupassa ja aloin neuloa Kerttu-sukkia. Oon purkanut reilusti 

aloitetun työn jo viidesti (jä välissäkin kolmesti), sillä en ole aiemmin neulonut 

tällaisia kuviojuttuja. Nyt sujuu kuitenkin hyvin, kunhan muistan keskittyä!

Söin hyvää ruokaa: uunilohta papu-pinjansiemensalaatin kera.

Vaikka on lokakuu, mun kämpässä riittää vielä rutkasti valoa - kiitos valoverhojen.

Puut on kauniita vielä! ♥

Ensi viikolla Tallinna, Helsinki ja lopulta myös Turku ♥