Syysjuttuja - niitä hyviä

Kävin lankakaupassa ja aloin neuloa Kerttu-sukkia. Oon purkanut reilusti 

aloitetun työn jo viidesti (jä välissäkin kolmesti), sillä en ole aiemmin neulonut 

tällaisia kuviojuttuja. Nyt sujuu kuitenkin hyvin, kunhan muistan keskittyä!

Söin hyvää ruokaa: uunilohta papu-pinjansiemensalaatin kera.

Vaikka on lokakuu, mun kämpässä riittää vielä rutkasti valoa - kiitos valoverhojen.

Puut on kauniita vielä! ♥

Ensi viikolla Tallinna, Helsinki ja lopulta myös Turku ♥

Thai-ruokaa!

Tällaiset sunnuntait on kerrassaan huippuja: sängyssä makoilua, skype-maratoneja, hyvää ruokaa ja aikaa. Saa hengittää rauhassa ja olla ajattelematta koulu- tai työjuttuja. Kävin eilen ruokakaupassa ja ostin itselleni tarvikkeet erästä suosikkireseptiäni varten. Opin tekemään tätä ruokaa au pair -aikoina. Hosteilla oli tosi paljon Delian kirjoja ja ne oli täynnä juuri tällaisia ihanuuksia.

Vuorossa siis ihana resepti kuvien kera!

Delia's Stir-fry Chicken with Lime and Coconut

Ainekset (2-3 annosta)

• n. 2 dl jasmiiniriisiä 
• 250 g maustamattomia kanasuikaleita (saa olla enemmänkin!)
• 1 tölkki kookosmaitoa
• yhden kookkaan limen uloin kuori ja mehu
• 3-4 salaattisipulia (voidaan korvata myös varhaissipulin varrella tai jopa purjolla)
• nippu tuoretta korianteria
• 1 rkl thai-kalakastiketta
• yksi vihreä chili (korvasin itse kuivatuilla chilihiutaleilla - toimii mainiosti!)

1. Raasta limen kuoren uloin osa ja purista puolikkaista mehu. Sekoita kanan kanssa ja anna marinoitua valmistellessasi muut ainesosat. Kyseessä on stir-fry, eli ruoka kypsennetään korkeassa lämpötilassa erittäin nopeasti, joten myöhemmin lisättävät ainekset on hyvä laittaa valmiiksi pöydälle odottamaan vuoroaan.

2. Laita riisi kiehumaan. Pilko kevätsipulit noin 3 cm mittaisiksi suikaleiksi. Hienonna myös korianteria hieman. (Osaisinpa joskus suikaloida nuo sipulit yhtä hienosti kuin tuon linkin kuvassa... Noh, maku on kuitenkin tärkein!) Jos käytät tuoretta chiliä, poista siitä siemenet ja hienonna.

3. Kuumenna öljy pannulla hyvin kuumaksi. Lisää marinoitu kana ja paista n. 4 minuuttia. Lisää joukkoon chili ja paista minuutti. 

4. Lisää kookosmaito ja kalakastike. Älä mene haistelemaan kalakastiketta, ellet ole erittäin utelias (kuten minä), sillä se haisee ihan järkyttävän pahalle! Se kuitenkin tuo ruokaan ihan mielettömän hyvän maun, kun sitä lisätään sopivasti. Jos pidät vähäsuolaisesta ruuasta, yksi ruokalusikallinen kalakastiketta riittää, mutta halutessasi lisää suolaisuutta suosittelen lisäämään sitä. Kastiketta kannattaa maistella mausteita lisätessäsi. Lisää myös puolet sipulisuikaleista ja korianterista ja anna kiehua pari minuuttia.

5. Annostele ruoka lautaselle ja koristele annokset jäljelle jääneillä sipulisuikaleilla ja korianterin lehdillä.

6. Syö niin paljon, että napa paukkuu!

Minun napa paukkui ja ruokaa jäi vielä niin paljon, että sitä riittää vielä huomiselle työpäivälle eväsannokseksi. Kanaa oli vähänlaisesti, olisi saanut olla ehkä vähän enemmänkin... Eipä tuo mitään, kunhan syödäkseen saa. Se kastike on tuossakin ruuassa se kaikkein mahtavin juttu.

Päätin alkaa neulomaan taas pitkästä aikaa. Nyt kaulahuivioperaation pariin siis!

P.S. Löydettiin Jaken kanssa netistä Sketch toy, jonka avuin me pelattiin aika kauan Pictionarya skypen välityksellä. Arvatkaa mikä olisi vastaus tähän mun piirtämään kuva-arvoitukseen. Vastaus kuuluu seuraavassa postauksessa!

Smoothie mangosta ja banaanista

Jake tuli sunnuntaina tänne ja ilmoitti haluavansa nautiskella smoothie-aamupaloista. En vastustellut tätä ideaa, sillä tykkään smoothieista kovasti. Olin aiemmin jumittanut ainaiseen lemppariini, mansikka-banaani-maito -hässäkkään, mutta heti maanantaina syntyi uusi lemppari, joka passaa niin aamupalaksi, välipalaksi kuin vaikka jälkkäriksikin.

Tarvitset pussillisen pakastettuja mangokuutioita, banaanin, luonnonjugurttia sekä tarpeen mukaan jotain makeuttajaa. Tässä tapauksessa käytimme kaapin perällä lojunutta agave-siirappia.

Ennen sekoittamista lisäsin spontaaniuspuuskissani joukkoon kookoshiutaleita, mikä osoittautui menestykseksi...

Kaada laseihin ja koristele, jos ehdit - tää on niiiiiiiin hyvää! 

Hyvä päivä

Oon ollu nyt kaks päivää peräkkäin vapaalla ja boy, it feels good! Oon saanu kerrankin olla, mennä ja tehdä ihan omia juttujani. Tänään heräsin kymmeneltä, selasin varmaan kaks tuntia 9GAGia, puhuin Millan kans puhelimessa kauan (♥), kahvittelin Bisketissä ja shoppailin hieman Mirkun kanssa (♥), kitaroin ja lauloin Emeli Sandéa ja fiilistelin menemään tätä päivää. On ollu aurinkoista ja mukavaa. Kevyttä. Ihanaa.

Pistin mun lempparikengät jalkaan pitkästä aikaa ♥

Tämä ja edellinen kuva otettiin juna-asemalla lipunmyynnissä vuoroani odotellessa... Jokainen voinee päätellä, kävikö mulla aika odotellessa pitkäks.

Image kolahti postiluuksta, ihanaa!

Tein terveellistä iltapalaa itelleni. Tuohon kylkeen vielä tuli vähän maapähkinöitä. Teki hyvvää.

Huomenna ois aika pakkailla reppua ja lähteä Keminmaahan juhannuksen viettoon. Tarkoitus ois tyttöjen kans vähän grillata ja kerrata kuulumisia, kun ei olla nähty ainakaan nääääääääääääääääin pitkään aikaan. Ihanaa, kohta mennään!

Päivä, jolloin otin ensimmäistä kertaa kalan hengiltä

Oon kesälomalla tällä viikolla ja itse asiassa tuntuukin ihan kesältä. En olis koskaan uskonut, että tällaista tsäänssiä tulee tänä kesänä. Oon ruskettunu jo ihan kohtalaisesti, nukkunu ja nyt vielä kävin Minnan ja isovanhempien kans mökillä. Tarkoitus oli tehdä pihahommia, kalastaa ja olla vain.

Mökin pöllökelloa ei oo vedetty aikoihin. Se on liian avarakatseinen moiseen.

Oon pienestä pitäen seurannu, kun mummu onkii ja pyydystää rapuja joesta. Se on ollu aina ihan mielettömän jännää seurattavaa, tuli saalista eli ei. Oon myös saanu ite kokeilla onkimista, mutta saalista en oo kauheesti saanu. Kerran sain pienen sintin, niin pienen, et se piti laittaa takasin jokeen kasvamaan.

Tänään oli kuitenkin ihan eri päivä: joki oli vielä tulvien jäljiltä runsasvetinen ja kylmä, kala nousi merestä jokeen ja oli muutenkin vaan aika onnekas olo. 

Mmm'm.

Mummu kiskaisi aika lyhyen ajan sisään kaks ihan hyvänkokoista harria rantaan. Sain sitten ongen omiin kätösiini ja aloin vartoa. Kalastelin aika pitkän tovin, eikä mitään kuulunu. Palasin mökille pitämään Minnalle seuraa terassille.

En kuitenkaan antanu periksi. Aattelin et jos oon kymmenvuotiaasta saakka koittanu kalastaa ja oon saanu yhen vaivaisen sintin, on mun pakko skarpata nyt 11 vuoden yrittämisen jälkeen. Mummu antoi vavan ja sanoi, että tuskin siellä enää mitään on, ei kala syö näin päivällä. Heitin siiman kerran. Ja toisen. Koho upposi, jäi ilmeisesti pohjaan, ajattelin. Nostin siiman vedestä ja aloin huutaa kurkku suorana, kun siiman mukana tulikin kala!

Se oli ISO!!!! Se oli niin iso, että sitä ei tarttenu heittää menemään! Sain sen tainnutettua ja verestettyä ja siinä olin: kala kädessä ja jalat tanssi itekseen jotain ripaskaa. Juoksin papan luo ja heilutin tuoretta harria sen nenän edessä. Pappa nauroi ja juoksin pirttiin tekemään saman mummulle. Mummu tarjoutui suolestamaan otuksen, sillä se olis ollu ehkä vähän turhan hoocee mulle.

 

!!!!!!!!!!!

Kaikki se ulkoilu, kalastus ja riehuminen alkoi nälättää. Paistettiin makkarat ja käärittiin kalat suolattuina folioon. En oo koskaan maistanu niin hyvää kalaa. (Tai no oon, savusiikaa. Mutta noin tuoretta kalaa en oo koskaan syöny!)

There's the nom!

Aattelin ostaa itelleni mato-ongen ja alkaa kuningaskalastajaksi. Kyllä. Meikä on erinainen.

Business kitchen day

Sain taannoin Facebookissa kutsun Business kitchen day -tapahtumaan. Siellä tarjolla oli melko autenttisia etnisiä ruokalajeja pieninä annoksina edulliseen hintaan. Tapahtuma houkutteli vielä enemmän, kun mun entinen kämppis oli siellä myös nykyisten kämppistensä kanssa myymässä nepalilaista ruokaa (joka oli muuten parasta kaikista).

Tarjolla oli nepalilaisen ruuan lisäksi kahta erityyppistä kiinalaista, indonesialaista ja korealaista ruokaa. Leivoksiin en perehtynyt niin paljon, sieltä olisi saattanut löytyä venäläisiäkin herkkuja. Maistoin korealaisesta keittiöstä Anskun kanssa kanaa sweet chili -kastikkeessa sekä friteeratun porsasvartaan, nepalilaisesta tulista kanakasvisjuttua ja perunakeittoa ja kiinalaisesta keittiöstä keitettyjä nuudeleita, kanapallon ja wood ear mushrooms. Viimeisenä mainittu näytti yksinkertaisesti niin kummalliselta, et oli pakko maistaa. Ja ei se oikeastaan maistunut edes millekään, enemmänkin se sienten rakenne oli hassu.

Ja entäs sitten se jälkkäri... cupcakes, joita sai itse koristella. Ja koristeet oli tehnyt itse eräs nainen käsityönä. "It's my hobby." Ei muuta ku hatunnosto, oli niin upeita ja herkullisia cupcakeja! Ajattelin itse kokeilla joskus tehdä noita, jos vaikka onnistuis tuo voi-sokerikuorrute... c(:

Hellettä piisaa, eikö? Ihanaa, eikö? Mun iho on hitusen vaan punoitellut, mutta nyt se on yön aikana hälvennyt. Eikä ulkonakaan ole tänään niin lämmin. Otan iisisti tänään tuolla auringossa. Pitäis keskittyä huomiseen matikan didaktiikan tenttiinkin... huoh. Se ja kaks ryhmätyötä pitäis viimeistellä, sitten ois valmista!

Itq

Tänään ois J. Karjalainen Tähdessä. Päätin eilen illalla et okei, mä ostan huomenna liput ja meen nauttimaan musiikista. Noh, olihan ne liput tietenkin myyty loppuun. Siksi tein lohturuuaksi sitä avokadopastaa, josta on niin kovin kouhotettu.

Se kouhotus ei ole ollut turhaa. Onneks ostin ainekset kahteen satsiin! 

...ja croissanteja huomisaamuksi maitokahvin kaveriksi...

Viikonloppuja! Varsinki niille, jotka menee kattoon Karjalaisen Jiitä!

Sen huomaa ilmeisesti heti tän blogin päivitystiheydessä, kun mulla on tasaisen tappavasti töitä. Sitä ei vaan jaksa/kerkeä/innosta, kun ei oo asiaakaan. Päivät kaupalla on aika lailla samanlaisia päivästä toiseen. Eilen tosin näin pikkupojan, joka maistoi ekaa kertaa elämässään limpparia. Se oli aika kauhistunut: posket pullotti, naama meni punaiseksi ja silmät ruttuun. Ei tienny se poika et miten päin olis tai mitä tekis sille kamalalle kuplivalle nesteelle. Ihan raukka! :D

Vielä mallaillaan tota lakkia :D 

Kirjoitin keväällä useaan otteeseen, miten stressaantunut, masentunut ja pelokas olen ollut. Kaks päivää sitten havahduin siihen, että musta ei enää tuntunutkaan pahalta herätä uuteen päivään. Olo on rauhallinen, seesteinen ja hyvä. Kuuntelin mp3:sta jotain biisejä, joita kuuntelin maalis-huhtikuussa, enkä halua enää kuunnella niitä. Tulee heti mieleen, miten paha oli olla. Voin kertoa, että on tapahtunut melkonen parannus.

Yllä kuva vapaapäivältä, jolloin ostin paljon postikortteja ja istahdun Strada Coffeehen kirjoittamaan niitä. Jos mä jostain tykkään niin kahviloista: Englannissa opin käymään kahviloissa niin yksin kuin ystävienkin kanssa. Nyt on kahviahurvittelut vähentyneet, kun ei tuota rahaa ole (eikä sitä eilen lotossa tullu vittu)... mutta mä sanon, että tuo lohipatonki ja kermavaahtokaakao oli nannaa!

Ostin rasiallisen tuoreita aprikooseja ja rakastuin en ainoastaan niiden väriin tai makuun, vaan myös niiden ihanaan tuntuun: ennen aprikoosin syömistä mun on aivan pakko hieroa sitä varmaan pari minuuttia poskea ja huulia vasten. Aprikoosin nukka on jotain vastustamattoman pehmeää ja ei, persikka ei tunnu samalta! :D

Sitten vois esitellä mun viimeisimmän hankinnan...

Mun uudet Vallilan pussilakanat! Eikö oo ihanat?? Mun täytyy tunnustaa, etten osaa oikeen shoppailla vaatteita tai kankaita tai mitään vastaavaa, sillä en osaa visioida asioita ylleni/ympäristöönsä ainoastaan katsomalla vaatetta tai kangasta (olen ilmeisesti virheellinen nainen, tuntuu et ihan kaikki muut osaa tän :< ), mutta näiden kohdalla kävi poikkeus. Mä näin että nää sopii mun huoneeseen ja että minä sovin nukkumaan niihin, joten ne oli pakko ostaa. Kukkaro kiitti, tai oikeastaan Anskun kukkaro, josta vähän lainasin, mutta onneks kohta on palkkapäivä. 

Why are permanent markers so permanent?

Keminmaa oli hyvä päätös. Harmi, että viikonloppu loppui niin äkkiä, olisin voinut jäädä vielä pariksi päivää...

Kuvia kaikenmaailman hommista, joita matkan varrella on tapahtunu:

 

Milla teki sushia. Pakko opetella, oli niin nom!

Väsy

Ensi-ilta meni hienosti: repesin kerran oikein perusteellisesti, kun saa tuoli kaatui miljoonannen kerran. Ihmiset nauroi, hyvä luoja ne nauroi!! Pelättiin jo, että ainoastaan näyttelijöillä on kivaa, mutta yleisö oli ihan messissä (lauantaina oli tosin vaisumpaa). Enskarin kunniaksi tuottaja tarjosi koko poppoolle lasit kuoharia, mikä ihana ylläri! Lauantaina oli sitten enskaribileet/pikkujoulut/OYT:n syyskokous, joka sujui... no, se sujui. Teatterimaiseen tapaan. Nyt kärsitään pahemman luokan jet lagista, nimittäin jatkot jatkui aamu kahdeksaan Tekkenin merkeissä.

Luokan pikkujouluissa syötiin niin paljon, että oon ehkä vieläkin täynnä. Se kanapasta oli niin taivaallista... ja tää brownie:

Hitto, oon kova syömään. Kohta pääsee (siis jo viikon päästä!!!!) syömään jouluruokia. O M G. Sitä ennen pitäis jaksaa vääntää TVT:n essee ja powerpoint sekä kuviksen, tekstiilin ja puukässän portfoliot. Tsemppiä kaikki, kohta se joulu on!

Skinny Kitten

Mä haluan esitellä teille mun ehdottoman lempikahvilan, Skinny Kittenin.

Skinny Kitten coffee and cake shop sijaitsee Main Streetilla. Paikka on avattu kaiketi viime kesänä ja se on osoittautunut oikeaksi jymymenestykseksi. Asiakkaita on tasaisena virtana koko päivän ajan ja Skinny on hiljattain laajentanut tilojaan vielä yhden huoneen verran.

Oon käynyt Skinnyssä varmaankin melkein joka viikko viimeisten kuukausien aikana, toisinaan jopa kahdesti. Hinnat on kalliit, mutta näin hyvästä ruuasta ja ihanasta tunnelmasta maksan mielelläni. Varsinkin se tunnelma on ihana: kaikki on tervetulleita, kenelläkään ei ole kiire ja palvelu on iloista ja hymykästä.

Skinnyn chunky vegetable soup, nom!

Mä tykkään tosi paljon tän mestan sisustuksestakin. No okei, on se ehkä pikkusen liian shabby & chick (=maalaisromantiikka), mutta annetaan se anteeks. Sitä paitsi se uusi laajennettu huone tasapainottaa hienosti. Se on muuten pirun hieno huone, harmi ettei mulla oo siitä kuvia...

Ajattelin käydä tuolla vielä kerran tai pari tän viikon aikana. Meen lukeen niiden yhtä Bob Marley -kirjaa jonka bongasin viime kerralla. Ja otan semmosen jumbokokoisen kaakaon ja porkkanakakun. Joo.

Perusmaanantai

Mä elin terveellistä elämää koko viime viikon.

Mun eväät vaan vaihtui sitten perjantaina.

Saksalaiset ystäväni pakotti mut syömään palan saksalaista suklaata. Sitten söin kaks pannaria nutellan kera, mutta siihen mua ei pitänyt pakottaa. Söin sipsiä pikkupussin. Ja palan Pandan lakua. Ja palan juustokakkua. Heihei, herkkulakko, oli kiva tavata!

Ei mulla oo edes syyllinen olo. Olin aina haaveillut kunnon opiskelijabileistä, nyt kolusin sitten kahdet läpi! Tulin eilen illalla kotiin ilman meikkiä, tukka sekaisin, lasit päässä ja pitsitoppi täynnä ihmetahroja, mutta silti poika sanoi, että mä näytän prinsessalta ja että se edelleen haluaa mun kans naimisiin.

Mulla oli aivan mielettömän kivaa, mutta nyt on tosi paha väsy. Näin hölkkälenkin jälkeen koen, et mussa on vielä panoksia ilta yhdeksään ehkä, sitten oon ihan kanttuvei...

Kokking

Kokkasin tässä joululomalla reggae-pupujen Milla ja Riikka seurassa:

Hymyä!

Tässä asioita, jotka ovat saaneet mut hymyilemään tällä viikolla:

:) S:llä ei ollut koulua tämän viikon maanantaina, joten olin sen kanssa koko maanantain. Me mentiin yhdessä syyskävelylle keräämään lehtiä syystaideteoksia varten. S huokaili ihania kimeitä huokaisuja löytäessään pikkuruisia lehtiä, minä huokailin katsellessani sykamoorin punaisia lehtiä. Täällä on niin kaunista, ettette edes tajua.... ja minä tyhmä en muistanut ottaa kameraa mukaan.

Toivottavasti tää lehtitaideteos korvaa tuon ulkona olevan ruskaloisteen

:) Ostin viime viikolla kaks uutta CD:tä: Brandi Carlilen The Story -albumin sekä Bob Marley and the Wailersin kokoelman, joka sisältää kaks CD:tä. Alettiin S:n kanssa yks ilta pelaamaan Afrikan tähteä (kiitos Fanni, toi on ihan hittituote nyt!), ja mä laitoin tuon levyn soimaan taustalle. Kun Is this lovesta oli soinut vasta pari ekaa tahtia, S sanoi jo pitävänsä biisistä ja alkoi tanssia. Noh, lopulta me vaan tanssittiin ja pelit jäi sikseen. Rytmi ja melodia vei ihan mukanaan, me pyörittiin ja vatkattiin peppua ja rentoiltiin vaan. Se oli taikaa.

:) Oon jutellut monille kavereille Facessa ja kaikilla on ollut jotain juttuja, jotka on saaneet mut nauramaan katketakseni. Kiitos kaikille ihanille ♥

:) Kokkasin itselleni lounaaksi tällä viikolla pastaa kera basilikapeston ja pinjansiementen. Maistoin tota ekan kerran Lontoossa Vapianossa ja päätin tehdä samaa sitten kotona ja tiiättekö: MÄ ONNISTUIN TEKEMÄÄN SIITÄ JUST SAMANLAISTA!! En ookaan ihan surkee kokki enää (;

:) Oon kutonut ihan täysillä ja kohta mun tekele on valmis! Kuvia tulee sitten joskus. Mummottelun tukena on ollut iki-ihana YleX:n nettiradio, ai että mulla on ollut ikävä suomalaista radiota... Noh, nyt kun kerran hoksasin sen niin voin kuunnella sitä ihan millon vaan, kunhan netti toimii.

:) Tilasin eilen itselleni ihanan yläosan Nextistä ja paketti tuli jo tänään! Ihanan nopeeta toimintaa... Harmi vain et se on koon verran liian iso. Yleensä mun koko on täällä 12, mutta tuo oli ihan liian suuri. Onneks meen tänään Birminghamiin niin voin käydä siellä myymälässä vaihtaan ton pienempään.

:) ... mistä tulikin sopiva aasinsilta tuohon keskustaan menemiseen. Luulin, että tästä viikonlopusta tulee dead boring, mutta toisin kävi, nimittäin Steffiltä tuli mulle viikonlopputekemistä ihan tuutin täydeltä! Ohjelmaa on nyt sunnuntaihin saakka, en jaksa odottaa!!!!

Ihanaa viikonloppua, toivottavasti teilläkin on ollut hyvä viikko!

Miau

Hieno päivä tänään! Oon ollut kovin tehokkaana, eli en oo tehnyt oikeastaan mitään. Aamupäivän vietin Facebookissa suunnitellessani Lontoon reissua Ellun kanssa. Päätettiin, että tavataan sittenkin Paddingtonin juna-asemalla (note to self: siis JUNA-, ei METRO-) ja että käydään tsekkaan Piccadilly Circus, laituri 9 3/4 ja Big Ben. Sitten passaakin vain toivoa, ettei terroristit iske Lontooseen, sillä semmostakin uhkaa on kuulemma ilmassa... saavat ne iskut kyllä luvan pysyä poissa, sanon ma.

Kävin just Skinny Kittenissä lounaalla ja mun masu kehrää. Skinny Kitten on ihana pikkukahvila (ehkä vähän turhan shabby and chic, mutta annetaan se anteeksi, koska ruoka on niin mahdottoman hyvää) tuossa Main Streetillä ja sen yhteydessä on pieni lahjatavarakauppa Fat Cat. Menin kuitenkin vain syömään ja nauttimaan hyvästä seurasta - itsestäni.

Dagens outfit: feikki-uggit, mustat farkkuleggarit ja pöllöneule


Dagens menu: tuna, melted cheese and red onion baguette with mango juice. To nom!

Nautin itsekseni olemisesta tosi paljon. Yksin oleminen antaa mahdollisuuksia tehdä mitä hulluimpia asioita, nimimerkillä kävin eilen kylvyssä kello kymmeneltä aamulla. Musta tulee varmaan erakko tällä tahdilla! Osittain syynä saattaa olla pieni jatkuva koti-ikävä. Oon tässä viimeisen viikon aikana ikävöinyt kotia aika paljon, ja kuvittelen jatkuvasti sitä hetkeä, kun tuun kotiin ja saan halata mun rakkaita siskoja ja kavereita.

Mun kaverit edesauttavat mun kotiinpaluuta, nimittäin Milla perusti mulle pienen yhteisön Facebookiin, jonka tarkoituksena on kerätä mulle rahaa matkalippuja varten. Eka aattelin että ei hemmetti tää on noloa, mutta nyt oon aivan liekeissä ja odotan jäsenmäärän kohoavan koko ajan (siinä taas yks syy, miks kyttään Facea jatkuvasti). Statistiikkaa sen verran, että jäsenmäärä on tällä hetkellä 22 ja suunniteltuun hetkelliseen kotiinpaluuseen on 77 päivää. Tän hetkisen jäsenmäärän mukaan ollaan kerätty yhteensä 67 €, jolla on miltei saatu katettua HKI-Kemi -lentolipun hinta (=68,30 € tai 79,20 €)!

Asiasta kukkaruukkuun, mun host granny käy suomenkielen tunneilla, ja hän pyysi mua mukaan tänään, koska niitten tunnilla vierailee Suomen suurlähettiläs vaimoineen, ja kaikkien oppilaiden suomalaiset tuttavat ovat tervetulleita esittämään hänelle kysymyksiä. Mä en tosiaankaan tiedä mitä kysyisin Suomen suurlähettiläältä, en siis yhtään. Ois kuiten vain aika jännä mennä sinne... noh, menen jos illalla on aikaa töiltä.

Ulkona on tuhottoman kaunis auringonpaiste, mutta mä taidan mieluummin soitella vielä kitaraa kaikessa rauhassa ja nauttia tästä rauhasta. Nautiskelkaa kaikki omasta ajastanne vaikkapa ummistamalla silmänne minuutiksi ja ajattelemalla jotain mukavaa. :)

Rakastumassa

Uutuudenviehätys pitää mua edelleen pihtiotteessaan erittäin tiukasti. Oon melko ekstaasissa täällä, sillä kaikki on niin uutta ja erilaista ja... noh, ihanaa.

Eilen oli aivan ihana sää, joten mentiin käymään pienellä kävelyllä täällä kylällä. Mulle esiteltiin mm. ihania, ihania maisemia sekä paikallisia palveluita, kuten Village Hall. Village Hallissa tarjotaan kaikenlaisia kerhoja ynnä muita aktiviteetteja. Minä ja mun host mother aiotaan osallistua siellä joogaan, jota pidetään torstaisin. Oon aivan innoissani, sillä oon aina halunnu kokeilla joogaa! Toivottavasti siellä ois vielä tilaa ja mielenkiintoisia ihmisiä.

Käytiin myös Sutton Parkissa kävelyllä host motherin E:n istuessa vaunuissa, kun host father ja S olivat uimahallissa. Sutton Park on älyttömän suuri puisto kuulemma, joten me käytiin ihan pieni kierros siellä. Näkemäni perusteella se oli aivan ihana paikka:

Sutton Park

Ihan näin ohimennen haluaisin mainita, että täällä on aivan upeita vanhoja puita. Suomessa ei (mun mielestä) oo tämmösiä jättiläisiä, jotka levittää valtavat oksansa leveälle ja korkealle, ja joiden oksille olis ihana kiivetä... Viime kesänä (Suomessa) ajoin muutaman kerran pyörällä ojaan, koska katsoin puiden latvoja. Nyt musta tuntuu, ettei suomalaisten puiden latvoissa ole mitään katseltavaa!

Sutton Parkin jälkeen suunnattiin The Hedgehogiin lounaalle vähän isommalla porukalla, sillä mukaan liittyi vähän sukua host fatherin puolelta. Hedgehog oli pub, jonka yhteydessä on hotelli ja suuri piha, jonne oli katettu pöytiä.

The Hedgehogin julkisivua

Paikka oli host fatherin mukaan kiva juuri siksi, että paikka on kodikkaan näköinen ja lapsilla on tekemistä ulkona. Ruoka oli OK, mutta sitäkin sai odottaa melkein tunnin, mikä on kuulemma ihan tavallista. Eipä se haitannut, sillä meillä oli koko päivä aikaa.

Söin Sunday roastin, mihin kuuluu perinteisesti jotain lihaa, vähän kasviksia sekä Yorkshire puddingia ja gravya eli ruskeaa kastiketta. Mun liha oli nautaa. Kun tarjoilija tuli kastikelautasen kanssa, mun host father kertoi, että britit syö perinteisesti horseraddishia naudanlihan kanssa. Minähän näin ammattimänkkinä tahdoin maistaa horseraddishia ja otin sitä aimoannoksen. Host dad varoitti voimakkaasta mausta, mutta minä en välittäny. Ois muuten kannattanut, sillä se tavara oli ihan oikeasti tosi tuhtia tavaraa, ja mun silmät vetisti ku hullut ja nenässä poltteli. Selvisin kuitenki hengissä ja lähinnä nauroin mun reaktiolleni. Suosittelen kuitenki, että jos joku tarjoaa horseraddishia, olkaa varovaisia! :D

Tänään mulla oli melkein koko päivä aikaa ihan vain itselleni, kun S ja E oli päiväkodissa ja host parentsit töissä. Imuroin, tiskasin ja siistin paikkoja, minkä jälkeen laitoin itteni valmiiksi ja lähdin käymään postittamassa parit kirjeet. Postissa käynnin jälkeen käveleskelin pääkadulla ja päätin mennä vierailemaan paikallisen kirkon pihalla.

St. James's Church

Tommonen nätti pikku kirche, eikö? En tiedä tarkkoja faktoja tuosta kirkosta, mutta aion ottaa selvää myöhemmin, kun uskaltaudun sisäänkin.

Anyways, kävin tutkimassa tuota pihaa hiljaa sateenvarjoni alla tassutellen. Kaikkialla oli aika hiljaista, eikä pihalla ollut mun lisäkseni muita. Kävin tutkimassa hautoja, joista moni oli jo 1800-luvulta. Koko hautausmaa oli kertakaikkisen kaunis.

Seurasin pientä edestakaisin pomppivaa oravaa, joka johdateli mut koko ajan edemmäs hautausmaalla. Mulla on ollut jotain vastenmielistä tunteita hautausmaita kohtaan, mutta täällä mä vaan jotenkin rauhotuin. Katsein hautakiviä, kuuntelin kirkon kelloja (jotka kuulosti tosi iloisilta suomalaisiin verrattuna) ja olin ihan hiljaa. Olin jotenki tosi haikea, vaikka kukaan mun läheinen ei siinä maassa maannutkaan. Nuorina kuolleiden haudat suretti eniten, ja erään vanhan pariskunnan haudassa luki "A love like our could never die". Kun tajusin, mistä se oli, liikutuin kovasti.

Ai että, käyn varmaan aina kävelylläni tuolla, ihan vain sen esteettisyyden takia.

Tänään oli kyllä ihana päivä, tunsin olevani nyt nimenomaan itseni kanssa, ja nautin omasta seurastani äärimmäisen paljon. S:n ja E:n paluu päiväkodista tuntui kuitenkin ihanalta, ne on molemmat älyttömän herttaisia. Oon ihan onnenpekka, kun oon päässyt tämmöseen perheeseen.

Kohta vois mennä suihkuun ja nukkuun. Sleep well!