Hyvä keikka ja syksyn ensimmäiset kynttilät

Eilen oli tosi hyvä päivä. Sain tietää, että pääsen Turkuun noin viikoksi, kun työt antaa myöten. Ja että ne työt ei lopukaan vielä. Kotiin tulin hymyillen, pakkasin kamppeita Keminmaa-reissua varten ja istuin koneella. Juttelin Jaken kanssa ja kiirehdin telkkarin ääreen, sillä sieltä tuli kerrankin hyvää ohjelmaa: PMMP:n livetaltiointi Akun Tehtaalta vuodelta 2009.

Sytytin itselleni elokuun ensimmäiset kynttilät, ja niin elokuun pimeä ilta oli aivan ihana. Vedin huovan leukaan asti ja lauloin mukana ihan hiljaa. Sydän pamppaili, kun kuuntelin kunnolla laulunsanoja kappaleista, joita en ollut aiemmin juurikaan kuunnellut ja ihastuin entistä väkevämmin sellaisiin biiseihin kuin Kovemmat kädet, Taiteilia ja Niina. Ja niihin vanhempiinkin rakkaisiin.

(Milloin mä aloin tykätä PMMP:stä? Rusketusraitojen aikaan ne vaan ärsytti mua. En ottanu niitä koskaan tosissaan. Eräänä päivänä kuitenkin ostin Lautturi-albumin ja se on mun aarre tänäkin päivänä. Varmaan paras levy, jonka omistan.)

Menin nukkumaan hehkuen. Niillä naisilla on jännä vaikutus muhun: tulee inspiroitunut, vahva ja rakastava olo. Taidan joutua ostamaan keikkalipun Teatrialle lokakuuta varten. Ja vielä joskus hommaan sen LP-kokoelmankin.

Nyt täytyis kiitää töihin, järjen riistot (kröhm, siis arjen säästöt...) kutsuu. Illalla otan Pälvin kyytiin ja ajan kotikotiin kattoon, miten äiti voi ja miten Väinö hoitaa sitä (äitin jalka on leikattu ja Väinö kuulemma seuraa äitiä koko ajan - jopa vessaan - ja makaa sen vierellä. Onko mitään yhtä suloista?) Hyvää viikonloppua kaikille! ♥

Hellundai

Olipa rentouttava ja pitkäntuntuinen päivä eilen! Eka aamuvuoro koskaan, pääsin jo klo 14.45 pois ja sen jälkeen otin aurinkoa pari tuntia. Söin hyvin, leikin vähän serkkujen kanssa, menin uimaan ja sitten Torniobilis Minnan, Tommin, Millan ja Jubasan kanssa. Siellä oli hienoja autoja: kirppuja, avoautoja ja tottakai Tommin "meesu".

Tänään oon hillunu aamusta saakka tossa naapurissa Gleetä katsoen. Katottiin myös Tangled. Arvatkaa, itkinkö lopussa?



Mun lempihahmo oli ehdottomasti Pascal; tuo ihana kameleontti, jolla on päivänselvästi meidän Minnan luonne! Oisko mun mahdollista saada tuo lemmikiksi, noin niinku sen How to train your dragonin Toothlessin lisäks...?





Koko sen nautinnon veti tsiljoonanteen potenssiin vielä se, että Jussin lataama versio oli BluRay... En oo aikasemmin tajunnu et miks jotain bluureitä pitäis olla, onhan meillä dvd, mutta nyt... sweet holy mother of God.

Mulla ei muuten ollu sitten hellua helluntaina. Pidän huolta siitä, että missä ikinä lienenkin juhannuksena/jouluna (en tiiä, kumpi se sanonnan mukaan oikeasti on, sanokaa te), ovelleni mahtuu kokonainen hellujono!

Yöllinen päänpurku vol 2 (?)

Taas mä valvon. Uni ei oo viime aikoina tullu ennen kello kahta yöllä, sillä mielessä on ollu monenlaisia asioita, jotka on vähän valvottanut. Tai sitten syy on se, että herään joka päivä 8-10 aikaan, eikä mua sen takia väsytä illalla. Hyi, musta on hyvää vauhtia tulossa vuorotyöläisaikuinen.

Yks ilta skypetin Erikan kans ja juteltiin suut vaahdossa miten meillä menee mantereella ja kuningaskunnassa. Sinä iltana mun mieleen hiipi eräs pikkupoika, jota en ollut pääsykoekiireiden takia ajatella pitkään aikaan. Nyt en saa sitä pois päästä. Mulla on sitä niin kauhea ikävä.

Johanna varoitti mua, että au pair saa itselleen ikään kuin uudet sisarukset. Niin se piru vie kävi ihan vaivihkaa. Kotiin tultuani olin iloinen, että sain hengähtää hetken, mutta välillä olo on vähän autio. Haluaisin ihan hirveästi olla läsnä pojan elämässä ja katsoa kun se kasvaa ja oppii joka päivä. Haluaisin kuunnella kun se kiukuttelee ja haluaisin pelata sen kans Afrikan tähteä kuus erää peräkkäin. Siksi ostinkin sille jo synttärilahjan valmiiksi. Vielä askartelen sille maailman hienoimman kortin.

Päätä vaivaa myös uusi työpaikka. Pitää oppia uutta ja tutustua uuteen porukkaan, mikä luo mulle paineita. Oon sen verran perfektionisti, että jos asiakas huomaa kuittia tutkaillessaan mun tehneen virheen, niin tuntuu et hiki pukkaa pintaan ihan ku sisälämpötila ois kohonnu 30 celsiusasteeseen. Noh, sainpahan tänään eräältä asiakkaalta positiivista palautetta. Ensin se sanoi sen mulle ihan suoraan ja sitten vielä ylemmällekin tahdolle. Tuntui ihanalta saada semmosta feedbackia tekemästäni stressaamisen jälkeen.

Olin myös vanhassa tutussa kesätyöpaikassa puutarhalla sunnuntaina, kun mulla oli kaupalta vapaapäivä. Jo pihaan pyöräillessäni musta tuntui kuin kotiin ois tullu ja kuin viime kesästä olis vain pari viikkoa. Kaikki oli tuttua ja tunsin oloni itsevarmaksi. Kaikki ne kukkien tuoksut toi mulle muistoja mieleen edellisiltä kesiltä ja sai mut ihan mielettömiin fiiliksiin. Vaikka ne kukat ei puhunu, ne tuntui toisinaan jopa hieman elävämmiltä kuin jotkut asiakkaat kaupassa. Ehkäpä sain puutarhalta tsemppiä tähän päivään, joka meni loppujen lopuks oikein hyvin, kiitos sen tasan yhden asiakkaan.

Huomenna samanmoinen työvuoro, jonka jälkeen toivon pääseväni katsomaan Millan kans Gleetä. Oon ihan hulluna siihen sarjaan, se on aivan salaa koukuttanu mut! Mulla meinas mennä viime viikon maanantai pilalle, kun en nähny Gleetä enkä Millaa enkä ketään. Katottiin tänäänkin kaks jaksoa ja mua jäi nyt jännittään ku ne kaks opea pussas. Siis OMG!!!!!!!!!!!!!!!!!!! olin odotanu sitä esim. eka jaksosta lähtien ja nyt se tapahtu ja mä huusin että JESSS ja Milla nauroi mun reaktiolle. Tykkään eläytyä täysillä, kaikki ei ehkä kestäis kattoa mun kans leffoja/telkkua...

Keskiviikkona olis aika kampaajalle. AH. On jo enemmän ku korkea aika pätkästä kuivat latvat ja peittää juurikasvu. Ongelma on, että millä helkutin värillä mä tän pään väritän?? Suunnitelma oli alun perin et punaseks tai semmoseks punaruskeaks, mutta sitten menin ostamaan itelleni kevätjuhlamekon. Se on semmonen... noh, jos mä huomenna nappaisin siitä kuvan ennen töihin menoa. Mietin ruskeaa, blondia ja sitä punaruskeaa. Punanen vaan näyttää mun mielestä jotenki tosi härskiltä sen mekon kans. Mekkoa en ehdi vaihtamaan, kun työvuorot ei salli sitä. Ja mä tykkään siitä mekosta ihan hulluna!

Hjuu. Moi.

edit: mekko!



ja kysymyshän kuuluu: meneekö sen punaruskeen tukan kans? :s

Something to entertain me

En oo ollu kauhee telkkarifriikki, mutta viime aikoina oon löytänyt itteni aika usein telkkarin äärestä. Viime viikolla tuli Katen ja Williamin häät (joihin olin lievästi pettynyt hääparin pidättyneisyyden vuoksi) ja nyt on meneillään lätkän MM. En oo ikinä ollu mikään penkkiurheilija, mutta parin viime vuoden aikana mua on alkanu kiinnostaan MM-lätkä ja etenkin ne pelit, joissa Suomi pelaa. Tajusin sen kun huomasin Suomi-Latvia -peliä katsoessani huutavani seisaaltani JEEEEEEEESSSSSHHH kun Suomi tasoitti maalit 2-2.

Eilenkin katoin peliä, mutta kolmoserä jäi lähes kokonaan näkemättä. Sähköt mäni poikki, ja näin vielä Suomen maalin siinä loppumetreillä. Wau.

Milla houkutteli mua katsomaan uutta nuorisomusikaaliohjelmaa, Stagea. En tiennyt koko ohjelmasta yhtään mitään, mutta sain siitä kivan esittelyn Millalta tiistaina, kun menin lukuhommia hetkeksi pakoon. Katsottiin kolmosjaksoa ja mä olin aivan innoissani!

On ihanaa huomata, että osaa suomalaisetkin tehdä jotain. Ei ne ihan priimakamaa oo tietenkään (paitsi ainakin se yks porukka), mutta on ilo huomata, että osataan olla rohkeita ja aitoja. Siellä kaikki tekijät on aivan täysillä messissä ja kaikki tehdään tunteella: Marco itkee ja oppilaat halaa toisiaan myrskyisästi suorituksensa jälkeen. Voin vaan kuvitella sen latauksen, mikä niillä on elämässään tällä hetkellä treenatessaan koreografioita ja esiintyessään joka keskiviikko livelähetyksessä. Eilenkin Stagen katsottuani mulla oli semmonen fiilis, että haluan ite mennä sinne laulaan ja tanssiin niiden kans, olis ihan mieletöntä!!

Ens keskiviikkona ois muuten pääsykoe. Alkaa jo olla paniikki. Odotan keskiviikkoa kuitenkin innolla, sillä illalla tulee taas Stage ja saan seurata tunnerikasta ilakointia lähemmäs kaks tuntia. Kattokaa tekin!

Uaaaahhh so stressed

Hyi että kun ihmistä voi stressata asiat. Oon ollut täysin stressivapaalla vyöhykkeellä täällä pitkän aikaa, mutta nyt mulle sitten pamahti. Onko tämä ehdollistunut joulustressi vai jokin aivan muu? Mitättömät asiat kuitenkin huolettaa.

Vai onko esimerkiksi tuo terroriuhka aivan mitätön? Onko mun syytä olla huolissaan matkatessani Euroopan suurilla lentokentillä vai ollako huoletonna? Mitä jos tulee lumipyry ja matkasuunnitelmat menee myttyyn?

Ja miks mun viisaudenhampaiden pitää tulla just nyt? Jos ne pitää poistattaa niin arvatkaa vaan uskallanko mennä hammaslääkäriin täällä? En todellakaan, nimim. ollessani neljä vee mua piteli paikallaanneljä lääkäriä ja suoneen iskettiin rauhoittava piikki jos toinenkin kun multa poistettiin mädntynyttä hammasta.

"Mitä, mitä, mitäpä jos sä pelkäät turhaan?" Välillä alkaa tuo soimaan päässä. Ehkäpä mä pelkään turhaan.

Jos jokin mua rentouttaa (ellei asioiden selviytymistä lasketa mukaan) niin nauru. Ja tällä hetkellä mua naurattaa tää:



En oo oikeen tajunnu brittihuumorin hienoutta. Okei, Little Britain on ok, mutta esim. Black Adder ja Fawlty towers on vähän arvoitus.... Noh, eipä nämäkään välttämättä Speden päälle ymmärrä.

Kuus.

X-factorista ja muista tuntemuksista väkerretty sunnuntai-illan jupatus

Sarjassamme Britannian ihmemaa voisin mainita X-factorin. Täällä uukoossa sitä hypetetään aivan laittoman paljon. Joka ikisessä juorulehden kannessa on jotain kyseiseen ohjelmaan liittyvää ellei sitten koko kansi ole peitetty Cheryl Colella, Simon Cowellilla tai UK:n tämän hetken kuumimmalla miehellä, Matt Cardlella.

Tuossa hetki sitten näytettiin vuoden 2010 UK:n X-factorin finaalijakso. Finaalissa oli kaikki mun lempparit: Rebecca Ferguson, 1 Direction ja Matt. Katoin x-tekijää alussa joka lauantai, mutta semifinaalien alkaessa mun kiinnostus alkoi hiipua, sillä mukaan otettiin aivan liian monta esiintyjää. Päätin sitten katsoa ainoastaan finaalin ja sen tein. Osittain.

Rebecca ja Matt oli mun suosikeita jo alusta asti ja mulla oli heti semmonen fiilis, että nuo kaks on finaalissa aivan varmasti. Ehkä niitä kahta on jotenkin markkinoitu eniten erilaisilla kikoilla meidän tiedostamatta sitä, ehkä ne oli vaan lahjakkaamia ja pideympiä persoonia. Ihania ne on molemmat anyway.

Rebecca Ferguson ja Matt Cardle - ihan uudet ihanuudet

Noniin, taas yks viikko pulkassa rankkoine päivine sekä ihanine viikonloppuaktiviteetteineen. Väsyttää ja ei väsytä. Naurattaa ja itkettää. Alan tajuta, että mulla on enää kymmenen päivää ilman mun rakkaita kotona. Kymmenen. Tuntuu ikuisuudelta, mutta tiedän, että se menee nopeasti, ihan niinku jokainen viikko.

Mä haluaisin kotiin oikeastaan ihan heti nyt.

Katedraali vs. katumuoti

Raportinpoikasta viikonlopusta:

Lauantai-aamuna hostit nakkas mut Lichfieldin rautatieasemalle. Koska päivä oli niin nuori, mä menin kierteleen ympäri kaupunkia. Lichfield ei oo iso mut se on sitäkin söpömpi ja siellä on kaunis kirkko ja katedraali.

Lichfield Cathedral

Tuo katedraali oli niin mielettömän kaunis. Outoa oli vain se, että siellä sisällä oli monta opastustaulua sekä pieni putiikki, jotka teki paikasta kauheen kaupallisen... ja sit valokuvaamista varten piti ostaa semmonen kahen punnan lupa mut hei, mullahan on massia!

Lichfieldistä suuntasin sitten Steffin luo Hall Greenin aseman kautta Moseleyhyn. Tyttöjen kans oli sikahauskaa, sillä me valittiin tällä kertaa oikeat pubit. The Sun on the Hill oli jälleen kerran unelmien täyttymys, siellä soi taas hyvä musiikki (ei ollut tuttua, mutta hyvää se oli silti) ja hinnat oli kohdillaan. Sitten me suunnattiin nenät Broad Streetille ja päädyttiin OhVelvetiin, joka oli meluisa, halpa ja iloinen mesta. Yks muija oli vaan tooooosi tyly, ku pyysin sitä päästään mut ohi niin se sanoi et "You go 'round" ja asettui mun tielle vähän leveemmin. Simply divas... jos mulla olis paha temperamentti, siitä ois tullu semmonen upea kissatappelu. "BITCH!!"

Musta ei oo yhtään julkaisukelpoista kuvaa koko viikonlopulta, vaikka mulla oli ihanat vaatteet (tuntui ja näytti kivalta) ja hyvä kampaus. Otsikko kuitenki lupas uskontoa ja muotia... no, here you have it:

Ja mä luulin että mun hame on lyhyt... Mut joo, tässä teille muotia suoraan Broad Streetiltä! Kaikki nähtävillä pe ja la, ehkä myös su. Ja tosiaan, kun sanon kaikki, niin tarkotan kans et kaikki.

Sunnuntai oli leppoisa, katottiin Vivin ja Steffin kans The Hangover. Meinasin kuolla nauruun, se oli niin loistava leffa ja sai krabbeunihiekat karisemaan silmistä erittäin tehokkaasti! :D Sit katsottiin semmosta brittisarjaa ku The Inbetweeners, mikä on ihan helmisarja. Tuleeko sitä Suomen telkkarissa vielä? Jos tulee niin tsekatkaa ihmeessä, kyseessä on neljän epäonnistuneen nörttipojan kohellusta. Noloa ja naurettavaa, arvosteluissa sanotaan et tää on Anti-Skins... Tykkäsin, koska huumori on parasta vahingonilolla höystettynä n___n

Muuten, opin uuden sanan kun katsottiin ANTM:ää. Se on smize eli smile with the eyes. Håhå, tuo oli niin hyvä vitsi illan aikana, oli hauskaa ottaa kuvia ja olla ihan smize! Varmaan sen ja yhen kahen kolmen tequilan takia jokainen kuva on enemmän tai vähemmän kamala.... :DDD

Mut hei, hyvät viikonaloitukset kaikille, pahin on jo ohi ja viikonloppuun enää kolme päivää!

JEE!!

Mulla oli ihan mielettömän kiva päivä tänään ja oon niin mahdottoman innoissani!!!! :D Kävin tänään shoppailemassa Birminghamissa ja sain mooonta uutta kaveria. Oli niin mahtavaa viettää aikaa niin monen mukavan suunnilleen omanikäisen tytön seurassa. Ootan tosi innolla ens lauantaita, tiedossa ois clubi-ilta näiden samojen neitokaisten kanssa... (;

Lisää joskus ku on aikaa. Tämä onnellinen ja väsynyt likka avasi juuri ikäväsuklaalevyn ihan vaan siksi kun halutti "juhlistaa" tätä ikimuistoista päivää ja vähän herkutella katsoessani Suomen Dancea. Mitä muuten tykkäätte Dancesta? Musta se on huippu, kerrankin jotain tasokasta!

Unia! :)

"I'm here for my stuff..."

Heräsin aikaisin aamulla ja riensin äipän kans ruokakauppaan ja muille asioille mustavalkoisissa:

Leggingsit Kapp Ahl, toppi H&M, raitapaita Indiska

Tänään oli sadepäivä. Vaikka kuinka eilen illalla uhosin itselleni, että lenkkeilen tänäänkin, en sitä tehnyt. Sen sijaan majoittauduin telkkarin ääreen, jotta näkisin kerrankin Ellen DeGeneresin alusta loppuun.

Ihana amerikan Elleni

Tykkään Ellenin showsta tosi kovasti! Ilonen, rempseä, hauska ja what not. Ainut mikä häiritsee on se, että pelkään jonkun muun kirjoittaneen Ellenin vitsit (toivottavasti näin ei ole..........). Ja mistä se kaikki tavara tulee, mitä Elleni jakaa?? Eikö sen nimi pitäis olla jo DeGENEROUS? Tämän päivän jakson vieras, Clint Eastwood, on ilmeisesti pannut merkille Ellenin anteliaisuuden ja tokaisi tuon sitaatin, jota käytin otsikossani.

Speaking of stuff, tämä tyttö pääsee shoppailemaan Tallinnaan!! Oon liekeissä, sillä haaveilin Viron vierailusta jo viime kesänä, ja nyt se perhana toteutuu. Nyt pääsee Sanna kiertämään maailmaa, ai ai ai... Britteihinkin on enää alle kuukausi. :o

Pitäis alkaa tehdä vaatekaappi-inventaariota, sillä kohta tartten vaatevaraston viikoksi. Toivottavasti ei tarttis kamalasti pyykätä viikonloppuna.. :s