Tänään olikin aivan hyvä päivä

Nukuin pitkään, eikä herätyskello herättänyt.

Sain harjoitteluraportin valmiiks, jee! Ei menny ku pari kuukautta.

Olin pyjamissa, kunnes piti mennä tanssitunnille. Oli hitsin hyvä meininki, 

lepäsin ja rehkin samanaikaisesti.

Jälkeenpäin menin Anriikalle. Syötiin _tosi_terveellistä_ ruokaa 

(eli pekonipastaa) ja katottiin,

kun tähdet tanssi. Saatettiin itekki tanssia ihan vähän.

Ja sokerina pohjalla: sain viime yönä valmiiksi videokoosteen Maltalta. 

Tätä on kuulkaa tehty sydämellä! 

...haluttais takasin viime kesään. ♥

Syksyhommat

Kävin mettässä

Ihastelin muotoja, värejä, rakennetta

Meikä on kandi, jee!

Siksi kutsuin vieraita ja tein Minnan kans kakkuja

Käytin tätä ronttia aamulenkillä. Kolme sekuntia tämän kuvan jälkeen se 

rimpuili ittensä pannasta pois ja alkoi liehakoimaan.

Ajattelen joskus näin suuria.

"Pihalla kuin Tampaxin naru"

... sanoi joku radiojuontaja, kun myönsi, ettei tuntenut kesän ultimaattisia hittibiisejä. En minäkään niitä tuntenut, saatika Oulun uusia bussireittejä, luentosaleja tämän päivän luennoille ja lastentanssille (kyllä, nyt polkaistaan esi- ja alkuopetuksen sivuaine käyntiin!) taikka 4G-käsitettä. Nyt tiedän jo hieman enemmän; alan orientoitua tulevaan lukukauteen nenä täynnä räkää, laukussa yskänlääkkeet ja pullollinen Hyvää päivää. Jospa tästä kehkeytyisi vielä sellainen.

Päivän tavoitteina on saada ruokaa, uusi puhelin ja päästä  vähän kärryille. Heti kun pääsin täällä yliopistolla tietokoneen ja netin ääreen, hommat helpottuivat huomattavasti. Minulle selvisi sekin, että tulevana sunnuntaina alkaa sekä Oulu-opiston että korkeakoululiikunnan itämaisen tanssin ryhmät, mukavasti järjestävät ne peräkkäin samassa tanssisalissa. Ja minä ilmoittauduin molempiin ryhmiin, nyt on siis tiedossa kolmen tunnin tanssisessiot joka sunnuntai ensi vuoden toukokuuhun saakka. Minä nautin, varsinkin kun mulla odottaa uusi kolikkovyökin kasissa.

Nyt meitsi lähtee metsästämään apetta, saa nähdä oonko liian nirso tuolle lipastoruualle... Bai bai!

P.S. Ostin tänään sellaset jumppa/rokkitossut, millaisia käytin päiväkerhossa n. 20 vuotta sitten. Musta ei tuu ikinä aikuista.

Meidän reissu alkaa olla jo ehtoopuolella, enkä oo näköjään kauheasti postauksia aikaan saanut. Eipä tuo haittaa, oon keskittynyt elämään hetkessä. Nautin siitä, miten päivät ovat sulautuneet toisiinsa niin, etten enää tiedä edes monesko päivä kuuta on meneillään. Viikonpäivät sentään tajuan, sillä tottakai ihminen vapaita viikonloppuja odottaa!

Oltiin eilen katselemassa auringonlaskua Għajn Tuffieħalla. Meillä oli eväänä maailman parasta kasvispizzaa ja oltiin. Otettiin pari valokuvaa ja mä maalasin. Sitten katsottiin, miten hehkuvan punainen pallo katosi horisontin taakse kaikessa hiljaisuudessa. Se oli maagista. Paras turistikokemus, ilmainen, mutta silti kallein.

Mitä kuuluu:

Tajusin, että kirjoitin viimeisimmän postauksen viikko sitten. Äkkiäpä tää aika menee, kun on tekemistä! Tekemiset ovat olleet seuraavanlaisia: aamulla töihin, töiden jälkeen rannalle, rannalta ruuanlaittoon, sitten syödään jotain pientä kun Mufta kutsuu maistamaan arabialaisia kokkauksiaan. Syönnin, juttelun ja makeiden naurujen jälkeen Miss Teacherit suuntaavat silmät ristissä kohti sänkyä kohdatakseen toisen melko samalla kaavalla toistuvan päivän. Tämmöiset päivät on aina hyviä.

Eiliset aperitiivit :3

Eilen käytiin taas Vallettassa ja koitettiin vierailla kirkoissa. Maltahan on tosiaan täynnä kirkkoja; kuvitelkaa, että Ouluakin pinta-alaltaan pienemmälle saarelle mahtuu 365 kirkkoa! Ei aiota ihan kaikkia tietenkään mennä katsomaan, eilen onnistuttiin vierailemaan kahdessa. Eka oli pikkuruinen uus-goottilainen Robert Samut Hall, joka ei ole yleensä edes auki yleisölle, sillä sitä käytetään kaupunginorkesterin harjoitustilana. Käytiin sisällä ystävällisen sedän luvalla ja nähtiin sisältä yllättävän moderni ja täynnä musiikkikamaa oleva kirkko.

Kirkkokäyntien lisäksi vierailimme taidemuseossa, joka toimi aikoinaan ansiointuneimpien ritarien asuinpaikkana. Mekin pidimme miljööstä niin paljon, että otimme vähän kuvia... Tarkasteltiin me myös taidetta, vaikuttavaa olikin! 

  

Ihana Mirva ❤

Käytiin myös siinä kirkossa, jossa ne häät oli viime lauantaina, nimeltään Carmelite Church. Kuvitelkaa tähän näkymään täydet penkkirivistöt ja keskikäytävälle se morsian. Voi itku.

 

Carmelite Church

Illalla käytiin maailman parhailla pizzoilla Margo's-nimisessä ravitsemusliikkeessä. Oli hitusen eri luokkaa kuin perusturkkilaiset. Nautittiin niin, että päätettiin hidastaa tahtia oikein kunnolla ja syödä pizzat haarukkaa ja veistä käyttäen! :D Mun pizzassa oli parmankinkkua, mozzarellaa, kirsikkatomaatteja ja rucolaa. Voi itku, mulla tuli just nälkä... Pizzoista ei ole kuvia, ne oli liian hyviä et niistä alettais kuvia ottaan. Ehkä meillä oli myös mieletön nälkä. Ite olin niin innoissani siitä pizzasta, et puraisin haarukkaakin ja multa lohkesi hammas! Pizzojen jälkeen suunnattiin vielä eräälle aika hienolle kattoterassille juomaan mohitot, jotka nekin olivat ihan omaa luokkaansa. Ilta oli kerta kaikkiaan täydellinen. :)

 

Mitäs muuta? Tänään mennään Mellieha Baylle aurinkoa ottamaan (jos aurinko jaksais pilvien lomasta kurkkia) ja huomenna mennään meidän pomon tyttären private boat partyihin, suuntana paratiisisaari Comino. Ei paha, eh? Ciao!

 

Kesävarpaat kotirannalla, Spinola Baylla

Kuvakuulumisia!

Tässä siis lähimenneisyyteni Turun ihanasta vapusta aina vastaostettuihin aurinkolaseihin ja Anriikan tuomiin Australian simpukoihin! Lähitulevaisuudessa tiedossa töitä, töitä, akvarellileiri Hailuotoon (!!) ja töitä, seuraava vapaapäivä sekä koulusta että töistä on luvassa helatorstaina. Silloin murusenkin pitäisi olla täällä... ♥ 

Baibai ja hellät tuntehet!

Huippuhyvä kevätpäivä!

Tänään mulla oli suunnitelmissa lähinnä tulostaa yhden seminaarikaverin kandi opponoinnin tekemistä varten ja opponoida täyttä päätä. Mutta kuinkas sitten kävikään?

Otin alle ihanat turkoosit conssit kuivan asvaltin 

ja aurinkoisen päivän kunniaksi sekä kilpuri-Nopsan.

Menin ensin Instrumentariumille kiristyttämään ruuveja - en siis kandin löysyttämästä päästäni vaan silmälaseistani, sillä toinen sanka heilui uhkaavasti. Siihen vaihdettiin ruuvi ja minä vaihdoin rakennusta. Nyt olen vakuuttanut itseni, kotini ja matkatavarani. Let's rymytään, ou jee!

Päässä killuva huivi on kirppislöytö, kaulaan kiedottu tuli mukaan Glitteristä 11,90 € hintaan. 

(Ja siis nää tuli ihan väkisin mun mukaan, vaikka kuinka koitin estellä...!)

Yritin siinä keskustassa pyöriessäni löytää uusia bikineitä tulevaa kesää varten, mutta löydökset olivat tällä kertaa heikonlaiset. Noh, myöhemmin koitamma uudelleen. Sen sijaan mukaan tarttui keväinen ohut neuletakki Vilalta sekä kaksi hurmaavaa kaulahuivia. :3

Tässä vaiheessa kello käy jo puoli kahta ja mulla on kiljuva nälkä. Mintun kautta yliopistolle tulostamaan sitä kandia, sitten saman tien bussi keskustaan. Kahvihammasta kolotti ja pysähdyin Kofeiinikomppanialla/ Cafe Krudassa pressokupposella ja aijai kun teki hyvvää! Sitten piti kääntää kilpurin nokka kohti kirjastoa, missä mua varten odotti kaksi kirjaa sekä maksut niistä (ja karhulaskuista, ahemm).

Kirjastossa odotti niiden opusten lisäksi yksi maailman siisteimmistä jutuista, nimittäin Myllytullin koulun kuvisluokka 6 A:n näyttely Ilon pisaroita. Mun oli tarkoitus vaan piipahtaa näyttelyssä, mutta innostuin siitä niin, että vietin hetken jokaisen työn äärellä ja kirjoitin jokaiselle taiteilijalle kommentit heidän portfoioihinsa. Halusin sanoa muutakin kuin "kiva työ" ja paneuduin hommaan kunnolla. Siinä vierähtikin kaksi tuntia, ja siinä lomassa tuli myös juteltua hyvien tyyppien kanssa. Kerrassaan ihana taide-elämys, suosittelen kaikille vierailua tuossa näyttelyssä!

Kirjaston jälkeen otin määränpääksi sairaalan ja lähdin kattomaan enon vointia. Siinä juotiin tuliaisiksi viemät pullolliset coccolaa ja raatattiin tunnin mittainen tovi. Silloin tajusin, että kello tosiaan on helkkarin paljon ja etten ole syönyt lounaan jälkeen murustakaan (mitä en muuten vieläkään, kello 20:05 mennessä tehnyt!!) ja lähdin kotiin. Kotona aloin kuvailla kaikkea hömpänpömppää ja blogihörhöillä onnellisuushormonihuuruissa. Otin myös paskan taidekuvan naapuritalon katosta ja auringonlaskusta, nauttikaa siitä. Minä nautin laatuseurasta Facebookissa ja muokkaan vielä vähän lisää kuvia. Moikka!

(Entäs sitten se kandin opponointi? Ahemm. Palataanpa siihen sitte joskus toiste.)

(Ai niin ja se Thronesiki alkaa tännään, jiiihaaa!)

Semmonen lauantai

Heräsin aamulla puoli kymmeneltä. Eilisen illan viski oli haihtunut päästä ja nousin tekemään itselleni vähän terveellisempää aamupalajuotavaa rahkasta, maidosta ja hedelmistä. Käytin juoman nautimiseen television ääressä vihdoinkin niin paljon aikaa kuin halusin. Ja katsoin telkkaria hyvin kauan. Sitten imuroin, ja sekin lähti lapasesta; tää kämppä ei oo koskaan ollut näin puhdas.

Olen käyttänyt viime päivät elämän tarkoituksen miettimiseen. Päätin antaa niiden ajatusten olla hetken ja kömpiä päivän aherrusten palkkioksi yleissaunan lauteille. Pukuhuoneeseen astuessani näin, että yhdessä nurkassa oli vaatteita mytyssä. Minulla olisi seuraa. Hemmetti, naapurini ovat sittenkin elossa!

Muutin yksiööni helmikuussa. Olen siis vajaan vuoden asustanut täällä, mutta jutellut ainoastaan yhden naapurini kanssa. Jotkut eivät edes moikkaa rappukäytävässä vastaan tullessaan. Suurinta osaa en ole koskaan nähnyt edes vilaukselta.

Nyt näin yhden, ja vietin hänen kanssaan varsin leppoisan tunteroisen saunassa raataillen elämästä. Inhoan sitä, kun en ilman silmälaseja ja piilareita näe vaaksaa pidemmälle. Tämäkin saunakaveri jäi ilman kasvoja. Toivon vain, että tämä kaveri tunnistaisi minut rappukäytävässä. Ja että sen näkö ei ole niin hyvä, että se olisi nähnyt kamalat sänkisääreni...

Nyt menen katsomaan Uuno Turhapuroa ja menen aikaisin nukkumaan. Tiedän, elän kuin vanhukset. Ei siinä ole oikeastaan mitään pahaa, välillä tämmönen hidas tassuttelu tekee niin hyvää.

Hyvää yötä, toivottavasti monilla on tänä iltana hyvä mieli. :)

Syysjuttuja - niitä hyviä

Kävin lankakaupassa ja aloin neuloa Kerttu-sukkia. Oon purkanut reilusti 

aloitetun työn jo viidesti (jä välissäkin kolmesti), sillä en ole aiemmin neulonut 

tällaisia kuviojuttuja. Nyt sujuu kuitenkin hyvin, kunhan muistan keskittyä!

Söin hyvää ruokaa: uunilohta papu-pinjansiemensalaatin kera.

Vaikka on lokakuu, mun kämpässä riittää vielä rutkasti valoa - kiitos valoverhojen.

Puut on kauniita vielä! ♥

Ensi viikolla Tallinna, Helsinki ja lopulta myös Turku ♥

When September ends

Oon aina jotenki inhonnu tuota otsikossakin vilahtavaa kappaletta. Ei vaan kerta kaikkiaan kolahda minulle. Syyskuu sen sijaan kolahti, siihen on mahtunut paljon kaikkea kivaa! Olen kuluneen kuukauden aikana muun muassa

• Pessyt ikkunat (mitä ei muuten varmaan ollut yksikään aiempi asukas tehnyt viimeiseen viiteen vuoteen, sen verran paskasta oli!)

...ja jotta ikkunanpesu olisi miellyttävämpi askare, asustin itseni tilanteeseen sopivasti. 

• Ihaillut syksyn värejä niinä aamuina, kun olen pyöräillyt kouluun
• Tehnyt kovasti töitä
• Heppaillut pitkästä aikaa Minnan kanssa

• Pyörähtänyt kaksissa haalaribileissä
• Inspiroitunut vaatteista (olen alkanut jopa visioida erilaisia toiveasuja... en olisi ikinä uskonut tätä kaksi vuotta sitten)

Kuvassa Zarasta elokuussa ostamani t-paita. ♥

• Alkanut työstää kandiaihetta (ohjaaja sanoi, että asiasta ääneen puhuminen saa prosessin tuntumaan todemmalta ja helpottaa alkuun pääsyä - odottelen ensioireita)
• Rakastunut sivuaineeseeni ja piirtänyt koululla vielä kuuden-seitsemän aikaan illalla luentojen jälkeen

Kopio Frida Kahlon eräästä omakuvasta, tarkoituksena oli 

harjoitella valöörien piirtämistä. Tässä kuvassa työ on kesken, 

mutta nyt se taitaa olla jo valmis.

Jeppis jepulis, tulkoon seuraavaksi siis lokakuu kuvisexcursioineen ja syyslomineen, minä odotan jo malttamattomana!

Moikka!

Voi että, taas on viikonloppu! Järkyttävää vauhtia ollut heti koulun alettua. Ei se toisaalta haittaa, kaikki on ollut ihan huippua. Keskiviikkonakin oli fuksisuunnistus ja me osallistuttiin haalareissamme jatkoille. Tanssittiin tosi paljon ja pidettiin hauskaa. Toisaalta näin jälkeenpäin tuntuu, että ne mun muuvit näytti kuta kuinkin tältä... eipä tuo mitään, meillä oli niin hauskaa! On niin ihanaa nähdä omia luokkakavereita, kun miltei kaikki pyörii eri sivuaineissa, eikä meillä oo yhteisiä kursseja kuin kaks tällä hetkellä.

Ihania kaiffareita ovat ♥

Oon aina pitäny itteäni semmoisena suunnittelijaihmisenä, että kaikki menot on suunniteltava hyvissä ajoin. Jotenkin oon onnistunut tällä viikolla elämään hetkessä ja saamaan aikaan enemmän kuin olin alun alkujaan ajatellut: oon ottanut ylimääräisiä työtunteja, puurtanut kuviksen kanssa koululla parhaimmillaan vielä kuuden jälkeen ja viimeistellyt sen aiemmin aloitetun kaulahuivinkin.

Tämmöstä sen elämän pitääki olla. Mutta tähän aikaan mun pitäis olla nukkumassa... Toivottavasti uni tulis pian. Yötä kaikille!

P.S. se vastaus siihen kuva-arvoitukseen on: tarttuva tauti!

En oo pitkään aikaan kirjottanu tänne. Kirjotan nyt kaikkea randomia, jotta sais vaan tekstiä joskus tännekki. Haluaisin jotain potkua, koska tän blogin pitäminen nyt kuitenkin on ihan kivaa.

Elämässä ei vaan oo kauheasti ollu kirjottamisen aiheita. Oon viettäny pari viimeisintä viikkoa kassan takana, eikä siitä kauheesti stooreja irtoa, sen oon tehny jo ajat sitten. Sen verran voisin kesäduunista mainita, et se on ihan ookoo. Monotonista, mut ookoo. Siellä on onneks kivoja työkavereita ja kun homma on tuttua, en oo ressiperseenä oikeastaan yhtään. Ikäviä on ne päivät, jolloin asiakkaat on päättäneet jäädä kotiin ja minä pyörittelen peukaloita. Tämä korjaantunee ens viikolla, kun juhannus tulee...

Anriikka lähti kaukomaille. Nyt täällä on ihan tyhjää, varsinkin kun verrataan siihen, miltä täällä näytti vielä hetki sitten:

Nyt kaikki noi kamat on poissa ja jäljellä on tilaa. Noh, nyt mulla on tilaa makoilla tuolla sohvalla ja katsella telkkaria, jos siltä tuntuu :D Mutta on mulla jo vähän ikävä.

Last.fm:ssä tuli kymppitonni täyteen. Kuuntelin tuolloin The Nationalin High violet -albumia ja lueskelin Imagea (jonka tuhlauspäissäni päätin tilata vuodeksi, jee!). Soundit oli ihanan rauhallisia ja tummia, muistuttivat jotenkin niistä ajoista, kun tommosta musiikkia kuului Anriikan huoneesta. 

Ai että tuo kuulostaakin hyvältä, niin hyvältä.

Tänään vietän vapaapäivää. Aion kokata itselleni avokadopastaa ja mennä illalla Mirkun kanssa kattoon Great Gatsbya. Oon myös leikitellyt ajatuksella salitreenistä, saunasta ja piiiiitkistä venyttelyistä kotosalla. Tekis hyvää kaiken istumisen jälkeen. Sit oltais huomenna kipeitä, mut ei se haittaa, se ois hyvää kipuilua.

Tulis jo sunnuntai, pääsis Kajaaniin serkun rippijuhliin ja Anuliinaa moikkaan. Ja tulis jo juhannuskin, sais tytöt koolle. Näitä ootellessa siis!

Ihana päivä

Ihana tosiaan! Heräsin kahdeksalta pirteänä ja söin aamiaista ihan rauhassa ja mietin verkkaisesti, mille alkaisin. Päätin suorittaa rästiin jääneen 200 m:n uimakokeen. Uin Raatissa yhteensä 45 minuuttia ja hoidin itseni saunan ja ihovoiteiden avulla kuntoon.

Sitten suuntasin tieni Rotuaarille. Apteekissa oli alennuksessa juuri ne rasvat, joita tarvitsin! Sitten menin Akateemiseen kirjakauppaan hankkimaan lyijytäytekynää. Törmäsin myös maailman kauneimpiin magneetteihin, joita en vain voinut jättää... Shoppailen niin harvoin, että sallin itselleni pienen hemmottelun sisustuksen merkeissä:

Perhosmagneetit, 20,90 € Akateeminen kirjakauppa

Heti kun pääsin kotiin aloin taiteilla magneeteista kollaasia jääkaapin oveen. Tältä se nyt näyttää:

Tuota kelpaa katella aamupalan ääressä! Tulee niin hyvä mieli kun katseleen noita, ne on niin kauniita. Oikeutettu ostos, siis. :)

Ihanaa sunnuntaita kaikille!

P.S. Siivosin viikolla niin perusteellisesti, et uskaltauduin tämän päivän auringonpaisteessa ottamaan kuvia tästä kämpästä. Huomenna pääsette kurkistamaan, miltä mun uusi koti näyttää!

Än yy tee NYT

LomalomalomalomalomalomaLOMA!! Sain juuri kirjoitettua mun 10-sivuisen, akateemistakin akateemisemmän ja tieteellisimmän harjoitteluraportin mitä tämmönen tuskaisesti loman tarpeessa oleva opiskelija voi päivän (tai kolmen) sisällä aikaan saada. Nyt saa naattia, huraa huraa!

Loppuviikon aikana aion mm.

- Nauttia pitkistä yöunista
- Olla hellun kainalossa ♥
- Maistaa hellun kans jokaista uutta Ben & Jerry's -makua
- Käydä varjolähiökierroksella = pubeja tiiossa
- Vierailla Raumalla
- Olla ajattelematta yhtään mitään koulujuttuja!!

Kuva täältä

Sorvataan taas!

Hoihoii kaikille teille, jotka eivät ole vielä luovuttaneet tämän blogipahasen seuraamisen suhteen! Takana on tosiaan viiden viikon harjoittelujakso, joka oli aivan huikean hyvä satsi opettamista, hammasten kiristelyä ja oppimistakin. Vaikka ne lapset välillä aivan kamalia olikin, ehdin kiintyä niihin niin, että kahden tytön laulaessa läksiäislaulua pillahdin salaa itkuun luokan nurkassa. Onneksi siinä nurkassa oli myös toinen harjoittelukaveri, samassa mielentilassa hänkin. Pitää alkaa siis skarppaileen tulevaisuutta varten, tai olen maailman noloin ope jokaisena kevätjuhlapäivänä...

Eilen palattiin yliopistolle klo 10:15 kuulemaan, että päivän ainoa luento on peruttu. Sen jälkeen siirryin pianoluokkaan, mutta nuotit tippui seinän ja pianon väliin. Palasin kotiin kirjoittamaan harjoitteluraporttia ja sportfoliota, kumpainenkin tulee olemaan paskin yliopistoteksti, joita olen tähän mennessä aikaan saanut.

Olen kuitenki päättänyt, etten stressaa moisista. Kandi tulee ens vuonna, ehdin siis vielä harjaantua. Ja ehkä tääkin lukko johtuu tuosta harjoittelusta ja siitä, miten käytännönläheistä hommaa se loppujen lopuksi oli.

Onnellinen olen kuiten. Syitä on monia, ja yksi niistä on tämä uusi koti. Täällä on rauhallista (vaikka tänne toisinaan naapureiden huutoriitely ja äänekäs sovinnonteko kantautuvatkin) ja kaunista. Ja kaikki on omaa. Toinen on yhä enemmän ja enemmän paistava aurinko, jonka säteet pääsevät tänne minunkin kämppään bailaamaan ihan toden teolla. On ihanaa herätä auringonpaisteeseen! Kolmas on tuleva loma ja tuleva reissu Keminmaahan ja Turkuun.

Kiitos ja anteeks, tajusin juuri et oon kirjoittanu viimeks tasan kuukausi sitten. Katotaan, millon seuraavaks kirjoitan. Silloin vois olla messissä myös kuvia mun uudesta kodista! :)

Tammikuu

Aloitin viikko sitten työharjoittelun ja musta tuntuu, että tää viikonloppu on ollu aivan liian lyhyt. Päivät on pitkiä, luokka haastava ja muutto painaa ankarasti päälle. Aloitin tänään Jaken juna-asemalle saateltuani pakkaamisen ja oon ihan ymmälläni, miten yllättävän paljon kampetta tämäkin 17 neliön huone on onnistunut yhden ja puolen vuoden aikana nielemään!

1. Kävin ennen harjoittelua paljon baareissa ja pidin hauskaa kavereiden kans. 2. Anriikalla ja Hennalla oli yhteissyndet, joita juhlittiin moneen otteeseen. Tein niille hurjan hienon kortin :D

3. Tein Anriikan kanssa sushia - liikaa. Onneks kavereille maistui! 4. Ostin itselleni Glitteristä kauakorukellon, jonka kansi aukeaa. Arvatkaa, miten teatraalisesti otan tuon esiin ku joku kysyy kelloa... 

Harmittaa, kun ne oo ehtiny kirjottaa tänne juuri mitään. Oon vaan yksinkertaisesti niin kiireinen ja työntäyteinen. Tässä kuvakollaasia lisätessäni jouduin hetken miettimään, miten sen yleensä teen - olin unohtanut. :D 

Ens viikolla olis tarkoitus pitää yhteensä 6 x 45 min tunteja pareittain, saada niihin ohjausta, seurata kaikkiin pohjatunnit plus kolme muuta parituntia muilta luokilta. Ai niin ja ainedidaktikon ohjaus. Niin ja suunnitella tulevia yksin pidettäviä tunteja (äikkä, tekstiili ja uskonto, täältä tullaan...) mahdollisimman pitkälle. Torstaina saan toivon mukaan uuteen kämppään avaimet ja aloitan muutto-operaation pyyhkimällä edellisen asukkaan tomut pois nurkista sekä raijaamalla sitikalla ekat lastit irtaimistoa. Uusi elämä, täältä mää tuun kunhan kerkiän!

Maailma jatkuu ja Sannan randomjoulufaktoja

Täytyy myöntää, että kyllä mää vähän sitä maailmanloppua pelkäsin. Aamulla herätessäni huomasin päivän olevan aivan samanlainen kuin muutama edeltäjänsä ja menin töihin normifiiliksillä. Tuntui, et koko Suomi ois ollu meidän kaupassa! Noh, ainaki se yhdeksän tuntia meni nopeasti kun oli tekemistä.

Huomenna voi sanoa, että joulu on ylihuomenna. Mitä, vasta siihen oli yli viikko aikaa?? Vois vähän fiilistellä joulua vielä vähän lisää, sillä se ei peruunnu tänäkään vuonna. Tässä siis faktoja minun ja joulun suhteesta:


- Selvitin totuuden joulupukista ja meidän perheessä tehtävää suorittavan tyypin henkilön hienolla deduktiivisella päättelyketjulla ja olin riemuissani ratkaistessani niin hienon mysteerin. En ollu lainkaan pettynyt, ainoastaan innoissani niin hienosta jekusta :D

- Työasuuni kuuluu tonttulakki.

- Joulukinkun kanssa on oltava Valkosipuli-Matin valkosipulimajoneesia. Äiti oli löytäny Matin tänään kaupoilta ja ostanu heti kaks purkkia. Arvatkaa, heitettiinkö minä ja Minna ylävitoset kun kuultiin asiasta!

- En tuntenut ennen joululaulua On hanget korkeat nietokset muuten kuin nimeltä. Nyt osaan soittaa kappaleen hienosti pianolla :) Lempparijoululauluksi mainittakoon Finntrion Tonttu:

- Oon ostanu tänä vuonna jo aika monta lahjaa ittelleni. Mainitaan niistä suklaa, yöpaita ja neljä leffalippua....

Olin vissiin viime jouluna intsinä paketeista...

Ai niin, seuraavaksi tulee se hiuspostaus, nyt on tarpeeks kuviaki! :D

Haasteen osa mikälie ja seasonal fiilistelyt

Jaa, hienosti lähti kyllä käyntiin tää haaste. Heh. En kauheesti edes katellu koneeseen päin viimeisten kymmenen päivän aikana, oli muuten niin mukavaa. Tervettä hommaa semmonen taukoilu!

Jatkakaamme kuitenkin urheasti eteenpäin:

Day 07: A picture of your most treasured item

Siinä on mun joululahja. Jake toi sen tänne ihan piruuttaan, että joudun katteleen sitä päivittäin ja kieltämään itteäni avaamasta tuota. How nice of you, darling. ♥ Odotellaan vielä hetki. Mainittakoon kuitenkin, että oon aika tarkkaan hypistelly tuota ja mulla on villi veikkaus et mitä siellä on! ;D

Olin tosiaan viime viikolla Turussa ja oli ihanaa. Hassua ajatella et olin eilen vielä puolen päivän aikaan Turun taidemuseossa huokailemassa Gallen-Kallelan töitä käsi kädessä hiljaa tallustellen.

Kattokaa miten hienoja lumihiutaleita me tehtiin murun ikkunaan!

Enää torstaihin saakka koulua. Arvatkaa, jaksaako innostaa enää? No ei! Oon jo aivan joulupöpinä: kuuntelen ja laulan joululauluja aika jatkuvasti, söin ekan jouluaterian jo perjantaina (ja oli muuten helekatin hyvvää, suosittelen Wähä-Tallbota Raumalla!) ja kirjoitin tossa aamulla joulukortit. JouujoulujoulujouluJOULU!!! Tule jo!!

We all love memes

Meemit on tuhannen kivoja. Keksin eilen kaupan kassalla yhden hyvän, kun ostettiin Anriikan kans mm. jäätelöä, kinuskikastiketta, daimeja, karkkipussi ja pizzaa:

Seuraavaksi semmosia, joille olen nauranu naama norsun... nutturalla:

Tästäkin postauksesta huomannee, että ruokavalio on paljolti alussa mainittua ja toiminta vähäistä fyysistä aktiivisuutta tai aivotoimintaa vaativaa. Hyvä viikonloppu kertakaikkiaan siis! Aattelin kuitenki käydä vaatimassa takuukuitin kans uusia kuulokkeita vanhojen tilalle sekä tehdä visiitin uimahalliin. Moro!

Cute overload

Eilen oli meidän työporukan saunailta aka viinakekkerit. Oli aika hauskaa, mutta en jaksanut jäädä baareileen, kun Kaarleenkin oli tuhannen pitkä jono. En ollu enää puolen yön jälkeen kärsivällinen, kun olin herännyt aamulla puoli kasilta ja juossut muutamat kilsat. Uni tulikin äkkiä, kun pääsin kotiin.

Tänään heräsin kymmenen kymmenen aaäm, kun Anriikka tekstasi: "Muista kukat." Edellisenä päivänä Anriikka oli pyytänyt mua murtautumaan sen kämppään, että pääsisin kastelemaan sen kukkaparat. Sister's gotta do what a sister's gotta do, soitin Anskulle aika crankyn puhelun ja sanoin, että teen sen, vaikka edellisenä päivänä olin täysin vastaan koko ideaa.

Olin maailman hehkein, kun seisoin Anriikan oven edessä henkari toisessa kädessä, toinen ovikelloa soittaen. Kun sisällä ei ollut remppamiehiäkään, yritin työntää kättäni henkarin kanssa postiluukusta ja kurotella kohti ovenkahvaa. Siinä sitten mietin, että mitä jos naapurit tulee tai mun käsi juuttuu postiluukkuun. Olin varannut henkkarit ja puhelimen mukaan, jos vaikka joutuis selittelemään todistajille. Onneksi sellaisia ei sattunut kohdalle, enkä minäkään päässyt kämppään sisälle. Anriikalla oli liian pieni postiluukku. Kukat jäi kastelematta, toivotaan että pienet kiinanruusu, lankaköynnös ja muratti vielä huomiseen jaksaisivat.

Sieltä selvittyäni tulin kotiin ja aloin puunata kämppää ja itseäni ja nyt, kuuden tunnin jälkeen, alkaa homma olla pikkuhiljaa hanskassa. Olen pynttäytynyt päästä varpaisiin. Mahassa on perhosia ja säntäilen. Kulta tulee kahdeksalta asemalle, ja on minun seuraavat kaksi viikkoa.

Puin ylleni Carrie Bradshaw -asua varten ostetun hameen. Mietin kauan, et onko se ihan liikaa, mutta aivan sama. Ollaan sitten saamarin ylisöpöjä!

Tyllihame from Forever 21, trikoopaita from Gina Tricot

Vielä pari tuntia... iiiikk! :3