Syksyhommat

Kävin mettässä

Ihastelin muotoja, värejä, rakennetta

Meikä on kandi, jee!

Siksi kutsuin vieraita ja tein Minnan kans kakkuja

Käytin tätä ronttia aamulenkillä. Kolme sekuntia tämän kuvan jälkeen se 

rimpuili ittensä pannasta pois ja alkoi liehakoimaan.

Ajattelen joskus näin suuria.

Huippuhyvä kevätpäivä!

Tänään mulla oli suunnitelmissa lähinnä tulostaa yhden seminaarikaverin kandi opponoinnin tekemistä varten ja opponoida täyttä päätä. Mutta kuinkas sitten kävikään?

Otin alle ihanat turkoosit conssit kuivan asvaltin 

ja aurinkoisen päivän kunniaksi sekä kilpuri-Nopsan.

Menin ensin Instrumentariumille kiristyttämään ruuveja - en siis kandin löysyttämästä päästäni vaan silmälaseistani, sillä toinen sanka heilui uhkaavasti. Siihen vaihdettiin ruuvi ja minä vaihdoin rakennusta. Nyt olen vakuuttanut itseni, kotini ja matkatavarani. Let's rymytään, ou jee!

Päässä killuva huivi on kirppislöytö, kaulaan kiedottu tuli mukaan Glitteristä 11,90 € hintaan. 

(Ja siis nää tuli ihan väkisin mun mukaan, vaikka kuinka koitin estellä...!)

Yritin siinä keskustassa pyöriessäni löytää uusia bikineitä tulevaa kesää varten, mutta löydökset olivat tällä kertaa heikonlaiset. Noh, myöhemmin koitamma uudelleen. Sen sijaan mukaan tarttui keväinen ohut neuletakki Vilalta sekä kaksi hurmaavaa kaulahuivia. :3

Tässä vaiheessa kello käy jo puoli kahta ja mulla on kiljuva nälkä. Mintun kautta yliopistolle tulostamaan sitä kandia, sitten saman tien bussi keskustaan. Kahvihammasta kolotti ja pysähdyin Kofeiinikomppanialla/ Cafe Krudassa pressokupposella ja aijai kun teki hyvvää! Sitten piti kääntää kilpurin nokka kohti kirjastoa, missä mua varten odotti kaksi kirjaa sekä maksut niistä (ja karhulaskuista, ahemm).

Kirjastossa odotti niiden opusten lisäksi yksi maailman siisteimmistä jutuista, nimittäin Myllytullin koulun kuvisluokka 6 A:n näyttely Ilon pisaroita. Mun oli tarkoitus vaan piipahtaa näyttelyssä, mutta innostuin siitä niin, että vietin hetken jokaisen työn äärellä ja kirjoitin jokaiselle taiteilijalle kommentit heidän portfoioihinsa. Halusin sanoa muutakin kuin "kiva työ" ja paneuduin hommaan kunnolla. Siinä vierähtikin kaksi tuntia, ja siinä lomassa tuli myös juteltua hyvien tyyppien kanssa. Kerrassaan ihana taide-elämys, suosittelen kaikille vierailua tuossa näyttelyssä!

Kirjaston jälkeen otin määränpääksi sairaalan ja lähdin kattomaan enon vointia. Siinä juotiin tuliaisiksi viemät pullolliset coccolaa ja raatattiin tunnin mittainen tovi. Silloin tajusin, että kello tosiaan on helkkarin paljon ja etten ole syönyt lounaan jälkeen murustakaan (mitä en muuten vieläkään, kello 20:05 mennessä tehnyt!!) ja lähdin kotiin. Kotona aloin kuvailla kaikkea hömpänpömppää ja blogihörhöillä onnellisuushormonihuuruissa. Otin myös paskan taidekuvan naapuritalon katosta ja auringonlaskusta, nauttikaa siitä. Minä nautin laatuseurasta Facebookissa ja muokkaan vielä vähän lisää kuvia. Moikka!

(Entäs sitten se kandin opponointi? Ahemm. Palataanpa siihen sitte joskus toiste.)

(Ai niin ja se Thronesiki alkaa tännään, jiiihaaa!)

Syysjuttuja - niitä hyviä

Kävin lankakaupassa ja aloin neuloa Kerttu-sukkia. Oon purkanut reilusti 

aloitetun työn jo viidesti (jä välissäkin kolmesti), sillä en ole aiemmin neulonut 

tällaisia kuviojuttuja. Nyt sujuu kuitenkin hyvin, kunhan muistan keskittyä!

Söin hyvää ruokaa: uunilohta papu-pinjansiemensalaatin kera.

Vaikka on lokakuu, mun kämpässä riittää vielä rutkasti valoa - kiitos valoverhojen.

Puut on kauniita vielä! ♥

Ensi viikolla Tallinna, Helsinki ja lopulta myös Turku ♥

Eräs kaunis päivä ja huvimaja

Olin ajanut edellisenä iltana Keminmaahan perheen luo. Ilta oli harmaa ja sateinen ja sitä seuraava aamu oli pitkälti samaa sarjaa. Juoksentelimme Minnan ja Väinön kanssa ympäri takapihaa pensaiden ja kukkapenkkien väleistä pujotellen. Väinöllä oli rutkasti ylimääräistä virtaa, sillä se oli uskollisesti vahtinut leikkauksesta toipuvaa äitiä. Lauman jäseniä on vahdittava tarkoin, mutta se voi olla villikolle kova homma, kun kuitenkin haluttaisi riehua.

Iltapäivällä ajattelin laiskasti suunnata tietokoneen ääreen, mutta äiti vihjaisi ulkona olevan hyvä sää uuden huvimajan kuvaamiseen. Vilkaisin ulos ja toden totta: aurinko paistoi!

Isä on tänä kesänä rakentanut takapihallemme pienen huvimajan. Siitä oli tarkoitus tulla kasvihuone, jonne mahtuisi pieni pöytä ja pari tuolia, mutta suunnitelmat elivät homman edetessä. Olimme istuneet äidin kanssa siellä muutamaan otteeseen jo sunnuntaisin aamukahveilla. Se maistuu tuolla ihan eriltä kuin keittiössä.

Olen joskus pienenä maalannut äidille vesiväreillä tuollaisen kiven. 

Yllätyin sen nähdessäni; kaikkea ne äidit säästääkin.

Kuvailin kaikessa rauhassa ja ajattelin, että kuvistani puuttuu yksi elementti. Pian se rakas elementtini saapuikin, hitaasti mutta varmasti keppeihin nojaten. Perille päästyään se huokaisi onnellisena päästyään niinkin pitkälle jaloittelulle parin päivän makoilun jälkeen.

Äiti ♥

Pian pihalla olivat myös iskä ja Väinö. Iskä huhuili meille ja kertoi Väinön tavanneen naapurin pihalla kököttäneen siilin. Menin ulos tutkailemaan ja siellä Väinö makoili matalana ruohikossa ja tarkkaili piikikästä möykkyä herkeämättä. Se oli kovin suloinen näky:

Tällaiset sunnuntait on mulle äärimmäisen tärkeitä. Monet varmaan pitää minua ihan hirveänä mamiksena, mutta semmoinen minä vain olen: rakastan perhettäni ja haluan olla sen parissa mahdollisimman paljon. Keminmaa on suuntanani taas tämän päivän työvuoron jälkeen. Harmittaa, kun joudun lähtemään jo sunnuntaina takaisin, mutta aion nauttia täysin rinnoin viimeisestä yliopiston suomasta kesälomapäivästäni siellä maailman parhaassa paikassa eli kotona. Ihanaa lauantaita kaikille! ♥

Hyvä keikka ja syksyn ensimmäiset kynttilät

Eilen oli tosi hyvä päivä. Sain tietää, että pääsen Turkuun noin viikoksi, kun työt antaa myöten. Ja että ne työt ei lopukaan vielä. Kotiin tulin hymyillen, pakkasin kamppeita Keminmaa-reissua varten ja istuin koneella. Juttelin Jaken kanssa ja kiirehdin telkkarin ääreen, sillä sieltä tuli kerrankin hyvää ohjelmaa: PMMP:n livetaltiointi Akun Tehtaalta vuodelta 2009.

Sytytin itselleni elokuun ensimmäiset kynttilät, ja niin elokuun pimeä ilta oli aivan ihana. Vedin huovan leukaan asti ja lauloin mukana ihan hiljaa. Sydän pamppaili, kun kuuntelin kunnolla laulunsanoja kappaleista, joita en ollut aiemmin juurikaan kuunnellut ja ihastuin entistä väkevämmin sellaisiin biiseihin kuin Kovemmat kädet, Taiteilia ja Niina. Ja niihin vanhempiinkin rakkaisiin.

(Milloin mä aloin tykätä PMMP:stä? Rusketusraitojen aikaan ne vaan ärsytti mua. En ottanu niitä koskaan tosissaan. Eräänä päivänä kuitenkin ostin Lautturi-albumin ja se on mun aarre tänäkin päivänä. Varmaan paras levy, jonka omistan.)

Menin nukkumaan hehkuen. Niillä naisilla on jännä vaikutus muhun: tulee inspiroitunut, vahva ja rakastava olo. Taidan joutua ostamaan keikkalipun Teatrialle lokakuuta varten. Ja vielä joskus hommaan sen LP-kokoelmankin.

Nyt täytyis kiitää töihin, järjen riistot (kröhm, siis arjen säästöt...) kutsuu. Illalla otan Pälvin kyytiin ja ajan kotikotiin kattoon, miten äiti voi ja miten Väinö hoitaa sitä (äitin jalka on leikattu ja Väinö kuulemma seuraa äitiä koko ajan - jopa vessaan - ja makaa sen vierellä. Onko mitään yhtä suloista?) Hyvää viikonloppua kaikille! ♥

Kuvakatsaus Qstockiin!

Jääny näemmä tämä blogin pitäminen vähemmälle huomiolle, hups. Syy on hyvä: on ollu paljon kivaa tekemistä, joten koneelle ei vaan oo ollut aikaa. Näin sen pitäs normaalistikin olla, mutta aina ei oo kesä ja ihanan aurinkoinen ja kuuma sää. Harmi.

Tosiaan, postausideoita on päässäni jo monta, mutta toteutanpa tästä yhden. Kohta kaksi viikkoa takaperin oli Qstock Oulun Kuusisaaressa ja minä ja Jake mentiin festaileen kahdeksi päiväksi alueen sisäpuolelle. Meillä oli tosi hauskaa, bändit oli huippuhyviä ja sää helli meitä ihanasti. Tässä kuvailua ilman sanoja:

Homman aloitti Karjalaisen J. J. oli ihana!

PMMP oli kans ihana. Mua harmittaa kovin kun ne lopettaa. Veikkaan et niin 

meinaa muitakin, siks kaikki rokkaskin ihan täysiä!

Festariseura :3

Jake oli festarieläin >:)

Uutta ja upeaa oli festari-Sale, eli rekan kontissa sijaitseva minikauppa, joka myi kaikkea tarpeellista festarikamaa ja vähän muutakin. Aivan nerokasta! Haettiin tuolta vaa pätkikset ihan muodon vuoksi.

Odotettiin Eppuja tunti eturivin liepeillä hengaillen.

Eppu Normaali ja encorena Hipit rautaa. Konfetit oli ihania!

Homman huippuna HIM ja ilotulitus.

Nuo päivät oli aivan huippuja. Koko viikonlopun kruunasi se sunnuntai, josta kerron teille seuraavaksi. :)

Hyvä päivä

Oon ollu nyt kaks päivää peräkkäin vapaalla ja boy, it feels good! Oon saanu kerrankin olla, mennä ja tehdä ihan omia juttujani. Tänään heräsin kymmeneltä, selasin varmaan kaks tuntia 9GAGia, puhuin Millan kans puhelimessa kauan (♥), kahvittelin Bisketissä ja shoppailin hieman Mirkun kanssa (♥), kitaroin ja lauloin Emeli Sandéa ja fiilistelin menemään tätä päivää. On ollu aurinkoista ja mukavaa. Kevyttä. Ihanaa.

Pistin mun lempparikengät jalkaan pitkästä aikaa ♥

Tämä ja edellinen kuva otettiin juna-asemalla lipunmyynnissä vuoroani odotellessa... Jokainen voinee päätellä, kävikö mulla aika odotellessa pitkäks.

Image kolahti postiluuksta, ihanaa!

Tein terveellistä iltapalaa itelleni. Tuohon kylkeen vielä tuli vähän maapähkinöitä. Teki hyvvää.

Huomenna ois aika pakkailla reppua ja lähteä Keminmaahan juhannuksen viettoon. Tarkoitus ois tyttöjen kans vähän grillata ja kerrata kuulumisia, kun ei olla nähty ainakaan nääääääääääääääääin pitkään aikaan. Ihanaa, kohta mennään!

Och sommaren är här ♥

Kesä tuli yhdessä yössä. Yliopistopäivän jälkeen pakkasin laukkuun kirjan, musiikkia ja vettä ja lähdin pyörällä naapuripuistoon ottamaan aurinkoa. Puut oli varkain alkaneet vihertää, pensaissa liversi linnut. Joka paikassa tuoksui kesä: ruohoiset kädet, siideri, tervatut veneet satamassa ja aurinkovoide. Makasin viltillä ja tuijotin taivaalla lipuvia pilviä. Himosin jäätelöä, ja Anriikan saapuessa Hailuodosta mentiin Tuiraan jätskikiskalle.

 Jätskikiskalta tarttui eka jätskitötterö tälle kesälle, maultaan mangomeloni. Istuttiin patosillan luo naatiskelemaan ja yhtäkkiä portaita juoksee joku tyttö ylös - Katja! Oli ihanaa nähdä pitkästä aikaa, sovittiin treffit ennen Katjan Kazakstaniin lähtöä.

Loikoiltiin puistossa vielä pari tuntia, sitten piti lähteä kauppaan. En oo vieläkään sinne asti päässyt, tulin piipahtaan tässä koneella. Koneen vieressä oli lämpömittari, joka kertoo mun makkarin lämpötilan:

Hellurei ja hikiset tunteet, jippiii... :D

Jes!

Kuva on aika melankolisen oloinen, mutta fiilikset ei suinkaan ole sellaiset. Päin vastoin, oon ikionnellinen tuosta vesisateesta! Se sulattaa lumet ekstranopeasti. Ei ole kylmä. Sulava maa tuoksuu. Ja saa pitää kumppareita hyvällä syyllä.

Historian tentti meni luovaksi kirjoittamiseksi, mutta varmaan se menee läpi. Puheviestinnässä puhe-esitys meni aivan nappiin, oon siitä tosi iloinen. Välillä on tuntunut, että alisuoritan, mutta ei aina voi olla älyttömän skarppina. Hyvin mä hommani hoidan kuitenkin. Nyt nautitaan vesisateesta ja odotellaan innolla kevättä. 

Nii ja huomenna ja perjantaina tiedossa sijaisopeilua kahden vuoden tauon jälkeen, JESJESJES!!! Tiedossa vieläpä ekaluokkalaisia... aw :3

Fiilistellään

Koulu alkoi keskiviikkona. Ainut kurssi, joka tällä hetkellä pyörii (ja jonka luentoja ei ole peruttu) on musiikkia, tarkemmin sanottuna harjoitellaan bändisoitinten soittamista ja sen opettamista. Oon oppinut soittamaan rummuilla perusbiitin lisäksi humppakomppia, junakomppia ja vähän fillejäkin. Bassonkin varteen olen päässyt. Oon aika innoissani tuosta hommasta, haluttais opiskella tuota lisääkin. Ja soittaa ihan sikana. Nyt on vasemmassa nimettömässä ihonalainen verenpurkauma kaikesta kitaransoitosta... :3

Ens viikolla on yks tuollainen musiikin "luento"sessio, pianotunti ja harjoitteluinfo. Rankkaa, rankkaa. Aivan mahtavaa aloittaa koulu tällä lailla hiljalleen! Seuraavaksi onkin harjoittelu isolla rytinällä. En tajua, miten voin jaksaa alkaa heräämään taas ennen seitsemää, nyt tekee tiukkaa hertätä puol yhdeltätoistakin...

Nyt jatkan fiilistelyäni pikkuruisen punkkupullon kanssa ja kuuntelen paljon levyjä. Hyvää lomaa, minä!

Maailma jatkuu ja Sannan randomjoulufaktoja

Täytyy myöntää, että kyllä mää vähän sitä maailmanloppua pelkäsin. Aamulla herätessäni huomasin päivän olevan aivan samanlainen kuin muutama edeltäjänsä ja menin töihin normifiiliksillä. Tuntui, et koko Suomi ois ollu meidän kaupassa! Noh, ainaki se yhdeksän tuntia meni nopeasti kun oli tekemistä.

Huomenna voi sanoa, että joulu on ylihuomenna. Mitä, vasta siihen oli yli viikko aikaa?? Vois vähän fiilistellä joulua vielä vähän lisää, sillä se ei peruunnu tänäkään vuonna. Tässä siis faktoja minun ja joulun suhteesta:


- Selvitin totuuden joulupukista ja meidän perheessä tehtävää suorittavan tyypin henkilön hienolla deduktiivisella päättelyketjulla ja olin riemuissani ratkaistessani niin hienon mysteerin. En ollu lainkaan pettynyt, ainoastaan innoissani niin hienosta jekusta :D

- Työasuuni kuuluu tonttulakki.

- Joulukinkun kanssa on oltava Valkosipuli-Matin valkosipulimajoneesia. Äiti oli löytäny Matin tänään kaupoilta ja ostanu heti kaks purkkia. Arvatkaa, heitettiinkö minä ja Minna ylävitoset kun kuultiin asiasta!

- En tuntenut ennen joululaulua On hanget korkeat nietokset muuten kuin nimeltä. Nyt osaan soittaa kappaleen hienosti pianolla :) Lempparijoululauluksi mainittakoon Finntrion Tonttu:

- Oon ostanu tänä vuonna jo aika monta lahjaa ittelleni. Mainitaan niistä suklaa, yöpaita ja neljä leffalippua....

Olin vissiin viime jouluna intsinä paketeista...

Ai niin, seuraavaksi tulee se hiuspostaus, nyt on tarpeeks kuviaki! :D

Haasteen osa mikälie ja seasonal fiilistelyt

Jaa, hienosti lähti kyllä käyntiin tää haaste. Heh. En kauheesti edes katellu koneeseen päin viimeisten kymmenen päivän aikana, oli muuten niin mukavaa. Tervettä hommaa semmonen taukoilu!

Jatkakaamme kuitenkin urheasti eteenpäin:

Day 07: A picture of your most treasured item

Siinä on mun joululahja. Jake toi sen tänne ihan piruuttaan, että joudun katteleen sitä päivittäin ja kieltämään itteäni avaamasta tuota. How nice of you, darling. ♥ Odotellaan vielä hetki. Mainittakoon kuitenkin, että oon aika tarkkaan hypistelly tuota ja mulla on villi veikkaus et mitä siellä on! ;D

Olin tosiaan viime viikolla Turussa ja oli ihanaa. Hassua ajatella et olin eilen vielä puolen päivän aikaan Turun taidemuseossa huokailemassa Gallen-Kallelan töitä käsi kädessä hiljaa tallustellen.

Kattokaa miten hienoja lumihiutaleita me tehtiin murun ikkunaan!

Enää torstaihin saakka koulua. Arvatkaa, jaksaako innostaa enää? No ei! Oon jo aivan joulupöpinä: kuuntelen ja laulan joululauluja aika jatkuvasti, söin ekan jouluaterian jo perjantaina (ja oli muuten helekatin hyvvää, suosittelen Wähä-Tallbota Raumalla!) ja kirjoitin tossa aamulla joulukortit. JouujoulujoulujouluJOULU!!! Tule jo!!

TUL:n välinevoimistelun mestaruuskisat Haukiputaalla

En muista, et miten paljon oon puhunu mun ammoisesta voimisteluharrastuksesta täällä blogissa, mutta jos en aiemmin oo maininnut, niin aloitin voimistelun 5-vuotiaana ja lopetin noin 15-vuotiaana. Sen jälkeen kävin vielä joissakin Kemissä järjestetyissä kisoissa rajatuomarina, mutta sen jälkeen en ollut nähnyt voimistelua oikeastaan mistään muusta tuutista kuin MM-kisojen livestreamilta sekä kuvina Maton reunalta -blogista.

Sain Johannalta kuulla, et Haukiputaalla järjestettäis kisat marraskuussa ja mä päätin sinne lähteä. Kaveria en saanut seuraksi, mutta ei se haitannut menoa, sillä tuttuja tuli vastaan ja ystävällisiä tuntemattomiakin.

Kisakatsomo

Jännitti ihanasti, kun näin Jatulin aulassa lämmitteleviä voimistelijoita. Kutkutti, kun kuuluttaja pyysi joukkueita järjestäytymään esittelymarssia varten. Sit pärähtää vanha tuttu Darude soimaan taustamusiikiksi ja mua meinaa naurattaa - ei vissiin oo löytyny pitkiin aikoihin mitään uutta hyvää marssimusiikkia :D

Ja sit ne kisat alkoi... ja se oli niin ihanaa, niin ihanaa! Muistin sen, kun laitettiin hiuksia kisakatsomossa, meikattiin ja lämmiteltiin ja panikoitiin viime hetken hätäpaniikit. Sen hiuslakan tuoksun (ja määrän!!) sekä paljettien kimalluksen. Kaikkea sitä oli yhä enemmän, kaikki oli niin hienoa. Ja kaikki oli niin pirun taitavia.

(jos tiedätte joukkueen ja seuran, kertokaa ihmeessä, nää oli ihania!)

JNV / Viola, 14-16 v.

Rantaperkiön Isku / Vivos, 12-14 v.

Itse menin kannustamaan Kemin Innon Xinimoita, joita mun entinen joukkuekaveri valmentaa, sekä Oulun Naisvoimistelijoiden Fenyesiä (kaimalle terkut, hyvin te veditte!!).

Kemin Into / Xinimat, 14-16 v.

(tätäkään en muista, joukkuetta ja seuraa etsintäkuulutetaan! :D)

Ihan mieletön päiväreissu. Arvatkaa vaan, haluttaisko nyt mennä itse vielä matolle! Jos koulu antain myöten, menisin varmaan Fenyesin kans treenaamaan, on toi sen verran ihana laji. 

Loppukuvassa vielä leima sekä entisen joukkueen joukkuesormus. Sitriinit, olitte ihania ja parhaita! ♥