Kuvakatsaus Qstockiin!

Jääny näemmä tämä blogin pitäminen vähemmälle huomiolle, hups. Syy on hyvä: on ollu paljon kivaa tekemistä, joten koneelle ei vaan oo ollut aikaa. Näin sen pitäs normaalistikin olla, mutta aina ei oo kesä ja ihanan aurinkoinen ja kuuma sää. Harmi.

Tosiaan, postausideoita on päässäni jo monta, mutta toteutanpa tästä yhden. Kohta kaksi viikkoa takaperin oli Qstock Oulun Kuusisaaressa ja minä ja Jake mentiin festaileen kahdeksi päiväksi alueen sisäpuolelle. Meillä oli tosi hauskaa, bändit oli huippuhyviä ja sää helli meitä ihanasti. Tässä kuvailua ilman sanoja:

Homman aloitti Karjalaisen J. J. oli ihana!

PMMP oli kans ihana. Mua harmittaa kovin kun ne lopettaa. Veikkaan et niin 

meinaa muitakin, siks kaikki rokkaskin ihan täysiä!

Festariseura :3

Jake oli festarieläin >:)

Uutta ja upeaa oli festari-Sale, eli rekan kontissa sijaitseva minikauppa, joka myi kaikkea tarpeellista festarikamaa ja vähän muutakin. Aivan nerokasta! Haettiin tuolta vaa pätkikset ihan muodon vuoksi.

Odotettiin Eppuja tunti eturivin liepeillä hengaillen.

Eppu Normaali ja encorena Hipit rautaa. Konfetit oli ihania!

Homman huippuna HIM ja ilotulitus.

Nuo päivät oli aivan huippuja. Koko viikonlopun kruunasi se sunnuntai, josta kerron teille seuraavaksi. :)

Wedding singer

Meikä on tänään töissä / En missään myymälöissä / Vähän jäissä / Pienissä häissä!

Eli häihin tieni vie yo-mekossani (jota rakastan ja joka suureksi yllätykseni mahtui ylleni ilman taistelua). Hartiat tulee peittämään musta bolero. Ja suusta kuuluu Jari Sillanpään Taivas.

Illalla... huuhhuh. Tuutte kuulemaan, mä oon jo aivan innoissani!!!

Siivet (ihan näin matkan varrella eli btw)

Unohdin jo tän: mulla oli keikka huhtikuun lopulla (29.4.) Mytätuulen nuorisotilalla Siivet-tapahtumassa. Tänä vuonna tapahtuma oli aivan säälittävän pieni, sillä kaikki tenut oli suunnannu tiensä ryypylle (päivää ennen vappuaattoa, why the heck??) joten paikalla oli noin 10 maksavaa asiakasta. Siirrettiin kaks sohvaa "lavan" eteen ja pidettiin tosi kotoinen setti.





Mua ennen soitti Time Killers...



Sitten minä! Soitin seuraavat biisit:

- Ilta pimenee (joku riparibiisi)
- Don't worry, be happy (Bob McFerry)
- Dying Day (Brandi Carlile)
- Someone like you (Adele)
- Wish you were here (Pink Floyd)

Biisit meni oikein hyvin, mutta kun keikan lopuks aloin irrottaan piuhaa kitarasta, käsi haroi tyhjää. Sainoin mikkiin miksaaja-Hannule et "Onko mun piuha ollu koko jutun ajan tossa lattialla?" ja Hannu siellä nauroi partaansa ja hymyili. Mua nolotti ja nauratti ihan vitusti.

Sain ainaki lehtihaastattelun. Kirkkolaivaan. Jes. Hyvä tuli.



Ja setin päätti Juicy Sounds, jota olin muuten kattomassa perjantaina Chilloutissa. Suuntaan sinne tänäkin iltana kattoon maailman legendaarista peliä. Me niin voitetaan tää!! Oletan näkeväni ilmaveivin poikinen...

...ai niin, ONNEKS Ruotsi ei voittanu viisuja eilen, olis ollu liian kamalaa jos tänään ei käykään hyvin :DD (me ei voitettu kuitenkaan ihan vaan siks, ettei me pystyttäis hostaamaan sekä viisuja että lätkän MM-kisoja samaan aikaan, sillä meillä on vain yksi Hartwall-areena käytettävissä. Ei siinä, viisut vois järjestää Kemin Tervahallillaki..............................................)

Once a fangirl, always a fangirl

Katsoin just kakkoselta Beatles-maniasta inspistä saaneen leffan, I wanna hold your handin (1978), jossa teiniporukka halusi epätoivoisesti nähdä edes vilahduksen Beatlesista, kun ne esiintyi ensimmäistä kertaa telkkarissa Amerikassa. Mukaan mahtui niin epäonnistumisia hiiviskely-yrityksiä nelikon hotellihuoneeseen, romansseja kaveriporukan sisällä kuin sitten se Beatlesin näkeminen - tavalla tai toisella. Kaiken kaikkiaan melko hauska ja kevyt leffa, jota ei tule ottaa vakavasti. Hyvästä musiikista puhumattakaan...

Puhuttiin tossa Ellun ja Sankun kans perjantai-iltana, mitä teini-idolirakkauksia meillä on ollu ja et mitä musiikkia ollaan kuunneltu teiniangsteissamme kun rakkauselämä on heittänyt keppejä. Tytöiltä irtos notalgiaa, kun kaivettiin Ellun koneen kätköistä jotain suomirappia angst-lyriikoilla. Mä en tiennyt niistä biiseistä ainuttakaan, sillä mä kuuntelin jotain ihan muuta. Taisin olla ernu, niinku Sankku sanoi :D

The hottest band in the word

Mä olin henkeen ja vereen KISS-fani. KISS tuli kuvioihin ysiluokalla, kun Ansku alkoi kuunnella kyseistä bändiä. Kuulin ekana I was made for loving youn (cliché) ja olin aivan äimänä, sillä luulin et KISS soittaa jotain aivan älytöntä death metalia :DDDDDDD Noh, vakoiltuani, johtopäätöksiä tehtyäni ja muutamia biisejä kuultuani mä aloin tykätä niistä ihan sikana. Eikä siihen menny muuten kauaa. Liityin galleriassa KISS-yhteisöön ja aloin seuraamaan ihmisten keskustelua. Opittuani lisää faktoja mä aloin myös ottaa osaa keskusteluun.

Sitten mun piti saada juliste. Olin nähny Prismassa yhden ison, jonka mä kuollakseni halusin. Mä pyysin sitä äidiltä ja se sanoi et no totta kai saat sen. Muistan vieläkin, kun mä revin mun seinältä O.C.-julisteen (en ollu ikinä muuten edes kattonu ooceetä paria ekaa jaksoa enempää..) ja laitoin Anskun kans KISSin tilalle. Tim istui meidän sinisen jumppapallon päällä ja heitti kommentteja. Paul Stanely herutti ihan täysillä rintakarvat rehottaen, Gene Simmonsin hiviösaappaat oli upeat, Peter Crissillä näkyi nänni ja Ace Frehley oli vetäny muutaki ku pulkkaa. Olin niin mielettömän onnellinen, kun sain sen julisteen; jos heräsin yöllä ja näin sen julisteen, en meinannu saada unta kun olin niin innoissani.

Mun KISS-juliste

Paul Stanley oli mun lemppari koko bändistä. Ace oli toki mun inspiksen lähde kun jätin voimistelun ja aloin soittaa kitaraa, halusin olla yhtä kova ku Ace. Mutta Paul oli kaikkein komein. Edes sen rintakarvat ei haitannu, kun sen silmät oli niin upeat. Piirsin Paulista kuvan jos toisenkin. Uhrasin niihin tunteja soittaen Paulin soololevyä repeatilla kerta toisensa jälkeen.

Mun Paul Stanleyt (kyllä, oli pakko lisätä kontrastia)

Muistan, kun kirjoitin joskus ysillä aineen, jonka aiheena oli Minun unelmani. Kirjotin, miten mun unelmani oli nähdä KISS joskus livenä, ja miten mun unelmani tuskin tulisi koskaan toteutumaan. Menin lukioon ja mun KISS-huuma alkoi laantua. Se tuli kuitenkin takas, kun KISS ilmoitti tekevänsä maailmankiertueen ja pysähtyvänsä myös Helsingissä! Ja kun saatiin äidiltä lupa mennä sinne konserttiin... oh boy. Vimppailtana ennen ku liput tuli myyntiin me vielä väännettiin äitin kans kättä, että saako alaikäiset tytöt mennä kenttäpaikoille muiden tallottavaks vaiko ei. Me voitettiin äidin luottamus monien vannomisien jälkeen. Liput tuli myyntiin seuraavana päivänä kello 9.00 ja ne myytiin loppuun kuudessa minuutissa. Ja me oltiin niiden onnekkaiden lipunomistajien joukossa.

Kun mä sitten Minnan ja sen kaverin, Emmin, kanssa menin Hartwall-areenalle 28.5.2008, me pelättiin et ei saatais hyviä paikkoja, sillä porteilla oli jonottanu porukkaa jo ennen meitä. Kun portit aukes, turvatarkastukset oli tehty ja me päästiin läpi, me vaan hypittiin ja huudettiin. Se jännitys oli pakko purkaa ja me oltais haluttu juosta henkemme edestä sinne halliin, mutta turvamiehet kielsi ihisiä juoksemasta. Kyllä me aina kieltojen jälkeen pari sekuntia käveltiin, mutta lähdettiin kuitenkin pinkomaan malttamattomina.



Halliin päästyämme huomattiin, että ei siellä ollu paljon ketään. Oltiin melkein eturivissä aidassa kiinni, vain muutamat tyypit oli meidän edessä. Me seisoskeltiin hermostuneina ja lämppäribändin tullessa lavalle mä ihmettelin, miten koko paikka oli puolillaan. Kaikki buuas ihan täysillä Cinder Roadille. Ne nakkeli niiden levyjä yleisöön, mä sain yhden. Mun kaveri Arttu ja Suomen Gallup soitti mulle. Mä vaan huusin et MÄ OON KATTOMASSA KISSIÄ, NYT EI PYSTY!!!

Sitten lavan eteen laskeutui musta verho, jossa luki isoin hopeakirjaimin KISS. Mä katsoin ympärilleni ja huokaisin oh my god: koko paikka oli tupaten täynnä, ihmiset oli parvella ihan villeinä ja mä en oikeen uskonu koko tilannetta. Aattelin et okei, oot nyt Sanna kunnolla, sun pitää pitää huolta Minnasta ja Emmistä, et niille ei satu mitään.

Sitten Gene huusi:

"All right, Helsinki! You wanted the best, you got the best! The hottest band in the world: KISS!"

Ja se verho tippui ja kaikki huusi ja mun polvet meni koukkuun ja mä vaan huusin sydämeni pohjasta kun näin Paul Stanleyn laskeutuvan katosta muun bändin kanssa alle kymmenen metrin päähän musta ja mä sekosin.

Se keikka oli hieno: ne veti kaiken ihan livenä, Gene sylki verta ja Paul lensi yleisön yli vaijerissa roikkuen. Emmi oli unohtanu ottaa rautatabletit ja se meinas pyörtyä, ja se sitten oli mun kainalossa kolmasosan keikasta muiden passatessa meille vesituoppeja. Emmi tokeni, fiilis oli mahtava ja Shout it out loudin aikana konfetteja satoi ja me hypittiin kolmestaan kädet toistemme olalla.

Kun I wanna hold your handisssa Pam itki ja rutisti hameensa ryttyyn vapisevilla käsillään mä tiesin täsmälleen miltä siitä tuntui. Ei se Paul McCartneytä ehkä ihan oikeasti rakastanut, mutta toisella tapaa. Se on vaan semmonen tyttöjen fangirl-juttu. Että kun kaikki unelmat toteutuu kun edes näkee sen päiväunien kohteen siinä muutamien metrien päässä.

Mulla on ollu jo muutaman päivän semmonen fiilis, että vois kuunnella KISSiä. Nyt on menossa jo kolmas levy putkeen ja muistan edelleen kaikki sanat ulkoa. On ihana kuunnella näitä biisejä ja saada älyttömiä flashbackeja niistä huolettomista teiniajoista, niiden päivien fiiliksistä, kun luukutin ihan täysillä Lick it upia mun stereoista.

Fanitus on semmonen juttu, et jos itse on jotain fanittanut joskus palavasti, voi samaistua kenen tahansa fanituksiin samalla palolla, vaikka kohde olisi täysin eri. Siks haluankin haastaa seuraavat kertomaan omista fanituksistaan, jos heillä semmoisia on ollut tai on yhä: Milla, Nelli, Anne sekä Noora, olkaapa hyvät! Kertokaa fanituksestanne ihan vapaasti, mutta päättäkää postauksenne fangirl-kuvaan:

Hui hai!

Huhhuh, viimeiset yhdeksän päivää mä olen ollut kiitämässä. Viime viikon lauantaina jouduttiin valitettavasti sanomaan heipat ihanalle Viville, sunnuntaina Fanni invaded ja se oli menoa sitten... Maanantaina käveltiin kylillä ja pelattiin jalista, tiistaina suunnattiin Lichfieldiin katselemaan katedraalia ja tapaamaan Fannin serkkua sekä matkattiin Glasgowhon, keskiviikkona yliopistovierailu ja illalla takasin, torstaina B'ham shopping ja perjantaina käytiin paikalllisessa.

Lauantaina Fanni lähti ja mä menin viettämään Halloweenia Emilien luokse Lichfieldiin. Tarkoituksena oli katsoa kauhuleffoja, mutta kuinkas sitten kävikään... Katsottiin Halloween 2:sta 19 minuuttia ja päätettiin vaihtaa X-factoriin. Ei uskallettu jatkaa vielä senkään jälkeen, ja kaivettiin DVD-hyllystä Nuija ja tosinuija (!!)

Gäääh, tekis mieli kertoa kaikesta enemmän, mutta nyt on tapahtunut niiin paljon ja oon ollut täällä hiljaa. Annan kuvien puhua lisää:

Glasgowta


Käytiin Glasgow Universityssä afternoon visitillä...


...


... ja tuo campus oli niin kaunis että silmiin kävi kipeää.

Paikallisessa soitti coverbändi nimeltään Roger the Dog - kovvaa kammaa!

Olen puhkipoikkikulunut, rättiväsynyt ja puhunut. Oli ihanaa olla ihmisten ympäröitävänä, mutta nyt tämä neiti tarttee vähän tilaa ympärilleen ja omaa rauhaa. Hyvää yötä, ens viikolla tulee lisää syväluotaavaa (?) tavaraa! :)

Mun parka, n. 40 £, Berska
Mun NÖRTTIlasit n. 2 £, Primark

P.S: Ai niin, hyvää Halloweeniä! Täällä muuten oikeesti vietetään Halloweeniä, mutta mulla ei oo ollenkaan juhlintafiilis. Jos vaikka tsiigailisin tässä päivän päätteeksi tuolla pihalla olevaa kurpitsalyhtyä ja keräisin viime hetken fiiliksiä...

Qstock 2010

Apuaaa mikä meno Oulun Kuusisaaressa oli perjantaina ja lauantaina, siis aivan mahtavaa!! Ylitti kyllä kaikki odotukseni tämä viikonloppu. Nyt vois pysyä kotona.... hetken.

Perjantaina pääsin siskon kämppään kaikkien vaikeuksien kautta (ovi ei meinannu aueta ja tuli paha hätä) ja valmistauduin festareihin innokkaasti: kokkasin chilipöperöä ja tankkasin itseni täyteen, pakkasin laukkuun neuletakin, pari siideriä ja puin ylleni t-paidan, shortsit ja ballerinat. Sää oli helteinen, +30 astetta lämmintä.

Arskat päässä suuntasin festarialueelle vaihtamaan ranneketta, miittaamaan Ekiä ja katsomaan Pariisin kevättä:

Pariisin kevät - ja oli muuten kovaa kamaa!

Pariisin kevät soi hienosti, mutta kesken keikan tuli aivan sairas monsuunisade ja kastuttiin alusvaatteita myöten. Lähdettiin lämmittelemään sisätiloihin Ghost Brigadea katsomaan:

Että näin! Keikkavarustukseen tuli lisäksi muovipussi, joka toimi kätevästi retkialustana, sadesuojana niin minulle kuin laukullekin sekä turvatyynynä Mokoman keikalla.

Kävin muuten ensimmäistä kertaa metallikeikoilla. En ollut kuunnellut metallia juurikaan ennen keikkoja, joten meininki oli tuntematon. Äkkiä se tuli tutuksi, kun Mokoma aloitti perjantaina: pitti pyörähtää lähistöllä käyntiin, paiskaudut jonnekkin, kaveri pelastaa ja sitten pääset melko eteen heiluttamaan lettiä. Yhtäkkiä sadat päätä pidemmät pitkätukkaiset miehet karjuvat yhtäaikaa laulun sanoja... siistiä!!!

Minä ja metallimusiikin personal trainerini Eki hevinaamoilla ennen Mokomaa

Jukka Poika ja DJ Andor hoiti homman kotiin

Jukka Poikaa olin odottanut tosi paljon, ja olin onnellinen päästessäni eturiviin katsomaan letkeetä meininkiä. Verensokeri oli tuossa vaiheessa laskenut, sillä en ollut syönyt mitään majapaikasta lähdettyäni, joten meininki ei ihan täysin purrut. Muukin yleisö vaikutti vähän voipuneelta, luultavasti kaksi rankkaa monsuunia päivän aikana verotti festarikansaa. Mutta kyllä Mielihyvää ja moni muu hyvä ralli sai jengin heilumaan onnellisina. Kannatti olla mukana!

Jukka Pojan jälkeen miittailin vähän kavereita ja suuntasin lopulta nukkututimaan. Otin jalat ulos ballerinoista ja järkytyin suuresti näkemästäni:

Mun varpaat oli ihan oikeasti kauniit vielä Virossa!! Mutta Qstock tapahtui.

Lauantailta mulla ei ole kuvia omassa kamerassa (kavereiden kameroissakin harva), sillä en uskaltanut ottaa sitä mukaan, nimim. Perjantain jälkeen piti laittaa setelitkin yöksi kuivumaan.

Ekana oli Samuli Putro yhtyeineen. Mulle kävi Putron kans niin kuin SMG:n kohdalla kaks vuotta sitten: rakastuin. Rakastuin niin kovasti, ah tätä onnea! Oivalluksia ja rehellisyyttä täynnä olevia sanoituksia, kaunista musiikkia, nerokasta ja hauskaa välispiikkiä... täydellisyyttä, mates, täydellisyyttä!! Okei, täydellisyys oli ollu, jos Elämä on juhla ois kuulunut settilistaan, mutta ei se liikaa latistanut. Setti toimi muuten niin uskomattoman hyvin.

Putrosta juoksin kuuntelemaan Scandinavian Music Groupia. Missasin vain ekasta biisistä puolet, muuten näin ja kuulin koko keikan. Ne soitti kaikki mun lempibiisit, kuten esimerkiksi Minne katosi päivät. Olin jo ennen tätä biisiä kyynelehtinyt sisäisesti ja herkässä tilassa, ja kun tämä biisi soi ja näin, että Terhi Kokkonen lauloi paljain jaloin, kyyneleet tulvi vaan, eikä niitä voinut estää. Mun kohdallani ehdottomasti paras keikka koko viikonlopun aikana. Täydellistä settiä, ainoastaan mun kamera puuttui. Kuvat ois ollu niin paikallaan... toisaalta sain nauttia elämyksestä ja taputtaa käsiäni ja tanssia sydämeni kyllyydestä.

Yksi keikka oli vielä melkoinen elämys, nimittäin Stam1na. Siellä tunnelma oli vieläkin tiiviimpi, villimpi ja hullumpi kuin Mokomassa perjantaina. Pyörähdin viimeisen biisin aikana jopa pitissä. Maailman parasta hommaa, menen kyllä uudestaankin! Toisaalta mun pitää alkaa harrastamaan varmaan kehonrakennusta ja opetella karjumista, sillä mun kirkuminen ja Ekin käsikynkässä roikkuminen ei ollut kauheen uskottavaa menoa... mutta se oli helvetin siistiä!!

Yhteenvetona voisin siis sanoa, että kaikki ja kaikki tuli nähtyä ja kuultua. Olin suunnitellut aluksi, että kävisin katsomassa Pariisin kevään, Jukka Pojan, SMG:n ja Jenni Vartiaisen, mutta miten kävi:

Perjantai:

• Pariisin kevät
• Ghost Brigade
• Mokoma
  
• Chisu
• Eppu Normaali
• Jukka Poika & DJ Andor

Lauantai:

• Samuli Putro
• Scandinavian Music Group
• Ismo Alanko ja Teho-osasto
• Raised fist
• Jenni Vartiainen
• Viikate
• Amorphis
  
• Stam1na

... eli yhteesä 14 keikkaa sittenkin. Ei ihme, että en ehtinyt siideriä maistella ja että nukuin viime yönä aika sikeästi. Vielä kerran suuri suuri kiitos Ekille!

Nyt aattelin olla kotona. Tänään sataa, ja pitäis leikkiä Minnan ja Tommin kans kotista ja laittaa vähän jopa makaronilaatikkoa tässä hetken päästä (wish me luck.........). Ruuan jälkeen alkaa leffailu:

Pitäis olla vissiin suht hyvää settiä

Huomaattekko, mitä ton jätskipurkin ympärillä on? Se on joku eristyshommeli! Ei muuten jäädy sormet jätskiä syödessä. Sain ton Makuunista ton jätskin mukana, on muuten aika kätevä juttu. Musta tulee ammattimänkki.... ellen jo ole semmoinen.

Kiitän ja kuittaan, palaillaan joskus vähän antimammuttimaisempien avautumisien merkeissä (toivottavasti) ;D

Twinssijuttua

Ah, nukuin viime yönä yli 12 tunnin yöunet. Tunnen itseni vahvaksi ja eläväksi jälleen! Nyt on siis loistava fiilis kertoa teille vähän viime lauantaista...

Olin siis kavereiden kans Twincity festivaaleilla kavereiden kans. Twincity on kaksipäiväinen tapahtuma, joka järjestetään Torniossa joka kesä. Kävin viime vuonna ekan kerran katsomassa PMMP:tä, tänä vuonna Twinssissä lauantain esiintyjinä loistivat Maija Vilkkumaa, Irina, Ressu Redford sekä Yö.

Maija Vilkkumaa esiintyi ekana puoli kahdeksalta (mikä on aivan järjettömän aikaisin mun mielestä, mutta ulkoesiintymiset piti saada pois alta ajoissa lain nimessä). En ollut koskaan nähnyt Maija Vilkkumaata livenä enkä ollut kuunnellut kauheasti Maijan uutta levyä Kunnes joet muuttaa suuntaa. Odotin keikalta räväkkää ja repivän siistiä meininkiä.

Maija Vilkkumaa

Maija saapui lavalle ajoissa, mikä oli mukavaa. Meininki ei ottanut heti kiinni, kun en ollut niitä uusia biisejä juurikaan kuunnellut. Onneksi settiin mahtui myös vanhempia helmiä, kuten Satumaatango ja Mun elämä. Onneks Maija lauloi myös Ein, siinä mulla tuli tosi hyvät vibat. Lottovoitto sai porukan pomppimaan, se oli siistiä!

Olin pettynyt vähän Maijan esiintymiseen, se jätti mut jollain tavalla kylmäksi. Toivoin vähän vaihtelua, mutta sitä ei kauheasti ollut. Balettiliikkeet oli ihan siistejä välissä, mutta laulun aikana Maijan liikehdintä oli vähän yksipuolista. Toisaalta lava oli aika pieni.. Myös Maijan asu oli melko huono. Odotin jotain munakkaampaa, mutta muuta sain. Noh, sallitaan se Maijalle tämän kerran. Kokonaisarvosana tälle keikalle 8 ½.

Heti Maijan perään soitti Irina. Irinaakaan en ollut nähnyt ikinä livenä, mutta jotenkin tämän artistin kohdalla odotukset ja todellisuus kohtasivat aika täydellisesti. Irina oli todella hyvä livenä, tykkäsin Irinan liikehdinnästä ja ilmeikkyydestä. Pikku illistelyt oli aika vekkuleita, myös välispiikit oli hallittuja ja hauskoja.

Irina ja bändi

Kun Irina lauloi Et huomaa, mulla nousi kylmät väreet. Se on mun lemppari Irinalta, ja sitä tuli lauleltua ja kuunneltua ennen keikkaa. Sain selville semmoisen seikan, että melodia tähän biisiin on otettu The Policen Wrapped around your fingerista. Onneksi Irinan versio on tosi erilainen ja hyvä, oon ihastunu siihen. :))

Esimerkki Irinan liikehdinnästä. Rakastuin tuohon mekkoon, se liehui kuulkaa kauniisti!

Irinan keikka oli oikein hyvä. Jotain pientä kaipaisin siihen kuitenkin lisää, ehkäpä mun olis pitänyt tältäkin artistilta kuunnella enemmän biisejä etukäteen. Arvosana siis 9.

Keikoille on kuitenkin kivaa mennä, vaikka ei artistia juuri tuntisikaan. Meininki on monesti hyvä, ja se tarttuu muhun helposti. Hienointa keikoilla on mun mielestä se, jos saan artistiin katsekontaktin hetkeksi. Se on niin siistiä ja vaikuttavaa, tulee semmonen tosi otettu olo! Irinan kohdalla näin taisi käydä.

Kertokaa mulle, mikä on teidän mielestänne siisteintä livekeikoilla?

Party cat is gone - let's celebrate!

Huhhuh, mun menojalat on hyvin väsyneet kahden bilepäivän ja koko päivän pituisen rippijuhlareissun jälkeen. Nyt alkaa kameran muistikortin seulominen, mikä ei olekaan ihan läpihuutojuttu; pelkästään lauantailta on 210 kuvaa... miten niin huomasin, että mun kamerassa on sarjakuvatoiminto ja että miten kätevä se on keikkoja kuvatessa??

Mun viikonlopun rientojen asu: mekko ja kaulakoru Indiskasta, vyö Ginasta ja musta toppi mekon alla from JC. Tiedän, mahtipose.

Twincitystä lisää seuraavassa osassa.. ((;

Day 28 - A song that makes you feel guilty



Tästä biisistä tulee aina mieleen yks ystävä, jonka kanssa yhteydenpito vain tyrehtyi. Tää laulu saa mut tuntemaan syyllisyyttä, kun en osaa olla aina niin hyvä ystävä ku voisin.

Day 29 - A song from your childhood



Tää kuului aina radiosta, kun ajeltiin daddyn kans esimerkiks kauppaan. GO PAMELA!

Day 30 - Your favorite song at this time last year



Piiiitkä aamulenkki auringonpaisteessa, kukkia tienpientareella ja tämä korvilla - perfection.

Hot hot hot!!!!

Ulkona on aivan ihanan kuuma! Onneks tätä on tiedossa suunnilleen koko tuleva viikko niin saan makoilla auringossa ilman kylmiä väristyksiä. Joo, toisinaan olen sinnikko ja otan aurinkoa vaikka tuulee kovaa ja ei ole vielä kunnolla lämmin.

Eilinen meni aika makiasti. Party time kesti yli 12 tuntia, ja kestin sen hienosti. Ekaks oli ne häät, joissa lauloin. Lauloin kolme biisiä:

Ruskie neitsyt, valgie neitsyt (Kansanlaulu karjalasta)
Kun sulhasen vanhemmat toivoivat mun laulavan tämän biisin, en ollut aluksi kovin innokas. Biisi on kansanlaulu, nopeatempoinen (mikä aiheuttaa kunnon hengästymisen) eikä mulla ollut edes nuotteja, jotta olisin voinut säestää. Noh, onneksi tää biisi oli laitettu ohjelman alkuun, ja lauloin tämän "tervetuliaisiksi" häävieraille juuri ennen ruokailua. Sain kaikki taputtamaan käsiä laulun tahdissa, ja se meni loppujen lopuksi erittäin vauhdikkaasti ja iloisesti. Se sopi tosi hyvin siihen tilaisuuteen, sillä laulu kertoo häistä ja niiden valmisteluista.

Cannonball (Brandi Carlile)
Tästä olin oikein innoissani! Tää biisi sopii jotenkin mun äänelle ja sitä on helppo laulaa ja soittaa. Häihin tämä ei ehkä ollut paras mahdollinen, mutta sulhasen isä sanoi Otto Wallenius -taideviikkojen avajaisissa kuultuaan tämän mun esittämänä, että iho nousi kananlihalle. Varma menestyksen merkki ;D

Sun särkyä anna mä en (Johanna Kurkela)
Halusin esittää myös rakkauslaulun, ja tämä kolahti heti ekan soittokerran jälkeen. Oon huomannut, että suomalaista yleisöä koskettaa eniten suomenkieliset biisit, etenkin kun yleisö muodostuu suurimmaksi osaksi keski-ikäisistä. Tällä biisillä oli toivottu vaikutus, ja ihmiset tykkäsivät tästä oikein kovasti. Johanna Kurkela oli erittäin hyvin edustettuna niissä häissä, sillä yksi toinenkin esiintyjä lauloi Johanna Kurkelan Rakkauslaulun. Voi että se oli ihanaa kuultavaa, oi jospa oisit voinut olla muuukaaanaaa...

Katsokaa, miten hienot hääkarkit!

Häistä siirryin grillailemaan tyttöjen kans. Oli ihanaa nähdä vanhaa lukioporukkaa pitkästä aikaa, sekä nauru että laulu raikasivat taas. :D Löydettiin aivan mieletön Singstar-levy, joka sisälsi llloistavia kasarihittejä, kuten Careless whisper, Take on me sekä legendaarinen Never gonna give you up. Niin, ja tanssittiin Disco matadoria. Se oli tosi suuri hitti, sain opettaa muuvit aika monelle. Ehkä mun pitäis aloittaa tanssistudio....

Nu är det dags att spela fotboll. Täytyy vaan ensin odottaa, että mun puhelin saapuu kotiin... Bai bai ja aurinkoo!

Oho, meinas unohtua haaste. Se onkin muuten tämän postauksen teemaan erittäin sopiva :D

Day 23 - A song that you want to play at your wedding



Paitsi että minä en tuota soita, vaan mun mies saisi opetella tuon ja laulaa mulle! :D Aw, tämähän on siis leffasta Wedding singer.

Bubbulassa

Tänään oli mummulapäivä. Vietettiin Anriikan kans kaks tuntia mummun ja papan luona. Ansku lyhensi mummulle parit housunlahkeet, mummu teki meille ihanaa kalakeittoa ja minä vaan hengasin sekä kävin vähän asioilla:



Elikkä nyt mulla on kaks makiaa lippua: Twin City festivalsiin lauantaille 17.7. ja Qstockiin molemmille päiville, 30. ja 31.7. Suunnittelin alun perin ottavani Qstockiin yhden päivän lipun, mutta kun perjantaina ois Jukka Poika ja Pariisin kevät... oli pakko ottaa sitten lippu molemmille päiville :D Siljaa lainaten sanon, että tää homma on nyt niinku ratkibailakasta!!!

Ehdin mä mummulassa muutakin tehdä! Mummulla on maailman ihanin kitara, joten otin siitä kaiken ilon irti ja jamittelin pikkuhuoneessa minkä kerkesin. Ihan näin pikku triviana voisin kertoa, että oon oppinu soittamaan ekoja juttuja mummun kitaralla ja mummun opetuksessa. Tässä pikku näyte siitä, miten oon kehittänyt taitojani mummun Ukko Nooasta lähtien:



Videolla esiintyy myös mun uusi pipo, jonka virkkasin viime yönä valmiiks. Mitä tykkäsitte laulusta? Entäpäs lakista?

Loppuun taas haaste. Huomenna ois tiedossa Ouluun siirtyminen muutamaks päiväks hengailun ja häälaulujen treenaamisen merkeissä. Palataan! :)

Day 17 - A song that you hear often on the radio



Ne vois Novalla lopettaa tän soittamisen pikkuhiljaa, alkaa oksettaa koko biisi...

KIAI!

asdasdasdasdasd mää heräsin tänään aivan väärällä jalalla. Anriikka oli laittanu viestiä Jukka Pojan keikalta ja mua sapetti. Mua kuulkaa niin sapetti, että aloin aamulla kello 10 pyyhkiä mun huoneesta pölyjä. Päästin myös raivoturhautumiskarjaisun. Määki tahdon heilumaan keikoille ja huutamaan, kuunnella Suomi-reggaeta ja kesäillä jajaja......

Mulla on tänään mustat vaatteet. Oon tänään niin gootti, että jopa mun mieli on musta.

Tänä kesänä ois tiedossa Twincity ja Qstock. Twincitystä odotan eniten Maija Vilkkumaata. Kuuntelin Maijaa tänään Spotifysta, aloitin tietysti Lottovoitosta, mutta seuraavana ihastuin Viimeiseen lauluun.



Voi mahoton miten kaunis laulu. En oo ennen kuullu Maijan laulavan näin kauniin hennosti. Vaikka se laulaakin hennosti, sen lauluäänestä löytyy munaa ja särmää. Tätä passaa mennä kuunteleen!

Qstockissa mua oottaa Scandinavian Music Group. En tiedä vielä, kenen kanssa menen stockkiin tai mitään muutakaan, mutta tiedän sen, että SMG:n näen. Mun on pakko nähdä ja kuulla niiden keikka! Vuoden 2008 stockissa me ei katsottu koko keikkaa, mikä jäi kyllä harmittamaan. Olin ihan hurmoksessa (ilman alkoa) noin kello kaksi iltapäivällä, aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja Terhi Kokkonen lauloi suloisesti. Jos saman sais tänä vuonna uusintana, oisin onnellinen.

Ai että, tätä nähdä ja kuulla halajan. Eikä ole minun ottama kuva tämä.

Haaste pukkas tänään pahan: laulun, joka kuvaa minua. Koitin eilen etsiä semmosta biisiä, mutta en tahtonut löytää sopivaa biisiä. Tässä nyt muutama, joissa on musta jotain:

Day 15 - A song that describes you






Maailma on täynnä ihania lauluja. Haluttais kuunnella niitä kaikkia yhtä aikaa.