Kuvakatsaus Qstockiin!

Jääny näemmä tämä blogin pitäminen vähemmälle huomiolle, hups. Syy on hyvä: on ollu paljon kivaa tekemistä, joten koneelle ei vaan oo ollut aikaa. Näin sen pitäs normaalistikin olla, mutta aina ei oo kesä ja ihanan aurinkoinen ja kuuma sää. Harmi.

Tosiaan, postausideoita on päässäni jo monta, mutta toteutanpa tästä yhden. Kohta kaksi viikkoa takaperin oli Qstock Oulun Kuusisaaressa ja minä ja Jake mentiin festaileen kahdeksi päiväksi alueen sisäpuolelle. Meillä oli tosi hauskaa, bändit oli huippuhyviä ja sää helli meitä ihanasti. Tässä kuvailua ilman sanoja:

Homman aloitti Karjalaisen J. J. oli ihana!

PMMP oli kans ihana. Mua harmittaa kovin kun ne lopettaa. Veikkaan et niin 

meinaa muitakin, siks kaikki rokkaskin ihan täysiä!

Festariseura :3

Jake oli festarieläin >:)

Uutta ja upeaa oli festari-Sale, eli rekan kontissa sijaitseva minikauppa, joka myi kaikkea tarpeellista festarikamaa ja vähän muutakin. Aivan nerokasta! Haettiin tuolta vaa pätkikset ihan muodon vuoksi.

Odotettiin Eppuja tunti eturivin liepeillä hengaillen.

Eppu Normaali ja encorena Hipit rautaa. Konfetit oli ihania!

Homman huippuna HIM ja ilotulitus.

Nuo päivät oli aivan huippuja. Koko viikonlopun kruunasi se sunnuntai, josta kerron teille seuraavaksi. :)

Outside the box - Qstock 2012

Koko kesän olen hokenut, että tämä kesä on laimeasti sanottuna vähän paska, kun en kerkeä näkemään kavereita tai juhlimaan ja riehumaan, vaan tekemään kaikkea tylsää, mitä aikuiset tekevät. Eli töitä. Onneksi Qstock antoi mahdollisuuden toteuttaa kaikkia haluamiani asioita, vaikka minulla ei lippua porttien läpäisemiseen ollutkaan. Kuvia siis sieltä eli laatikon ulkopuolelta.

Oli ihanaa, ihanaa nähdä kavereita parin kuukauden jälkeen. Oli ihanaa, kun Nikke sanoi, ettei tyydy kättelemään, vaan kaappasi syliin. Hoin vain, että mulla on ollut kavereita ikävä, mutta sitten juttu eteni ja me heitettiin ihan huippua läppää. Nauroin itteni ihan kipeäksi poikain seurassa.

Oikeaoppinen kyynärnoja a la Sanna ja Nikke

Kyynärnoja advanced a la Joonas aka Jänis

Ja Thoomas!

Ja otin juomaa. Se virkisti ja nostatti minut juhlafiilikseen.

Mentiin aluetta lähemmäs, kun PMMP alkoi soittaa. Pojat jopa nosti mut rosvontikkailla yhden pyöräkatoksen päälle, josta sitten näin Paulan ja Miran ihan kunnolla! En saanu edes kiljuttua, kädet vaan lävähti suun eteen ja olin ihan onnellinen - vain ne armaat viisi sekuntia, sillä sitten järkkäri viittilöi minua alas katolta. En alkanut tappelemaan, vaan pojat ottivat minut vastaan ja laittoivat maan kamaralle. Minähän en tällaisena 163 cm pitkänä pygminä mitään nähnyt, joten nousin pyörätelineelle, ja siitäkin näki.

Kotiin menin yhden jälkeen. Olo oli lievästi sanottuna kamala, eikä se ollut töissäkään seuraavana päivänä mikään korkein. Töiden jälkeen soitin hellulle, nukuin pari tuntia ja pyörähdin kokistölkki laukussa subin kautta ihmisten sekaan.

Mentiin Anriikan ja sen kavereiden kanssa 45 Specialiin kuuntelemaan Elämän Jania ja Totuuden Todistajia. Ihana, ihana ihana!!  Vihdoinkin jotain hyvää suomireggaeta, Jukka Poikahan on mennyt ja myynyt itsensä ja tekee enää paskaa musiikkia. Nämä pojat oli jalat maassa ja niilä oli hyvä meininki. Yleisö tanssi ja hymyili ja otti kengät jalasta. Mullakin tuli tosi hyvä olo niiden musiikista, olin vaan siinä paikassa ja tilassa ja tunnelmassa enkä ajatellut yhtään mitään muuta. Paitsi, että olisin halunnut heilua helluni kanssa siellä, Jani lauloi koko ajan jostain rakkaudesta.

Elämän Jani ja Totuuden Todistajat @45 Special on July 29th 2012

Sunnuntaina oli vapaapäivä, jonka vietin puistossa maaten, meressä uiden ja kotona siivoten. Ja mansikoita söin kokonaisen litran. Eilen Oulussa tulvi (kattokaa nyt herrajumala). Mun työpaikan viereinen ratasiltakin oli niin täynnä vettä, että siihen oli pari hullua ajaneet autoilla ja jääneet siihen kellumaan. Jännätti lähteä töistä kun ei tiennyt, mitä kautta pääsee edes kotiin, mutta onneksi kahdeksan jälkeen Oulu oli normalisoitunut.

Tällaisten tapahtumarikkaiden päivien jälkeen on ihanaa olla kotona. Viime yönä nukuin yli 10 tuntia ja nyt vain lagaan ja kuuntelen musiikkia. Kotihiireily on ihanaa! Harmi vain, että tää viikko on hyvinkin työntäyteinen: 35 h töitä - pelkkiä iltavuoroja. Noh, tili kiittää. Minäkin kiitän, palaillaan!

Qstock 2010

Apuaaa mikä meno Oulun Kuusisaaressa oli perjantaina ja lauantaina, siis aivan mahtavaa!! Ylitti kyllä kaikki odotukseni tämä viikonloppu. Nyt vois pysyä kotona.... hetken.

Perjantaina pääsin siskon kämppään kaikkien vaikeuksien kautta (ovi ei meinannu aueta ja tuli paha hätä) ja valmistauduin festareihin innokkaasti: kokkasin chilipöperöä ja tankkasin itseni täyteen, pakkasin laukkuun neuletakin, pari siideriä ja puin ylleni t-paidan, shortsit ja ballerinat. Sää oli helteinen, +30 astetta lämmintä.

Arskat päässä suuntasin festarialueelle vaihtamaan ranneketta, miittaamaan Ekiä ja katsomaan Pariisin kevättä:

Pariisin kevät - ja oli muuten kovaa kamaa!

Pariisin kevät soi hienosti, mutta kesken keikan tuli aivan sairas monsuunisade ja kastuttiin alusvaatteita myöten. Lähdettiin lämmittelemään sisätiloihin Ghost Brigadea katsomaan:

Että näin! Keikkavarustukseen tuli lisäksi muovipussi, joka toimi kätevästi retkialustana, sadesuojana niin minulle kuin laukullekin sekä turvatyynynä Mokoman keikalla.

Kävin muuten ensimmäistä kertaa metallikeikoilla. En ollut kuunnellut metallia juurikaan ennen keikkoja, joten meininki oli tuntematon. Äkkiä se tuli tutuksi, kun Mokoma aloitti perjantaina: pitti pyörähtää lähistöllä käyntiin, paiskaudut jonnekkin, kaveri pelastaa ja sitten pääset melko eteen heiluttamaan lettiä. Yhtäkkiä sadat päätä pidemmät pitkätukkaiset miehet karjuvat yhtäaikaa laulun sanoja... siistiä!!!

Minä ja metallimusiikin personal trainerini Eki hevinaamoilla ennen Mokomaa

Jukka Poika ja DJ Andor hoiti homman kotiin

Jukka Poikaa olin odottanut tosi paljon, ja olin onnellinen päästessäni eturiviin katsomaan letkeetä meininkiä. Verensokeri oli tuossa vaiheessa laskenut, sillä en ollut syönyt mitään majapaikasta lähdettyäni, joten meininki ei ihan täysin purrut. Muukin yleisö vaikutti vähän voipuneelta, luultavasti kaksi rankkaa monsuunia päivän aikana verotti festarikansaa. Mutta kyllä Mielihyvää ja moni muu hyvä ralli sai jengin heilumaan onnellisina. Kannatti olla mukana!

Jukka Pojan jälkeen miittailin vähän kavereita ja suuntasin lopulta nukkututimaan. Otin jalat ulos ballerinoista ja järkytyin suuresti näkemästäni:

Mun varpaat oli ihan oikeasti kauniit vielä Virossa!! Mutta Qstock tapahtui.

Lauantailta mulla ei ole kuvia omassa kamerassa (kavereiden kameroissakin harva), sillä en uskaltanut ottaa sitä mukaan, nimim. Perjantain jälkeen piti laittaa setelitkin yöksi kuivumaan.

Ekana oli Samuli Putro yhtyeineen. Mulle kävi Putron kans niin kuin SMG:n kohdalla kaks vuotta sitten: rakastuin. Rakastuin niin kovasti, ah tätä onnea! Oivalluksia ja rehellisyyttä täynnä olevia sanoituksia, kaunista musiikkia, nerokasta ja hauskaa välispiikkiä... täydellisyyttä, mates, täydellisyyttä!! Okei, täydellisyys oli ollu, jos Elämä on juhla ois kuulunut settilistaan, mutta ei se liikaa latistanut. Setti toimi muuten niin uskomattoman hyvin.

Putrosta juoksin kuuntelemaan Scandinavian Music Groupia. Missasin vain ekasta biisistä puolet, muuten näin ja kuulin koko keikan. Ne soitti kaikki mun lempibiisit, kuten esimerkiksi Minne katosi päivät. Olin jo ennen tätä biisiä kyynelehtinyt sisäisesti ja herkässä tilassa, ja kun tämä biisi soi ja näin, että Terhi Kokkonen lauloi paljain jaloin, kyyneleet tulvi vaan, eikä niitä voinut estää. Mun kohdallani ehdottomasti paras keikka koko viikonlopun aikana. Täydellistä settiä, ainoastaan mun kamera puuttui. Kuvat ois ollu niin paikallaan... toisaalta sain nauttia elämyksestä ja taputtaa käsiäni ja tanssia sydämeni kyllyydestä.

Yksi keikka oli vielä melkoinen elämys, nimittäin Stam1na. Siellä tunnelma oli vieläkin tiiviimpi, villimpi ja hullumpi kuin Mokomassa perjantaina. Pyörähdin viimeisen biisin aikana jopa pitissä. Maailman parasta hommaa, menen kyllä uudestaankin! Toisaalta mun pitää alkaa harrastamaan varmaan kehonrakennusta ja opetella karjumista, sillä mun kirkuminen ja Ekin käsikynkässä roikkuminen ei ollut kauheen uskottavaa menoa... mutta se oli helvetin siistiä!!

Yhteenvetona voisin siis sanoa, että kaikki ja kaikki tuli nähtyä ja kuultua. Olin suunnitellut aluksi, että kävisin katsomassa Pariisin kevään, Jukka Pojan, SMG:n ja Jenni Vartiaisen, mutta miten kävi:

Perjantai:

• Pariisin kevät
• Ghost Brigade
• Mokoma
  
• Chisu
• Eppu Normaali
• Jukka Poika & DJ Andor

Lauantai:

• Samuli Putro
• Scandinavian Music Group
• Ismo Alanko ja Teho-osasto
• Raised fist
• Jenni Vartiainen
• Viikate
• Amorphis
  
• Stam1na

... eli yhteesä 14 keikkaa sittenkin. Ei ihme, että en ehtinyt siideriä maistella ja että nukuin viime yönä aika sikeästi. Vielä kerran suuri suuri kiitos Ekille!

Nyt aattelin olla kotona. Tänään sataa, ja pitäis leikkiä Minnan ja Tommin kans kotista ja laittaa vähän jopa makaronilaatikkoa tässä hetken päästä (wish me luck.........). Ruuan jälkeen alkaa leffailu:

Pitäis olla vissiin suht hyvää settiä

Huomaattekko, mitä ton jätskipurkin ympärillä on? Se on joku eristyshommeli! Ei muuten jäädy sormet jätskiä syödessä. Sain ton Makuunista ton jätskin mukana, on muuten aika kätevä juttu. Musta tulee ammattimänkki.... ellen jo ole semmoinen.

Kiitän ja kuittaan, palaillaan joskus vähän antimammuttimaisempien avautumisien merkeissä (toivottavasti) ;D