Hyvä keikka ja syksyn ensimmäiset kynttilät

Eilen oli tosi hyvä päivä. Sain tietää, että pääsen Turkuun noin viikoksi, kun työt antaa myöten. Ja että ne työt ei lopukaan vielä. Kotiin tulin hymyillen, pakkasin kamppeita Keminmaa-reissua varten ja istuin koneella. Juttelin Jaken kanssa ja kiirehdin telkkarin ääreen, sillä sieltä tuli kerrankin hyvää ohjelmaa: PMMP:n livetaltiointi Akun Tehtaalta vuodelta 2009.

Sytytin itselleni elokuun ensimmäiset kynttilät, ja niin elokuun pimeä ilta oli aivan ihana. Vedin huovan leukaan asti ja lauloin mukana ihan hiljaa. Sydän pamppaili, kun kuuntelin kunnolla laulunsanoja kappaleista, joita en ollut aiemmin juurikaan kuunnellut ja ihastuin entistä väkevämmin sellaisiin biiseihin kuin Kovemmat kädet, Taiteilia ja Niina. Ja niihin vanhempiinkin rakkaisiin.

(Milloin mä aloin tykätä PMMP:stä? Rusketusraitojen aikaan ne vaan ärsytti mua. En ottanu niitä koskaan tosissaan. Eräänä päivänä kuitenkin ostin Lautturi-albumin ja se on mun aarre tänäkin päivänä. Varmaan paras levy, jonka omistan.)

Menin nukkumaan hehkuen. Niillä naisilla on jännä vaikutus muhun: tulee inspiroitunut, vahva ja rakastava olo. Taidan joutua ostamaan keikkalipun Teatrialle lokakuuta varten. Ja vielä joskus hommaan sen LP-kokoelmankin.

Nyt täytyis kiitää töihin, järjen riistot (kröhm, siis arjen säästöt...) kutsuu. Illalla otan Pälvin kyytiin ja ajan kotikotiin kattoon, miten äiti voi ja miten Väinö hoitaa sitä (äitin jalka on leikattu ja Väinö kuulemma seuraa äitiä koko ajan - jopa vessaan - ja makaa sen vierellä. Onko mitään yhtä suloista?) Hyvää viikonloppua kaikille! ♥